tai ihmisläheinen?
Aihe juolahti jotenkin mieleen, kun ihmissuhde törmäys tilanteita tulee (viimeeksi eilen). Olen kuvitellut omasta mielestäni suht koht hyvin tulevani ihmisten kanssa toimeen, mutta välillä alkaa epäilee omaa sosiaalisuutta, kun ei kerta kaikkiaan tule jonkun ihmisen kanssa toimeen.
Miten on, joudutko helposti ihmissuhde törmäys tilanteisiin ja kuuluuko ystäväpiiriisi ns hankalia yksilöitä, vai oletko selviytyjä "tyyppiä" joka pystyy hoitaa tilanteen ,kuin tilanteen parhain päin ja ei ole ongelmia ystävistä?
T. Mettis, joka epäilee omaa sosiaalisuutta ja täysin kyllästynyt "vänkkääjiin"!
Aihe juolahti jotenkin mieleen, kun ihmissuhde törmäys tilanteita tulee (viimeeksi eilen). Olen kuvitellut omasta mielestäni suht koht hyvin tulevani ihmisten kanssa toimeen, mutta välillä alkaa epäilee omaa sosiaalisuutta, kun ei kerta kaikkiaan tule jonkun ihmisen kanssa toimeen.
Miten on, joudutko helposti ihmissuhde törmäys tilanteisiin ja kuuluuko ystäväpiiriisi ns hankalia yksilöitä, vai oletko selviytyjä "tyyppiä" joka pystyy hoitaa tilanteen ,kuin tilanteen parhain päin ja ei ole ongelmia ystävistä?
T. Mettis, joka epäilee omaa sosiaalisuutta ja täysin kyllästynyt "vänkkääjiin"!
Vastaukset 28
Vanhimmat
välimuoto,epäsosiaalinen sosiaalinen tai sosiaalinen epäsosiaalinen,tämä oli perusteellisen pohdinnan lopputulos.
käviskö tavallinen ihminen?:))
Mää ole kait molempii,vaiks joteski nehä ova yht ja samaa,eiks nii? Vai voiks epäsosiaaline olla ihmisläheine tai päivvastoi ?
Ps.ei kaikitte kans tul,eikä tarttekka tul toimee.Toiste kans taas kemia pelaa ku tanssi.Mul o aika liki simmone "vänkkääjä",mullinturpa.Sen kans pärjää,ku antaa men toisest korvast sisäl ja iha samantiän toisest ulos....ja oikke kauas.
Älä itteäs epäile yhtikäs.
kaikkien kans pärjää ja toisten kanssa asiat sujuu kuin tanssi.
Tulee mieleen tämä ikääntyminen ja itsekin huomaa, että nykyisin ärsyyntyy helpommin tai tuntuu , että taas tätä samaa paskaa pitää kuunnella ja alkaa kuvottaa, ehkä stressin sietokyky on alentunut, tiedä häntä
. En tiedä mutta tälläiset tuntemukset tänään ja joku voi olla ikääntymisen haitoista toista mieltä, eli suvaitsevaisuus lisääntyy, mutta itsellä se on toisin päin.
Mää kuulun kyl niihi,joil toi siatokyky o piänentyny.Millää viittis kuunnel ku ukost lähtee kaikenlaissii äänii.Sit hänt taas ärsyttää kaikelaine laste kopina ja ilone nauruki.Se sit oikkee kuvottaa munt.Sitä o vaikkia hyväksyy.
Mut vähemmäl pääsee,ku antaa vikoitte olla vaa ja hyväksyy net,varsinki ku itteski o vikoi.Rupsahtanu mää ole iha kaikes rauhas.Päivasto,jos vähä virittää ja meikkaa,ni ei saakka ol rauhas,hih.
tulen hyvin kaikkien kanssa toimeen, niidenkin jotka ei tule mun kanssa.
Jos ihminen on vaikea annan hänen ähkiä, enkä välitä oikuista ja vänkäilyista tuon taivaallista, itse voin mukautua, sanon kyllä omat mielipiteeni enkä pomoanikaan nuoleskele.
Sanon hänelle että mä olen jo niin vanha, että voin sanoa suoraan.
Mulla on hyvät välit pomoni kanssa.
Pidän erityisesti vanhuksista, ehkä omaan erityisen lahjan kommunikoida dementoituneiden kanssa.
Ainakin omasta mielestä joskus ehkä vähän ylikin.
Tahtoo kertyä omaan piikkiin kustannuksia yli tarpeen.
Harvemmin ajautuu törmäys kurssille,
mutta joskus sekin on väistämätöntä.
Olen olevinaan huomioinut että sellaset henkilöt
jotka eivät tykkää toisten auttamisesta tai
olevinaan osallistuvat,heidän seurassa ilmapiiri
on paljon sähköisempää ja "ukkos" varmempaa.
Minulla on olevinaan sellanen piirre että vaistoan
heti taapamastani henkilöstä,synkkaako säkökäyrät
yhteen vai ei.
Sillä kai sitä vähän lokeroidutaan ja sen mukaan
valitaan kaverimme.Eihän kaikkia voi miellyttää
pituus,paino,puhe ja pärstäkertoimella.:)
Minä olen sosiaalinen ja ihmisläheinen. Ystäväpiiriini kuuluu 0 - 94 vuotiaita ihmisiä. Nykin maanantaista keskiviikkoon leirillä oli todella kiva olla ja ne yli 90 vuotiaat toivat todella piristystä leiriin.
Muutenkin ystäviäni on vauvoja ja heidän äitejään, kaksi pientä kummilasta (2v) ja viisi aikuista kummilasta. Ystäviäni on keski-ikäisiä ja vanhuksia, perheitä, sinkkuja ja ystäväni ovat lasteni ja heidän puolisoidensa ja äitini lisäksi suuri rikkauteni.
Minä en koskaan voi valittaa, että 'olen yksinäinen, koska kaikki ystäväni ovat jo kuolleet'. Kun on nuoriakin ystäviä, niin eivät kaikki varmaan kuole ennen minua. Siitä pidän jatkossakin kiinni, että minun ystäväpiiriini kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä.
Ystävänsä kun saa valita niin en valitse niitä epäsosiaalisia juoppoja pummeja ystäväpiiriini.
Olen kyllä ollut henkisenä tukena muutamille alkoholisteille (vapaaehtoistyö) ja moni heistä on saanut 'uuden elämän' raitiina. En tee sitä työkseni ja kunnioitan niitä, jotka jaksavat työskennellä alkoholistien kanssa. Tänäänkin sain kauniin kortin entiseltä alkoholistilta (nainen, jota olen tukenut) että hänellä menee hyvin ja kahdesta tupakka-askista hän on jo päässyt 2 - 3 tupakkaan päivässä ja nekin hän jättää pian pois. Hyvin kaunis kortti ja kaunis teksti. Psykososiaalisen tuen antaminen lähimmäiselle kannattaa. Itsellekin tulee hyvä mieli. Ystävätkin tarvitsevat välillä tukea ja antavat sitä tarvittaessa minullekin. Vuorovaikutus on molemminpuolista - tietenkin. Tueln toimeen monelaisten ihmisten kanssa ja en ihan vähästä kyllä hermostu.
Onneksi ystävät saa valita ! Tulen minä toimeen sukulaistenkin kanssa ja heitä ei ole saanut itse valita. Ihan kivoja sukulaisiakin minulla on. He vain asuvat niin kaukana - useimmat.
ole, että pitää tulla pakosti kaikkien kanssa toimeen
;O ? eikös se voisi olla sellaista, että osaa niinkuin arvioida tilanteen ja sen miten vuorovaikutus pelaa ja ellei se kertakaikkiaan pelaa niin so vat? anti olla
se on sosiaalisuutta, että antaa änkyrän olla, ellei pakosti ole saatava jotain yhteistä aikaiseksi
niiii sittehän se menee diplomatian puolelle...
että tikulla alkaa kaivelemaan sitä yhteisymmärrystä---ja kompromissiä
ja kai se on sosiaalisuutta että kykenee kompromisseihin
että et SINÄ nyt kyllä varmaan ole epäsosiaalinen...
Työelämässä ollessani jouduin toistuvasti myymään minuuteni.
Piti ehdotella, suostutella, viitoittaa, kartoittaa, haistella ilmapiiriä, arvioida kumppaneita ym.
Päästyäni tästä irti en enää viitsi!
On ihmisiä joiden kanssa synkkaa ja niitä joiden kanssa ei.
En viitsi teeskennellä enkä yritä miellyttää.
Kuitenkin on riittävästi sosiaalisia suhteitavaikka ilmeisen epäsosiaalinen olenkin!
on sitä että tykkää muista ihmisistä, niin olen.
Tarvitsen kyllä omaakin tilaa.
Olen aika sosiaalinen ja otan helposti kontaktia muihin ihmisiin. Olen kiltti ja luottavainen. Silti pidän puoleni. Tunnen joitain "hankalia" ihmisiä. En tiedä mikä mättää, mutta kun ei tulla toimeen niin sitten ei. Pari tällaista olen "heittänyt" elämästäni ulos kokonaan. En mielellään riitele, vaan jätän riidanhaluiset ihmiset riitelemään muiden riidanhaluisten kanssa. Ei se ole epäsosiaalista käytöstä, jos ei kaikkien kanssa synkkaa. Meitä on niin moneen. Pidän väittelystä, koska se on minun mielestä hauskaa "leikkimistä".
Hyvinkin...:) Työni puolesta joudun olemaan ihmisten kanssa joten vapaa-aika meneekin sitten luonnossa täysin. Hankalia ihmisiä tapaa, mutta kaikkien kanssa on pärjättävä. Koiria olen joutunut kouluttamaan sosiaalisiksi myös vasta..:)
olisihan mahdoton yhtälö, jos samanaikaisesti olisi yksinäinen ja sosiaalinen. Sosiaalisuutta ei itsessään tunnistaisi yksin ollessaan, ilman sosiaalisuutta taas jää ja pysyy yksin.
Työpaikalla kun olin, aikoinaan,
olin kai aika fiksu, ei kinailut, en mistään.
Mutta kylä törmäsin usein erilaisiin mielipiteisiin jolloin ajattelin että onneksi olen vain työkaveri,
en millään olisi tullut toimen heidän kanssaan avioliitossa.
Niin ja nuo em. olivat aivan fiksuja,
fiksumpia kuin minä,
mutta on vaan niin kovin erilaisia mielipiteitä.
Toisille on esim. omat harrastukset tärkeämpiä,
kuin omien lasten menestyminen,
koulussa ja elämässä yleensä.
Juuri tulin mökiltä. Vietän siellä täydellistä erakon elämää: kuuntelen lintujen laulua, koiran haukuntaa ja hevosten hirnuntaa. Mutta kaikkein ihanin ääni on ohiajavien autojen viuhahdus. Ihan paniikkiin olisin mennyt jos joku auto olisi kääntynyt pihaan. Olisin varmaan mennyt nurkan taa piiloon ja odottanut että vieras ymmärtää häipyä...
Nyt kun olen kaupungissa, olen taas sosiaalinen. Eilen poikkesi pari työkaveria yllättäen ja minä olin tosi ilahtunut.
Halutessani tulen kyllä toimeen kenen kanssa tahansa. Siinä asiassa minulla on korkeakoulutus eli 30 -vuotinen sota aika äkkiväärän miehen kanssa. Enää en suostu tappelemaan kenenkään kanssa. Olen hiljaa ja myöntelen mutta lopetan yhteydenpidon jos asiat eivät hoidu normaalilla keskustelulla. Ystäviä silti tuntuu riittävän ihan sopivasti.
Erakkokausina kerään sosiaalista energiaa.
Hyvin on toiminut tähän asti.
Jos, tässä keskustelee,
niin että hyökyy kaikki ja on myötämielinen kaikille,
on jo melko sosiaalinen tyyppi.
Kaiken hyökyen,
ei oikein kyllä tule oikeassa elämässä toimeen,
ei ainakaan erityisen hyvin,
ei ainakaan koko perhe, aviopuoliso ja lapset,
väitän että joku kärsii.
Suvaitsevaisuus on sosiaalisuutta,
kodin ulkopuolella,
mutta kodissa pitää kantaa vastuu asioista.
Se suvaitsevaisuus.
kun olen luottamusmies,olen tottunut erillaisiin näkemyksiin.
Joskus kyllä joutuu vänkäämään,mutta ei se haittaa.
Narsismi,ja vääryys on asioita jotka viduttaa.
Pysyn vaan kannassani kaikessa rauhassa. Mutta niinpä olenkin melko lailla erossa porukoista.
Siihen tottuneena on kummaa kohdata ihmisiä ketkä vänkäävät.
Vänkäävät?
Kerro. Täällä on tosi vänkääjä.
kaikille vastaajille!
Tuosta vänkäämisestä puheenollen, niin en ymmärrä sitä, että ehdoin tahdoin halutaan viimeinen sana, vaikka olisi väärässäkin. Tässä elämän varrella on tullut kohdattua milloin minkäkinlaista tyyppiä ja todella rasittavia on ne, jotka on ehdottomia. Voisi tietysti heittää kapulan näinkin, että miksi itse vänkäät, mutta olen luopunut suosiolla, koska jonkun täytyy antaa periksikin. Sitä en tiedä mikä on viisasta tai lepsuutta, mutta vastaan tulemisen taidon puute on mielestäni tyhmyyttä, vaikka olisi väärässä tai oikeassa, sillä oman kantansa voi pitää, mutta pitää osata laittaa asia poikki sosiaalisten suhteiden yllä pitämisen kannalta, eli viisautta on lopettaa vänkääminen, jos toinen ei tajua.
Minä olen vänkääjä silloin kun toinen on mukana leikissä. Tiedän vähän mutta haluan oppia enemmän. Vaikka vänkäämällä. :)
Olen seurallinen, sosiaalinen, kommunikaatiohakuinen ja viihdyn sekä pienessä joukossa että intiimeillä illallisilla. Rakastan myös pukeutua hyvin ja juhlia aamuun saakka, mutta viihdyn myös yksin ja joskus pakenen kaikkea hälinää ja maailman menoa. Suurkaupunki ja piilopirtti oikeassa korvessa sopivat minulle kumpikin.
ihminen Paloma kirjoituksista päätelleen, eli avoin kansainvälinen, joka kaipaa myös pientä perunamaata koti Suomessa.
Mettäläinen. Tuli mieli hyväksi, ihan oikeesti:)
Sillä tavalla olit kyllä oikeassa että haluan sen kuuluisan piirakanpalan ja kokonaisen myös. Se korven rauha on tullut mulle tärkeeksi vuosien saatossa mutta seurallisena ihmisenä se ei yksinään riitä kuin vähäksi aikaa kerrallaan. Kaksi viikkoa, kuukausi ja sitten elämänlangat ovat taas kudottu uudelleen.
T.
Paloma
(punastuu mielihyvästä)
päällä:))
No mikäpäs sen nätimpää, kuin punasteleva tyttönen ja herttainenhan se on vanhempikin,kun silmät säkenöi ja puna herahtaa kasvoihin.