Vanhassa filmipokkrissa oli mekaaninen sujin ja manuaalinen filminsiirto. Ainoa sähkölaite oli salama jolla oli kaksi toimintoa: päällä tai pois
Nykyiset digipokkarit vain ttuntuvat kaikki yrittävän olla sellaisia tuhannen ja yhden ihmeen laitteita joiden mukana tulee 200 sivuinen peruskäyttöopas.
Miten sellainen tekniikkan yliannostus muka helpottaa elämää?
Vain salama toiminnon sisältävä supertäysautomaatti "kamera miettii kaiken muun valmiiksi, sen kun vain suuntaat ja laukaiset" konsepti taitaa olla mahdoton ajatus, mutta mikä olisi lähimpänä?
Joten onko kenelläkään ideaa yksinkertaisesta, toimivasta, mielellään AA paristokokoa käyttävästä simppelistä 2 Mpixelin digipokkarista?
Nykyiset digipokkarit vain ttuntuvat kaikki yrittävän olla sellaisia tuhannen ja yhden ihmeen laitteita joiden mukana tulee 200 sivuinen peruskäyttöopas.
Miten sellainen tekniikkan yliannostus muka helpottaa elämää?
Vain salama toiminnon sisältävä supertäysautomaatti "kamera miettii kaiken muun valmiiksi, sen kun vain suuntaat ja laukaiset" konsepti taitaa olla mahdoton ajatus, mutta mikä olisi lähimpänä?
Joten onko kenelläkään ideaa yksinkertaisesta, toimivasta, mielellään AA paristokokoa käyttävästä simppelistä 2 Mpixelin digipokkarista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyään pyritään tekemään digipokkarista niin yksinkertainen käyttää kuin mahdollista.
Automaattiasentoa osaa jokainen käyttää. Sillä pärjää monessa tilanteessa.
Kahden megapikselin kameroita ei juuri myydä, ne on nykyään 5-10 megapikselin kameroita. Hinnat lähtee satasesta ylöspäin.
Perusvalinta on Canon Powershotin edullisin sarja, jotka toimii myös paristoilla.
Järkevää on kuitenkin hankkia noin parinkympin akkuparistosetti laturin kera. Akkukesto on jotain luokkaa 200-500 kuvaa, paristoilla selvästi vähemmän.
Muistikortit on nykyään isoja, eli kahdella kympillä saa gigan tai kahden kortin, jolle mahtuu liki 500 kuvaa.
Suosittelen käyntiä ihan perinteisessä kameraliikkeessä. Hinnat ovat ihan asiallisia ja palvelua saa takuulla. Ja digikuvien kehitys onnistuu myös siellä, vaikka ei olisi edes tietokonetta kotona.
Jo annettujen hyvien neuvojen jatkoksi eräs juttu, joka usein unohtuu.
Ellei "vaari" sattuisi olemaan englannin kielen taitoinen, niin kameraa ostettaessa olisi varmistuttava siitä, että paketissa tulee mukana suomenkielinen käyttöohjekirja. Verkkokaupasta ostettaessa näin ei yleensä ole.
Maahantuojalta jälkikäteen tilattaessa kerrotaan suomenkielisen käyttöoppaan saattavan maksaa 60 - 90 euroa.
Jos sen sijaan menet valokuvaliikkeeseen tekemään kauppaa, paketin hinta on yleensä parikymmentä euroa kalliimpi, kuin netin kautta ostettuna, mutta vastineeksi tulee mukana suomenkielinen käyttöohjekirja.
Lisäksi, jos vaari myöhemmin on kameran suhteen avun tarpeessa, on verkkokaupasta avun saanti useissa tapauksissa mahdotonta. Näin olen näiltä palstoilta lukenut.
Toivotan vaarille hyviä kamerakauppoja ja hyvää kesän jatkoa.
Itse ostin ihan valokuvausliikkeestä (kun oli jopa halvempi kuin netistä tilattuna) ja mukana tuli vain saksankielinen ohje. Kauppias toki antoi itsepoltetulla rompulla englanninkieliset ohjeet sähköisessä muodossa.
Näinhän se on. Mikään ei ole varmaa. Totesin tuossa juuri, että myös verkkokaupasta voi joidenkin kameramerkkien kanssa saada suomenkieliset käyttöohjeet. Tiedä häntä sitten, kuinka perusteelliset.
Tietenkin myös valokuvausliikkeissä kauppaa tehdessä on varmistuttava tästä jutusta. Ei asia siltäkään osin ole "kirkossa kuulutettu".