Väkivähenee ja pidot senkun paranee

ilmaisukyvyttömyytesi on aivan omaa luokkaansa!

EI (2003)
Kristiina
Mun elämä
Väärin
Ei
Häviän
Eteiseen
Ei susta huomaa
Lattiaa pestään
Mä jään
Kusipää
Jonain päivänä
Ei saa surettaa

Maija Vilkkumaa: laulu
Mikko Kosonen: kitarat, taustalaulu
Tero Pennanen: B3, koskettimet
Niko Kokko: basso, taustalaulu
Jan Pethman: rummut, perkussiot
sanoitukset ja sävellykset: Maija Vilkkumaa
sovitukset: Niko Kokko - Mikko Kosonen - Tero Pennanen - Jan Pethman - Maija Vilkkumaa
äänitys ja miksaus: Ilkka Herkman / HIP-studiot
tuotanto: Ilkka Herkman - Niko Kokko - Mikko Kosonen - Tero Pennanen - Jan Pethman - Maija Vilkkumaa
A&R: Pekka Ruuska

KRISTIINA

Jos haluat mennä niin älä mee
jos syöt älä syö jos on pakko syö pahaa
kun mieli on huono sielu syvenee
näin Kristiina puhuu

Jos joku sua kehuu se valehtelee
se tekee mitä vaan kun se haluaa rahaa
älä lainaa sille älä velkaa tee
näin Kristiina puhuu

Ja yleisö taputtaa huutaa "Krisse eduskuntaan!"
hän on niin kauniskin kauniskin aina

Eikä hän mitään paina
ei juuri mitään paina
jos vertaa hänen pituuteensa
joka on metrikahdeksankuus
ja mitkä vaatteet
hänel on ihanat vaatteet
oi miten ihanat vaatteet
ja kaulassa silkkihuivi
ja se on joka päivä uus
joka päivä uus

Jos haluat tulla niin älä tuu
jos juot ota kulaus ja jätä se sikseen
vain sivistymättömät vapautuu
näin Kristiina puhuu

Jos oot jotain mieltä sulje sun suu
niitäkin on jotka puhuvat ammatikseen
viisas tottuu ja sopeutuu
näin Kristiina puhuu

Ja johtajat omistaa hänelle maljapuheitaan
hän on niin kauniskin kauniskin aina

Eikä hän mitään paina...

Ja äidit Kristiinoiksi kastaa lapsiaan
hän on niin kauniskin kauniskin aina

Eikä hän mitään paina...

MUN ELÄMÄ

Mä en haluaisi mennä tänään
mutta kadulla oottaa jo taksi
siellä on Tuulikki ja sen uusi poikaystävä
joka näytää siltä kuin oisi kaksitoista
ihme jos se pääsee mihinkään
tuijotan ulos hämärään
tahtoisin ajaa nopeemmin
olla jo sekaisin
enkä ajatella kuinka hän mut petti sitten jätti
miten katsoin viikon ostoskanavaa
enkä nukkunut ollenkaan

Mun elämä
milloin siitä tuli näin hirveä
liian kovalla radio soi

Anna lantion pyörii huuda wou-ou-ou
kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show
ehkä tänään sun olo alkaa helpottua
ehkä tapaat jonkun joka rakastaa sua
tai ehkä en, ehkä en

Jonotetaan moniin ravintoloihin
mutta sisään meitä ei ota mikään
ne sanoo: neidit ovat kyllä hyvin tervetulleet
mutta herralla ei taida olla ikää

Viimein Tuulikki salakuljettaa
pojan tuttuun kapakkaan
se ei oo alaikäinen vain nuoren näköinen
ne väittää ja mä nauran
älä naura sä oot aina ollut ilkee
nykyään oot kauhee
ja juot liikaa
ja oot kauhee

Mun elämä
milloin siitä tuli näin hirveä
ihmiset tanssii ja taas se soi

Anna lantion pyörii...

Mitä sä teet kun sä oot poissa
ketä sä suutelet taksijonoissa
ulkona yö tekee hiljaa kuolemaa
kuolemaa

Mun elämä
milloin siitä tuli näin hirveä

Anna lantion pyörii...

VÄÄRIN

Joskus tekis mieli lyödä otsaan
jokaista tärkeilijää
ja automaatilla hidastelijaa
ja perseellekävijää

Ja huutaa naapurin kyylälle päin naamaa
että se on idiootti
ja mersujen nokasta merkit varastaa

Mut sehän ois väärin
tosi holtitonta eikä ihan laillistakaan
sehän ois väärin
hullujen hommaa vaan

Joskus tekis mieli juhlia kauan
pari viikkoa ainakin
laiminlyödä kaikki työt
ja rikkoa puhelin

Mä söisin ja joisin ja valvoisin aina vaan
ei siihen kukaan kuolis
se olla voisi se oisi niin ihanaa

Mut se ois väärin
tosi holtitonta eikä ihan turvallistakaan
sehän ois väärin
hullujen hommaa vaan

Sehän ois väärin...

EI

Onnen keiju
ole hyvä ja lennä
hyvä ja lennä
Tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä
antaa mun mennä

Mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
mä tiedän äidil on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää

Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei

Vuodet vierii
ja kun talo on raukee
ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee
ei se ei aukee

Mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista
ja hän tietää ettei taiat auta
hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta

Mutta äidin silmät on sumeat jo...

Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa
äiti suussaan tupakka
nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa
tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana
lähellä kuuta

Ja äidin silmät on sumeat jo...

HÄVIÄN

Mikset sä
kuule mua
mä huudan hauskaa iltaa
kauheesti
kenkiä
en löydä mun

Rappuun ei
syty valo
mä hiivin sukkasiltaan
pimeessä
hän nauraa
hän on sun

Ja mitä ikinä mä teen se ei riitä
mä en koskaan oo niin kuin hän
hän sanoo sanan, kaksi
ja niin mä häviän
Ei se ei riitä
mä en koskaan oo niin kuin hän
hän sanoo sanan, kaksi
ja niin mä häviän

Tänäänkin
mä puhuin
puhuin kuin hullu sulle
kehuin ruuat
ja olohuoneen
sohvan verhoilun

Maa hohkaa
jäätä
talvi on tullut
sisällä
hän nauraa
hän on sun

Ja mitä ikinä mä teen se ei riitä...

Kulmassa poika pummaa tulta tupakkaan
taivas räntää niskaan aivastaa
ja mä oon niin kuin en oiskaan
niinkuin en toivoiskaan
eikä mua vaanis kyyneleet

Ei, se ei riitä...

ETEISEEN

Niin tunkee läpi pääni se ääni
jota pursuu roska-auto
jos se ois minusta kii koko viikko
olis ohi ja kuopattu jo
eikä enää tarttis muistaa
ei ei tarttis muistaa
miten mä piiritin sua

Niin se oli typerä retki vain hetki
piti olla mut sut tapasin
nyt taas haluni voitan en soita
kun ei soi mun puhelin
taas enemmän kuin eilen
mä mua häpeilen
ei mitä mä teen
mä nukahdan eteiseen

Ja mun unessa aurinko laskeekin itään
ja silloin mun onneni kääntyy taas
mä oon niin väsynyt siihen et mullei oo mitään
päivät mua naamaan lyövät
seinät syövät toisiaan
Jos aurinko laskeekin itään
silloin mun onneni kääntyy taas
mä oon niin väsynyt siihen et mullei oo mitään
päivät mua naamaan lyövät
seinät syövät toisiaan

Pienenä kuvittelin että maailmassa
kaikki rakastais mua
poistaisin sodat
en kuolisi koskaan
enkä ikinä itkisi sua
enkä tekis mitään väärin
juoksisin maailman ääriin
nyt mitä mä teen
mä nukahdan eteiseen

Ja mun unessa aurinko laskeekin itään...

EI SUSTA HUOMAA

Maailma on suuri mut mitä sil on väliä
avara ja kaunis mut mitä sil on väliä
itse olen aina sama ja aina tässä

Lentokoneet nousevat jyrkästi ja nopeaan
vievät minut kauaksi kotoani nopeaan
vievät minut kauas silti oon aina tässä
en pääse pois
en pääse pois

Muil on niiden salaisuudet
mä en kuule niitä mä en nää
joskus koetan sopeutua avautua kuunnelkaa mua
se on säälittävää
ne sanoo: vaikeaa? ahaa
ei susta huomaa
onko vaikeaa? ahaa
ei susta huomaa

Istun koko päivän teksasilaisen vieressä
tämän matkan jälkeen me ei nähdä enää ikinä
se menee jonnekin, mä olen aina tässä
en pääse pois

Muil on niiden salaisuudet...

Muil on niiden salaisuudet...

Onko vaikeaa? ahaa,
ei susta huomaa
onko vaikeaa?
ahaa, ei susta huomaa

LATTIAA PESTÄÄN

Koskaan ei pitäis odottaa
puolta tuntia kauempaa
ja silti täällä oon

Vieruspöydässä tapellaan
soitan ja se menee vastaajaan
ja silti täällä oon

Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan
vaikka suuhuni pakkasella rautaa
mä osaan kieltää ja unohtaa
mä osaan selittää ja tietää

Ettei maailma lopu siihen jos et tuu
se jatkaa vaan kierrostaan
täynnä surujaan
ja vaikeena kestää
ja niin mä toivon että oisin joku muu
ja jukeboksi soi ja mä en mitään voi
ja kohta valot on pois
ja lattiaa pestään

Koskaan ei pitäis odottaa
puolta tuntia kauempaa
ei tän näin pitänyt mennä

Ovi käy se on joku toinen
poke luulee että mä flirttailen
ei tän näin pitänyt mennä

Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan
kuulla mitä musta takanapäin puhutaan
mä osaan nauraa ja vakuuttaa
mä osaan järkeillä ja tietää

Ettei maailma lopu siihen jos et tuu...

Tiedän ettei maailma lopu siihen jos et tuu...

Tiedän ettei maailma lopu siihen jos et tuu...

MÄ JÄÄN

Mä oon kuten luulet
aivan kuin tuulet
mä käännyn mä väännyn
mä muualle haikaan
aikaa ja eilistä
tuijotan peilistä
pakenen töihini
öihini vangiksi jään

Se kaikki saa sut vielä väsymään
mut jos et välitä siitä
mä tuun sun syliin ja jään
mä olen kyllästynyt pelkäämään
ja mä en välitä muusta
mutta jos vain suostut mä jään

Mä huudan mä valvon
mä huonoa palvon
mä uuvun mä luovun
en tee mitä pitää
ja mitään en muista
sovituista
turtua haluan
valua pois hämärään

Se kaikki saa sut vielä väsymään...

Niin mä olen monta yötä levotonta
tahtonut sun kainaloon
päättänyt mä juoksen vielä sinun luokse
sanon vain mä tässä oon
ja että oon kuin luulet aivan kuten tuulet
rauhoitu en mihinkään
mä väännyn ja mä murrun öihini mä turrun
hukuttaudun ikävään

Se kaikki saa sut vielä väsymään...

KUSIPÄÄ

Joo
pitäis järkevä olla joo
olla aikuinen mutten oo
on anteeksianto tärkeää
mutta jos noin kusipää
kuten sä

Näätkö mitä mun kädessä
voi älä viitsi nyt itkeä
niin kuin niinä päivinä
joina sä syytit sun perhettä

Mut nehän oli poissa
kun kiusasit mua
sä väitit että mitään
en oo ilman sua
näätkö tän veitsen
mä oon teroittanut
miksi sä teit sen
sammutit mut

Vielä vähän on aikaa
pieni ikuisuus
sano ääneen se kulta
että mä en oo huono en oo huono
kusipää kun kuolee
jossain syntyy uus
mä haluun kuulla sen sulta
että mä en oo huono en oo huono

Jää
kaikki katsomaan meitä jää
joku räpeltää kännykkää
vieläkö sua hävettää
säälittää kaikki tää
mitä teen

Mä olin varma se paranee
asiat selvii kun juttelee
ja niin mä juttelin paljon ja lisää
sä syytit sun isää

Mut sehän oli poissa
kun kiusasit mua...

Vielä vähän on aikaa...

Huuto nousee jostain mun takaa
ja kiskoo käteni vierekkäin
konepelti on kylmä kun sillä makaa
mä nään kun sä poistut pystypäin

Vielä vähän on aikaa...

Kusipää kun kuolee...

JONAIN PÄIVÄNÄ

Ota lauseet mun
ja heitä pois
niissä ei mitään oo
mitä muual ei ois
tarinat jotka loin
ne on lainaa vaan
mä niitä hellin niin
nyt ne painaa vaan

Maapallo radallaan
se pyörii nopeaan
se pyörii nopeaan

Ja jonain päivänä en haluakaan
enää enemmän kuin ikinä saan
silloin väsymys ja kipu katoo
ja sitten mua ei oo

Kai sä yöksi jäät
leikitään
puhu kaikki pois
puhu ei-mitään
aamun viekas kyy
pian kuoriutuu
se ohi matelee
se suoriutuu

Maapallo radallaan
vaan pyörii nopeaan
se pyörii nopeaan

Ja jonain päivänä en haluakaan...

Ja jonain päivänä en haluakaan...

EI SAA SURETTAA

Kun Saara täytti kahdeksan
silloin kävi niin
että juhliin tuli vain yksi
vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiin
oi se sattui sydämeen
ei mitä mä teen
oi se sattui sydämeen
ei mitä mä teen

Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija
josta sanottiin et se kaikkia huijaa
siinä se seisoi lähtis jo tuo
mutta se tulikin luo ja sanoi

Ei saa surettaa
leikittäiskö prinsessaa
ja ikuisiksi ystäviksi tultais
niin kuin Anna ja Diana
ei saa surettaa
mennään puistoon keinumaan
maailma muuttuu kauniimmaksi niin
kun se on meidän

Tuija oli vain seitsemän
mut tiesi jo sen
että vaivaa täytyy nähdä
jos tahtoo olla onnellinen
jos itse ei hanki itselleen ystävää
sitä yksin jää
jos itse ei hanki itselleen ystävää
sitä yksin jää

Siksi hän Saaran vieraille soitti
sanoi: voi kurjana päivä tää koitti
Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa
älkää tulkokaan

Ei saa surettaa...

Ei saa surettaa...

alkuun






© maijavilkkumaa.net info | palaute