Onko teillä vaihe että lapsi reilusti vuoden ikäinen ei millään leikkisi yksin eikä mikään kielto tai puhe mene perille? On rasittavaa, ettei mitään omaa ole päivän aikana, ei voi siis tehdä mitään!!! Kotitöitä just ja just. En sillä ettenkö lastani rakasta ja ymmärrä, mutta kieltämättä on rasittavaa, koska on koko ajan näpläämässä kaikkea ja tulee perässä vessaan jne....Enemmän on myös vaatimassa sitä ja tätä. Tämä on nyt tässä tullut. Päivät väsyttävät kovasti. Itsensä tuntee huonoksi, jos vähän hoitaa asioitaan, kun toinen heti tyytymättömyyttään ilmaisee.
----vaativa
lapsi----
5648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yritä ottaa kotitöihin mukaan. Vessaan voi mennä yksinkin ja laittaa oven kiinni. Huutaa oven takana, mutta oppii ajan myötä että sinne äiti menee yksin. Tai jos et halua moista, niin anna tulla mukaan räpeltämään. Et ole huono äiti, vaikka siltä tuntuisi. Kaikki äidit painivat saman syyllisyyden kanssa. Lapsi ei kuitenkaan tarvitse joka sekuntti huomiota, eikä se ole mahdollistakaan jos lapsia on monta.
Joo, on hän kotitöissä eikä vessaan aina pääse. Tänäänkin nosteli tyynyjä sängylle, kun petasin petiä. Monesti vain kun hommaa jotain saa pelätä, ettei satu mitään, kun nyt alkanut sohvalle kiipeämään (kävellyt jo sujuvasti 10 kk iästä lähtien) Tänäänkin imuroin, niin jo sillä aikaa (enää ei imuri kiinnosta) oli mennyt sohvalle istumaan. Ei siinä mitään, mutta kun seisoskelee ja voi sitten horjahtaa...Enkä ole sitä pahiten ylihuolehtivaista äitityyppiä!!! Jotenkin tuntuu, että viime aikoina on takertuneempi minuun, vaikka olen kotona koko ajan. Kyllähän minä sen tiedän, että noi kuuluu kehitykseen. Kai ois jo joku piristysruiskeen paikka, siis ihan vain käydä jossain yksin. Mutta kiva kun sai jonnekin purkaa. Ihana vesselihän se on, jota rakastan yli kaiken.
Kyl meil kans vaatii ja kokeilee rajoja 1 v 5 kk. Kiukkuaa ja lyö tahtia, kun ei saa periksi. Kieltää saa koko ajan ja kun on pitkä ja kiipeilevä, niin kaikki saa olla katossa ja vielä sieltäkin se hakee alas. Sekunniksi käännät silmän, niin tunkee jo tavaroita pesukoneeseen, pesulokero irti ja vetelee kuivauslastalla lattiaa tai on wc-pytynpesussa, tavaratoita tunkemassa keittiön roskikseen jne. Yks päivä lähdin makkarista jotain hakee, niin istui jo kahvipannun kans lattialla, korkea työpöytä ja keitin niin kaukana, kun saa. Onneksi oli kylmää kahvia!
tavaroita siis roskiin, näppäimistöllekin ehtii pikku sormet...
Viesti on kuin suoraan suustani!
Meillä myös on aika vaativa tämä esikoinen (1v 3kk), ei leiki kovin paljoa yksin ja on kova kitisemään huomiota tai jotain muuta. Kitisee ehdottomasti eniten minun kanssani. En meinaa millään jaksaa hänen kanssaan kahden pitkiä päiviä. Koko ajan pitäisi leikkiä ja viihdyttää.
Kun lähdetään johonkin kylään, puistoon tms. niin on paljon kivempaa. Mutta kyllä kärsin huono äiti-fiiliksistä USEIN!