Mä on ilmeisesti yllättäen raskaana.
Ainakin tommonen halpa liuskatesti näytti plussaa ja onhan noi menkatkin jo 2vk myöhässä. Mä oon nyt ihan ihmeissäni!
Lähes 5 vuotta lapsettomuutta takana ja sen verran on tutkittu että on määritelty selittämättömäksi lapsettomuudeksi. Mihinkään hoitoihin en oo uskaltanut lähtee juuri tuon selittämättömyyden takia. Oon aatellu et jospa se kuitenkin joskus tärppäis kun ei kerran mitään fyysistä esteeä ole. Oon aina yrittäny ajatella positiivisesti kun lapsia ei oo kuulunu mut kyllä useesti yön pimeinä tunteina itku on saattanut tulla. Kaveritkin lykkää vauvoja vähän väliä ja yleensä aina iloisen uutisen tullessa olen kyllä suunnattoman onnellinen heidän puolestaan mutta sitten aina pari päivää on mennyt lievässä mielen alamäessä ja surressa sitä kun omaa ei ole. Vaikka toi testi nyt plussaa näyttikin niin en mä voi millää uskoo että oisin raskaana!!! jotenki ihan kummallisia tunteita.... !!! Esim jotenki tuntuu etten ois täällä voinu tämmöstä asiaa kertoo. Oon käyny tällä palstalla aina silloin tällöin lueskelemassa ja nyt en osaa vielä kunnolla iloita kun tiedän että on niin paljon lapsettomia ja itsekin sen kokeneena. Sit meillä on yks aika läheinen lapseton tuttava pariskunta. He ovat yrittäneet 10 vuotta. Miten minä voin tästä heille kertoa!!??!! Heille lapsettomuus on aina ollut äärettömän raskas asia. Tää ei nyt mee ollenkaan niin kuin olen etukäteen usein kuvitellut raskaaksi tulemisen. Hirveen sekavasti nyt tulee kirjotettuakin. Onko täällä ketään muuta sellasta jolle ois käyny sillee että on vuosia odottanut ja sitten kun se jysähtääkin niin jotenki ei käsitä koko hommaa eikä osaa ollenkaa iloita...? Voihan se olla kun tästä pari päivää menee ja uuden tastin on tehnyt ja jos sekin näyttää plussaa niin sitten tulee ne ilon tunteet mitä on usein mielessään kvitellut... Eihän mulla sais olla huono omatunto siitä jos mä oonki yllättäen raskaana.
Jostai syystä mulla kuitenkin on kun tääläkin lukiessa on niin paljon teitä jotka olette käyneet vaikka minkälaisissa hoidoissa eikä mikään oo auttanu... Minä en oo muuta kuin clomia syönu puolen vuoden kuurin ja sekin loppui jo 2 vuotta sitten ilman tuloksia.
Kävin tuolla odottavien palstalla enkä yhtään tuntenut siellä oloani kotoisaksi. Tämä on aina ollut minun palstani.
Jos minä tosiaan olen raskaana niin kai se tästä ajan kans odottavien palstakin alkaa tuntumaan kotoisalta. Teistä saattaa tuntua ihan hullulta nää mun tunteet mutta niin ne tuntuu musta itsestänikin. Lasta kuitenkin on sen verran kauan jo odotettu ja toivottu mutta jotenki on jo asennoitunu siihen ettei niitä ehkä koskaan tulekkaan. Siks tää ehkä on vähä tämmönen lievä järkytys.
Voimia kuitenkin kaikille. en minä lapsettomia koskaan unohda!!!
Ainakin tommonen halpa liuskatesti näytti plussaa ja onhan noi menkatkin jo 2vk myöhässä. Mä oon nyt ihan ihmeissäni!
Lähes 5 vuotta lapsettomuutta takana ja sen verran on tutkittu että on määritelty selittämättömäksi lapsettomuudeksi. Mihinkään hoitoihin en oo uskaltanut lähtee juuri tuon selittämättömyyden takia. Oon aatellu et jospa se kuitenkin joskus tärppäis kun ei kerran mitään fyysistä esteeä ole. Oon aina yrittäny ajatella positiivisesti kun lapsia ei oo kuulunu mut kyllä useesti yön pimeinä tunteina itku on saattanut tulla. Kaveritkin lykkää vauvoja vähän väliä ja yleensä aina iloisen uutisen tullessa olen kyllä suunnattoman onnellinen heidän puolestaan mutta sitten aina pari päivää on mennyt lievässä mielen alamäessä ja surressa sitä kun omaa ei ole. Vaikka toi testi nyt plussaa näyttikin niin en mä voi millää uskoo että oisin raskaana!!! jotenki ihan kummallisia tunteita.... !!! Esim jotenki tuntuu etten ois täällä voinu tämmöstä asiaa kertoo. Oon käyny tällä palstalla aina silloin tällöin lueskelemassa ja nyt en osaa vielä kunnolla iloita kun tiedän että on niin paljon lapsettomia ja itsekin sen kokeneena. Sit meillä on yks aika läheinen lapseton tuttava pariskunta. He ovat yrittäneet 10 vuotta. Miten minä voin tästä heille kertoa!!??!! Heille lapsettomuus on aina ollut äärettömän raskas asia. Tää ei nyt mee ollenkaan niin kuin olen etukäteen usein kuvitellut raskaaksi tulemisen. Hirveen sekavasti nyt tulee kirjotettuakin. Onko täällä ketään muuta sellasta jolle ois käyny sillee että on vuosia odottanut ja sitten kun se jysähtääkin niin jotenki ei käsitä koko hommaa eikä osaa ollenkaa iloita...? Voihan se olla kun tästä pari päivää menee ja uuden tastin on tehnyt ja jos sekin näyttää plussaa niin sitten tulee ne ilon tunteet mitä on usein mielessään kvitellut... Eihän mulla sais olla huono omatunto siitä jos mä oonki yllättäen raskaana.
Jostai syystä mulla kuitenkin on kun tääläkin lukiessa on niin paljon teitä jotka olette käyneet vaikka minkälaisissa hoidoissa eikä mikään oo auttanu... Minä en oo muuta kuin clomia syönu puolen vuoden kuurin ja sekin loppui jo 2 vuotta sitten ilman tuloksia.
Kävin tuolla odottavien palstalla enkä yhtään tuntenut siellä oloani kotoisaksi. Tämä on aina ollut minun palstani.
Jos minä tosiaan olen raskaana niin kai se tästä ajan kans odottavien palstakin alkaa tuntumaan kotoisalta. Teistä saattaa tuntua ihan hullulta nää mun tunteet mutta niin ne tuntuu musta itsestänikin. Lasta kuitenkin on sen verran kauan jo odotettu ja toivottu mutta jotenki on jo asennoitunu siihen ettei niitä ehkä koskaan tulekkaan. Siks tää ehkä on vähä tämmönen lievä järkytys.
Voimia kuitenkin kaikille. en minä lapsettomia koskaan unohda!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=694&posting=22000000026642614&view_mode=flat_threaded
Kiinnostaisi kanssa tietää, mikä asia sulla on auttanut? Onhan tuo suorastaan ihme, jos viiden vuoden yrityksen jälkeen tärppää luomusti!
Mä en kyllä ole omasta mielestäni muuttanut mitään elämässäni. Ruokavalio samanlainen kuin ennenkin. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt mutta sehän ei varmaan vaikuta mitenkään asiaan ;) Kasviksia ja hedelmiä kyllä nyt pitää alkaa syödä enemmän. Niitä olen käyttänyt aivan liian vähän. Jostai kumman syystä näin vaan kävi :)
meillekin tuli just vauva luomuna yli 5v odotuksen jälkeen ja kyllä oli alkuun vaikeeta suuntautua koko asiaan ja oikeestaan koko rakauden ajan ajatteli että kyl tää varmaan menee kesken. Kun synnytys lähesty aatteli, no et ei synnytyksestä selvii ja nyt kun on terve vauva sitä aattelee, et ihanaa, minulla on tämmöinen ja hei, se elää vieläkin!!! No, välillä sitä toki antoi itselleen luvan iloita...Kaikkea hyvää sinulle, ja toivottavasti tuo plussa vahvistuu. Anna itsellesi lupa tuntea kaikenlaisia tunteita syyllistämättä itseäsi, sillä sehän vain kuuluu asiaan.
luomu linjalle! Kiva kuulla että teitä on useampia joilla on tullut siten luomuna. Meilläkin siihen mahkut kun kumpikin on kunnossa, lapsettomuus on selittämätön. ONNEA víelä kerran!
Olen nyt tehnyt sen toisen testin ja sekin näytti plussaa ;) :) Nyt alan olemaan jo pikkuhiljaa varma että kyllä tässä sittenkin raskaana taidetaan olla.... Oireita ei kyllä muita ole kuin rintojen arkuus ja nippailu vatsassa. Nyt on sitte tullu nää tämmöset inhottavat ajatukset että: kuitenki tulee keskenmeno tai on tuulimunaraskaus ja kaikkee sellasta. Miehelle sanoinki etten mä tätä usko ennen kuin se vauveliini on sylissä....
Minulle kävi juuri samalla tavalla kuin sinulle... itselläni parisuhde päättyi laihduin parissa vuodessa 20 kg ja muutenkin elämä muuttui... löysin elämäni miehen ja hups keikkaa puolen vuoden jälkeen tulin luomuna raskaaksi... tunne oli sanoin kuvaamaton kun näin testin tuloksen... en meinaa vieläkään uskoa että on pieni tulossa... rv 9 menossa...
onnea :) ihana juttu :) toivottavasti kaikki menee hyvin :)
kyllä se on ihanaa kun luomuna tärppäsi kuitenkin,meillä sama juttu,4 vuotta yritystä ja yht'äkkiä raskaana.Tämä tosin meni kesken viikolla 12 6,mutta antoi toivoa kuitenkin,että en maho olekaan =) onnea matkaan!