Asiani on vaivannut minua pitemmän aikaa ja haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Olen 39 vuotias 13-vuotiaan tyttären äiti.Eron tytön isästä 2001. Tyttäremme oli silloin 7-vuotias, joka jäi asumaan luokseni. Tyttö on aina ollut isänsä perään, joka on korostunut eron myötä.Omasta mielestäni yritän olla madollisimman hyvä äiti lapselleni. Mutta varsinkin nyt murrosiässä tytön käytös huolestuttaa. Yritän tehdä kaikki asiat niin hyvin, että lapsellani olisi hyvä ja turvallinen olla ja kasvaa. Tuntuu, ettei hän arvosta tekemisiäni mitenkään. Tuntuu sille ettei tyttö pidä minusta yhtään,ei osoita sitä mitenkään. Kun hän ei ole isänsä luona, soittelee tämä isällensä että koska tulee hakemaan sinne.Ja kun hän isänsä luona, ei kuulu lapsesta yhtään mitään.Tuntuu, että tyttäreni on täysin isänsä lumoissa.Monesti tuntuu, vaikka teen mitä tahansa mikään ei riitä. Mutta vaikka isä on aika vähän hänen kanssaan, eikä läheskään huolehdi tytön tarpeista niin paljon, on isä aina vain etusijalla.
Olen usein miettinyt mitä teen väärin.Uusi mieheni tulee loistavasti toimeen tytön kanssa. Ex.miehelläni on myös uusi naisystävä. En tiedä onko hän mustis uudelle naisystävälle.Tuntuu pahalle kun hän haluaa aina isänsä luo, vaikka isä ei ole aina läsnä vuorotyön takia. Itse yritämme antaa mieheni kanssa aikaa hänelle.
Olen monesti yrittänyt jutella tyttöni kanssa, mutta se on todella vaikeaa.Hän ei halua puhua mitään. Hän haluaa ohittaa nopeasti kaikki syvällisemmät keskustelut. Toivoisin todellakin että meillä olisi läheisemmät välit.
Olen usein miettinyt mitä teen väärin.Uusi mieheni tulee loistavasti toimeen tytön kanssa. Ex.miehelläni on myös uusi naisystävä. En tiedä onko hän mustis uudelle naisystävälle.Tuntuu pahalle kun hän haluaa aina isänsä luo, vaikka isä ei ole aina läsnä vuorotyön takia. Itse yritämme antaa mieheni kanssa aikaa hänelle.
Olen monesti yrittänyt jutella tyttöni kanssa, mutta se on todella vaikeaa.Hän ei halua puhua mitään. Hän haluaa ohittaa nopeasti kaikki syvällisemmät keskustelut. Toivoisin todellakin että meillä olisi läheisemmät välit.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tota noin.. en itse ole tuollaista kokenut lasteni kanssa.. mutta viettäkää yhteistä aikaa enemmän eli nyt kun on kesä menkää vaikka jonnekkin kivaan paikkaan ja tee lapsesi päivästä kiva ja mukava. voi olla että lapsesi ymmärtää vasta aikuisena kuinka tärkeä panoksesi on. ja kun minä olin tuon ikäinen äitini heitti minut pihalle ja asuin isälläni.minä ainakin arvostaisin sinun panosta miten paljon olet tehnyt lapsesi eteen minulla ei ollut tuohon mahdollisuutta nuorena.Kaipasin kovasti äitiäni mutta aloin erkaantua hänestä ja en enään tarvinnur häntä nyt taas äitini yrittää korjata välejämme. mutta sinä et tee mitään väärin lapsesi ei vaan ymmärrä arvostaa panoastasi.
Kiitos mielipiteestäsi. Harmittaa kyllä kun haluaisin viettää enemmän aikaa lapseni kanssa, mutta kaverit on todella tärkeitä hänelle tällä hetkellä. Nyt kesälomat alkoivat ja tyttö on muutaman päivän isänsä luona, soitin hänelle, että lähdetään viikonloppuna kesämökille ja mennään istuttamaan vaikka kukkia yhdessä. Vastaus oli, että hän isänsä luo.Tuli melkein itku.
mistä tyttäresi pitää? paitsi kavereista? ja silloin kun hän on sinun luonasi niin tehkää jotain kivaa. esim. tyttäreni tykkää käydä shoppailemassa kanssani kaupungissa ja sitten syömässä.Minun tuttavani lapsi on samanlainen ja tuttavani toimi näin, hän oli niin ettei välittäisi tiskeistä, ruuasta,pyykeistä ja tyttö ihmetteli miksi hänen vaatteensa olivat likaisia ja oli nälkä mutta ei ollut ruokaa. Sitten kun tämä tyttö tuli kysymään häneltä niin tuttavani sanoi tyttärelleen "eikö isälläsi ole kivampaa" sitten tyttö ymmärsi miten oli käyttäytynyt eikä ollut arvostanut äitiään. ja nyt heillä on paremmat välit ja tulevat paremmin toimeen toistensa kanssa.
käynyt sama asia mielessä. Aina on puhtaat vaatteet kaapissa silitettyinä ja ruoka valmiina. Pitäisiköhän olla joku päivä ettei huolehdi mistään, muuttuisikohan ääni kellossa. Kaikkia minun tekemisiä taidetaan pitään itsestään selvyyksinä. Isän luota kun tulee, tulevat likaiset vaatteet mukana. Tyttö pitää shoppailusta, kuten minäkin. Ollaan joskus tehtykin niin ja mukavaa on ollut.
Lapset oppivat pitämään meitä lähivanhempia itsestäänselvyyksinä ja usein se on ehkä meidän omaa syytäkin.Kaikki on valmiina,kun sormia napsauttaa ja se ei ole hyvä asia.Itsellä saman ikäinen tytär ja pari vuotta vanhempi poika.Tytär myös joskus hermostuu kun tulee riitaa ja sanoo,että muuttaa isälleen.Nyt isä onkin ottanut enemmän luokseen ja ollut ihan hyvä asia,on tullut taas sitten mielellään kotiin takaisin(saa hiukan vaihtelua).Nuoret on tosiaan vähän töykeitä "toisinaan".Luin juuri jostain,että nuoret eivät ole kovin empaattisia,koska murrosiän kuohut vievät niin paljon energiaa.Tämä meillä pitää ainakin paikkaansa,mutta olen niin karaistunut vanhempien lasten ajoilta,etten siitä niin ota pahakseni.Näitä tulee.kun vaikka soitat,niin vastataan"joo,joo,muistan,muistan..akkukin on jo vähissä,moikka"..tuut,tuut...Älä stressaa liikaa siitä,kenestä lapsi välittää ja kuinka paljon ja aikuistuminen saattaa muuttaa tuntemuksia vielä paljon.Mutta anna lapsen huomata,että kaikki "palvelu" ei ole itsestäänselvää.
normaalia murrosikäisen käytöstä. Eivät murkut ylistä lähivanhempiaan ja arvosta heidän tekemisiään. Kun aikaa kuluu tilanne muuttuu. Tuollainen käytös on osa itsenäistymistä, irtiottoa läheisesta vanhemmasta. Pikkutytöstäsi on kasvamassa aikuinen. Sen kanssa pitää elää.
Kaikki lapset eivät halua läheisiä välejä vahempiinsa, sekin pitää hyväksyä. Jotkut persoonat vaalivat yksityisyyttään, sille ei voi mitään.
Isä saa aikanaan kyllä "tylytystä". Murrosiän temppuilut aloitetaan siitä läheisemmästä vanhemmasta, joka on aina paikalla.
Tuo on vasta alkua ;-)
T. 4:n murkun äiti
lapset uskaltaakin kiukutella vaan rakkaimmalle vanhemmalle. huolestuisin enemmän jos niin ei olisi....
Jotenkin saa sellaisen käsityksen että äidit haluavat ehdottomasti lapset itselleen ja vain itselleen. Sitten kun mennään lasten kanssa karikolle niin ollaan avuttomia ja ihmetellän miksi meni näin. Ehkä olisi kuunneltava myös lapsen mielipidettä ja isän oikeuksia.
Tässä tapauksessa voisin kuvitella että lapsesi viihtyy isän luona paremmin koska isä antaa vastuuta ja vapauksia, joita sinä et hänelle tarjoa. Luulet että sinua kunnioitetaan kun teet asioita lapsesi puolesta, päinvastoin opetat lapsesi olla kantamatta vastuuta omista tekemisistään ja yhteisestä kodistanne. Sanonnassa "ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" on jotain perää sillä säännöt tuo säännöllisyyttä ja rytmiä elämään ja elämän hallintaa ja sen myötä hyvän olon tunnetta. Eikö sinullekin tule hyvä fiilis kun olet siivonnut, pyykännyt ja hoitanut kaikki kotityöt ja pääset lepäämään uurastuksen jälkeen viinilasin ääreen. Tekemällä lapsesi kaikki kotityöt, vapautat hänet tästä hyvänolon kokemuksen mahdollisuudesta.
Toisaalta tyttäresi viihtyy isänsä luona vaan sen verran kuin puhtaat vaatteet riittää, oletan ett n 3-4 vrk kerrallaan. Kokeile ehdottaa että hän jäisikin isänsä luo hieman pidenpään että joutuu sielläkin kokemaan "arkea" (vieraskin haisee 3 päivän kuluttua).
lapsi ei saisi tykätä isästään .Ottaako koville jos isän luona onkin mukavempi asua.Kuule nykyaikana on paljon lapset isänsä kanssa asumassa...Ehkä tossa iässä osataan jo arvioida itse.Anna olla tyttös vaan isinkin kanssa ,kokeilkaa sitä pitempää aikaa siellä,niin selvinnee monta asiaa.Jos hän haluaa jäädä ,niin miksi ei niin voisi tehdä.