Olen nyt netistä tutkiskellut kaiken maailman kirjoituksia aiheesta kolmenkympinkriisi. Olen törmännyt vain yhdenlaisiin esimerkkeihin. Miehet ja naiset kokevat kriisin saavuttavan kyseisessä iässä, koska elämässä ei ole vielä saavutettu pysyvyyttä, kuten perhettä, vakityötä ym.
Mutta mites sitten, kun mies jättää perheensä ja raskaana olevan vaimonsa yksin ja lähtee kolmenkympin kriisin nimissä elämään "nuoruuttaan"? Mies ryyppää joka päivä ja on niin teiniä ettei teinit itsekään!! Sehän on tietenkin selvä, ettei tuollainen pentu muista omia pentuja olevankaan. Ei siis pidä yhteyttä lapsiin.
Kuinka kauan tätä hulluutta on luvassa? Kertokaa omia kokemuksianne ja etenkin kuinka kauan kriisi kesti.
Vai onko niin, että mies löysi itsensä eikä tule koskaan katumaan lastensa laiminlyöntiä? Kuinka kauan ryyppäminen ja ympärinaiskenteleminen voi tuottaa tyydytystä?
En kaipaa rohkaisua tyylin, että kyllä se sieltä vielä kotiin palaa. Ei, kunhan muistaisi lapsiaan.
Mutta mites sitten, kun mies jättää perheensä ja raskaana olevan vaimonsa yksin ja lähtee kolmenkympin kriisin nimissä elämään "nuoruuttaan"? Mies ryyppää joka päivä ja on niin teiniä ettei teinit itsekään!! Sehän on tietenkin selvä, ettei tuollainen pentu muista omia pentuja olevankaan. Ei siis pidä yhteyttä lapsiin.
Kuinka kauan tätä hulluutta on luvassa? Kertokaa omia kokemuksianne ja etenkin kuinka kauan kriisi kesti.
Vai onko niin, että mies löysi itsensä eikä tule koskaan katumaan lastensa laiminlyöntiä? Kuinka kauan ryyppäminen ja ympärinaiskenteleminen voi tuottaa tyydytystä?
En kaipaa rohkaisua tyylin, että kyllä se sieltä vielä kotiin palaa. Ei, kunhan muistaisi lapsiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aina löytyy syy juhlimiseen ym, joten paras on että lakkaat odottamasta että hän alkaisi pitää yhteyttä lapsiin.
Hyväksy kipeä tosi asia ja ala rakentamaan elämääsi. On valitettavaa että lasten isä on luuseri, mutta asialle et voi mitään. On parempi että lapsilla on ainakin yksin vastuullinen ja lasten parasta ajatteleva aikuinen eli sinä. Ajattele että lasten isä ei tiedä mistä kaikesta ihanasta hän jää paitsi. Lapsesi kasvavat varmasti hänestä huolimatta tasapainoisiksi ja saavat ympäristöstä miehen mallia. Huolehdi itsestäsi ja anna murkun mennä menojaan.
vain ovat sellaisia. jotkuthan ovat sitten mitä ovat yhteisön paineen takia, jotkut taas tuntevat itsensä ja ovat mitä haluavat.
uskoisin että naiset ja miehet ovat tässä asiassa erilaisia., poikkeuksia tosin voi olla.
Ei renttumaiset ja juopottelevat naisetkaan ole aina poikkeustapauksia. Kun pullosta tulee paras kaveri ja baarista toinen koti, ei lapset ja mies vaa'assa paljon paina.
ilmiö..oon huomannu ite saman asian.eikä taida olla pelkkä 30 kriisi. kun kattelen tuolla baareissa ja terasseilla istuvia yli nelikymppisiäkin ukkoja, ovat tosissaan lapsellisempia kun parikymppiset ite.nuoret muijat nauraa ittensä kipeiksi kun vanhat ukot luulevat olevansa vielä hyvässäkin iskussa. antavat ukkojen tarjota juomat ja häipyvät sitten kihisten matkoihinsa =)on se ihme juttu että nykyään ei osata olla sen ikäisiä kun ollaan, vaan koitetaan olla ikuisia nuoria, välittämättä kuka siitä kärsii. eipä ne ole perheensä arvoisia. jaksamisia sulle ja lapsillesi. ps: kunnon miehiä/naisia vielä kuitenkin löytyy.
Minun miehelläni oli 4 kympin kriisi ja hän hylkäsi ihanan lapsemme ja teki uuden lapsen uudessa suhteessa ja hylkäsi senkin lapsen.
Jotkut miehet eivät kasva koskaan aikuiseksi.
Joillakin miehillä on luonnehäiriö (psykopaatti) ja he osaavat olla erittäin viehättäviä, pukeutua hyvin, ovat älykkäitä - ja perheensä keskellä täysin "hulluja".
Elä elämääsi eteenpäin ja unohda tuo juoppo.
Ei kyseessä ole mikään kolmenkympin kriisi vaan mies ei kasva koskaan vastuuseen perheestä. Älä haikaile perään - mene eroseminaariin ja varmasti tapaat joskus miehen, joka osaa ottaa vastuuta.
No voithan tietenkin kysyä siltä mieheltä lähteekö hän kanssasi perheneuvolaan. Psykopaatit ja ne, joilla ei ole mitään toivoa, eivät lähde.
On niin helppo sanoa "komenkympin kriisi" tai "neljänkympin kriisi" tai "viidenkympin villitys" . Kyllä syy on ihan jossain muualla ja kaikkia ihmisiä ei voi hoitaa, kun heidän mielestään psykologi tai psykiatri on "hullu".
Sellaiset ihmiset eivät osaa katsoa peiliin ja ovat täysin "toivottomia" tapauksia, jotka eivät muutu, vaikka kuka nainen (mies?) olisi siinä heillä kumppanina. Kyllä nainen pärjää yksinkin lasten kanssa.
Ihania miehiäkin on olemassa ja onnellisia perheitäkin ON olemassa. Psykopaatit eivät kadu mitään ja heidän mielestään vika on aina muissa.
omalta kohdalta voin sanoa etten ole kellekkään toukkia tehnyt ja siten ei ole sitoutumisen kanssa tullut ongelmia.aina olen vittuilemalla päässyt naisista eroon.sanokaa rehellisesti kannattaako nykyään uskoa ja luottaa kehenkään?
ainakin!!!!