heti haluan sanoa etten halua yleistää missään asiassa mut näin mulle on käynyt...
eli isäni pitkäaikainen naisystävä, on jo yli 50..
hän on melkeimpä aina ollut vastaan seurusteluasioissani, tosin ei hänen sanallaan ole minulle mitään painovaltaa, mutta hänen mielipiteensä ja ajatusmaailmansa mua ihmetyttää..
eli kun aloin seurustella ensimmäisiä kertoja niin heti hän alkoi verrata omaa nuoruuttaan minun nuoruuteeni tyyliin " sinun iässäsi minä vielä leikin nukeilla ja että ei tuon ikäinen tiedä mitä rakkaus on"!!!! miksi minuun aina sitten sattuu niin kovin paljon jos suhde loppuu?!? en harrasta yhden illan juttuja vaan jos seurustelen niin seurustelen tosissani, tähän mennessä pisin suhteeni on vähän päälle vuosi. ehkä se on huono puoleni että heti suhteen alussa panostan siihen ja annan koko sydämeni. mut sellainen mä olen. toinen huonopuoleni on ns. "sinisilmäisyys", mä vain luotan melkeimpä kaikkiin ihmisiin, mä vaan uskon ettei kukaan voi satuttaa mua millään tavalla. tämän takia olen joutunut kokemaan välillä aika kovia...mutta siltikkin mä vain luotan tuikituntemattoomiin ihmisiin...
tämänhetkinen tilanteeni on, että äsken minulta päättyi puoli vuotta kestänyt suhde, hän halusi olla ystävää mun kanssa ja nyt olemmekin sellaisia, pystymme kertomaan toisillemme vieläkin ihan kaiken....vaikka välillä kun hän tulee tänne niin itkuksihan se menee....sovimme että tämä on väliaikaista ja että joskus, joskus yritämme uudelleen, meidän pitää vain aikuistua mieleltämme ja tutustua toisiimme vielä paremmin tämän ystävyyden kautta....ja minä olenkin valmis odottamaan häntä, koska hän on minulle jotain ainutlaatuista, jotain jonka ihminen voi kokea vain yhden ihmisen kanssa...moni ihmettelee että ei sitä tuossa iässä tiedä, mut mä olen tutkinut ja kuunnellut itseäni ja voin sanoa et mä tiedän...en koskaan tule kokemaan mitään yhtä ihanaa kuin ks. jätkän kanssa. en kiellä sitä ettemmekö molemmat hankkisi uusia kokemuksia uusien ihmisten kanssa mut musta tulee jälleen kokonainen vasta sitten joskus, ehkä jopa vuosien päästä kun palaamme yhteen....ottakaa ihan vapaasti kantaa, ymmärrän ja hyväksyn sen ettei kukaan muu mua ymmärrä mut niin se vain menee...life goes on, tiedetään mut silti mä olen aina valmis odottamaan häntä...
eli isäni pitkäaikainen naisystävä, on jo yli 50..
hän on melkeimpä aina ollut vastaan seurusteluasioissani, tosin ei hänen sanallaan ole minulle mitään painovaltaa, mutta hänen mielipiteensä ja ajatusmaailmansa mua ihmetyttää..
eli kun aloin seurustella ensimmäisiä kertoja niin heti hän alkoi verrata omaa nuoruuttaan minun nuoruuteeni tyyliin " sinun iässäsi minä vielä leikin nukeilla ja että ei tuon ikäinen tiedä mitä rakkaus on"!!!! miksi minuun aina sitten sattuu niin kovin paljon jos suhde loppuu?!? en harrasta yhden illan juttuja vaan jos seurustelen niin seurustelen tosissani, tähän mennessä pisin suhteeni on vähän päälle vuosi. ehkä se on huono puoleni että heti suhteen alussa panostan siihen ja annan koko sydämeni. mut sellainen mä olen. toinen huonopuoleni on ns. "sinisilmäisyys", mä vain luotan melkeimpä kaikkiin ihmisiin, mä vaan uskon ettei kukaan voi satuttaa mua millään tavalla. tämän takia olen joutunut kokemaan välillä aika kovia...mutta siltikkin mä vain luotan tuikituntemattoomiin ihmisiin...
tämänhetkinen tilanteeni on, että äsken minulta päättyi puoli vuotta kestänyt suhde, hän halusi olla ystävää mun kanssa ja nyt olemmekin sellaisia, pystymme kertomaan toisillemme vieläkin ihan kaiken....vaikka välillä kun hän tulee tänne niin itkuksihan se menee....sovimme että tämä on väliaikaista ja että joskus, joskus yritämme uudelleen, meidän pitää vain aikuistua mieleltämme ja tutustua toisiimme vielä paremmin tämän ystävyyden kautta....ja minä olenkin valmis odottamaan häntä, koska hän on minulle jotain ainutlaatuista, jotain jonka ihminen voi kokea vain yhden ihmisen kanssa...moni ihmettelee että ei sitä tuossa iässä tiedä, mut mä olen tutkinut ja kuunnellut itseäni ja voin sanoa et mä tiedän...en koskaan tule kokemaan mitään yhtä ihanaa kuin ks. jätkän kanssa. en kiellä sitä ettemmekö molemmat hankkisi uusia kokemuksia uusien ihmisten kanssa mut musta tulee jälleen kokonainen vasta sitten joskus, ehkä jopa vuosien päästä kun palaamme yhteen....ottakaa ihan vapaasti kantaa, ymmärrän ja hyväksyn sen ettei kukaan muu mua ymmärrä mut niin se vain menee...life goes on, tiedetään mut silti mä olen aina valmis odottamaan häntä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun mielestä sulla on todella ihana asenne elämään ja oikeat asiat mielessä! jatka kuule tyttö samaan malliin!
Musta taas vaikuttaa siltä, että todellakin olet tosi sinisilmänen. Ensinäkin ei kannata naureskella tai tukkia korvia kun vanhemmat ihmiset antaa neuvoja, vaikka ne olis tyhmiä ja kuulostais kuinka huonoilta. Ne on kuitenki eläny sua kauemmin, eikä periaatteessa niiden nuoruudessa ollu mikään erillailla. Kuuntele edes ne neuvot ja pistä korvan taakse hautumaan. Ehkä niistä ei koskaan oo mitään hyötyä etkä koskaan ehkä noudata niitä, mut on hyvä kuitenki pitää varalla.
En saanu selville kuinka vanha oot mut rakkautta tulee ja menee nuoruudessa ja teini-iässä. Sitä todellakin tulvii joka suunnasta ja lähes jokainen joka tulee vastaa on "se oikea". Se johtuu yksinkertasesti siitä, että hormoonit jyllää, eikä sille voi mitään. Voi olla jo, että tiedät, mitä on oikea rakkaus, voi olla, että tiiät vasta kymmenen vuoden, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä tai sitten et saa sitä selville koskaan. Hyvä asia on, että pysyt exäs kanssa ystävinä, ite oon aina heittäny suoraan hyvästit, kun ei ne oo pystyny pysymään ystävinä, ja siitä suhteesta pääsee sillon helpommin yli.
Hyvä asia on kanssa, että kuuntelet itseäs ja omia tunteita. Mut toisaalta vaikuttaa kanssa vähän siltä, et uskot tietäväs jo kaiken maailmasta. Ei se mitään haittaa, koska mäkin tiedän ja tiedän kanssa että oon väärässä :P En koskaan kuuntele tunteita, annan vaan mennä ja sitten jossain välissä ne tulee väkisinkin esiin. Mut mut.. kasva isoks rauhassa ja kuuntele niitä vanhempia vaikka ei ne mitään tietäiskään ;)
myönnän sen ihan suoraan etten todellakaan tiedä tästä maailmasta läheskään kaikkea enkä välttämättä koskaan haluakkaan tietää ihan kaikkea... ja sit niistä vanhemmista. ehkä ilmaisin tossa viestissäni asian vähän väärin, vanhemmilta saa kyllä erittäin hyviä ja kannustavia ohjeita, mua vaan ihmetytti se kuinka isäni naisystävä vertasi kaikkea omaan nuoruuteensa, koska kuitenkin silloin kaikki oli erilaista, hän vielä 16w:kin leikki nukeilla, kuulema...ollaan otettu juuri kyseisestä "nuoruuden peilaamisesta" yhteenkin aika rajusti, jolloin olen sanonut et tervetuloa milleniumiin, nykyään nuorten nuoruus on vähän toisenlaista, lapset "kehittyy" aikasemmin, eri asia kehittyykö ne hyvään vai huonoon suuntaan mut kuitenkin... kuten olen huomannut näilläkin palstoilla on aika yleistä et 12w. seurustelee ja kun siihen aikaan sellaisesta ei ollu tietoakaan, tuskin ees 16 vuotiaanakaan.... joten toivoisin nykyiseltä "vanhemmalta" sukupolvelta vähän enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää nykynuorien käyttäytymismalleja kohtaan.... kannanotot edelleen sallittuja, tämä oli vain minun näkemyksieni omien kokemuksieni pohjalta=)