Olen eroamassa ihan lähiaikoina. Vaimoni pitää tärkeänä, että tehdään avioehto ennen eroa.
Mistä kaikesta avioehdossa oikein voi sopia? Vaimoni haluaa, että tehdäisiin avioehto siitä asiasta, että miten hän pääsee eroon omistamastamme yrityksestä ja sen kaikki vastuut siirtyvät minulle. Yritys on tappoiollinen.
M36 sanoi alemmassa viestissä, että "Avioehdolla voidaan vain ja ainoastaan sopia siitä, ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen". Jos näin on, niin ei kai jonkun yrityksen viimeiset kaupat, huoneiston myynti ja saadun rahan käyttö lainojen lyhennyksiin ja jäljelle jäävien lainojen siirtäminen minun vastuulleni kuulu avioehtoon?
Tein näistä asioista suunnitelman, laajuudeltaan yksi A4 -arkki. Tässä totesin että vaimon pitää erota hallituksesta, luovuttaa osakkeet minulle (yrityksen arvo on negatiivinen, ja vaimo nimenomaan haluaa siitä eroon) ja sen jälkeen myytäisiin asunto, ja minulle jäisi vielä henkilökohtaisesti vastattavaksi parinkymmenen tuhannen velka, jolle minun pitää hommata omat vakuudet. Lisäksi kirjoitin suunnitelmaan, että vaimo saisi myöhemmin muutaman tuhat euroa, jos firman omavaraisuus antaa myöten.
Vaimo katseli tätä paperia, ja totesi, että siitä puuttuu päivämäärät ja tuosta pitää tehdä avioehto. Voiko ylipäänsä tuollaista avioehtoa tehdä; eikö tuo ole jo jakosopimus. Jos tuollaisien avioehdon voi tehdä, niin voiko tehdä avioehdon siten, että toteaa että yhteisomistus on voimassa lukuunottamatta tiettyjä erikseen määriteltyjä omaisuuseriä?
Onko tässä vaiheessa ylipäätänsä järkeä tehdä avioehtoja. En haluaisi ensimmäistäkään lakimiestä kimppuuni, koska niiden kanssa asiat tulevat vain kalliiksi ja monimutkaistuvat.
Mistä kaikesta avioehdossa oikein voi sopia? Vaimoni haluaa, että tehdäisiin avioehto siitä asiasta, että miten hän pääsee eroon omistamastamme yrityksestä ja sen kaikki vastuut siirtyvät minulle. Yritys on tappoiollinen.
M36 sanoi alemmassa viestissä, että "Avioehdolla voidaan vain ja ainoastaan sopia siitä, ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen". Jos näin on, niin ei kai jonkun yrityksen viimeiset kaupat, huoneiston myynti ja saadun rahan käyttö lainojen lyhennyksiin ja jäljelle jäävien lainojen siirtäminen minun vastuulleni kuulu avioehtoon?
Tein näistä asioista suunnitelman, laajuudeltaan yksi A4 -arkki. Tässä totesin että vaimon pitää erota hallituksesta, luovuttaa osakkeet minulle (yrityksen arvo on negatiivinen, ja vaimo nimenomaan haluaa siitä eroon) ja sen jälkeen myytäisiin asunto, ja minulle jäisi vielä henkilökohtaisesti vastattavaksi parinkymmenen tuhannen velka, jolle minun pitää hommata omat vakuudet. Lisäksi kirjoitin suunnitelmaan, että vaimo saisi myöhemmin muutaman tuhat euroa, jos firman omavaraisuus antaa myöten.
Vaimo katseli tätä paperia, ja totesi, että siitä puuttuu päivämäärät ja tuosta pitää tehdä avioehto. Voiko ylipäänsä tuollaista avioehtoa tehdä; eikö tuo ole jo jakosopimus. Jos tuollaisien avioehdon voi tehdä, niin voiko tehdä avioehdon siten, että toteaa että yhteisomistus on voimassa lukuunottamatta tiettyjä erikseen määriteltyjä omaisuuseriä?
Onko tässä vaiheessa ylipäätänsä järkeä tehdä avioehtoja. En haluaisi ensimmäistäkään lakimiestä kimppuuni, koska niiden kanssa asiat tulevat vain kalliiksi ja monimutkaistuvat.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tuo on aivan asiallinen sopimus - mutta ei avioehtosopimus, vaan sopimus avioeron varalta (siitä, miten omaisuus ja velat jaetaan).
Avioehdolla tuota ei voidakaan sopia, sillä kuten M36 on todennut, avioehtosopimuksessa voidaan sopia ainoastaan, että johonkin omaisuuteen joko ei ole tai on avio-oikeus.
Avioeron varalta tehty sopimus ei korvaa ositusta, vaan eron tultua vireille on tehtävä lopullinen ositus. Jos avioeron varalta tehty sopimus on riittävän yksilöity, se voidaan ositusperusteen syntymisen (= avioerohakemuksen jättämisen) jälkeen päivätä ja uusilla allekirjoituksilla todistajilla vahvistaa lopulliseksi omaisuuden ositukseksi.
Jos ositusperuste jo on syntynyt, voidaan tehdä suoraan ositussopimus (eli osituskirja ts. lopullinen ositusasiakirja).
M36 on siinä mielessä oikeassa, että avio-oikeutta joko voi olla tai ei ole. Sellainen avioehto, että toinen saa jonkun kokonaan on laiton ja turha sellaista on tehdä.
Minä tekisin avioehdon ihan lakimiehen kanssa, niin että siitä tulee varmasti pätevä. Kun ihmiset eroavat, niin on hyvä, että asiat menevät oikein. Muutoin voi olla tulossa myös inhottavia veroseuraamuksia. Yleensä verottaja katsoo kyllä sitten ositusta aika hyvin läpi sormiensa, mutta jos niissä on menty laittomuuksiin ja omaisuutta siirtyy ihan härskisti toiselle, niin ei se verottajakaan välttämättä innostu siitä ettei se omiaan ottaisi pois.
Mikäli vaimosi haluaa, että ei osituksessa firmaa saa, niin se ei ehkä ihan noin toimi. Kätevintä olisi ehkä tehdä avioehto, jossa kaikki muu jätettäisiin avio-oikeuden piiriin paitsi sitten firman osalta todettaisiin, että sinulla on avio-oikeus firmaan ja vaimollasi taas ei sinun osuuteesi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että osituksessa sinulle tulisi 75% firmasta ja vaimollesi 25%.
No, mutta teillä tuossa on niin monta soppaa, että kääntyisin kyllä ehdottomasti pätevän lakimiehen juttusille. Sekä mahdollinen avioehto että myös ositus. Vaikka se nyt jotain maksaa (itse muistaakseni maksoin vaikeasta avioehdosta 400 euroa, siltä tuo teidänkin kuulostaa eikä mene ihan sillä netti 75 eurolla tai 200 eurolla toimistolla ja osituksesta taidettiin maksaa peräti 700 euroa), niin sen verran kierolta tuo vaimosi (anteeksi nyt vaan, mutta hänhän pelaa pelkästään omaan pussiin eikä todellakaan ole minkään oikeudenmukaisen jaon kannalla) vaikuttaa, että minä ainakin haluaisin, että ne olisi tehty OIKEIN ja niin ettei tule perästä puolen vuoden päästä vaatimaan jotain vielä lisää (osituksen kun voi kiistää puolen vuoden ajan jollei sitä ole tehty lakimiehen kanssa ja siinä ole nimenomaan mainittu että sitä ei voi kiistää) tai että saa verottajan vielä kimppuunsa verolippuineen.
Miksi ihmeessä haluat noin hyvällä tulevaa ex-vaimoa muistaa? Ette siis ole kuitenkaan vielä avioerohakemuksen ykkösvaihetta vielä laittaneet? Yksi vaihtoehtohan olisi se laittaa vireille, niin sen jälkeen ei mitään avioehtoja voisi tehdäkään vaan ositusperuste tulee voimaan silloin kun ykkösvaihe sisään jätetään.
>>Sekä mahdollinen avioehto että myös ositus. Vaikka se nyt jotain maksaa (itse muistaakseni maksoin vaikeasta avioehdosta 400 euroa
Oletko todella 'akateeminen'? Nimittäin sinun
jutut on erittäin epäkypsyä ja suorastaa tyhmiä.
Akka kirjoittaa :
Mikäli vaimosi haluaa, että ei osituksessa firmaa saa, niin se ei ehkä ihan noin toimi. Kätevintä olisi ehkä tehdä avioehto, jossa kaikki muu jätettäisiin avio-oikeuden piiriin paitsi sitten firman osalta todettaisiin, että sinulla on avio-oikeus firmaan ja vaimollasi taas ei sinun osuuteesi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että osituksessa sinulle tulisi 75% firmasta ja vaimollesi 25%
Kommentti: Höpöhöpö
Akka kirjoittaa:
Miksi ihmeessä haluat noin hyvällä tulevaa ex-vaimoa muistaa?
Kommentti: Ja miksikö EI ?
Olemme naimissa 20 v. ja olen piitannut erittäin hyvä huolta aviomiestä. Lopeta heti lietsoa vihamielisyyttä meidän kesken. Taidat olla se riittoisapuoli omassa avioerossa !
Yhtiön perustaminen oli täysi mieheni idea, en koskaan osallistunut yhtiön toimintaan. Meillä oli
sopimus, että hoidan talous ja lapset.
Ja jos olin sinisilmäinen, en varmaan joudu kärsimään siitä. Mies nimittäin ei ole hoitanut firman asioita v.2000 lähtien ( kirjanpito, veroilmoitukset, yms.)Hän on alkoholisti ja väkivaltainen.
Älä puuttu meidän avioeroon, siitä tulee muutenkiin vaikeä.
Todella akateeminen vaimo
Aikaisempina päivinä Eroava Erkki on kirjoittanut erittäin hyvää kieltä ilman kirjoitusvirheitä. Nyt kun vaimokin on tänne palstalle löytänyt, niin kummasti on Erkin suomenkielentaito huonontunut (vrt. tänään klo 13.22) ja siinä on tiettyä yhdenmukaisuutta tämän vaimona esiintyvän kirjoitusten kanssa.
Juu ja akateeminen olen hyvinkin, en tosin mistään laki- tai talouspuolelta, joten voipa olla, että sinun tietosi ovat niistä suuremmat. Tänne nyt jokainen voi kirjoittaa oman mielipiteensä ja jokainen ottaa niistä sitten vaarin jos haluaa tai on ottamatta.
Jätä meitä rauhaan, akka
Akka väittää:
>>akateeminen olen hyvinkin, en tosin mistään laki- tai talouspuolelta.
Miksi yrität antaa idioottimaisia neuvoja, jos sulla ei ole koulutusta siihen ?
Onko vaan kivaa solvata, jos et muuten pääse ilmaisemaan ilkeyttä ?
Minkä tahansa korkeakoulun kirjallisen viestinnän kurssilla olisi puututtu siihen, että jätät tyhjän välin ennen kysymysmerkkiä. Sääntö on ollut sama myös naapurimaissa.
Erkki sanoi, että muija on yhtiön hallituksessa, joten turha syytellä muita siitä, että kirjanpitoa ei ole hoidettu. Myöskään mahdollinen väkivalta ja alkoholinkäyttö eivät mitenkään vaikuta osituksen toteuttamiseen.
Eipä käy Ekiäkään kateeksi. Minä en kyllä jaksaisi.
Tämän palstan luonteeseen kuuluu, että täällä ei koulutusta tai työkokemusta vaadita, täällä voi kysyä mitä vain ja toiset vastata mitä vain ja kaikki jää lukijan vastuulle. Sen vaan haluaisin tietää, että mikähän vastauksistani meni ihan lakipykälän mukaan väärin (ei sillä etteikö se olisi täysin mahdollista, kuten sanoin, olen vain maallikko-oppinut näissä asioissa). Mikäli neuvojeni idioottimaisuus taas johtui, että ne menevät oikeudenmukaisesti ja oikein lakipykälän mukaan, niin sitä en lähde kovin huolestuttavana pitämään. Laki ei tunne semmoisia lieventäviä asianhaaroja kuin alkoholismi tai väkivaltaisuus ositusta tehtäessä. Solvauksia en kyllä ole ymmärtänyt tehneeni, niitä ei ole minun tarpeen tehdä täällä, kuten ei missään muuallakaan elämässä.
Akka :
>> Minkä tahansa korkeakoulun kirjallisen viestinnän kurssilla olisi puututtu siihen, että jätät tyhjän välin ennen kysymysmerkkiä. Sääntö on ollut sama myös naapurimaissa.
Vastaus:
Voi hyvänen aika ! Sinä et millään tajuaa, että kyse ei ole
todellakaan siitä mistä tyhjä väli laitetaan. Asiaa on tärkeä, eikä kirjoitusvirheitä!
Taidat olla joku tiukkapiipuinen sihteerikkö, joka en pysty näkemään asianydin.
Enkä usko, että tiedät yhtään mitään 'naapurimaissa', mitä se sitten tarkoittaa.
Niin ja mikäli nyt keksitte kuitenkin jostain syystä tehdä avioehdon ihan ilman ulkopuolista apua (olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että lakimiehen kanssa asiat eivät monimutkaistu vaan menevät oikein ja 1000 euroa mikä tuohon nyt ehkä korkeintaan menee teiltä yhteensä on pieni summa verrattuna siihen, että mitä voi mennä ilman lakimiestä eli tyyliin sinä saat 20000 mieluummin lainaa kuin 10000...), niin muistattehan että todistajat pitää olla oikein, muotoseikat pitää olla oikein ja se pitää rekisteröidä vielä. Vaikka rekisteröinti tulee, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi oikein vaan voi olla muodollisesti epäpätevä eli eivät siellä sitä mitenkään tarkasta.
kun yritys on tappaollinen???
Käsitätkö nyt, että vaimosi haluaa sysätä kaikki velat pelkästään sinun maksettavaksesi?
Hänelle ei jäisi mitään muuta kuin tuo "muutama tuhat euroa", se on rahaa. Ja sulle jäisi vain kaikki velat.
Onhan hänkin ollut osallisena yrityksessä? Kyllä hänelle kuuluu myös tappion nieleminen, vaikka ero olisikin tulossa.
Nyt hän on jättämässä hukkuvaa laivaa, kuin rotta..
Ja saa vielä rahaa mukaansa.
Mieti nyt rauhassa ja jos vaimosi haluaa eron, ottakoon myös puolet velasta mukaansa.
Se on tasapuolista, molemmathan nauttivat yrityksen tuloistakin.
Ei kannata nyt tehdä avioehtoa. Hae eroa normaalissa järjestyksessä, niin ositus tehdään oikeudenmukaisesti; molemmille miinusta..
Älä anna sen nyt kusettaa sinua ja maksattaa kaikkea.. Muuten olen nainen ja tajuan, mihin sua hinataan, kuin pässiä narussa..
Pidä puolesi.. Ei haukku haavaa tee..
Ymmärrän täysin tilanteen kohtuuttomuuden ja koko ajan se muuttuu vain kohtuuttomammaksi.
En ihan tarkkaan kuvaillut tilannetta, kun tämä on niin monimutkainen ja vaatii jopa yrityslainsäädännön tuntemista.
Kokonaistilanne on suunilleen tällainen:
Omaisuus:
Asunto noin 400.000, lähes velaton
Kaksi velkaista autoa.
Normaaleita kodintavaroita.
Yrityksen tilanne:
Omaisuus: Liikehuoneisto 40.000
ei muuta merkittävää omaisuutta eikä rahaa.
Velat: 60.000
Tappio edellisiltä tilikausilta (kumulatiivinen tappio) 30.000
Pääomalaina (omistajat eli me olemme lainanneet firmalle omaa rahaa, jonka saa pois vasta, kun ensin tappio edellisiltä kausilta on tienattu tai yritys on varoissaan eli on omaa rahaa. Nyt sitä ei ole) 50.000.
Kun firman omaisuuden (40.000) myy ja maksaa sillä velat, niin velkaa jää 20.000.
JOS tulevaisuudessa firma tuottaa, niin tuota tappiota edellisiltä vuosilta (30.000) saa vähentää tuloista. Samalla saa maksaa takaisin tuota pääomalainaa (50.000). Tämä kaikki edellyttää sitä, että tulevina vuosina todellakin ansaitaan joka sentti. Nyt näitä rahoja ei ole, ja minun on ne erikseen ansaittava. Näistä rahoista lupasin antaa vaimolleni tulevina vuosina 6000 euroa (muutama tuhat) JOS yrityksen tase on sellainen, että sieltä voi antaa rahaa itselle.
Vaimo on kyllä käynyt jo lakimiehen luona. Siitä tulee tämä hirmuinen painostus avioehtoon, ja vaatimus siitä, että avioehto pitää tehdä ennen eroa. Vaimo aluksi pelkäsi, että tappiollinen firma tuottaisi hänelle hankaluuksia. Nykyinen motiivi voi olla todellakin nopea rahan saaminen, sillä hän on jo tilannut hurjan kalliin rivitalon (300.000).
Vaimon uhkaus on se, että hän hakee firman konkurssiin, mikäli hänen vaatimuksiin ei suostuta. Tottakai kohtuullisiin vaatimuksiin voikin suostua, mutta tämä alkaa olla jo liikaa, etenkin hänen
eilinen vaatimuksensa:
Erotaan ja asunto ja liikehuoneisto myydään. Firma maksaa lainoja ja omasta asunnosta saadut rahat jaetaan. Firma jää sellaisenaan minulle (velkoineen) mutta minä joutuisin maksamaan OMISTA RAHOISTA puolet tuosta 50.000 eurosta hänelle suoraan (siis EI FIRMAN RAHOISTA). Tämä on jo ihan hulluuden huippu. Konkurssikin alkaa tuntua jo ihan järkevältä vaihtoehdolta.
ainakin minulle sen, että 1000 euroa tai 2000 euroa ei tunnu kuulkaas teidän omaisuudella (jos asunto on kerran lähes velaton) yhtään missään ja jos kerran vaimollakin on varaa lakimieheen, niin on sinulla myös!
Suosittelen sinulle melkein myös kahta lakimiestä, toinen joka tuntee perheoikeutta eli noita avioehto- ja avioeroasioita ja toinen voisi olla yrityslakimies.
Et satu johonkin liittoon kuulumaan? Siltä kun luultavasti saisit ihan ilmaisia neuvoja tuon yrityksen osalta.
Sen neuvon vielä annan, että älä kirjoita yhtään paperia alle ennen kuin joku lakimies on sen katsonut. Jos kerran vaimo katsotuttaa paperit lakimiehellä ja tuommoista saa aikaan, niin kyllä sinullakin on oikeus selvittää että mikä tilanne on.
Voimia eroon, vaikealta tuo tilanne siinä mielessä näyttää, että vaimosi näköjään jo toimii sinun selkäsi takana. Sekin on sinänsä aika mielenkiintoista, jos vaimo on jo tilannut jonkin asunnon. Itse kyllä pistäisin tossua toisen eteen aika nopeasti lakimiehen luo, jos yhteistaloudessa toinen hommaisi tuommoista lisäomaisuutta avioliiton aikana kun tiedetään että ero on tulossa. Avioeropaperin jättäminen toki toisi sen ositusperusteen.
Ensinnäkin - rahan määrä on suhteellista. On minulla ollut ihan hyvät tulot. Nykyisin ei ole. Rahaa ei jää nettona kuussa kuin 1000 euroa. Asunto on edelleen hieno, mutta ei siitä mitään tuloa saa. Minun rahani menevät käytännössä kaikki lainojen hoitoon. Vaimo on ostanut harvenevaan tahtiin ruokaa. "Kun rahahuolet tulevat ovesta, niin rakkaus lentää ikkunasta".
Tuo oli hyvä ajatus tuo liiton lakimies. Kuulun tosiaan akateemiseen liittoon, ja vaikken nyt töissä olekaan, niin saatan saada sieltä jotain apua. Sitten on varmaan kunnallinen oikeusapu myös (josta saisi kai noita ositusneuvoja). Tämä minulla tässä eroriitelyssä onkin häirinnyt, kun keskustelukummpanin pitäisi ymmärtää yrityslainsäädäntöä ja sitten perheasioita. Aikaisemmin näitä ei voinut oikein erottaa - nyt kai jo voi.
En allekirjoita mitään papereita. Vaimo ei todellakaan kanna huolta minusta. Sitäpaitsi hän on usein jo sanonut, että hänen yksi tavoite on satuttaa minua.
Tuota vaimon tilaamaa tai varaamaa asuntoa en oikein osannut vielä mieltää "meidän perheen" omaisuudeksi. Tämä nimittäin tapahtui kai torstaina tämä varaus. Minulle hän ei kyllä kerrokaan näistä asioista. Itse olen tulkinnut, että jos hän haluaa ostaa rivitalon, niin se on kai hänen asiansa. Homma ei taidakaan olla niin yksiselitteinen, kun vielä ollaan naimisissa. Rahat hän on saanut toisesta pankista kuin missä ollaan asiakkaana. Itse haluaisin olla mahdollisimman erossa uusista asunnoista.
Täytyy koittaa kysellä. Ikävää vain on se että kaikkiin kysymyksiin vastataan "se ei sinulle kuulu!" tai jotain paljon epäystävällisempää. Samoin uhkaillaan epämääräisellä fyysisellä ja taloudellisella väkivallalla, jos en suostu hänen ajatuksiin. Nopeasti tästä pitäisi päästä eroon!
En tarkoittanut sitä että 1000 tai 2000 euroa olisi tuloihin nähden pieni rahamäärä vaan, että minusta kuulostaa, että se on pieni rahamäärä siihen nähden mitä vaimosi on päättänyt sinusta irti nyppiä. Ja väittäisin, että nimenomaan sinunlaisellasi, jolla tulot on suht pienet ja omaisuutta kuitenkin on, ei nimenomaan ole varaa tehdä osituksessa virheitä.
Se on tosi, että aika harvassa on ne lakimiehet, jotka ymmärtää sekä perhe- että yritysjuridiikkaa, mutta kun ottaa kaksi eri ihmistä, niin palaset loksahtavat paikoilleen. Sinun pitää ymmärtää itse jokaisen tekosi merkitys, vaimosi ei tule sinun puoliasi pitämään - päinvastoin.
Mikäli olette naimisissa, niin kaikki omaisuutenne on erillistä siinä vaiheessa, mutta kun ositusperuste tulee voimaan, niin siinä vaiheessa taas yhteistä (jos ja kun avioehtoa ei ole), joten siinä mielessä nuo vaimon asuntovaraukset valitettavasti koskevat sinuakin. Tietty jos lainaa ei ole keretty nostaa, niin ehkä se helpottaa tilannetta... Onko siis rahat jo nostettu jostain? Itse olisin kyllä niin varovainen tuossa tilanteessa että saattaisin hätäpäissäni räimäistä aika piankin avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Ehkä lakimiestä kannattaa kuitenkin konsultoida tässä asiassa.
Vaikutat järkevältä mieheltä, joka kaikesta sotkusta huolimatta haluaa hyvää. On kuitenkin kohtuutonta, jos vaimo uhkailullaan ja pelaamisellaan saa sinut tekemään jotain sellaista, joka on ihan selkeästi epäreilua. Ymmärrän tuskastumisen, että kaikki pitäisi saada hoidettua äkkiä pois, mutta totuus lienee se, että vaimosi on askeleen edellä asioiden selvittelyissä ja se, että sinä hätiköisit on hänen etunsa - ethän välttämättä ehtisi ymmärtää kaikkia kuvioita.
Toivon sinulle pitkämielisyyttä asioiden selvittämisessä ja pitkää pinnaa asioiden hoidossa. Se että toinen käyttäytyy huonosti ei pakota sinua käyttäytymään huonosti, mutta uskon, että tämän asian voi selvittää tietyllä hienolla asenteella, vähän kuin ulkopuolisena hoitaisi. Sellainen asenne, että sinä et ymmärrä raha-asioista niin paljon, että kysyt vähän apua lakimiehiltä, on sellainen, joka varmasti vaimoasi suututtaa, mutta vienee kohti asialinjoja.
Saanko muuten udella, että onko teillä lapsia? Entä onko firma osakeyhtiömuotoinen vai mikä?
Nimimerkillä kaksi kertaa avioehdon tehnyt ja kerran osittanut sekä vähän aikaa yritysasioita vierestä seurannut ja ihan pihalla olisin kaikesta ollut jollei olisi ollut lakimiehet apuna. Ja vaikka oli, niin verottaja silti saapui 1500 euron selvityspyynnön kanssa...
>>nuo vaimon asuntovaraukset valitettavasti koskevat sinuakin. Tietty jos lainaa ei ole keretty nostaa, niin ehkä se helpottaa tilannetta... Onko siis rahat jo nostettu jostain? Itse olisin kyllä niin varovainen tuossa tilanteessa että saattaisin hätäpäissäni räimäistä aika piankin avioerohakemuksen käräjäoikeuteen.
Ei tuossa mitään aihetta tosiaan hysteriaan ole, mutta en minä ainakaan tykkäisi, että minun selän takana yhteistä omaisuutta kartutettaisiin velkarahalla. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että jos on yhteistä omaisuutta, niin niin kauan kun on ositus vielä tekemättä, niin kaikki kulut kai maksetaan yhdessä? Epäilisin, että alkuperäinen tuskin on 1000 euron nettotuloillaan kovin innokas maksamaan firman velkoja, yhteisen asunnon kustannuksia, kahden auton ja niiden lainojen kustannuksia ja nyt vielä uuden 300000 euroa maksavan asunnon kustannuksia. Eikös se niin mene, jos vaikka vaimo ehtii muuttaa tuohon 300000 euroa maksavaan taloon, niin hänen ei tarvitse sen jälkeen enää maksaa siitä 400000 euroa maksavan talon juoksevia kuluja, kun ei siinä asukaan? Vai pitääkö maksaa, jos omistaa siitä puolet?
>>en minä ainakaan tykkäisi, että minun selän takana yhteistä omaisuutta kartutettaisiin velkarahalla.>Eikös se niin mene, jos vaikka vaimo ehtii muuttaa tuohon 300000 euroa maksavaan taloon, niin hänen ei tarvitse sen jälkeen enää maksaa siitä 400000 euroa maksavan talon juoksevia kuluja, kun ei siinä asukaan?>Epäilisin, että alkuperäinen tuskin on 1000 euron nettotuloillaan kovin innokas maksamaan ... nyt vielä uuden 300000 euroa maksavan asunnon kustannuksia.
Hankkijanhan se omaisuus tietty on ja samoin velat, mutta kun ositusta ruvetaan tekemään, niin samaan pottiinhan se tuo uusi asuntokin ja sen velat livahtaa ja mistä sitä tietää, että onko asunto ns. hyvä ostos. Siinä mielessä kun tiedetään, että ollaan eroamassa, on minusta varsin arveluttavaa, että toinen rupeaa lisäomaisuutta hankkimaan ennen avioeropaperin jättämistä. En minä ainakaan ilahtuisi, jos mies vaikka keksisi juuri ennen eropapereiden jättämistä ostaa vaikka 150000 euron asunnon kokonaan velkarahalla, mutta jonka oikea arvo ei olisi kuitenkaan ihan tuota...
Siis tarkoitin sitä, että ehtii muuttaa ennen kuin ositus on tehty. Sitä ennenhän mies ei voi millään myydä esim. yhteistä kotia. Vai meneekö minun ajatukseni tässä jotenkin metsään? Sen jälkeen kun ositus on tehty, niin mikäli vaikka tuo 400000 euron asunto hälle osituksessa tulee, niin hän voi myydä sen ja vaihtaa halvempaan.
Siis suoranaisesti tuon 300000 euron asunnon kulut eivät miehelle tule, mutta jos nainen muuttaa siihen asuntoon taas, niin että ositusta ei ole ehditty tekemään, niin miehellä ei liene oikeutta realisoida toisaalta sitä toista asuntoa ja siten on pakko vastata kokonaan yksin sen toisen asunnon kustannuksista.
Ihan uteliaisuuttani kysyisin vielä nix nax, että jos tuosta 400000 euron asunnosta olisi vielä lainaa, niin tulisiko naisen maksaa niitä lainanhoitokuluja myös siitä sen jälkeen, jos olisi muuttanut siihen 300000 euron asuntoon?
>>jos tuosta 400000 euron asunnosta olisi vielä lainaa, niin tulisiko naisen maksaa niitä lainanhoitokuluja myös siitä sen jälkeen, jos olisi muuttanut siihen 300000 euron asuntoon?
>> Siinä mielessä kun tiedetään, että ollaan eroamassa, on minusta varsin arveluttavaa, että toinen rupeaa lisäomaisuutta hankkimaan ennen avioeropaperin jättämistä.
Eikö 'akateeminen' tietää, että tilanne on samaa,
onko avioero jätetty vai ei. Rupea laskemaan ennen kun annat 'kallisarvoisia' neuvoa.
Lopputulos on ihan samaa, kun ero astuu voimaan,
nimittäin mies omistaa uuden asunnon puoliksi.
Toivon, että lopetat keskustellut.
Erkki
Mitenkähän olen ymmärtänyt tuon ositusperusteen ihan toisella tavalla? Minun käsittääkseni ositus tehdään sen tilanteen perusteella mikä on silloin kun avioerohakemus (ykkösvaihe) jätetään.
>>Lopputulos on ihan samaa, kun ero astuu voimaan,
nimittäin mies omistaa uuden asunnon puoliksi.
avio-oikeus - mitä oikein tarkoitat?
Silloin kun avioliito on voimassa (avioerohakemus ei ole jätetty),
mies kyllä omistaa vaimon asunnon.
Älä anna vääriä neuvoa, asiaa on tarkistettu asiaajaalla.
avio-oikeus - ?
Mies omistaa vaimon asunnon,jos avioliito on voimassa. Turhaa ja haitallista antaa sellaisia neuvoa!
...joten enpä viitsi enempää vaivautua. (Oletko muuten Virosta vai Venäjältä?)
Kun avioeroa ei vielä ole ole haettu, vaimon ostama asunto on tietysti vaimon omaisuutta mutta se on avio-oikeuden alaista. Osituksessa avio-oikeuden alainen omaisuus tasataan puolisoiden kesken. Eli jos vaimolla sattuu olemaan enemmän varallisuutta kuin Erkillä, niin vaimo maksaa Erkille rahaa. Suomessa on tämmöiset säännöt.
>>Kun avioeroa ei vielä ole ole haettu, vaimon ostama asunto on tietysti vaimon omaisuutta mutta se on avio-oikeuden alaista. Osituksessa avio-oikeuden alainen omaisuus tasataan puolisoiden kesken. Eli jos vaimolla sattuu olemaan enemmän varallisuutta kuin Erkillä, niin vaimo maksaa Erkille rahaa. Suomessa on tämmöiset säännöt.
Osituksessa lasketaan yhteen puolisoiden omaisuus ja vähennetaan velat.Sen jälkeen jätetään kaikki
tasan puoliksi.Suomessa on tämmöiset säännöt.
Vaimon uusi asunto
Kirjoittanut: Eroava Erkki 11.6.2007 klo 13.22
>> Siinä mielessä kun tiedetään, että ollaan eroamassa, on minusta varsin arveluttavaa, että toinen rupeaa lisäomaisuutta hankkimaan ennen avioeropaperin jättämistä.
>>Eikö 'akateeminen' tietää, että tilanne on samaa,
onko avioero jätetty vai ei. Rupea laskemaan ennen kun annat 'kallisarvoisia' neuvoa.
Lopputulos on ihan samaa, kun ero astuu voimaan,
nimittäin mies omistaa uuden asunnon puoliksi.
Toivon, että lopetat keskustellut.
Erkki
Etkö usko vieläkään?
>
niin no... lasketaan kummankin nettovarallisuudet, jonka suunnilleen kuvasit oikein. Sitten ne lasketaan yhteen, osituksen jälkeen kummallekkin jäätävä saman verran.
ELI, se rikkaampi maksaa köyhemmälle TASINKOA niin paljon, että omaisuudet saadaan tasatuksi.
TASINGON voi maksaa millä omaisuudellaan tahtoo, avio-oikeus antaa oikeuden tasinkoon... se EI TARKOITA että omistusoikeus muuttuu esim. vaimon omistamaan taloon.
Niin tuosta konkurssista vielä vähän laskelmaa molempien osapuolten kannalta. Oma asunto on firman pankkilainojen vakuutena, joten kaikki lainat oli maksettava heti omista rahoista. Tässä erikseen molempien tilanne:
Vaimo:
Joutusi maksamaan heti sen 10.000 lisää.
Menettäsi sen mahdollisen 6.000, jonka lupailin tulevaisuudessa. Menetys 10.000-16.000.
Minä:
Joutuisin maksamaan sen 10.000 lisää.
Ei tarvitsisi ikinä maksaa sitä firmalle jäävää 20.000 euron lainaa (koska se olisi maksettu jo yksityishenkilöinä). Hyöty 10.000.
En saisi koskaan vähentää vanhoja tappioita. En saisi koskaan firmalta takaisin sinne lainattuja rahoja. Tätä ei oikein voi laskea, koska kaikki perustuu oletuksiin, ja siihen että tuottoja tulee. Menetys ehkä 0,29*44000=12700.
Eli minun kannaltani konkurssi olisikin aika nollasumma. Vaimolle siitä olisi selvää haittaa. Konkurssin henkiset haitat on vaikeammin laskettavia, samoin mahdottoman riitelyn haitat.
Senverran mutkaisia nuo asiasi ovat ja isoja, että hae se ero heti ja hommaa lakimies, vaikka se liiton-.. hoitamaan raha-asiat ja ositus kuntoon.
Ei se vaimo voi konkurssia hakea noin "pikkusummia" varten, jos firma on kuitenkin jatkamiskelpoinen ja nyt vain on "huonompi vuosi" menossa..
Myös se asia otetaan huomioon konkurssin määräämisessä, ja se että aiotko jatkaa ja mitkä ovat sinun mahdollisuutesi selvitä siitä (jatkamisesta).....
OTA SE LAKIMIES HETI, ja hae eró heti, ei kannata jahkailla enää, menee enempi kusetuksen puolelle..