yliopistovuosiltasi. Olisi mukava kuulla.
Kerro joku
hauska muisto
13722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hauskaa oli silloin, mutta vielä hauskempaa nykyään.
väsynyt, ettei vanhojakaan jaksa muistella. Pitääkö minun sitten? En jaksa, helle sekoittaa pään ja harmaat aivosolut eivät toimi toivotulla tavalla.
mitään huippuhauskaa mieleen.
Ehkä hauskinta oli aikoinaan, kun proseminaariryhmääni kuuluimme vain minä, ja hyvä ystäväni.
uitettiin muoviputkea mereen Juhannuksena,
5 päivän homma,
palkka 3400 mk puhtaana käteen,
vuonna 1966, Eka homma ylioppilaana.
Ei paljon olut mahdollisuutta yliopistoon,
piti rakentaa omakotitalo ja hoitaa 3 vauvaa.
Siinä samassa talossa asutaan vielä,
vauvat kaiki yli 35v.
mieleeni ensimmäiset työt yliopisto-opiskelijana. Silloin laskettiin liikennettä. Itse olin eduskuntatalon edessä ja presidentinlinnan edessä. Siitä sai melko hyvän korvauksen.
niin hauska, ei hauskaa ollut ensimmäisenä syksynä 1962, kun meillä oli tilastotieteen tentti, niitä ensimmäisiä suurempia. Minulle tuli vessahätä enkä tiennyt, miten menetellä. Laskin vimmatusti, kun luulin, ettei vessaan voi kesken tentin mennä. Jossain vaiheessa systeemi valkeni ja toinen valvoja seurasi mukana. Pää oli ilmeisen skarppi kuitenkin, koska sain erinomaiset tiedot.
kuului alkuvaiheessa mm. anatomian ja fysiologian kursseja, joita piti eläinlääkäri. Yhden kurssin alussa luennoija käytti runsaasti latinaa, josta meillä ei ollut mitään käsitystä. Aikamme kuunneltuamme purskahdimme koko porukka nauramaan. Siitäkös luennoija suuttui,oli punainen kuin possu. Ei auttanut muu kuin kuunnella, kirjoittaa muistiin ja ottaa selvää jälkeenpäin.
Kurssin opettaja ilmoitti viimeisellä oppitunnilla: "Koska olette kaikki olleet paikalla joka kerta, niin kaikki pääsevät läpi. Olette kaikki kuulleet, mitä opetan, ja kun oppikirjaakaan ei ole, niin ei ole mitään syytä reputtaa ketään. Turha pitää mitään tenttiä."
Se oli alkeiskurssi, jossa arvosana oli vain joko "hyväksytty" tai "hylätty". Silloin oli vielä luentopakko.
Olen ymmärtänyt, että nykyisin kiinnitetään huomiota enemmän asian ymmärtämiseen kuin tenttiä varten ulkolukuun, mikä on ihan hyvä asia. Tenttejä korvataan kotona tehtävillä töillä, ja annetaan vieläpä valinnanvaraa.
psykologiaa minäkin olen opiskellut. Luennoija meni hurjaa vauhtia eteenpäin ja kaikki hänen sanomansa oli tärkeää. Kehitin oman tekniikkani ja täydensin asiat heti luentojen jälkeen. Kerran hän pyysi luentojen jälkeen jonkun lukemaan muistiinpanonsa. Minusta ei siihen olisi ollut, mutta Arja Saijonmaa oli samalla kurssilla ja hän luki. Hyvin hän oli saanut kaikki kirjoitettua ja ulosantikin oli hyvä.. Ihailin häntä tuosta asiasta.
Meidän luennoitsijamme pani kiertoon haukkumakirjeen, jonka joku entinen opiskelija oli kirjoittanut. En muista, mitä hän puhui seksuaalisuudesta, mutta se oli ollut tälle opiskelijalle ylivoimaista niellä.
Oppitunti oli perjantai-iltaisin, ja se loppui sekunnilleen ajallaan, sillä luennoitsijalla oli kiire sinfoniakonserttiin, joka esitettiin yliopiston juhlasalissa.
Arja Saionmaan muistan kyllä myös opiskeluajaltani, mutta silloin hän oli jo esiintyvä laulaja. Hyvin hän kyllä lauloikin, mutta nyt hän on minun mielestäni aivan sietämätön.
Arja Saionmaan esitys oli sellainen, johon minun oli pakko mennä mukaan. Minun piti nimittäin kirjoittaa essee Angela Davisista, joka oli sen tilaisuuden tähti. "Musta, nainen ja kommunisti". Mihinkähän hänkin lienee kadonnut? Ainoa asia, jonka sen jälkeen kuulin hänestä oli Tallinnan radion sunnuntainen propagandaohjelma, jossa "Andhsela Djeevis" esiintyi.
löysin opintokirjani. Professori oli nimeltään Viitamäki. Psykologiaa opiskelin Helsingin kesäyliopistossa, se ei kuulunut aineyhdistelmääni.
köyhällä puhettakaan yliopistoista.
Ammattikouluun vain kansakoulun jälkeen ja sitten töihin itseö elättämään. Ja elätetty on itsemme ja joku muukin ja maksettu vanhanpojan verosta perheellisten lapsilisät, hoitovapaat, huvilat, veneet, aravat. Silti sitkeästi hengissä!
köyhiä olin minäkin, mutta pärjäsin hyvin koulussa. Äitini olisi halunnut opiskella, mutta ei saanut. Siksi hän päätti, että tyttärelle annetaan mahdollisuus. Sain stipendejä ja annoin yksityistunteja jo 11-vuotiaana. Vanhempieni sairastelun vuoksi lypsin usein lehmät aamuin, illoin ennen ja jälkeen koulun. Minulla on toistaiseksi ollut hyvä terveys ja jaksan valvoa. Yliopistossakin olin töissä alkuvaiheen jälkeen koko ajan. Perheen perustin 37-vuotiaana, joten vanhanpiianveroa olen maksellut. Omistusasuntoa minulla ei ole ollut. Onnea on ollut siinäkin, etten ole ollut työttömänä ja jäin ihan normaalisti työeläkkeelle. En pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä akateemisuuteni vuoksi. Lähden juuri tapaamaan kehitysvammaista sisartani, meidän osamme olisivat voineet olla toisinpäin. Nöyrä tässä on oltava.