Jaksaisitteko elää itseänne laiskemman naisen kanssa? Sellaisen joka on suht. fiksu ja terve, mutta ei olisi sen paremmin kodin hengetär, uraohjus, kuin tavoitteellinen treenaajakaan? Tämä nainen kyllä yrittäisi hoitaa hommansa, mutta ei aina jaksaisi...
t. Kunhan Kyselen
t. Kunhan Kyselen
Vastaukset 58
Vanhimmat
edes jossain hyvä on. Vaikuttaa siltä kuin kävisi jo vähän hermoille. Yrittääkö ihan oikeasti vai sanooko vain?
se ei saa mitään aikaan, jos kerran yrittää ja on vielä aika fiksukin. Luulisi sellaisen jotain saavan aikaan.
"Hullu paljon töitä tekee, VIISAS pääsee vähemmällä!!! LAISKUUS on NEROUTTA !!!
laiska ettei saa ketään siksi?
Kyllä pitää olla ehdottomasti vähän älliä, ei saa olla missään nimessä tyhmä ja laiska. Parempi yhtälö on ovela ja laiska/ fiksu ja laiska. Mutta kiinnostaisi uteliaisuuttani tietää tarkoitatko kysymykselläs itseäsi vai kumppania? ( ja ootko ketjun alottaja?)
tässä vaan, että mitä se tarkoittaa. Ei kai sellainen ole kovin fiksua, jos on niin laiska ettei saa kumppania!
mutta ei niin paljon kuin kumppaninsa. Pikkuisen boheemi luonne.
olen se laiska ja boheemi syyllinen.
kilpailu, jossa kisaillaan kumpi on parempi ja aikaansaavampi. Normaali ihminen on välillä laiska tai jossain vaiheessa burnoutissa. Ne jotka huomauttelee, ovat olleet tiukkiksia...
Arvasin että aloittajalla oli ns "omn lehmä ojassa";). Mä oon sun kanssa suht samanlainen ns. boheemi=laiska &varmaan saman tyylinen, niinkun moni muukin nautiskeleva ihminen! Se on väärin jos ns. siistimpi ja puuhailevampi osapuoli "pätee" tekemisillään" ja syyllistää kumppania! Mulle on käynyt niin. silloin voi mainita kaverille vaikka että: yhtä paljon (vähintään) pännii toisen niuhotus kun toisen rentous! Voi myös kehottaa toista relaamaan!
PS.
Kiinnostais vaan onko kyseessä horososkoopit RAPU tai NEITSYT ?? TSEMPPIÄ, ja jos muu ei auta niin vaihda rennompaan siippaan;) !
laiska jos hän ei ole joko kodinhengetär, uraohjus tai himotreenaaja? Eikö muita vaihtoehtoja ole? Kai hänellä nyt jotain intressejä elämässään on? Jotain mistä hän innostuu ja mille "uhraa" aikaa? Siis jotain muutakin kuin sinun kanssasi oleminen?
häntä passata jotenkin vai hoitaisiko kuitenkin pakolliset jutut? Huomioisiko rakastaan mitenkään vai olisiko vaan itsekäs? Kävisikö ollenkaan töissä?
olisi laiska? Ei sellaista kyllä kukaan jaksa joka makaa vaan.
aikaansa? Vetelehtisikö se vaan kotona ja kattoisi telkkaria? Huh huh
OOn itekkin suht laiska, mut en mitään lapatossu luuseria jaksais kattoa. Tottakai ajoittain tulee vaiheita että on tosi laiska, ja ne hyväksytään, mut just ja just oma laiskuus ok., mut jos paljon laiskempi toinen, niin vastaus kysymyksees on et en.
rajaan saakka eli oma osuutensa kunkin hoidettava taloustöistä ja jostain kunniallisesti palkkaa tienattava. Muuten alkaisi pitemmän päälle rasittamaan. Tilapäisen työttömyyden tai opiskelun ajan voisin jeesailla taloudellisesti..
Ja siis molemminpuolisessa tunteessa... Jos ei jaksaisi edes tehdä mitään suhteen eteen, niin tulkitsisin yksipuoliseksi ja hyytyisi siihen.
sietää, että toinen ei tee työtä suhteen onnistumiseksi. Ei niin itsekäs saa olla.
itsekkyydeksi, vaan ettei ole riittävän kiinnostunut toisesta.
jos ei halua yhtään miellyttää toista ja tehdä mitään kivaa toisen hyväksi. Ehkä sellainen ihminen on niin laiska ettei jaksa edes kiinnostua tarpeeksi toisesta!
Toikin olisi hyvä tietää...
Itse olen joutunut miettimään asiaa näin laiskan ja ainakin toistaiseksi parisuhteettomana elävän naisen näkökulmasta.
Olen olettanut, että laiskaa ihmistä jaksaisi parhaiten toinen samanmoinen, mutta on tiedättekös hämmästyttävän vaikea löytää fiksua naista, joka olisi (minun laillani) paitsi laiska myös sinut oman laiskuutensa kanssa ja näin ollen kykenevä hyväksymään muidenkin laiskuuden. Siis tarkoitan nyt naista, joka ei kuvittelisi edes joskus hamassa tulevaisuudessa rupeavansa kodin hengettäreksi, uraohjukseksi tai himotreenaajaksi (tai muutenkaan yhteiskunnallisesti hyödylliseksi, ahkeraksi ja suorittavaiseksi) ja jolla olisi silti itsetunto jotenkin kohdallaan.
Ensisijaiset parinvalintakriteerini voisikin ehkä tätä nykyä tiivistää muotoon "älykäs ja laiska".
oikein vartavasten?! Eikö sellaista sitten löydy millään? Sinun pitäisi alkaa seurustella tuon aloittajan kanssa, kun olette molemmat laiskoja. Vielä parempi olisi, jos yrittäisitte vähän tehdä jotakin, eikä vaan maata laiskana. Laiskuus on aika ärsyttävä luonteenpiirre ihmisessä, varsinkin läheisessä. Kyllä läheiseltä toivoo jonkinlaista yritystä suhteessa!
Ja samaa mieltä, et tosi hyvä kysymys.
Kyllä tähän pätee niinkun muihinkin juttuihin että ehdottomasti samantyyliset sopii parhaiten!
Mun oma kokemus lesboista on että monet osaa ottaa rennosti ja osa on suht laiskoja, joskus älykkäitä ja jotkut vähemmän. Yleistämättä parempi, mutta otetaan rennosti:) kesällä varsinkin! ja Ps. Luuserit on erikseen.
ja älykkäitä? Onkohan sellaisia paljonkaan, tuskin. Ehkä olet liian valikoiva, etkä siksi ole parisuhteessa. Ei kumppanin tarvitse olla kopio itsestä. Etkö voisi ollenkaan rakastua sellaiseen joka ei olisi laiska?
Sinulla on asenne kohdallaan.
:)
kun kerran olet aloittaja? Vai oletko niin laiska, että et jaksa?:D
yllättävän paljon kiinnostusta! aihe kosketta = lesbot laiskoja?
Laiska kun mikä. Ja oikukas tyyliin muuli ;)
Liiankin helposti löytyy! Kuinka voi olla mahdollista että et ole löytänyt paria kun on tuollaiset kriteerit? Mene johonkin baariin etsimään.
Kerro ainakin, että onko laiska sängyssäkin laiska?:)
suhteesta ja siitä toisesta... hmm... oikukas siinäkin. Hyvässä vaiheessa ylistetään taivaaseen, ja sitten kun (jos) hyytyy haukutaan lahnaksi. Ei sitä aina viitti.
pakko sanoa ettei noin laiskalla ole varaa haukkua ketään lahnaksi!
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat kaiken laiskuuden ja oikukkaat tavat. Kyllä sitten löytyy paremmin rakastettukin.
sentään niin ilkeä ole, että ryhtyisi kumppaniaan lahnaksi haukkumaan, hui sentään...
Tapainparannusta harrastan kausiluontoisesti mutta repsahduksia tulee, eli en ehkä rehellisyyden nimissä kumminkaan ala markkinoida itseäni ahkeraliisana edes niinä kurinalaisempina aikoinani. Muuten voisi ihanainen joutua pettymään myöhemmin :(
Kerrankin hassu ja piristävä aihe, eikä ainaista sotatilaa ja vänkäämistä. Vähemmästäkin innostuu.
ihan suhteessa, mutta melkein??
hyvä itsetunto? Miten älykkyys arvioidaan, pitääkö mennä johonkin testiin? :)
tekee hyvää sydämelle. Rennot ihmiset elää pitkän elämän, kun uraohjukset ja himotreenarit kuolee sydäninfarktiin pingotuksessaan.:)
piisaa, mutta pysähdyin nyt mietiskelemään suuren laiskuuteni äärelle, kun keksin että ehkä joskus haluaisin sitoutua pysyvästikin jonkun kanssa. Silloinhan nämä elämäntapakysymykset todella tulisi ajankohtaisiksi.
mietiskellessä ohitse.
no kamaan..!
pätee kohtuus kaikessa, paitsi seksin määrässä;). Teen töitä ja kuntoilen ja pidän paikat siistinä ilman pakkomiellettä täydellisyyteen pyrkimisenä.
nukkumaan. raukeeta elämää kaikille laiskimuksille.
Hih, en ole uraohjus, teen työtä alalla, jolla ei vaadita akateemista koulutusta, tosin pääsen huomattavasti vähemmällä kuin muut juuri koulutukseni takia.
Kodin hengetärtä minusta ei saa. Inhoan imurin ääntä, joten mieluummin pesen lattiat. Silloin kun huvittaa. Rikkaimurilla otan joka päivä isoimmat. Kaiken ruoan teen itse ja jopa leivon (lähinnä toisille, kun olen ikuinen laihduttaja) sekä pesen pyykkiä yms mieluusti.
Jaa-a. En treenaa enää ollenkaan. Ottaa niin paljon päähän, kun selkä-polvi-ja nilkkaleikkausten jälkeen kaikki kunnon lajit on lopullisesti kielletty. Kävelen, tosin ihan mummovauhtia. Minulla menee nykyään tunti kävellä kuusi kilometriä. Häpeän, mutta minkäs voi kun ei enää tule treenattua mitään. Pah.
Testaatko tarkkaavaisuuttamme? 6 km kävellen tunnissa ei ole mummovauhtia.
Kun vielä treenasin päivittäin sekä salilla että luonnossa (fillari, lenkit yms) kävelin yli 8 km tunnissa eli vauhti on hidastunut huomattavasti.
Ja joskus jopa joku ohittaa minut nykyään kadulla, mikä hävettää suunnattomasti. Meidän suvussamme kun ei hitaita ja joutilaita kävelijöitä oikein hyvällä katsota. Kolme siskoa ja pari veljeä, kaikki kävelevät nopeammin tällä hetkellä.
Minulla mummo oli sellainen, että kun hän käveli, niin minun piti hölkätä perässä. Ja meillä sentään on ikäero 52 vuotta.
Häpeäkseni täytyy sanoa, etten usko, että pikkusisko olisi pysynyt hänen perässään hölkkäämälläkään.
sellaisia naisia, vaimoja lahnoiksi.
Siis sellaisia jotka vain makaa haarat auki ja antavat miehen tehdä kaikki hommat, antavat vain kaiken tapahtua.
Voisko olla niin, että täällä meidän lesbo puolellakin olis samanlaisia "lahnoja" ?
Jaa-a.
Meillä kyllä kumpainenkin "tekee niitä hommia" samanlaisella innolla. SEN suhteen ei ole laiskuusonglemia:-))) Vaikka yli 10 vuotta ollaankin yhdessä oltu, eletty ja asuttu.
...itseäni laiskempaa! kotityöt on minulle vastenmielisiä, en jaksa laittaa ruokaa enkä osaa, ura ei kiinnosta, olen mieluummin perusduunari. liikuntaharrastuksia on mutta nykyään harrastan vain omaksi ilokseni silloin kun se sattuu kiinnostamaan.
Kysymys on arvostuksista. Minä ja Pieni Silkkinen II olemme esimerkiksi erilaisia siivoojia. Pieni Silkkinen II ajattelee, että minä olen laiska imuroinnissa ja roskien viemisessä kun taas minä ajattelen, että hän on laiska tiskaamisessa ja papereiden laittamisessa ojennukseen.
Sitten on kysymys motivaatiosta, itsetunnosta ja sen kaltaisista asioista.
Kun minä olin superlihava (ja laihdutin), minun liikkumiseni oli jalan hankalaa. Kauppa, jonne piti kävellä 200 metriä, oli "ei huvittaisi" kaukana. Nyt ehkä vastaava kävelymatka olisi 3 km. Mutta silti päässä on sitkeä pinttymä kaikista niistä asioista joihin ei ole fyysisesti kykenevä. Onko laiskempaa imuroida sängyn alta istuen kun pelkää mennä kyykkyyn niveltensä takia tai olisiko ahkeraa siirtää koko sänky pois. Hullu paljon työtä tekee.
Vaikea uskoa, että 500 km säteellä Suomesta olisi ketään ehdoin tahdoin laiskaa. Kaikki me olemme kasvatettu ahkeriksi. Aika radikaalia muuttua siitä mihin on kasvatettu. Ja ulkomaalaiset sitten? Minä kerran olin pesemässä astioita algerialaisen miehen kanssa. Saharan poika taatusti tuli Suomeen pelkästään sen takia, että täällä pääsee lutraamaan vedellä. Kovasti teki töitä.
Saksalaiset ja amerikkalaiset tekevät töitä niin ettei muuta elämää ehdi viettämään ja venjalaiset taas ovat työryssiä.
Puolalaiset ovat tietääkseni ainoa kansa joka on ehdoin tahdoin laiskanpulsekaa sakkia.
Mutta onko laiskuus sitten sitä ettei rakasta työtä työn vuoksi? No sitten minä olen laiska. Tai vastustan orjuutta. Suomessa vain on sellainen filosofia, että työ itsessään on lääke kaikkiin vaivoihin.
Suomalaiset ovat yleensä laiskoja samasta syystä kuin neukkulassa oltiin laiskoja: työ ei motivoi, siitä ei makseta kunnolla, se on luonteeltaan epävarmaa, eikä ole mahdollisuuksia vaikuttaa työnkuvaansa. Eli siis autoritääristä orjakyykytystä. Siksi kaikki Suomessa on niin seinäänheitetyn nukkavierua. Materiaaleistakin on hiukka "tingitty" aitoon neuvostotyyliin.
Vanhusten palveluasunnoissa vanhus sanoi minusta ohimennen toiselle vanhiukselle: "Tekee saman kuin muutkin, mutta ei hosu".
Hosuminen ja höseltäminen ovat ansioita työelämässä. Sellainen on "ahkeruutta", samoin kuin pomoni ylipitkät päivät, joiden saavutuksien korjailuun meni minulta puoli päivää.
pulliainen täälläkin.
Luulen, että sisäsiisti tavallinen riittäisi. Oikeastaan uraohjus, kodin hengetär ja se himotreenaaja kuulostavat hengästyttäviltä, suorastaan ahdistavilta. En minä kyllä toisaalta sohvaperunaakaan jaksaisi.
Laiskuutta on niin monenlaista. Minun laiskuuteni ilmenee pahimmillaan touhuamisena; teen paljon helppoja pieniä asioita jottei tarvitsisi puuttua isompiin. Ja joku erehtyy jopa luulemaan minua ahkeraksi. Vältän myös systemaattisesti järjen käyttöä ja ajattelua, tottumaton kun saa siitä päänsäryn.
Hmm. Hauskasti karrikoidusti esität kysymyksesi:-)
En lähtisi määrittelemään yhtäkään ihmistä, joka ei tee "uraa" laiskaksi - ihan siitä syystä, että suurelle osalle esim. minun ikäpolveani (lama-ajan sukupolvi) se kävi mahdottomaksi. Pätkätöissä tai koulutusta vastaamattomissa töissä ei paljon uraa tehdä.
Itse valitsisin ihmisen, joka tekee valinnat sydämellä ja järjellä, joka panostaa perhe-elämään ja työajan ulkopuoliseen harrastamiseen sekä sosiaaliseen elämäänsä. Joka pitäisi huolen siitä, että elämästä löytyy virikkeitä ja onnelliseksi tekeviä elementtejä.
Himourheilijan kanssa eläminen on hankalaa. Olen itse ollut sellainen. Se on samanlaista kuin uraohjuksen kanssa eläminen. Näkee melkein harvemmin kuin jos asuisi eri paikkakunnalla.
Toki, jos parisuhteesta tekee onnellisen se, että näkee mahdollisimman harvoin kun tehdään sitä uraa ja urheillaan kaikki vapaa-aika, niin mikäs siinä. Meillä kaikilla on onneksi oikeus ja mahdollisuus tehdä valintoja näiden asioiden suhteen.
Itse olen löytänyt rinnalleni hyvin samankaltaisen arvomaailman omistavan ihmisen, jolle työ on elinkeino, mutta ne harrastukset ja ihmissuhteet ovat se ykkösasia. Ja niiden ihmisten kanssa voi sitten harrastaa kimpassa vaikkapa sulkista, keilaamista tai Nuuksiossa patikoimista kun siltä tuntuu.
Elämässä kuuluu vetää lonkkaa välillä ja sitten taas ahertaa. Ei sitä muuten jaksa eikä voi, tai menee terveys. Kuten allekirjoittaneelle meinasi käydä, kun viikossa alkoi olla liian vähän vapaita tunteja edes nukkumiseen.
Vastaus kysymykseesi: Jaksan elää aika monenlaisten ihmisten kanssa. Ystäväpiiriin kuuluu jos jonkinlaista tallaajaa, ja niin sen pitää ollakin. Seurustelukumppanit ovat olleet keskenään täysin erilaisia, joten mitään yleispätevää sääntöä ei ole minun kohdallani.
Itse olen viime aikoina miettinyt laiskuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia parisuhteeseen. :) Sattumalta kun olen vastikään rakastunut naiseen, joka ei ole missään määrin laiska. Käy töissä, harrastaa hyvin tärkeää asiaa ahkerasti ja siinä sivussa puuhailee kaikenlaista. Jotenkin kaikki asiat vain näyttävät sujuvan häneltä helposti, ikään kuin kädenkäänteessä.
Itse olen hieman erilainen. Opiskelen kyllä (hitainta KELAn hyväksymää tahtia) ja käyn opiskelujen ohessa töissä. Ennen harrastin hyvin aktiivisesti, kuluneen vuoden olen lähinnä lepäillyt. Monet asiat sujuvat minulta mentaliteetilla "hitaasti hyvä tulee".
Kun kultani alkaa esimerkiksi laittamaan ruokaa, kaikki sujuu vaivattoman näköisesti. Ruoka valmistuu, pöytä katetaan ja tiskauskin hoituu samantien. Itse teen hitaanlaisesti, tekiessäni tavallisesti unohdan osan siitä mitä minun piti tehdä, ja loppusiivouskin jää odottamaan.
Myönnän yleensäkin hoitavani monia asioita hiukan viime tipassa (kauppakäynnit, laskujen maksu, kirjaston kirjojen palautus, opintoihin liittyvien tehtävien tekeminen, liikkeelle lähteminen...) Myönnän, että kun otan tavaroita esille, ne eivät läheskään aina löydä takaisin oikeille paikoilleen, että roskapussi saattaa jäädä ovensuuhun lähtiessä ja saatan siirtää yksinkertaisten asioiden hoitamista tulevaisuuteen vain, koska en jaksa tarttua niihin heti.
Laiskuuttako? En tiedä. Olen luonteeltani hitaanpuoleinen. Joskus elin elämää, jossa kalenterini oli täyteentupattu tekemistä ja minulla oli jatkuva kiire. Elämä vaati valtavasti organisoimista minuuttien tarkkuudella, ja jos kalenteri katosi, olin täydellisesti hukassa. Monet ihmiset tarvitsivat minua ja apuani usein ja parisuhteellekin oli varattava aikansa.
Sitten väsyin. Jatkuva juokseminen uuvutti minut ja elämästä katosi ilo. Itsensä tarpeelliseksi tunteminen ruokki itsetuntoa, mutta lopulta siitä tuli taakka. Viimeisenä niittinä naiseni jätti minut, ja minä masennuin. Tipahdin kovaa ja korkealta. Ensimmäistä kertaa elämässäni vain olin, ja se oli outoa, mutta varmasti myös tarpeellista.
Sittemmin olen keräillyt itseäni kasaan ja alkanut tehdä pikkuhiljaa pieniä asioita. Kenties aika merkityksettömiä, mutta ehkä on hyvä aloittaa alhaalta. :) Uusi rakkaus ei ole ainakaan vielä katsonut kieroon hitauttani, mutta alkaakohan hän? Hänen rinnallaan minä vaikutan mitättömältä taapertajalta. Ennen minulla oli suuria unelmia siitä, mitä haluan elämässäni tehdä. Nykyään ajattelen, että voin olla onnellinen, jos saan elämässäni jotain aikaiseksi. Vaikka vähäistäkin.
onnellinen? Masentunut älykäskin ihminen käyttäytyy helposti vätysmäisesti, kun elämä ei maistu.
ovat tosi rasittavia!
Niiden kanssa ei tule mistään mitään.