Vanha mies vanhainkodissa,
valokuvat kaverina,
seinät kuuntelijana,
sanomatta vastaan.
Katse ulos ikkunasta,
silmät näkemättä alkavaa kesää.
Elää menneisyyttä,
elokuvana mielessään.
Vanhat jalat pöydän alla,
väsyneinä kengissään.
Joskus jalat nuorina,
aina niin kiireisinä,
ovat juosseet tyttöset kiinni.
Joskus jalat rohkeina,
aina kuitenkin väsymättä,
hiihtäneet sotaisat ladut.
Vanha mies vanhainkodissa,
yksin istuu huoneessaan,
kuulematta ääniä ympärillään.
Sanat tulevat hiljaa,
huulilla sanomattomia sanoja.
Menneitä muistoja,
kuulemalla kuultuja,
sanomalla sanottu.
Käsiin tarttunut vapina,
sormiin tullut voimattomuus.
Joskus kädet nuorina,
aina niin vahvoina,
ovat tehneet tarvitut motit.
Joskus kädet kipeinä,
aina kuitenkaan väsymättä,
raivanneet pellot kivistä.
Vanha mies vainhainkodissa,
yksin elää muistoissaan,
hiljaisessa huoneessaan.
Odotus elämän valtaa,
kaipaus vaimon luokse.
Vanhoilla kasvoilla juonteet,
kertoo eletyn elämän.
Niin moni meistä on yksinäinen täällä maailmassa ja tällä runolla halusin herättää monen vanhuksen kohtalon.Moni heistä elää muistoissa ja harvoin ketään käy katsomassa heitä.
Monella vanhuksella voi olla,että lapset on muuttanut pois paikkakunnalta ja siksi näkevät harvoin,mutta on ihan yksinäisiäkin ja heidän kohtalo on panee miettimään.
Meillä pitäisi olla iloisia ,kun meillä on joku elämässä,eikä tarvitse viettää sitä yksin.
valokuvat kaverina,
seinät kuuntelijana,
sanomatta vastaan.
Katse ulos ikkunasta,
silmät näkemättä alkavaa kesää.
Elää menneisyyttä,
elokuvana mielessään.
Vanhat jalat pöydän alla,
väsyneinä kengissään.
Joskus jalat nuorina,
aina niin kiireisinä,
ovat juosseet tyttöset kiinni.
Joskus jalat rohkeina,
aina kuitenkin väsymättä,
hiihtäneet sotaisat ladut.
Vanha mies vanhainkodissa,
yksin istuu huoneessaan,
kuulematta ääniä ympärillään.
Sanat tulevat hiljaa,
huulilla sanomattomia sanoja.
Menneitä muistoja,
kuulemalla kuultuja,
sanomalla sanottu.
Käsiin tarttunut vapina,
sormiin tullut voimattomuus.
Joskus kädet nuorina,
aina niin vahvoina,
ovat tehneet tarvitut motit.
Joskus kädet kipeinä,
aina kuitenkaan väsymättä,
raivanneet pellot kivistä.
Vanha mies vainhainkodissa,
yksin elää muistoissaan,
hiljaisessa huoneessaan.
Odotus elämän valtaa,
kaipaus vaimon luokse.
Vanhoilla kasvoilla juonteet,
kertoo eletyn elämän.
Niin moni meistä on yksinäinen täällä maailmassa ja tällä runolla halusin herättää monen vanhuksen kohtalon.Moni heistä elää muistoissa ja harvoin ketään käy katsomassa heitä.
Monella vanhuksella voi olla,että lapset on muuttanut pois paikkakunnalta ja siksi näkevät harvoin,mutta on ihan yksinäisiäkin ja heidän kohtalo on panee miettimään.
Meillä pitäisi olla iloisia ,kun meillä on joku elämässä,eikä tarvitse viettää sitä yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
yksi ihminen jos olisi.
palvelutalossa ei hoitajilla ole muuhun aikaa,kuin pakollisiin piipahtamisiin asukkaiden luona.Ei siellä ainakaan joudeta isommin seurustelemaan asukkien kanssa.
Kiitti hienosta runosta. Tuli runoa lukiessani mieleen oma isäni, joka ei enää ole joukossamme.
Samoin äitini. Totta on, että vanhusten yksinäisyys on erittäin yleistä.
Nostan hattua kaikille vapaaehtoistyöntekijöille, jotka ovat ystävänä monelle vanhukselle.
Jos olisi enemmän henkilökuntaa mm.palvelutalossa, niin silloin oisi hoitajillakin varmaan eri tavalla aikaa seurustella ja kuunnella vanhuksia. Sanon näin lopuksi kaikille, joilla vielä vanhemmat elää, että älkää unohtako heitä.