Isänäiti otti aina syliinsä ja kaulasta kiinni ja kysyi, oletko mummon tyttö. Mummo keitti usein herkkuani mannavelliä ja kaupasta mentiin ostamaan suolamakkaraa (meetwurstia). Usein olin mummolla yökylässä ja kun käytiin nukkumaan, mummo laittoi aina kätensä kainalooni ja kysyi, painaako käsi. Sanoin, ettei paina, vaikka painoikin pientä tyttöä. Siihen nukahdin turvallisesti. Ukki kuoli jo ollessani noin 3-vuotias, joten hänestä ei ole muistoja.
Äidinäiti olikin sitten napakka nainen. Ei turhia syliin otettu eikä halailtu, laittoi meidät tytöt tekemään pihallaan kesällä töitä. Ei häntä kohtaan mitään hampaankoloon ole jäänyt ja vanhemmalla iällä sitten oltiin jo kavereitakin ja hän tarjosi jopa tupakkaa, kun siihen aikaan vielä molemmat tupruteltiin. Pappa kuoli sodassa enkä siis koskaan nähnyt häntä.
Onneksi sain tutustua molempiin, lempeä mummo kuoli ollessani noin 10-vuotias, toinen kuoli kun olin 30.
Mutta erilaisia osasivat olla mummot. Voi niitä aikoja, olisi kiva saada vaikka yksi päivä lapsuudesta takaisin.
Muistoja isovanhemmista
14
899
Vastaukset 14
- Pelimanni Pohjanmaalta
vanhempieni puolelta isovanhemmat kuolivat niin nuorina, että en ehtinyt heihin tutustua. Silti mielessäni liikkuu lämpimiä ajatuksia heitä kohtaan. Omat vanhempanikin olivat jo lähes 40vuotiaita kun synnyin.
- mummoista muistoja
paitsi toisesta mummosta ei paljon ole, sanon vaan että oli aika itsekäs mumma, syytä en tiedä mutta sanottin lapsena kylämummoksi.
- -eetu-
Minulla ei koskaan ollut isovanhempia. Muistan kyllä isän äidin. Olen ollut korkeintaan 2-vuotias, kun hänkin kuoli. En muista hänestä mitään muuta kuin sen, että hän makasi selällään hirveän korkealla sängyllä. En muista hänen koskaan sanoneen minulle sanaakaan. Minulle jäi sellainen käsitys, että hän oli suuri kuin vuori, mutta taaperon näkövinkkeli voi tietysti jättää väärän muistikuvan.
Olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut isovanhemmat. Nyt, kun katson sukuani, niin isovanhemmat ovat tavattoman tärkeitä koko suvun kaikille lapsenlapsille ja päinvastoin.
Tosin minua vanhemmat veli ja sisar ovat molemmat kertoneet, että isovanhemmat olivat kenkkuja ihmisiä, eivätkä he ole kertoneet koskaan mitään mukavia muistoja heistä. Ehken sittenkään menettänyt liikaa, mutta kyllä isovanhempien varhainen kuolema jättää jonkinlaisen puutostilan.- MareNki***
..tunnun vastailevan vähän väliä eetun kirjoituksiin:)
Kommenttini ei liity suoranaisesti otsikkoon.Mutta---,,..Olen surrut todella kun lapseni eivät ole nähneet isovanhempiaan koskaan.Esikoinen oli olemassa jo,mutta ei muista,kuopus ei nähnyr ollenkaan.
Itselläni oli molemmat isovanhemmat ja elivät melkein yhtä kauan(mummot)kuin omat vanhempani.Puutos on suuri ollut.
Lapset kyllä sanovat,että miten sitä kaipaa mitä ei ole ollut.
Minulle isän vanhemmat olivat läheisiä ja rakkaita,asuimme samassa talossa ja tunsin olevani heidän pikku marenkinsa:) - jutta-juulia
Isoäitini, isän puolelta, oli varhaislapsuuteni tuki ja turva. Muistan miten hän piti sylissä ja kertoi tarinoita. Pienen maatilan emäntänä ja leskenä hän oli aina työn touhussa, silti minulle oli aina aikaa. Isoisääni en koskaan tavannut, hän kuoli isäni ollessa kymmenen vanha. Suhde isoäitiin katkesi kun muutimme kaupunkiin, kaipasin häntä koko lapsuuteni ja kadehdin kavereitani joilla oli läheiset suhteet isovanhempiinsa. Äidin vanhempia en koskaan tuntenut, he eivät olleet missään tekemisissä kansamme, äiti ei ylipäätään tullut kenenkään kanssa toimeen.
Omat lapsetkin ovat tavallaan eläneet vailla isovanhempia. Mieheni äiti kuoli paljon ennen meidän yhteisen taipaleen alkua ja hänen isänsä vain pari vuotta meidän avioitumisesta. Isästäni on pojille jäänyt lämpimät muistot.
Olen viettänyt paljon aikaa lastenlasten kanssa, toivon että niistä hetkistä jää lämpiä muistoja aikuisikään asti. Ukistakin on jäänyt näille isommille paljon iloisia muistoja. Pienimmät jotka olivat alle kaksivuotiaita hänen kuollessa, eivät häntä muista. Heille hän on vain valokuva vitriinissä ja kivi hautausmaalla. Mutta onneksi on toiset isovanhemmat.
on ollut äidinisä ja isänäiti, elikkä molemmilta oli puoliso kuollut jo ennen syntymääni.
Molemmista on muistoina vain pelkkää hyvää. Asuimme äidin kotona melkein kymmeneen ikävuoteeni saakka ja olin pienempänä aina pappan mukana.
Muistan monet heinän kaadot, kun istuin pappan sylissä hevosvetoisen niittokoneen päällä - voi niitä kesäpäiviä ja mansikan tuoksuisia ojan pientareita, Muistan myös pappan sylissä istutut hetket, pappan laulaissa vanhoja kansanlauluja.
Yksi tapa pappalla oli, hän meni vatsalleen lattialle ja minä kuljin selän päällä - oli varmaan jonkinlaista selän hierontaa...
Mummu asui ihan naapurissa ja usein sinnekkin kipaisin, mummu ei mitään ylimääräisiä lasten kanssa tehnyt, mutta hyvällä muistan häntäkin.
Monet kerran olin siellä yökylässä.
Kun olin viidentoista, mummu kuihtui pois sairastuttuaan syöpään ja pappan nukkuessa pois oli minulla jo oma perhe ja olin jo kauan ollut poissa kotoa, joka oli sitten myöhemmin myös ihan lähellä.
Mummun ja pappan luokse oli vain kivenheitto matkaa ja kyllä sitä väliä aina kuljettiin.
On ne ihania kaikki lapsuusmuistot!- Paulan sisko
Isäni äiti oli juuri sellainen, joka on ajatusteni unelmamummo. Hellitteli meitä lapsenlapsiaan mahdollisuuksiensa mukaan ja hänen luokseen oli aina ilo mennä. Lapsuuden herkkuja mummon luona oli hänen itsensä poimimista metsävadelmista tehty hillo, jota lisättiin kuumaan veteen. Nam, mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä kuin se juoma talvisin.
Ukki lepytteli pahat tuuleni berliininmakkaralla, joka oli herkkuani.
Miten ihanan lämpöisiä muistoja aloituksesi saikaan ajatuksiin. Kaipauksen ja ikävän tunne sydämessä mutta huulilla hymy menneestä :-) isovanhempani olivat kaikki jo siirtyneet,
sinne rajan toiselle puolelle ennen minun
syntymääni. Joten muistikuvia ei ole.
Varmaankin siitä syystä, on kiva kun pitkästä
välimatkasta huolimatta on hyvät yhteydet
omiin lapsenlapsiin.
Tälläkin hetkellä kaksi teini-ikäistä on
vierailulla luonamme.
Itsekin siinä tuntuu tulevan nuoremmaksi
ja pirteämmäksi.
Haluaisin jättää hyviä muistoja meistä
isovanhemmista heidän mieleensä.- kesä-mamma
Äidinäiti oli minulle äitinä kaksivuotiaasta kuudenteen ikävuoteen asti, oman äidin kuoltua. Tämän jälkeen olin isän ja uuden äidin hoidossa. Muistin mummon pehmeänä ja nauravana. Uudelleen tutustuin mummooni vasta 20 vuotiaana. Muistikuvani piti paikkansa mummo oli hyvin huumorintajuinen, iloinen ja pehmeä. Kävimme mieheni ja lapseni noin kerran viikossa piipahtamassa mummon luona ja melkein aina mummo tarjosi meille lettuja mansikkahillon kera. Itku tuli meidän kaikkien silmään kun muutimme jälleen niin kauas,ettei voinut usein käydä. Mutta mummo kuolikin sitten yllättäin vuoden sisällä meidän muutosta.
- 1943
olivat isovanhempani minulle. Koskaan en ollut esim. kenenkään sylissä. Isänisää en koskaan nähnytkään. Omien lapsieni mummot kuolivat muutama kuukausi ennen kuopuksen syntymää. Ukit elivät yli 90-vuotiaiksi ja varsinkin isänisään tytöillä oli lämmin suhde. Lukuisat mieheni tädit olivat mummojen korvikkeita ja melkein oikea mummo on ollut 12 vuoden ajan nyt 86-vuotias naapuri. Mekin voimme olla varamummoja, se on antoisaa.
- Anonyymi00009UUSI
Asuimme kaukana Hämeenlinnassa asuvasta mummosta. Tapasimme vain pari kertaa,kuoli 70 luvun alussa. Ei ollut kovin mukava, ei edes joulukortteja lähettänyt. On tallella kirje - 65 joulun alla, missä valitteli köyhyyttä: ei voi laittaa paketteja. Myöhemmin paljastui,tuli ihan hyvin toimeen,laittoi lahjoja muille serkuille. Ei tykännyt,kun äitimme oli muuttanut kauas.
- Anonyymi00010UUSI
Ainoastaan äidinäiti oli elossa syntyessäni ja vasta teininä enemmän olin hänen kanssaan tekemisissä, mutta välimatkan takia jäi kuitenkin etäiseksi emmekä olleet kovin läheisiä.
- Anonyymi00011UUSI
Isäni vanhemmat kuolivat keuhkotubiin isäni ollessa vauvaikäinen. Äitini äiti kuoli sota-aikaan ties mihin. Äitini isästä minulla on hämärä muisto.
- Anonyymi00012UUSI
Suomessa enään isovanhempien ja vanhempien hautakivet. en kaipaa :-(
Gubbe 77
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas
Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei91044Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää125976- 109949
- 56945
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.85822Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.47802Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev162743Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle66721- 66697
- 53635
- 70596
- 95561
- 22556
- 52531
- 60524
- 26500
- 35497
Humppila korvasi johtajia tekoälyllä
https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 15053466Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....31453Mnot, miksi sinulle on tärkeää solvata uskovia?
Onko sinulla joku katkeruus tai peräti viha heitä kohtaan? Kirjoituksesi nimittäin tihkuvat katkeruutta ja vihaa uskovi246418