Kirjoitelkaapa traktoreihin liittyvistä sattumuksista ennen aikaan, rasvakouran juttuja kun ei enää näy, ei kuulu!
Tietysti tuoreemmatkin sattumukset kiinnostavia on ja nekin olisivat tervetulleita!
Tietysti tuoreemmatkin sattumukset kiinnostavia on ja nekin olisivat tervetulleita!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sattui kun olin ajamassa tyhjä lannanlevityskärry perässä maantiellä,traktorina vanha ursus joka kulkee 45km/h kun yhtäkkiä katsoin peilistä että kärry jää jälkeen..
Kärry oli päässyt pois vetokoukusta ja yritin vielä hidastaa vauhtia ja pyydystää vetopuomin jonnekin pyörien väliin vaan ei onnistunu,sinne se ajautu ojaan kynti hetken matkaa ojan penkkaa ja pääty kyljelleen ojan pohjalle vasten jonkun viattoman kuusiaitaa.
Meillä oli Fordson Major Diesel vuosimallia -54 aikoinaan ja itse asiassa koko kylä oli varsin Fordson vetoinen, tosin alkuun petroolilla.
Meidän diesel majuri herätti tietty kateutta kylällä, olihan se ensimmäinen laatuaan. Tilannetta herkisti vielä se, että tuolloin piti traktoreita jonottaa, Zetoria sai heti, länsikoneissa oli vuoden jonotus. Meidän traktori tuli vielä "jonon ohi".
Majurilla tehtiin paljon rahtia ja iso-isäni jätti monta kertaa traktorin työmaalle illalla, kävellen itse kotiin jotain polkua pitkin suoraan. Tiet olivat tuolloin huonoja ja moneen paikkaan oli vielä monia portteja, joita piti sulkea, joten traktori sai jäädä syrjäisille pelloille.
Jonkun ajan päästä mujurin nostolaite alkoi oireilemaan, nostotehot hävisivät olemattomiin. Tähkämajuri tietty merkkihuoltoon ja yllätys yllätys, lapiollinen hiekkaa oli löytynyt perästä. Asentajat olivat sitä mieltä, että valuhiekkaa se ei ole, joten he lähtevät tarvittaessa käräjille todistamaan, jos juttua aletaan tutkimaan.
Juttu ei edennyt koskaan pidemmälle, joskin muutamaa naapuria hieman epäiltiin ja koneita alettiin pitämään paremmin kotosalla, jos mahdollista.
hyviä juttuja kumpainenkin. oli mukava lukea.
Olin pojan kanssa ulkosalla tekemässä jotakin, kun hän alkoi puhumaan, että traktori kakki. Kuulosti hieman oudolta puheelta, vaikka kolmevuotias olikin. Täytyi ottaa selvää, mitä hän oikein tarkoitti.
Sitten hän näytti mittatikun reikää, jonne oli laittanut kuraa.
Eipä muuta kuin öljynvaihtoon löpöhuuhtelulla tehostettuna. Ei siitä sitten ihmeempiä seurannut.
Kerran vielä löi pampalla (vasara) sakkakupin lasin palasiksi. Enempää ei sitten näitä tapahtunutkaan sillä aikakaudella.
Tuosta Ursuksen perävaunusta tuli mieleeni yksi juttu opiskeluajoilta.
Kämppikseni kotitilalla oli kanala pienen kaupungin laitamilla ja lohkot siinä sopivasti, että piti ajella joskus kaupungilla.
Heillä oli pieni ferguson, jossa oli ajovoimanotto. Kaverini lähti viemään pienellä yleisperävaunulla kananlantaa kaupungin kautta ja tietty tämä fergun ajovoimanotto oli väännetty päälle. Vaikka siihen aikaan ei ollutkaan mitään radiolla varustettuja kuulosuojaimia, olivat kuulosuojaimet juuri tulleet valistuneempien viljelijöiden käyttöön.
Niinpä kaverini lasketteli "paxi huulessa" peltorit korvilla ja ihmetteli autoilijoiden reaktioita, niin kuin eivät ennen olisi nähneet maajussia kaupungilla!
Eihän se syöttö isolla siinä JF:ssä ollut, kun kananlantaa ei niin paljoa kärsi vedellä kerralla, joten ei siinä ihan hurjia siivoamisia tullut...
tuli mieleen tapahtuma menneiltä ajoilta.
Meille tuli aikoinaan kylän ensimmäinen nelivetotraktori, Zetor Crystal 12045. Se tuli joskus 70 luvulla kun veturit oli yleisesti 50-70 heppaisia takavetoja.
Sillä urakoitiin maansiirtopalveluja ja tehdasalueella tehtäviä kuljetuksia eräälle suurelle, nyk monikansalliselle yhtiölle.
Syksyllä se tietty oli monasti maatilalla kynnöillä ja viljankuljetuksissa avustamassa pienempää, joskin jo nelivetoista Zetor kalustoa.
Kerran laskettelin sillä täydessä viljakuormassa vetävällä maansiirtokärryllä kotiopäin, kun naapuri oli jotenkin ihmeellisesti ajanut "ohi" siltarummusta omalla majorillaan. Eiku ketju kärrinperään ja majori ylös. Sitten mentiin peräkanaa pihalle ja eiku pirttiin juomaan kahvit.
Tällävälin naapurin pojankoltiaiset oli laittaneet ketjun takaisin majorin ja kärryn väliin. Enhän mä sitä lähtiessä huomannut. Ihmettelin sitten kun iso setori veti kärryä jotenkin tahmeesti ja aloin katsella siitä onnettomasta sivupeilintapaisesta taaksepäin, ja silloin vilahti majorin nokka kärrin kulman takaa.
Puoltoista kilometriä oli jo menty.........
Olin puimassa pikkutien reunaa, kun huomasin että syöttörumpu kelaa kaapelia rummun ympäri. Kun katsoin, että mistä se kaapeli on kotoisin, niin huomasin noin sadan metrin päässä sotilaan tulevan kovaa vauhtia mahallaan puimuria kohti. Sotapoika oli kelaamassa kaapelia rinnassaan olevalle kelalle ja minä puimurin syöttörummulle. Poika oli vähänaikaa kalpeana hiljaa.
kun otin noi sotapojat puheeksi, niin ei varsinaisesti traktorijuttu.
Oltiin menossa aikoinaan Juvalle 1979 maatalousnäyttelyyn ja olin ostanut juuri itselleni Toyota Celican, ei ihan uusi, joten en tiennyt autosta mitään, miten ko. laite mahtaisi pidemmällä matkalla pelittää.
Olimme matkalla isäni ja sisareni kanssa, joita ei viehättänyt lainkaan, että olimme vanhahkolla autolla liikkeelä.
Saavuimme Juvan kirjonkylälle ja vaihdoin pienemmälle vaihteelle, alkoi kuulumaan pirunmoinen jytinä, että lattiamatot pöllysivät ja koko kinneri tärisi. Kauhistuneena heitin vaihteen kiireesti vapaalle ja jytinä lakkasi, laitoin uudelleen vaihteen päälle ja nostin kytkintä, niin eikö perkale kuulunut vielä kamalampi jytinä ja pölly lattialta. Vaihde kytkennät uusiksi ja tarkkailimme tilannetta, niin eikö vain siinä ollut sotapoikia ampumassa räkäpäillä tien luiskassa kk:lla ja hessu veti juuri kaksi sarjaa sopivalla ajoituksella... Heheee! Kyllä meinasi vihlaista kupeesta aluksi!
Silloin 60 luvulla oltiin viellä tottumamattomia
konemiehiä.Kerran annettiin majori lainaan naapuriin jossa nuori poika ajoi sen talon seinään vauhdilla...Jäähdytin ja kampiakseli viottuivat....Kerran jätettiin se rinteeseen.Vaihde tai käsijarru lie unohtunut kun se oli lähtenyt vierimään mäkeä alas päätyen ojaan.Takapyörän vanne vääntyi ja uusi ostettiin.
Majurin takapyörän vanne ei voi vääntyä vapaassa pudotukseesssa mäkeä alas. On pellejuttu ja tsoukkia!
ja viipottavia majorin vanteita on nähty, mutta se onko tarina uskottava, on toinen juttu.
Seuraava tarina on TOSI! Naapurimme ostiva aikoinaan uuden Ford 4000 traktorin ja siinä oli niitä ensimmäisiä turvaohjaamoita, ei vallan ergonomisia, mutta sopi hyvin tanssimatkoille lauantai-iltaisin, kun traktori oli uusi ja siisti.
Oli loppukesää ja sadetta, että koppiin oli tulijoita enemmänkin tanssien loputtua. Kopissa oli kahden puolen tyttöjä ja tietysti nuoreen mieheen meni vielä näyttämisen halu, kuinka traktori kulkee. Toinen tytöistä lienee painanut ahtaassa kopissa tasauspyörästön lukon päälle, koska mutkaisella sivutiellä Foorti ei totellutkaan ohjausta, vaan meni suoraan metsään. Pyörät olivat käännettynä ääriasentoon ja törmäsivät kiveen, akselisto putosi matkasta, muun traktorin jatkaessa matkaa vielä vähän matkaa ja jossain vaiheessa irtosi vielä toinen takapyöräkin. Toinen takapyörä vääntyi pahasti.
Turvaohjaamo suojasi epäonnisia tansseista palaajia siten, että ainoastaan yhdeltä tytöltä murtui solisluu, hän oli tätini.
Sukulais-setäni osti tuon traktorin myöhemmin.
Kivoja juttuja. Lisää vain!
Kyllä majorin takavanne oli vääntynyt ja uusi (valkoinen)ostettiin.Itse en kylläkään tapausta nähnyt ja näin vuosikymmenien takaa itsekkin ihmettelen miten vanne on voinut vääntyä mutta tositapaus se on!
Vanhimmat lukijat varmaan muistaa ensimmäiset kasvinsuojeluruiskut, mitä alkoi tulemaan traktoreiden perään. Agrohormoja, vai mitä ne oli, tavallinen 200:n litran tynnyri ja muutama suutin.
Meilläkin kylällä yksi valveutunut erikoisviljelijä osti ensimmäisen ruiskun fergusoninsa perään, siis niitä harvoja poikkeuksia, jolla oli ferguson meidän kylällä, kun foortin nimeen vannottiin, että jotkut irvileuat viisasteli: kun täältä kylältä lähdetään sille viimeiselle matkalle, niin arkussakin lukee varmasti FORD!
No, myöhemmin tuohon sanontaan tuli porukan hieman vaurastuttua, että parhaimmat olivat siellä arkussa mersun takissa... Vaan siihen ruiskuun, kaveri täytteli sitä ruiskua alipaineella ja putki oli yhdistettynä fergun ilmanputsariin. Sillä tavoin ruisku täyttyi äkkiä, mutta vaarana oli, että tynnyrin täyttyessä traktori imaisi vettä kiduksiinsa.
Itse en ollut paikalla (kun en ehtinyt...), mutta isommat pojat koulussa kertoivat, miten oli käynnyt, kun he olivat seuraamassa todella mielenkiintoista ruiskutus työtä. Ruisku oli täyttynyt ja ilmeisesti yleisöllä oli ollut vaikutusta huomion herpaantumiseen, että ferguson imaisi vettä sisuksiinsa siten, että tuli täysi hiljaisuus.
Pojat kertoivat, että oli pienellä ettei todella tullut hiljaista, sillä tämä viljelijä oli vanha sydänvikainen mies ja traktorin vaurioituminen oli ottanut hänenkin pumpun päälle.
Molemmat kuitenkin selvisivät suhteellisen pienin vaurioin, fergusta avattiin moottori ja omistajalle nitroa poskeen.
yhdistelmällä on muuten urakoitsija meidän kylällä aikoinaan ruiskuttanut 300 ha viljelykset. Tosin Fergun säästämiseksi siinä oli ämpäritäyttö ja myöhemmin, kun pinta-ala nousi yli 150 ha:n, pieni polttomoottoripumppu.
Aika onnettomia poikoosia met nykymiehet ollahan Autopoveri Johanteereineen ja hinattavine hardeineen ;-)