Olin eilen jyväskylässä pääsykokeissa ja jäi jotenkin huono maku suuhun erityisesti haastattelun jälkeen. En jäänyt sanattomaksi, ja kerroin paljon asioita. Jotenkin vain tuntuu, että toistin samaa. Mikä pahinta, korjailin jatkuvasti sanavalintojani ja puheeni kuulosti omissa korvissani epävarmalta "änkyttämiseltä". Jotenki usko itseeni meni keskustelun puolivaiheilla juuri sanahapuiluni takia. Mitä arvalette, vaikuttaako tällaiset mainitsemani ongelmat ratkaisevasti valintaan? Muutamia ajatuksiani haastattelijat pitivät "todella hyvinä" ja uskaltauduin kertomaan hlö.kohtaisia (vaikeita) asioita. Toivottavasti arvostavat tätä. Itse jotenkin en jaksa uskoa mahdollisuuteeni, se riippuu niin muista.
Epäonnistuin(?)
okl/jyu
41622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oo ainut :D mäki mietin koko ajan, et jos oisin sanonu siinä erilailla ja voi miten tyhmä olin siinä jne. varsinki ryhmätilanteesta jäi tosi epävarma fiilis :/ en usko että ne "änkyttämisen" takia ketään hylkää tai mistä mä tiiän.. mut et varmasti ollu ainut joka jännitti! Pahinta on ku ei yhtään osaa arvioida et miten ne soveltuvuuskokeet meni.. ku ei tiiä mitä ne vaati :o
Hei, älä mieti sanahapuilujasi, ehkä sellainen on kuitenkin ihan tyypillistä kenelle tahansa haastattelussa, johon liittyy hirveästi latausta. Ja valitsijat/haastattelijat sen varmasti tietävät ja ottavat huomioon...? Uskoisin että sellainen tyhmä olo jää itselle aika helposti. Haastattelussa ei ehkä kuitenkaan ole kyse täydellisestä roolisuorituksesta vaan omana persoonanaan esiintyminen on olennaisempaa. Hyvältä mielestäni kuulostaa avoimuutesi ja sanavalmiutesi. Toivotaan että pelot ja huonot vibat ovat turhia... itselläni haastattelu vasta edessäpäin, hirvittää.
Olen äippä vaan - muutaman vuoden takaa.
Poikani oli erkan pääsykokeissa- melkein itki
puhelimessa haastattelun jälkeen huonoa esiintymistään.
Kun hän sai tulokset, haastatteluosuudesta sai täydet
pisteet ja niillä pääsi sisälle.
Eli- ei kannata itse miettiä haastattelussa
onnistumistaan.
Ei hätää, minäkin aikoinani, kun hain (vuonna 2001), luulin epäonnistuneeni täysin juuri haastattelussa. Enää en kauheasti kysymyksiä muista, mutta sen kyllä, miten ääni yhtäkkiä katosi. Yskiskelin ja änkytin, ääni kuului heikosti. Eikä tuollaista tapahdu minulle koskaan, ei tuota tilannetta aikaisemman eikä nyt jälkeenkään, olen tottunut käyttämään ääntäni aika kovaakin välillä liikuntahalleilla... Olin siis aivan äimänä.
Mutta mutta, kuinkas kävikään... Kaikista osioita haastattelu meni parhaiten. :)