Äitilleni...

"Kun astuin polulle elämän
olin pieni ja suojaton.
Ilman sua en selvinnyt ois
olit silloin kaikkeni mun.
Mitä nyt on tapahtunut,
olet kylmä ja kaukainen?
Anna anteeksi virheeni mun
olin tyhmä ja kiittämätön.
Nyt olen yksin ja onneton
missä äitini on?
Tulisit luokseni vielä
halaisit kovaa niin itkisin.
Kertoisin virheeni kaikki
itkisin surun pois.
Antaisit yrittää vielä,
lupaisin yrittää.
Olisin kiltimpi kai,
lupaisin rakastaa..."

Ois kiva saaha mielipiteitä=)
3143
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Meillä kaikilla on ollut äiti, Äiti suurella kirjaimella. Lapsina häntä rakastimme. Hän oli kaikkemme. Mitä suuremmiksi ja vanhemmiksi kasvoimme, sitä enemmän etäännyimme, emme jaksaneet enää rakastaa. Tuli muita kiintopisteitä, tärkeämpiä. Äiti katosi maailmastamme, kuka äiti milläkin tavoin. Sitten kasvoimme itse äidiksi. Saimme kauniita ja rakkaita lapsia joita rakastimme. Mutta, kas'kummaa. Meidänkin lapsemme kasvoivat, hylkäsivät meidät samoin kuin me olimme aikoinamme tehneet. Vasta silloin muistimme, miksi emme rakastaneet ja auttaneet äitiämme silloin kun hän olisi vielä ollut saavutettavissa???????????

Tämä on elämän kiertokulku, et ole yksin, meitä on paljon jotka äitiä tarvisisimme, Äitiä, suurella alkukirjaimella !!!!!

Äänestä
  • Hmm,mielenkiintoinen kommentti...ajattelet varmaan et oon jo aikuinen jonka oma äiti on kuollu.Mut mä oon vasta 17(tosin täytän marraskussa 18)mul on äiti mut meidän välit on nii huonot...on tapahtunu nii paljon ikäviä asioita...meen tänää taas pitkästä aikaa kotiin.Mä vaa haluisin et kaikki vois olla niin ku ennen.

    Äänestä

  • *kristallienkeli* kirjoitti:

    Hmm,mielenkiintoinen kommentti...ajattelet varmaan et oon jo aikuinen jonka oma äiti on kuollu.Mut mä oon vasta 17(tosin täytän marraskussa 18)mul on äiti mut meidän välit on nii huonot...on tapahtunu nii paljon ikäviä asioita...meen tänää taas pitkästä aikaa kotiin.Mä vaa haluisin et kaikki vois olla niin ku ennen.

    Ymmärsin todella että jotain on "pielessä", mitä, sitä en tajunnut. Siksipä muistakin mainintani rakkaudesta äitiimme silloin kun on mahdollisuus, kaikilla sitä ei enää ole.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


*kristallienkeli* kirjoitti:

"Kun astuin polulle elämän
olin pieni ja suojaton.
Ilman sua en selvinnyt ois
olit silloin kaikkeni mun.
Mitä nyt on tapahtunut,
olet kylmä ja kaukainen?
Anna anteeksi virheeni mun
olin tyhmä ja kiittämätön.
Nyt olen yksin ja onneton
missä äitini on?
Tulisit luokseni vielä
halaisit kovaa niin itkisin.
Kertoisin virheeni kaikki
itkisin surun pois.
Antaisit yrittää vielä,
lupaisin yrittää.
Olisin kiltimpi kai,
lupaisin rakastaa..."

Ois kiva saaha mielipiteitä=)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu