syy huostaanottoon?

Mitään, pienintäkään muutosta kotioloissa ei tapahtunut, eikä myöskään minun käytöksessäni. Huostaanotto purettiin siis aivan samassa tilanteessa kuin huostaanoton tekovaihekin oli.

Ainoa muutos oli se, että lapsi oli huomattavasti huonompi kuntoinen kuin ennen sijoitusta. Ja kukas sitten kelpasi hoitajaksi? Kelvoton huostaanottoäiti tietysti, hah!

Mitään apua emme huostaanoton traumoihin saaneet, lähettävä sairaala kieltäytyi antamasta lapselle vastaanottoaikoja psykiatrian ylilääkärin määräyksestä. Lasten neurologian tohtori sanoi yksityisellä puolella, että psykiatrian kosto johtui heidän määräämänsä olemattoman hoidon kesken jättämisestä. Se kostettiin siitä huolimatta, että koston kohde oli lapsi.

Kerrassaan kovat kokemukset Sinulla, kuvastaa kuinka hankalassa asemassa äiti on, aivan kaiken väliin jätetään, näkemään ja ymmärtämään, mutta ei kuunnella ja taas ne todelliset teot puuttuvat yhteisöiltä, ´VOI VAIN IHMETELLÄ mitä hoitoa sairaalan hoito on, ja mikä on hoidon taso.

yhteen kysymykseen kirjoitti:

Mitään, pienintäkään muutosta kotioloissa ei tapahtunut, eikä myöskään minun käytöksessäni. Huostaanotto purettiin siis aivan samassa tilanteessa kuin huostaanoton tekovaihekin oli.

Ainoa muutos oli se, että lapsi oli huomattavasti huonompi kuntoinen kuin ennen sijoitusta. Ja kukas sitten kelpasi hoitajaksi? Kelvoton huostaanottoäiti tietysti, hah!

Mitään apua emme huostaanoton traumoihin saaneet, lähettävä sairaala kieltäytyi antamasta lapselle vastaanottoaikoja psykiatrian ylilääkärin määräyksestä. Lasten neurologian tohtori sanoi yksityisellä puolella, että psykiatrian kosto johtui heidän määräämänsä olemattoman hoidon kesken jättämisestä. Se kostettiin siitä huolimatta, että koston kohde oli lapsi.

Lue lisää

vastaus äidin asiallisiin kirjoituksiin jo aika kummalliselle

"sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!! " Ja samaa rataa näyttivät olevan mutkin vastaukset.

Ei pienintäkään tiedon pyytämistä, pelkkää halvennusta ja ivaa sitäkin enemmän. Tätä vartenko hän kyselee huostaanottojen syitä täällä ihmisiltä?

ensimmäinen kirjoitti:

vastaus äidin asiallisiin kirjoituksiin jo aika kummalliselle

"sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!! " Ja samaa rataa näyttivät olevan mutkin vastaukset.

Ei pienintäkään tiedon pyytämistä, pelkkää halvennusta ja ivaa sitäkin enemmän. Tätä vartenko hän kyselee huostaanottojen syitä täällä ihmisiltä?

Lue lisää

ja kuinka paljon jos viranomainen on jotain päättänyt niin siinä yksittäinen perhe on todella voimaton ja lainsuojaton.
Ainakin lastensuojelussa lapsi ja perhe on ihan täysin viranomaisen vallan alla,
ei mitään laillista instanssia tai oikeusjärjestelmää
joka tutkisi lapsiperheen asian
onko lastensuojelussa käsitelty asia sisällöltään oikein vaiko väärin.

ensimmäinen kirjoitti:

vastaus äidin asiallisiin kirjoituksiin jo aika kummalliselle

"sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!! " Ja samaa rataa näyttivät olevan mutkin vastaukset.

Ei pienintäkään tiedon pyytämistä, pelkkää halvennusta ja ivaa sitäkin enemmän. Tätä vartenko hän kyselee huostaanottojen syitä täällä ihmisiltä?

Lue lisää

sekinhän voi olla hyvinkin tänä päivänä mahdollista, jos kerran lasten tehohoitoonkin pääseee lasten ja heidän perheidensä kanssa
töitä tekemään noin positiivisesti perheisiin ja elämään suhtautumalla.

yhteen kysymykseen kirjoitti:

Mitään, pienintäkään muutosta kotioloissa ei tapahtunut, eikä myöskään minun käytöksessäni. Huostaanotto purettiin siis aivan samassa tilanteessa kuin huostaanoton tekovaihekin oli.

Ainoa muutos oli se, että lapsi oli huomattavasti huonompi kuntoinen kuin ennen sijoitusta. Ja kukas sitten kelpasi hoitajaksi? Kelvoton huostaanottoäiti tietysti, hah!

Mitään apua emme huostaanoton traumoihin saaneet, lähettävä sairaala kieltäytyi antamasta lapselle vastaanottoaikoja psykiatrian ylilääkärin määräyksestä. Lasten neurologian tohtori sanoi yksityisellä puolella, että psykiatrian kosto johtui heidän määräämänsä olemattoman hoidon kesken jättämisestä. Se kostettiin siitä huolimatta, että koston kohde oli lapsi.

Lue lisää

Aurorassa oli vanhempien leimaaminen hulluksi. Ihme ja kumma, että kuuden alaikäisen lapsen perhe tulee toimeen ilman toimeentulotukea, vaikka yksi lapsista ja molemmat vanhemmat on todettu hulluiksi.

Tämä siitä huolimatta, että hulluksi todettu lapsi sai neurologisen diagnosin lasten psykiatrisen osaston ulkopuolelta vastoin osaston tahtoa.

vaikka sitä tekisi kirjoitti:

ja kuinka paljon jos viranomainen on jotain päättänyt niin siinä yksittäinen perhe on todella voimaton ja lainsuojaton.
Ainakin lastensuojelussa lapsi ja perhe on ihan täysin viranomaisen vallan alla,
ei mitään laillista instanssia tai oikeusjärjestelmää
joka tutkisi lapsiperheen asian
onko lastensuojelussa käsitelty asia sisällöltään oikein vaiko väärin.

Lue lisää

Ei ne Sossut kuuntele. Sama ku puhuis seinille miten asiat oikeasti meni.

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

ap... kirjoitti:

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

Lue lisää

tulevat paikalle ls-ilmoituksen jälkeen, eivätkä tiedä perheen asioista tuon taivaallista. He siis vastaavat vain lastensuojelun esittämään virka-apupyyntöön. He tulevat siinäkin tapauksessa, että ilmoitus on aiheeton, pelkkä sossun pyyntö riittää.

Etkö ole enempää lukenut täältä tai toiselta puolen kirjoituksia? Sossuhan toimii nimenomaan siinäkin väärin, että kun aiheellisen huostaanoton syyt ovat poistuneet, lasta ei silti lähestulkoonkaan aina kotiuteta, ei edes aloiteta kotiuttamista. Se on laitonta menettelyä. Ja laitonta on sekin, että lapsia luvataan pysyviin sijoituksiin. Niin että mikä sinä olet arvostelemaan siinä mielessä toisten kirjoituksia, et yhtään mikään.

ap... kirjoitti:

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

Lue lisää

tiedä edes sitä, mitä hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan.
Se on yhtäkuin:

-vanhemmat eivät ole sairastuttaneet lasta
-huostaanottoon ei ole lainmukaisia perusteita
-vanhemmat ovat hakeneet aktiivisesti apua lapselleen
-se tehdään yleensä sairaalapaikkojen puutteen takia ja lapsi sijoitetaan johonkin lastensuojelulaitokseen, jossa ei saa tarvitsemaansa hoitoa kuitenkaan. Myös perhesijoituksia tehdään paljon.

Ja edelleen sinulle tietämättömälle tiedoksi:
Kun lapsi on huostaanotettu, ei ole niin korkeaa viranomaista, joka purkaisi huostaanoton, oli se miten laiton tahansa. Sen tekevät vain sossut ja ainoastaan sossut.

Ja mitä sinun järkesi sanoo siitä, että hoito suunniteltiin 2-vuotiseksi, mutta purettiin vaatimuksestani jo 3,5 kk:n jälkeen? Purku oli harvinaista, sitä ei yleensä tehdä hoidollisenkaan huostaanoton kohdalla, ennen kuin KORKEINTAAN määräajan loputtua.

Ota asioista selvää, ennen kuin kirjoitat!

Lue nuo alla olevan ketjun alussa olevat tekstit vaikka, niin tiedät jo vähän enemmän.

ap... kirjoitti:

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

Lue lisää

esimerkiksi asiallisen terveydenhuollon? Presidenttiin?

Sinisilmäinen ei kannata olla.
Esimerkiksi yksinhuoltajat ovat erityistarkkailussa (harmaa huoli aste jne) monenkin eri viranomaisen taholta.
Jos lapsesi tarvitsee terveydenhuollon palveluita, erityisopetusta koulussa jne
niin jos olet yksin lapsesi asioita hoitamassa
niin kaiken ja jokaisen asian saat tehdä kymmenen kertaa paremmin sekä vielä todistaa olevasi kymmenen kertaa parempi
kuin parisuhteessa elävä. Vaikka hoitaisitkin perheesi asiat kuten kuka tahansa muukin esimerkiksi kahden huoltajan perhe.


Jos tarkoitat Toniakin tapausta
niin jos helsinkiläisellä asianajallakin on jo tiedossa kyseisen kunnan lastensuojelutyyli
niin ei siinä auta vanhemman fiksuus tai aikaan saavuus sellaisen pitäjän sossujen kanssa yhtään mitään!
Kyllä lastensuojeluviranomaisen valta (mielivaltakin!) on niin ääretöntä
ettei siinä ole mitään mahdollisuuksia lapsensa puolia pitää
vaikka kuinka vanhemmalla/vanhemmilla haluja olisikin.


Onko sinusta muuten oikein että sairaan lapsen yksihuoltaja äidin
pitäisi vielä taistella sellaisestakin perusasiasta
että saisi lapselleen asiallista ja asiaankuuluvaa terveydenhuoltoa tai koulutusta
sivistysvaltiossa nimeltä Suomi?

ap... kirjoitti:

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

Lue lisää

joitakin vuosia sitten että mitä sossulassa on meneillään kun lapsia otettiin yhtäkkisesti melkein joka viikko jostakin perheestä huostaan.
Isovanhemmat ottivat yhteyttä ja olivat ihmeissään sossun menosta ja meiningistä ja niin edelleen. lehdessä asti oli juttua kun sosiaalitäti meni poliisin kanssa hakemaan lapsia ja äiti ei olisi lapsia sossun mukaan antanut.
nytpä on ollut tuon huostabuumin jälkeen niin hiljaista lastensuojelurintamalla
ettei silloisen meininigin perusteella oikein todeksikaan uskoisi.....

Et näköjään kirjoitti:

tiedä edes sitä, mitä hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan.
Se on yhtäkuin:

-vanhemmat eivät ole sairastuttaneet lasta
-huostaanottoon ei ole lainmukaisia perusteita
-vanhemmat ovat hakeneet aktiivisesti apua lapselleen
-se tehdään yleensä sairaalapaikkojen puutteen takia ja lapsi sijoitetaan johonkin lastensuojelulaitokseen, jossa ei saa tarvitsemaansa hoitoa kuitenkaan. Myös perhesijoituksia tehdään paljon.

Ja edelleen sinulle tietämättömälle tiedoksi:
Kun lapsi on huostaanotettu, ei ole niin korkeaa viranomaista, joka purkaisi huostaanoton, oli se miten laiton tahansa. Sen tekevät vain sossut ja ainoastaan sossut.

Ja mitä sinun järkesi sanoo siitä, että hoito suunniteltiin 2-vuotiseksi, mutta purettiin vaatimuksestani jo 3,5 kk:n jälkeen? Purku oli harvinaista, sitä ei yleensä tehdä hoidollisenkaan huostaanoton kohdalla, ennen kuin KORKEINTAAN määräajan loputtua.

Ota asioista selvää, ennen kuin kirjoitat!

Lue nuo alla olevan ketjun alussa olevat tekstit vaikka, niin tiedät jo vähän enemmän.

Lue lisää

Varmasti on aiheettomiakin huostaanottoja sosiaalipuolen ammattitaidottomuuden vuoksi.

Toisaalta, olen nyt lueskellut aiheeseen liittyviä kertomuksia useammalta palstalta ja päällimäisenä on sellainen mielikuva, että kyllä sen huostaanoton jatkumisen tarpeen näkee usein jo biovanhemman tekstistä.

Äärettömän surulliseksi olen tullut, kun olen ymmärtänyt miten solmussa voi asiat olla. Ja eniten säälin lapsia, jotka on puristuksissa kolmen tahon välissä.

Et näköjään kirjoitti:

tiedä edes sitä, mitä hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan.
Se on yhtäkuin:

-vanhemmat eivät ole sairastuttaneet lasta
-huostaanottoon ei ole lainmukaisia perusteita
-vanhemmat ovat hakeneet aktiivisesti apua lapselleen
-se tehdään yleensä sairaalapaikkojen puutteen takia ja lapsi sijoitetaan johonkin lastensuojelulaitokseen, jossa ei saa tarvitsemaansa hoitoa kuitenkaan. Myös perhesijoituksia tehdään paljon.

Ja edelleen sinulle tietämättömälle tiedoksi:
Kun lapsi on huostaanotettu, ei ole niin korkeaa viranomaista, joka purkaisi huostaanoton, oli se miten laiton tahansa. Sen tekevät vain sossut ja ainoastaan sossut.

Ja mitä sinun järkesi sanoo siitä, että hoito suunniteltiin 2-vuotiseksi, mutta purettiin vaatimuksestani jo 3,5 kk:n jälkeen? Purku oli harvinaista, sitä ei yleensä tehdä hoidollisenkaan huostaanoton kohdalla, ennen kuin KORKEINTAAN määräajan loputtua.

Ota asioista selvää, ennen kuin kirjoitat!

Lue nuo alla olevan ketjun alussa olevat tekstit vaikka, niin tiedät jo vähän enemmän.

Lue lisää

ette vissiin ole lukenu viestejäni kovin tarkkaan.. vaikka jo sitä mistä keskustelu alkoi..

esitin tietääkseni liudan kysymyksiä, vastauksia niihin ei pahemmin tullut..

jossain on aina mätää kun lapsi otetaan huostaan. on ollut syytä ilmoittaa lastensuojeluun, ja sinun lapsesi sairaus on ilmeisesti ollut kovin erityislaatuinen sillä enpä ole ennen kuullut että normaalin perheen oli sitten vaikka yksinhuoltajan lapsi otetaan huostaan sairaalahoidon tarpeen vuoksi??

eikä niitä yksinhuoltajia mitenkään erityisesti kytätä ja vahdata miltään taholta, kunhan on normaali ihminen ja hoitaa lapsensa hyvin.

ap.. kirjoitti:

ette vissiin ole lukenu viestejäni kovin tarkkaan.. vaikka jo sitä mistä keskustelu alkoi..

esitin tietääkseni liudan kysymyksiä, vastauksia niihin ei pahemmin tullut..

jossain on aina mätää kun lapsi otetaan huostaan. on ollut syytä ilmoittaa lastensuojeluun, ja sinun lapsesi sairaus on ilmeisesti ollut kovin erityislaatuinen sillä enpä ole ennen kuullut että normaalin perheen oli sitten vaikka yksinhuoltajan lapsi otetaan huostaan sairaalahoidon tarpeen vuoksi??

eikä niitä yksinhuoltajia mitenkään erityisesti kytätä ja vahdata miltään taholta, kunhan on normaali ihminen ja hoitaa lapsensa hyvin.

Lue lisää

niistä paistoi suunnaton tietämättömyys yleensä huostaanottoasioista.

Ja minä muuten vastasin kahdella kirjoituksella alkuperäiseen kysymykseesi.

Muuten: Tässä maailmassa tapahtuu ihan varmasti hyvin paljon sellaisia asioita, joista sinä et ole ikinä kuullutkaan. Joten metsään menee, jos teet päätelmiä vain omien kuulemisiesi perusteella.

Jos mielestäsi aina on jossain mätää, jos huostaanotto tehdään, niin miten selität sen, että 2-vuotiseksi suunniteltu "hoito" purettiin vaatimuksestani alle neljässä kk:ssa?

Vastaapa siihen!

Ei varmasti olisi purettu, jos kotona / minussa olisi "jotain mätää" kuten sinä asian ilmaiset.

gghghghghg kirjoitti:

Varmasti on aiheettomiakin huostaanottoja sosiaalipuolen ammattitaidottomuuden vuoksi.

Toisaalta, olen nyt lueskellut aiheeseen liittyviä kertomuksia useammalta palstalta ja päällimäisenä on sellainen mielikuva, että kyllä sen huostaanoton jatkumisen tarpeen näkee usein jo biovanhemman tekstistä.

Äärettömän surulliseksi olen tullut, kun olen ymmärtänyt miten solmussa voi asiat olla. Ja eniten säälin lapsia, jotka on puristuksissa kolmen tahon välissä.

Lue lisää

surullisimmaksi minä tulen niistä arvosteluista, kuten eräskin mollaaja kirjoitti, että jopa kirjoitusvirheet osoittavat huostaanoton tarpeen! Ja hah hah, ei voi muuta sanoa!

ap.. kirjoitti:

ette vissiin ole lukenu viestejäni kovin tarkkaan.. vaikka jo sitä mistä keskustelu alkoi..

esitin tietääkseni liudan kysymyksiä, vastauksia niihin ei pahemmin tullut..

jossain on aina mätää kun lapsi otetaan huostaan. on ollut syytä ilmoittaa lastensuojeluun, ja sinun lapsesi sairaus on ilmeisesti ollut kovin erityislaatuinen sillä enpä ole ennen kuullut että normaalin perheen oli sitten vaikka yksinhuoltajan lapsi otetaan huostaan sairaalahoidon tarpeen vuoksi??

eikä niitä yksinhuoltajia mitenkään erityisesti kytätä ja vahdata miltään taholta, kunhan on normaali ihminen ja hoitaa lapsensa hyvin.

Lue lisää

"sinun lapsesi sairaus on ilmeisesti ollut kovin erityislaatuinen ", niin mikä sinä olet sitä arvioimaan, kun et siitä kerran mitään tiedä!

Se oli kuitenkin ainoa syy huostaanottoon piste

Tilanne kotona ei ollut muuttunut miksikään, kun huostaanotto purettiin, kuten aiemmin kirjoitin.
Lue nyt jotain vaikka tuosta alla olevastakin ketjusta, että tietäisit enemmän. Sinulla ei näköjään ole mitään käsitystä siitä, mihin normaali perhe voi näiden asioiden suhteen Suomessa joutua.

Kaikkein kirjoitti:

surullisimmaksi minä tulen niistä arvosteluista, kuten eräskin mollaaja kirjoitti, että jopa kirjoitusvirheet osoittavat huostaanoton tarpeen! Ja hah hah, ei voi muuta sanoa!

Lue lisää

Kirjoitusvirheet ei ole mikään syy. Mutta yleinen tasapainottomuus usein paistaa teksteistä. Monta kertaa olen säälinyt lasta, jää hän sitten sijaisperheeseen tai palautetaan vanhemmilleen.

Yleinen ilmiö kovalla äänellä paasaavien biovanhempien puheissa on vääristynyt näkökulma. Takerrutaan johonkin naurettavaa yksityiskohtaan. Sossu haluaa ryöstää minulta lapseni, koska kouluvihossa oli merkinta lapsen huonosta vaatetuksesta!!!!11 Ja tätä sitten paasataan sivukaupalla. Ja sivulauseessa ohitetaan merkkejä lapsen vakavasta psyykkisestä oireilusta. Tulee ihan sellainen olo, että biovanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Kun meidän Nooralla nyt vaan on tapana viillellä itseään.

ap.. kirjoitti:

ette vissiin ole lukenu viestejäni kovin tarkkaan.. vaikka jo sitä mistä keskustelu alkoi..

esitin tietääkseni liudan kysymyksiä, vastauksia niihin ei pahemmin tullut..

jossain on aina mätää kun lapsi otetaan huostaan. on ollut syytä ilmoittaa lastensuojeluun, ja sinun lapsesi sairaus on ilmeisesti ollut kovin erityislaatuinen sillä enpä ole ennen kuullut että normaalin perheen oli sitten vaikka yksinhuoltajan lapsi otetaan huostaan sairaalahoidon tarpeen vuoksi??

eikä niitä yksinhuoltajia mitenkään erityisesti kytätä ja vahdata miltään taholta, kunhan on normaali ihminen ja hoitaa lapsensa hyvin.

Lue lisää

sillä pyysin itse lapselleni paikkaa Espoon puolelta intensiivihoisosta, sosiaalityöntekijä vannoi että hoito kestää tasan kaisi vuotta ja pakkohuostaanotto on vä´ttämätön, muuten emme hoitoa saa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa ja koska en allekirjoittanut huostaanottoa mutta vaadin hoito lapselleni, meni asia GHelsingin Hallinto-oikeuteen, ja laitos kirjoitti minusta että olen vaarallinen, Hallinto-oikeus ilmoitti tähän että vahempien pitää osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jolloin lastenkoti taas vaati tapaamisten harventamista, sillä perusteella että lapseni oli harvennettujen tapaamisten yhteydessä oireillut negatiivisersti jolloin oli tarvittu vierihoitoa, tämä tapahtui useita kertoja, ja siispä sosiaalityöntekijä totesi etä lapsen etu toteutui tapaamisia harvennettaessa, tällöin Helsingin hallino-oikeus ilmoitti ettei ota kantaa!Huostaanotto oli täten vahvistettu kuten sosiaalityöntekijä oli ennalta tietänytkin! lahjakkaita kavereia! Sitä hän ei kuitenkaan tietänyt ennalta että hoito ei kestänytkään kaksi vuotta tasan kuet hän vakuutti vaan o nyt kestänyut kaksi ja puoli vuotta eikä loppua näy, sillä olenhan "vaarallinen"... Ai miksi suhtaudun näin rauhallisesti? Usko että Jumala johtaa elämääni ja antaa suojelusenkeleiden varjella minua ja lastani kaikilla teillämme...ymmärrätkö nyt miksi sossu kirjasi että olen vaarallinen... virka heiluu jo , kohta se puttoo! varokaa!

ghghghgh kirjoitti:

Kirjoitusvirheet ei ole mikään syy. Mutta yleinen tasapainottomuus usein paistaa teksteistä. Monta kertaa olen säälinyt lasta, jää hän sitten sijaisperheeseen tai palautetaan vanhemmilleen.

Yleinen ilmiö kovalla äänellä paasaavien biovanhempien puheissa on vääristynyt näkökulma. Takerrutaan johonkin naurettavaa yksityiskohtaan. Sossu haluaa ryöstää minulta lapseni, koska kouluvihossa oli merkinta lapsen huonosta vaatetuksesta!!!!11 Ja tätä sitten paasataan sivukaupalla. Ja sivulauseessa ohitetaan merkkejä lapsen vakavasta psyykkisestä oireilusta. Tulee ihan sellainen olo, että biovanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Kun meidän Nooralla nyt vaan on tapana viillellä itseään.

Lue lisää

terveydenhuollon palveluita niin
miksi lapsi, nuori otetaan huostaan?
Ja sijoitetaan huostaanotettuna mielenterveysongelmaisena lastenkotiin
jossa häntä hoitava ja huoltava henkilökunta on ihan jotain muuta kuin mielenterveyden koulutuksen saaneita. Tai pahimmissa tapauksissa
tavis sijaisperheeseen sijaisvanhempien
ihmeteltäväksi ja kummasteltavaksi!

Sekö tuntuu sinusta oikealta ratkaisulta lapsen, nuoren kohdalla?
Sitähän voit nyt analysoida hyvin tasa painoisestikin
kun olet näitä palstoja ja tekstejä lukenut.....

ghghghgh kirjoitti:

Kirjoitusvirheet ei ole mikään syy. Mutta yleinen tasapainottomuus usein paistaa teksteistä. Monta kertaa olen säälinyt lasta, jää hän sitten sijaisperheeseen tai palautetaan vanhemmilleen.

Yleinen ilmiö kovalla äänellä paasaavien biovanhempien puheissa on vääristynyt näkökulma. Takerrutaan johonkin naurettavaa yksityiskohtaan. Sossu haluaa ryöstää minulta lapseni, koska kouluvihossa oli merkinta lapsen huonosta vaatetuksesta!!!!11 Ja tätä sitten paasataan sivukaupalla. Ja sivulauseessa ohitetaan merkkejä lapsen vakavasta psyykkisestä oireilusta. Tulee ihan sellainen olo, että biovanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Kun meidän Nooralla nyt vaan on tapana viillellä itseään.

Lue lisää

nähnyt yhdenkään bio-vanhemman mitenkään ohittavan lapsensa vaikeaa oireilua!

Sen sijaan ei tarvitse olla kyse sen vakavammasta oireilusta kuin kaveriongelmista, joka AS-lapsilla aivan tavallista ja jos SEN LISÄKSI vielä on puutteita vaatetuksessa opettajan mielestä, niin kyllä tuolla perusteella jo lähtee lastensuojeluilmoitus, ei siihen mitään viiltelyä tai muutakaan dramaattista tarvita.

ap... kirjoitti:

olen ihan tavallinen tallaaja,yhden lapsen äiti. enkä ole aikeissa sijaisvanhemmaksi ryhtyäkään. olen vain kovin kiinnostunut miksi niin moni lapsi päätyy huostaanotetuksi, mitä on tapahtunut että siihen päädytään. lähinnä siksi kun naapurista haettiin poliisin ja sossun voimin 2 tyttöä jokin aika sitten, aloin miettimään että mikähän silläkin äidillä oli asioiden laita.

eli älä suotta minulle räyhää,asenteessa ainakin on vikaa eli en ihmettele huostaanoton jatkumista. toisten syyttelyllä ja haukkumisella ei kyllä saa kuin itselleen pahaa mieltä ja antaa itsestään kovin epäedullisen kuvan,varmasti myös sosiaalitoimen silmissä.

olet jotain pahasti väärin tehnyt että lapsesi otettiin pois?

syvälle sydämeen sattuu miten paljon huostaanotetut lapset ovat saaneet kärsiä ennen huostaanottoa ja sen jälkeen. kaikki tasan tarkkaan vanhempiensa takia,ei yhteiskunta lapsiamme "omista" vaan he ovat meidän perillisiämme joita ei meiltä viedä ellei todella ole siihen syytä.

sinäkin äiti jonka poikia hoidollisista syistä huostaanotettiin, varmasti olisit voinut vaikuttaa asiaan jos olet tarpeeksi fiksu ja aikaansaava ihminen. lapsesi oli sairas? kyllä asioihin voi ja pitää vaikuttaa, ottaa yhteyttä vaikka kuinka korkealle viranomaistaholle jos tuntuu että jotain menee pieleen hoidon suunnittelussa.

rakastakaa lapsianne, ja kohdelkaa heitä kuin maailman kallisarvoisinta aarretta. eipä ole silloin huostaanotosta pelkoa!!

Lue lisää

palstalla on linkki Sirpa Taskisen esitelmään
"Valta ja vastuu lastensuojelussa"
josta voit saada lisätietoa lisäämään "tuskaasi".
Suosittelen, jos olet todella kiinnostunut lastensuojeluasioista.

ghghghgh kirjoitti:

Kirjoitusvirheet ei ole mikään syy. Mutta yleinen tasapainottomuus usein paistaa teksteistä. Monta kertaa olen säälinyt lasta, jää hän sitten sijaisperheeseen tai palautetaan vanhemmilleen.

Yleinen ilmiö kovalla äänellä paasaavien biovanhempien puheissa on vääristynyt näkökulma. Takerrutaan johonkin naurettavaa yksityiskohtaan. Sossu haluaa ryöstää minulta lapseni, koska kouluvihossa oli merkinta lapsen huonosta vaatetuksesta!!!!11 Ja tätä sitten paasataan sivukaupalla. Ja sivulauseessa ohitetaan merkkejä lapsen vakavasta psyykkisestä oireilusta. Tulee ihan sellainen olo, että biovanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Kun meidän Nooralla nyt vaan on tapana viillellä itseään.

Lue lisää

Nämähän ovat yleensä tapauksia, että lasta väärällä diagnoosilla yritetään hoitaa psykiatrisena potilaana, mitä hän ei missään tapauksessa ole!

Psyykkisiä oireita kyllä saadaan kenelle ihmiselle tahansa väärällä hoidolla ja mikä kaiken huippu: Psyyken lääkityksellä!!!!!

Yleensä lääkitys on ensimmäinen, joka heitetään romukoppaan kun vanhemmat saavat huostaanoton puretuksi ja lapsen oikean avun piiriin.

gghghghghg kirjoitti:

Varmasti on aiheettomiakin huostaanottoja sosiaalipuolen ammattitaidottomuuden vuoksi.

Toisaalta, olen nyt lueskellut aiheeseen liittyviä kertomuksia useammalta palstalta ja päällimäisenä on sellainen mielikuva, että kyllä sen huostaanoton jatkumisen tarpeen näkee usein jo biovanhemman tekstistä.

Äärettömän surulliseksi olen tullut, kun olen ymmärtänyt miten solmussa voi asiat olla. Ja eniten säälin lapsia, jotka on puristuksissa kolmen tahon välissä.

Lue lisää

Minun näkemys lastensuojelusta ja siitä mikä saa heidän työnsä niin epäoikeudenmukaiseksi on se että vaikka ongelma kotona olisikin jo poistunut niin huostaa jatketaan siitä huolimatta vain varmuuden vuoksi.
On ymmärrettävää että kotiutus ei tapahdu kylmiltään ja siihen tarvitaan ensin kotiharjoittelut ihan senkin takia että myös lapsi pikkuhiljaa sopeutuu muutokseen.
Minusta on outoa että melkein poikkeuksetta Lastensuojelun mielestä tarvitaan vähintään 2 vuotta tätä "varmuuden vuoksi" aikaa jolloin perheen elämässä ei esiinny uusia kriisejä ennenkuin lapsen edes harkitaan voivan kotiuttaa.
Elämähän ei koskaan ole pitkiä aikoja yhtämenoa ongelmatonta ja siksi huostat kestävät monia vuosia.
Olen aina ihmetellyt näitä perheitä missä esim. kolme lasta asuu kotona ilman ongelmia ja yleensä se vanhin lapsi asuu sijaisperheessä eikä pääse kotiin. Miten se on mahdollista?

Lastensuojelun lainsäädäntö on tulkinnanvarainen ja se on ongelma, koska silloin työntekijä on aivan yksin vastuussa siitä jos jokin meneekin pieleen josta lapsi kärsii. Ei monikaan pysty ottamaan mitään riskiä siitä että lapsi joutuisikin kärsimään jollain tapaa.
Eikä Lasu työntekijä voi mitenkään nähdä kenenkään kotioloihin jotta voisi olla varma. Pitäisi olla kameravalvonta.
Jos lainsäädäntö enemmän velvoittaisi toimimaan tietyllä tapaa tietyissä tilanteissa ei yksi ihminen joutuisi vastuuseen lapsien hyvinvoinnista. Tosiasia on hyväksyttävä se ettei yhden ihmisen ole mahdollista pelastaa kaikkia sen alueen lapsia ja on väärin että lapset eivät pääse kotiin silloinkaan kun kotona olisi paras paikka olla ja kasvaa vain sen takia että halutaan kaikkien kohdalla pelata varman päälle. Varmuuttahan ei koskaan tule ja siksi oikeusteitse on ainoa väylä saada lapsi kotiin niin ettei jää paitsi oman lapsen elämästä.
Oikeuden päätös nimittäin ei samalla tapaa perustu pelkoon. Vastuu on kyllä heilläkin, mutta he eivät nää päivittäin lasten kärsimystä eivätkä saa tietää mitä perheelle kuuluu kotiutukseen jälkeen.

miten voi lapsen sairaus olla syy huostaanottoon. oma lapseni myös oli sairas syntyessään eikä ollut puhettakaan huostaanotosta. hänen vaivansa hävisi vuoden ikään mennessä itsestään,luojan kiitos. ei kai laitoshoito ole syy huostaanottoon, eihän siinä ole mitään järkeä. mutta sinä tiedät tilanteesi parhaiten,ei sinun sitä minulle tarvitse vakuutella. kysymykset ei olleet tarkoitettu nimenomaan sinulle että voisit alkaa avautumaan tietämättömyydestäni, vaan kaikille yleisesti joiden lapsi syystä tai toisesta otettu huostaan.

ap... kirjoitti:

miten voi lapsen sairaus olla syy huostaanottoon. oma lapseni myös oli sairas syntyessään eikä ollut puhettakaan huostaanotosta. hänen vaivansa hävisi vuoden ikään mennessä itsestään,luojan kiitos. ei kai laitoshoito ole syy huostaanottoon, eihän siinä ole mitään järkeä. mutta sinä tiedät tilanteesi parhaiten,ei sinun sitä minulle tarvitse vakuutella. kysymykset ei olleet tarkoitettu nimenomaan sinulle että voisit alkaa avautumaan tietämättömyydestäni, vaan kaikille yleisesti joiden lapsi syystä tai toisesta otettu huostaan.

Lue lisää

käsittelyssä kuin minäkin olin puoli vuotta sen päätöksen jälkeen. Miten sairaus voi olla syynä huostaanottoon?

Ei pitäisikään! Mutta näitä hoidollisia huostaanottoja on vuosien mittaan tehty ja paljon. Se on jopa perustuslakimme vastaista, mutta näin on.

Ei tässä olekaan mitään järkeä, olet aivan oikeassa. Ja koska asioihin on mahdottoman vaikea saada muutosta, olisi jokaisen lapsista välittävän aikuisen velvollisuus puuttua näihin hoidollisiin huostiin.

Sen verran vielä, että kyseessä on parantumaton perinnöllinen sairaus. Ei minunkaan lapselleni laitoksella huostaanottoa ehdotettu, vaan vasta 9-vuotiaana.

Yleisesti ottaen huostaanoton syitä on turha kysellä näillä palstoilla, syiksi voi olla kirjattu ihan mitä tahansa. Esim. hoidollisissa on usein syynä kyvyttömyys vanhemmuuteen tai jotain sen suuntaista. Meidän kohdalla sossut eivät alkaneet keksimään olemattomia syitä, vaan syyn kohdalla on lapsen epikriisi sairaalasta. Huomaatko, miten pitkä keskustelu tästäkin syntyi, vaikka luulin selviäväni parilla ensimmäisellä vastauksella.

pitkällä asian kirjoitti:

käsittelyssä kuin minäkin olin puoli vuotta sen päätöksen jälkeen. Miten sairaus voi olla syynä huostaanottoon?

Ei pitäisikään! Mutta näitä hoidollisia huostaanottoja on vuosien mittaan tehty ja paljon. Se on jopa perustuslakimme vastaista, mutta näin on.

Ei tässä olekaan mitään järkeä, olet aivan oikeassa. Ja koska asioihin on mahdottoman vaikea saada muutosta, olisi jokaisen lapsista välittävän aikuisen velvollisuus puuttua näihin hoidollisiin huostiin.

Sen verran vielä, että kyseessä on parantumaton perinnöllinen sairaus. Ei minunkaan lapselleni laitoksella huostaanottoa ehdotettu, vaan vasta 9-vuotiaana.

Yleisesti ottaen huostaanoton syitä on turha kysellä näillä palstoilla, syiksi voi olla kirjattu ihan mitä tahansa. Esim. hoidollisissa on usein syynä kyvyttömyys vanhemmuuteen tai jotain sen suuntaista. Meidän kohdalla sossut eivät alkaneet keksimään olemattomia syitä, vaan syyn kohdalla on lapsen epikriisi sairaalasta. Huomaatko, miten pitkä keskustelu tästäkin syntyi, vaikka luulin selviäväni parilla ensimmäisellä vastauksella.

Lue lisää

Kiinnostaa tietää mikä kunta toimii näin? Pelkkä lapsen vakava sairaus ei riitä huostaaoton perusteeksi, vaan yleensä syitä ovat lisäksi vanhemman väsymys ja/tai kodinolosuhteet vaarantavat lapsen kasvun ja kehityksen. Siis esim. lapsi oireilee niin vakavasti psyykkisesti ettei kotiolosuhteissa ole mahdollista häntä hoitaa. Lastensuojelu pyrkii tekemään näissä tilanteissa yhteistyötä vanhempien kanssa ja joskus sairaalahoitoa odottavat lapset ovat kriisitilanteissa kodin ulkopuolella, vanhempien suostumuksella ja silloin siis eivät ole huostassa. Joskus vanhempien kanssa yhteistyössä päädytään että lapsi muuttaa lastenkotiin, jossa hänelle turvataan riittävä hoito (vierihoito) ja terapiat.

Suurissa kunnissa on hyvää lastensuojelun osaamista ja tosi asiassa pysyvään huostaanottoon päädytään hyvin harvoin, silloin kun kaikki avohuollon tukitoimet ovat käytetty ja kaikin keinoin on yritetty että lapsi voisi asua kotona. Tässä prosessi on tärkeää perheen aikuisten motivaatio ja aktiivisuus tehdä töitä tilanteen eteen.

Poliisien kanssa mennään kotiin vain silloin kun perhe vastustaa sosiaalityöntekijöiden kotikäyntiä ja kotikäynti on välttämätön. Jos lapset viedään tällä tavoin asunnossa ei ole yhtään hoitokykyistä aikuista (päihteet, mielenterveys) tai lapsiin ja/tai aikuiseen on kohdistunut väkivaltaa esim.isä on lyönyt äitiä. Isä lähtee putkaan ja äiti menee paikattavaksi sairaalaan ja on psyykkisesti huonossa kunnossa. Näissäkin tapauksissa lapset voidaan viedä esim. kriisiperheeseen asian selvittelyn ajaksi vanhempien suostumuksella eli siis lapset eivät ole huostassa.

Huostaanottoon päätyminen on raskas prosessi myös työntekijälle ja aiheuttaa surua ja kyyneleitä myös sosiaalityöntekijässä. Aina sosiaalityöntekijän esitys ei mene sosiaalijaostossa tai hallinto-oikeudessa. Huostaanotto on vakava perheen perusoikeuksiin puuttuva toimepide ja sille täytyy olla vankkaa juridista näyttöä.

allalla töissä kirjoitti:

Kiinnostaa tietää mikä kunta toimii näin? Pelkkä lapsen vakava sairaus ei riitä huostaaoton perusteeksi, vaan yleensä syitä ovat lisäksi vanhemman väsymys ja/tai kodinolosuhteet vaarantavat lapsen kasvun ja kehityksen. Siis esim. lapsi oireilee niin vakavasti psyykkisesti ettei kotiolosuhteissa ole mahdollista häntä hoitaa. Lastensuojelu pyrkii tekemään näissä tilanteissa yhteistyötä vanhempien kanssa ja joskus sairaalahoitoa odottavat lapset ovat kriisitilanteissa kodin ulkopuolella, vanhempien suostumuksella ja silloin siis eivät ole huostassa. Joskus vanhempien kanssa yhteistyössä päädytään että lapsi muuttaa lastenkotiin, jossa hänelle turvataan riittävä hoito (vierihoito) ja terapiat.

Suurissa kunnissa on hyvää lastensuojelun osaamista ja tosi asiassa pysyvään huostaanottoon päädytään hyvin harvoin, silloin kun kaikki avohuollon tukitoimet ovat käytetty ja kaikin keinoin on yritetty että lapsi voisi asua kotona. Tässä prosessi on tärkeää perheen aikuisten motivaatio ja aktiivisuus tehdä töitä tilanteen eteen.

Poliisien kanssa mennään kotiin vain silloin kun perhe vastustaa sosiaalityöntekijöiden kotikäyntiä ja kotikäynti on välttämätön. Jos lapset viedään tällä tavoin asunnossa ei ole yhtään hoitokykyistä aikuista (päihteet, mielenterveys) tai lapsiin ja/tai aikuiseen on kohdistunut väkivaltaa esim.isä on lyönyt äitiä. Isä lähtee putkaan ja äiti menee paikattavaksi sairaalaan ja on psyykkisesti huonossa kunnossa. Näissäkin tapauksissa lapset voidaan viedä esim. kriisiperheeseen asian selvittelyn ajaksi vanhempien suostumuksella eli siis lapset eivät ole huostassa.

Huostaanottoon päätyminen on raskas prosessi myös työntekijälle ja aiheuttaa surua ja kyyneleitä myös sosiaalityöntekijässä. Aina sosiaalityöntekijän esitys ei mene sosiaalijaostossa tai hallinto-oikeudessa. Huostaanotto on vakava perheen perusoikeuksiin puuttuva toimepide ja sille täytyy olla vankkaa juridista näyttöä.

Lue lisää

ovat niitä lain mukaisia syitä.

Ei varmasti lapsen sairaus riitä minkään lain mukaan huostaanoton perusteeksi ja hoidollisissa huostaanotoissa rikotaankin useita lakeja. Yleensä sen kohteeksi joutuvat neurologisten oireyhtymien lapset, erityisesti Aspergerit. Heidän tragediansa on se, että heidän perinnöllisestä biologisesta sairaudestaan johtuva oirekuva muistuttaa "oikeaa" lastensuojelutapausta, ts. kaltoinkohdeltua tai huonosti kasvatettua lasta.

Monissa yliopistokaupungeissa on toimiva psykiatrian ja neurologian välinen yhteistyö, niissä ei siis enää nykyisin päädytä huostaanottoon ja vanhempien syyllistämiseen, vaan AS-lapsi pääsee tarvittaviin tutkimuksiin ja saa asianmukaista kuntoutusta itselleen. Näin ei ole kuitenkaan joka paikassa, ei esim. Helsingissä, jossa HUS:n alueen psykiatrian klinikat ovat sitä tasoa, että erään toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri kehotti perhettä muuttamaan Ouluun lapselle oikeaa hoitoa saadakseen - ja ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen.

AS-lapsi saattaa reagoida johonkin muulle lapselle tavalliseen tapahtumaan niin voimakkaasti, että apua varmasti tarvitaan. Ja kotona saattaa olla hyvinkin väsynyt vanhempi jo siinä vaiheessa. Jos sitten törmätään väärää hoitometodia harjoittavaan psykiatrian klinikkaan, on perheen ennuste todella huono. Lapsi joko huostaanotetaan tai pakotetaan huostaanotolla uhaten hänelle sopimattomaan hoitoon psykiatrian osastolla tai terapiassa. Silloin diagnoosi on väärä lääkitystä myöten. Siis assiinhan ei ole olemassa lääkettä, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhempien mielipidettä ei oteta huomioon millään tavalla ja lapselle vaaditaan esim. psykoosilääkitys.

Toki tapahtuu myös sellaista, että psykiatrian puoli kirjoittaa lapsen ulos ja suosittaa "vakaata arkea" esim. kouluongelmista kärsivälle lapselle, jolla on vahva AS-epäily. Silloin tilanne jää sosiaalitoimen ratkaistavaksi ja vanhempien toiveilla saada lapsi asianmukaisiin tutkimuksiin on yhtä vähän painoarvoa kuin "väärissä" psykiatrian klinikoissakin. Joskus sossut yrittävät sellaisessa tilanteessa väen väkisin keksiä huostaanottoperusteita ja ne ovat juuri niitä tilanteita, joista näillä palstoilla varmaan kaikkein eniten valitetaan.

Lastani hoidettiin siis psykiatrisena potilaana - mikä hänen kohdallaan oli täysin väärin - ja kirjoitettiin lähete sairaalapaikkojen puutteen takia juuri tuollaiseen lastenkotiin osastolle, jossa piti olla vierihoitomahdollisuus. Psykiatriseen hoitoon muka! Osastolla ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista töissä, ei tarjottu mitään vierihoitoa ja lapsi oli lopulta niin huonossa kunnossa, että vein hänet kotilomalta sairaalan psykiatrian päivystykseen, jonka jälkeen huostaanotto heti purettiin.

Ei meidän kohdallamme oltu käytetty mitään avohuollon tukitoimia, koska ei ollut ls:n asiakkuutakaan. Purun jälkeen pyysin ls:n apua saada hoitokontakti johonkin, koska psykiatrian ylilääkärin kosto "hyvän jatkohoidon" kesken jäämisestä oli se, että meille ei annettu enää vastaanottoaikoja sairaalaan, josta lähete lastenkotiin oli saatu. Samoin kouluterveyshuolto ja perheneuvola kehottivat vain ottamaan yhteyttä kyseiseen sairaalaan.

Lopulta sain yksityiseltä puolelta lapselle apua, joka sanalla sanoen kotiutui muutaman kuukauden huostaanotosta huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä hoitaa Asperger-lasta psykiatrisena potilaana, ei ainakaan paikassa, jossa tehdään hoitovirheitä, lasta pahoinpidellään jne. Pari vuotta sitten en tiennyt vielä lastensuojeluasioista vielä yhtään mitään, mutta kyllä silmäni nyt ovat auenneet!

Perheillä ei ole mitään oikeusturvaa väärin toimivan psykiatrisen osaston tai sijaishuollon suhteen. Paikkoja ei kerta kaikkiaan valvota riittävästi ja mitä ovat ne laitosten ikiaikaiset käytännöt, joilla on mahdollista rikkoa voimassa olevaa lastensuojelulakiakin?

Meidän kohdallamme lastensuojelu ei edes yrittänyt keksiä olemattomia perusteita, he vain totesivat lukuisien tapaamisien jälkeen, että perheessä ei ole huostaanottoperusteita, mutta tehdään ns. hoidollinen huostaanotto. Tuntui kuin he olisivat olleet puun ja kuoren välissä koko tilanteessa.

Olen tutustunut myöhemmin lukuisiin vastaaviin tapauksiin ja tuo väitteesi, että asia ei menisi läpi lautakunnassa tai hallinto-oikeudessa ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Ja mitä tarkoitat vankalla juridisella näytöllä, sitä en todella ymmärrä? Ei ole kyse minkäänlaisesta näytöstä, juridisesta puhumattakaan silloin, kun huostaanottoa aletaan valmistaa pelkästään esim. koulusta tulleen ilmoituksen perusteella, mikä koskee lapsen oppimisvaikeuksia tai kaverisuhdeongelmia. Näissä tilanteissa yritetään monesti vääntää perheeseen jopa alkoholiongelmaa, vaikka olisi kyse raittiista vanhemmista.

Purun jälkeen sain näyttöä myös Stakesin Varpu-projektin toimivuudesta, kun lapsi sai koulussaan uuden luokanopettajan, jolla ei ollut mitään tietoa Aspergerin-oireyhtymästä. Ls-ilmoitus tehtiin, mutta onneksi ls:n työntekijät eivät olleet vaihtuneet, joten tilanteemme tunnettiin, eikä ilmoitukseen reagoitu millään tavalla.

Nyt olen mukana vanhempien ryhmässä, jossa yritämme saada nettiin info-pakettia Aspergerista. Olemme jättäneet myös Asperger-liittoon vetoomuksen, että tietoa levitettäisiin kaikkiin paikkoihin, jossa ihmiset joutuvat ammatinsa puolesta olemaan tekemisissä lasten kanssa. Oikeaa AS-tietoutta ei puutu pelkästään ammatti-ihmisiltä, vaan monesti vanhemmatkin saattavat olla ymmällään lapsen ongelmien kanssa.

Siis vastaus tuohon aloituskysymykseesi on Helsinki.

allalla töissä kirjoitti:

Kiinnostaa tietää mikä kunta toimii näin? Pelkkä lapsen vakava sairaus ei riitä huostaaoton perusteeksi, vaan yleensä syitä ovat lisäksi vanhemman väsymys ja/tai kodinolosuhteet vaarantavat lapsen kasvun ja kehityksen. Siis esim. lapsi oireilee niin vakavasti psyykkisesti ettei kotiolosuhteissa ole mahdollista häntä hoitaa. Lastensuojelu pyrkii tekemään näissä tilanteissa yhteistyötä vanhempien kanssa ja joskus sairaalahoitoa odottavat lapset ovat kriisitilanteissa kodin ulkopuolella, vanhempien suostumuksella ja silloin siis eivät ole huostassa. Joskus vanhempien kanssa yhteistyössä päädytään että lapsi muuttaa lastenkotiin, jossa hänelle turvataan riittävä hoito (vierihoito) ja terapiat.

Suurissa kunnissa on hyvää lastensuojelun osaamista ja tosi asiassa pysyvään huostaanottoon päädytään hyvin harvoin, silloin kun kaikki avohuollon tukitoimet ovat käytetty ja kaikin keinoin on yritetty että lapsi voisi asua kotona. Tässä prosessi on tärkeää perheen aikuisten motivaatio ja aktiivisuus tehdä töitä tilanteen eteen.

Poliisien kanssa mennään kotiin vain silloin kun perhe vastustaa sosiaalityöntekijöiden kotikäyntiä ja kotikäynti on välttämätön. Jos lapset viedään tällä tavoin asunnossa ei ole yhtään hoitokykyistä aikuista (päihteet, mielenterveys) tai lapsiin ja/tai aikuiseen on kohdistunut väkivaltaa esim.isä on lyönyt äitiä. Isä lähtee putkaan ja äiti menee paikattavaksi sairaalaan ja on psyykkisesti huonossa kunnossa. Näissäkin tapauksissa lapset voidaan viedä esim. kriisiperheeseen asian selvittelyn ajaksi vanhempien suostumuksella eli siis lapset eivät ole huostassa.

Huostaanottoon päätyminen on raskas prosessi myös työntekijälle ja aiheuttaa surua ja kyyneleitä myös sosiaalityöntekijässä. Aina sosiaalityöntekijän esitys ei mene sosiaalijaostossa tai hallinto-oikeudessa. Huostaanotto on vakava perheen perusoikeuksiin puuttuva toimepide ja sille täytyy olla vankkaa juridista näyttöä.

Lue lisää

osuutta poliisien avulla huostaanotossa naapurissa. äiti lähti sen jälkeen autoilemaan, ja mitä katselin sitä tilannetta niin ei äiti humalaiselta vaikuta. yksinhuoltaja tuo äiti siis, lapset lähtivät henkilöautolla jossa kuskina mies (isä?), lisäksi nainen ja sosiaalityöntekijä (päällään takki jossa luki sosiaalityöntekijä, siitä tiedän..).

Nuo mitä mainitset kirjoitti:

ovat niitä lain mukaisia syitä.

Ei varmasti lapsen sairaus riitä minkään lain mukaan huostaanoton perusteeksi ja hoidollisissa huostaanotoissa rikotaankin useita lakeja. Yleensä sen kohteeksi joutuvat neurologisten oireyhtymien lapset, erityisesti Aspergerit. Heidän tragediansa on se, että heidän perinnöllisestä biologisesta sairaudestaan johtuva oirekuva muistuttaa "oikeaa" lastensuojelutapausta, ts. kaltoinkohdeltua tai huonosti kasvatettua lasta.

Monissa yliopistokaupungeissa on toimiva psykiatrian ja neurologian välinen yhteistyö, niissä ei siis enää nykyisin päädytä huostaanottoon ja vanhempien syyllistämiseen, vaan AS-lapsi pääsee tarvittaviin tutkimuksiin ja saa asianmukaista kuntoutusta itselleen. Näin ei ole kuitenkaan joka paikassa, ei esim. Helsingissä, jossa HUS:n alueen psykiatrian klinikat ovat sitä tasoa, että erään toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri kehotti perhettä muuttamaan Ouluun lapselle oikeaa hoitoa saadakseen - ja ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen.

AS-lapsi saattaa reagoida johonkin muulle lapselle tavalliseen tapahtumaan niin voimakkaasti, että apua varmasti tarvitaan. Ja kotona saattaa olla hyvinkin väsynyt vanhempi jo siinä vaiheessa. Jos sitten törmätään väärää hoitometodia harjoittavaan psykiatrian klinikkaan, on perheen ennuste todella huono. Lapsi joko huostaanotetaan tai pakotetaan huostaanotolla uhaten hänelle sopimattomaan hoitoon psykiatrian osastolla tai terapiassa. Silloin diagnoosi on väärä lääkitystä myöten. Siis assiinhan ei ole olemassa lääkettä, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhempien mielipidettä ei oteta huomioon millään tavalla ja lapselle vaaditaan esim. psykoosilääkitys.

Toki tapahtuu myös sellaista, että psykiatrian puoli kirjoittaa lapsen ulos ja suosittaa "vakaata arkea" esim. kouluongelmista kärsivälle lapselle, jolla on vahva AS-epäily. Silloin tilanne jää sosiaalitoimen ratkaistavaksi ja vanhempien toiveilla saada lapsi asianmukaisiin tutkimuksiin on yhtä vähän painoarvoa kuin "väärissä" psykiatrian klinikoissakin. Joskus sossut yrittävät sellaisessa tilanteessa väen väkisin keksiä huostaanottoperusteita ja ne ovat juuri niitä tilanteita, joista näillä palstoilla varmaan kaikkein eniten valitetaan.

Lastani hoidettiin siis psykiatrisena potilaana - mikä hänen kohdallaan oli täysin väärin - ja kirjoitettiin lähete sairaalapaikkojen puutteen takia juuri tuollaiseen lastenkotiin osastolle, jossa piti olla vierihoitomahdollisuus. Psykiatriseen hoitoon muka! Osastolla ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista töissä, ei tarjottu mitään vierihoitoa ja lapsi oli lopulta niin huonossa kunnossa, että vein hänet kotilomalta sairaalan psykiatrian päivystykseen, jonka jälkeen huostaanotto heti purettiin.

Ei meidän kohdallamme oltu käytetty mitään avohuollon tukitoimia, koska ei ollut ls:n asiakkuutakaan. Purun jälkeen pyysin ls:n apua saada hoitokontakti johonkin, koska psykiatrian ylilääkärin kosto "hyvän jatkohoidon" kesken jäämisestä oli se, että meille ei annettu enää vastaanottoaikoja sairaalaan, josta lähete lastenkotiin oli saatu. Samoin kouluterveyshuolto ja perheneuvola kehottivat vain ottamaan yhteyttä kyseiseen sairaalaan.

Lopulta sain yksityiseltä puolelta lapselle apua, joka sanalla sanoen kotiutui muutaman kuukauden huostaanotosta huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä hoitaa Asperger-lasta psykiatrisena potilaana, ei ainakaan paikassa, jossa tehdään hoitovirheitä, lasta pahoinpidellään jne. Pari vuotta sitten en tiennyt vielä lastensuojeluasioista vielä yhtään mitään, mutta kyllä silmäni nyt ovat auenneet!

Perheillä ei ole mitään oikeusturvaa väärin toimivan psykiatrisen osaston tai sijaishuollon suhteen. Paikkoja ei kerta kaikkiaan valvota riittävästi ja mitä ovat ne laitosten ikiaikaiset käytännöt, joilla on mahdollista rikkoa voimassa olevaa lastensuojelulakiakin?

Meidän kohdallamme lastensuojelu ei edes yrittänyt keksiä olemattomia perusteita, he vain totesivat lukuisien tapaamisien jälkeen, että perheessä ei ole huostaanottoperusteita, mutta tehdään ns. hoidollinen huostaanotto. Tuntui kuin he olisivat olleet puun ja kuoren välissä koko tilanteessa.

Olen tutustunut myöhemmin lukuisiin vastaaviin tapauksiin ja tuo väitteesi, että asia ei menisi läpi lautakunnassa tai hallinto-oikeudessa ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Ja mitä tarkoitat vankalla juridisella näytöllä, sitä en todella ymmärrä? Ei ole kyse minkäänlaisesta näytöstä, juridisesta puhumattakaan silloin, kun huostaanottoa aletaan valmistaa pelkästään esim. koulusta tulleen ilmoituksen perusteella, mikä koskee lapsen oppimisvaikeuksia tai kaverisuhdeongelmia. Näissä tilanteissa yritetään monesti vääntää perheeseen jopa alkoholiongelmaa, vaikka olisi kyse raittiista vanhemmista.

Purun jälkeen sain näyttöä myös Stakesin Varpu-projektin toimivuudesta, kun lapsi sai koulussaan uuden luokanopettajan, jolla ei ollut mitään tietoa Aspergerin-oireyhtymästä. Ls-ilmoitus tehtiin, mutta onneksi ls:n työntekijät eivät olleet vaihtuneet, joten tilanteemme tunnettiin, eikä ilmoitukseen reagoitu millään tavalla.

Nyt olen mukana vanhempien ryhmässä, jossa yritämme saada nettiin info-pakettia Aspergerista. Olemme jättäneet myös Asperger-liittoon vetoomuksen, että tietoa levitettäisiin kaikkiin paikkoihin, jossa ihmiset joutuvat ammatinsa puolesta olemaan tekemisissä lasten kanssa. Oikeaa AS-tietoutta ei puutu pelkästään ammatti-ihmisiltä, vaan monesti vanhemmatkin saattavat olla ymmällään lapsen ongelmien kanssa.

Siis vastaus tuohon aloituskysymykseesi on Helsinki.

Lue lisää

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

ap... kirjoitti:

osuutta poliisien avulla huostaanotossa naapurissa. äiti lähti sen jälkeen autoilemaan, ja mitä katselin sitä tilannetta niin ei äiti humalaiselta vaikuta. yksinhuoltaja tuo äiti siis, lapset lähtivät henkilöautolla jossa kuskina mies (isä?), lisäksi nainen ja sosiaalityöntekijä (päällään takki jossa luki sosiaalityöntekijä, siitä tiedän..).

Lue lisää

Jos äiti on yh, todennäköisesti äidin olisi pitänyt luovuttaa lapset isälle tapaamiseen. Joskus lapsia haetaan etävanhemman (isän) tapaamisiin poliisin kanssa, jos lasten kanssa asuva vanhempi ei niitä luovuta. Näin käy joskus, jos vanhemmat eroavat riitaisasti. Ja näissä tapauksissa ei lastensuojelun asiakkuutta tarvita, koska kyse on tapaamisriita-asiasta (vanhempien keskinäisistä erimielisyyksistä).

Nuo mitä mainitset kirjoitti:

ovat niitä lain mukaisia syitä.

Ei varmasti lapsen sairaus riitä minkään lain mukaan huostaanoton perusteeksi ja hoidollisissa huostaanotoissa rikotaankin useita lakeja. Yleensä sen kohteeksi joutuvat neurologisten oireyhtymien lapset, erityisesti Aspergerit. Heidän tragediansa on se, että heidän perinnöllisestä biologisesta sairaudestaan johtuva oirekuva muistuttaa "oikeaa" lastensuojelutapausta, ts. kaltoinkohdeltua tai huonosti kasvatettua lasta.

Monissa yliopistokaupungeissa on toimiva psykiatrian ja neurologian välinen yhteistyö, niissä ei siis enää nykyisin päädytä huostaanottoon ja vanhempien syyllistämiseen, vaan AS-lapsi pääsee tarvittaviin tutkimuksiin ja saa asianmukaista kuntoutusta itselleen. Näin ei ole kuitenkaan joka paikassa, ei esim. Helsingissä, jossa HUS:n alueen psykiatrian klinikat ovat sitä tasoa, että erään toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri kehotti perhettä muuttamaan Ouluun lapselle oikeaa hoitoa saadakseen - ja ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen.

AS-lapsi saattaa reagoida johonkin muulle lapselle tavalliseen tapahtumaan niin voimakkaasti, että apua varmasti tarvitaan. Ja kotona saattaa olla hyvinkin väsynyt vanhempi jo siinä vaiheessa. Jos sitten törmätään väärää hoitometodia harjoittavaan psykiatrian klinikkaan, on perheen ennuste todella huono. Lapsi joko huostaanotetaan tai pakotetaan huostaanotolla uhaten hänelle sopimattomaan hoitoon psykiatrian osastolla tai terapiassa. Silloin diagnoosi on väärä lääkitystä myöten. Siis assiinhan ei ole olemassa lääkettä, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhempien mielipidettä ei oteta huomioon millään tavalla ja lapselle vaaditaan esim. psykoosilääkitys.

Toki tapahtuu myös sellaista, että psykiatrian puoli kirjoittaa lapsen ulos ja suosittaa "vakaata arkea" esim. kouluongelmista kärsivälle lapselle, jolla on vahva AS-epäily. Silloin tilanne jää sosiaalitoimen ratkaistavaksi ja vanhempien toiveilla saada lapsi asianmukaisiin tutkimuksiin on yhtä vähän painoarvoa kuin "väärissä" psykiatrian klinikoissakin. Joskus sossut yrittävät sellaisessa tilanteessa väen väkisin keksiä huostaanottoperusteita ja ne ovat juuri niitä tilanteita, joista näillä palstoilla varmaan kaikkein eniten valitetaan.

Lastani hoidettiin siis psykiatrisena potilaana - mikä hänen kohdallaan oli täysin väärin - ja kirjoitettiin lähete sairaalapaikkojen puutteen takia juuri tuollaiseen lastenkotiin osastolle, jossa piti olla vierihoitomahdollisuus. Psykiatriseen hoitoon muka! Osastolla ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista töissä, ei tarjottu mitään vierihoitoa ja lapsi oli lopulta niin huonossa kunnossa, että vein hänet kotilomalta sairaalan psykiatrian päivystykseen, jonka jälkeen huostaanotto heti purettiin.

Ei meidän kohdallamme oltu käytetty mitään avohuollon tukitoimia, koska ei ollut ls:n asiakkuutakaan. Purun jälkeen pyysin ls:n apua saada hoitokontakti johonkin, koska psykiatrian ylilääkärin kosto "hyvän jatkohoidon" kesken jäämisestä oli se, että meille ei annettu enää vastaanottoaikoja sairaalaan, josta lähete lastenkotiin oli saatu. Samoin kouluterveyshuolto ja perheneuvola kehottivat vain ottamaan yhteyttä kyseiseen sairaalaan.

Lopulta sain yksityiseltä puolelta lapselle apua, joka sanalla sanoen kotiutui muutaman kuukauden huostaanotosta huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä hoitaa Asperger-lasta psykiatrisena potilaana, ei ainakaan paikassa, jossa tehdään hoitovirheitä, lasta pahoinpidellään jne. Pari vuotta sitten en tiennyt vielä lastensuojeluasioista vielä yhtään mitään, mutta kyllä silmäni nyt ovat auenneet!

Perheillä ei ole mitään oikeusturvaa väärin toimivan psykiatrisen osaston tai sijaishuollon suhteen. Paikkoja ei kerta kaikkiaan valvota riittävästi ja mitä ovat ne laitosten ikiaikaiset käytännöt, joilla on mahdollista rikkoa voimassa olevaa lastensuojelulakiakin?

Meidän kohdallamme lastensuojelu ei edes yrittänyt keksiä olemattomia perusteita, he vain totesivat lukuisien tapaamisien jälkeen, että perheessä ei ole huostaanottoperusteita, mutta tehdään ns. hoidollinen huostaanotto. Tuntui kuin he olisivat olleet puun ja kuoren välissä koko tilanteessa.

Olen tutustunut myöhemmin lukuisiin vastaaviin tapauksiin ja tuo väitteesi, että asia ei menisi läpi lautakunnassa tai hallinto-oikeudessa ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Ja mitä tarkoitat vankalla juridisella näytöllä, sitä en todella ymmärrä? Ei ole kyse minkäänlaisesta näytöstä, juridisesta puhumattakaan silloin, kun huostaanottoa aletaan valmistaa pelkästään esim. koulusta tulleen ilmoituksen perusteella, mikä koskee lapsen oppimisvaikeuksia tai kaverisuhdeongelmia. Näissä tilanteissa yritetään monesti vääntää perheeseen jopa alkoholiongelmaa, vaikka olisi kyse raittiista vanhemmista.

Purun jälkeen sain näyttöä myös Stakesin Varpu-projektin toimivuudesta, kun lapsi sai koulussaan uuden luokanopettajan, jolla ei ollut mitään tietoa Aspergerin-oireyhtymästä. Ls-ilmoitus tehtiin, mutta onneksi ls:n työntekijät eivät olleet vaihtuneet, joten tilanteemme tunnettiin, eikä ilmoitukseen reagoitu millään tavalla.

Nyt olen mukana vanhempien ryhmässä, jossa yritämme saada nettiin info-pakettia Aspergerista. Olemme jättäneet myös Asperger-liittoon vetoomuksen, että tietoa levitettäisiin kaikkiin paikkoihin, jossa ihmiset joutuvat ammatinsa puolesta olemaan tekemisissä lasten kanssa. Oikeaa AS-tietoutta ei puutu pelkästään ammatti-ihmisiltä, vaan monesti vanhemmatkin saattavat olla ymmällään lapsen ongelmien kanssa.

Siis vastaus tuohon aloituskysymykseesi on Helsinki.

Lue lisää

Ompa ikävää kuulla miten huonosti lastanne ja perhettänne on kohdeltu Helsingissä. Lapsesi on saanut väärän diagnoosin terveydenhuollossa.

Lastensuojelulaissa ei puhuta "hoidollisesta huostaanotosta" vaan sijoituksesta avohuollon tukitoimena tai huostaanottona. Yleensä pitkät sijoitukset vaativat huostaanoton, se on nykyinen normi.

On totta että perheneuvolat, lasten psykiatrian pkl:t ja lastensuojelu ovat ylikuormitettuja ja työntekijät tekevät töitä valtavan paineen alla. Mielestäni tämä on valtava vääryys niitä lapsia kohtaan, joiden elämästä on kysymys. Työntekijät tekevät ko. työtä halusta auttaa lasta, sillä palkkaus ja olosuhteet eivät ole kohdallaan. Voitko kirjoittaa tapauksestasi nimettömänä esim. helsingin sanomiin. Tämänkaltaisten tapausten esille tulo saattaa saada päättäjiä pikkuhiljaa ymmärtämään että kentälle on saatava lisää virkoja. Kun on riittävästi resursseja, virheet vähenevät.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanottoa ja siihen tarvitaan perheen kanssa työskentelevien viranomaisten arviota ja lausuntoja huostaanoton tarpeellisuudesta. Tällä tavoin kasataan arviota lapsen tilanteesta "eri luukuilta".

Koet, että lapsesi on saanut vääränlaista hoitoa ja perhettäsi on kohdeltu huonosti. Jos voimavarasi riittävät ja koet sen tarpeellisena, voit tehdä lapsesi sairauden hoidosta kantelun potilasasiamiehelle. Lisäksi huostaanottoa koskevassa asiassa kehottaisin sinua keskustelemaan sosiaaliasiamiehen kanssa, joka neuvoo sinua eteenpäin oikeusasteissa. Karkea tosiasia on että virheitä tapahtuu, mutta näkemykseni mukaan asia täytyisi oikaista siinä kohdassa jossa virhe on syntynyt.

Tilanteesi on siinä hyvä että asia on korjattu ja lapsesi on palannut hoitoosi. Lapsesi on yhä oikeutettu jälkihuoltoon, joten saat taloudellista ja muuta tukea yhä lapsellesi. Kysy niitä lastensuojelusta. Toivotaan että tietämys as-lapsen erityispiirteistä kasvaa kentällä, että tapauksesi jäisi ennakkotapaukseksi. Elämä asperger lapsen kanssa on rankkaa. Pidä ennen kaikkea huolta itsestäsi ja hanki itsellesi riittävä tukiverkko. Voimia.

ap.. kirjoitti:

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

Lue lisää

viisaudessasi kokonaan huomiota vaille ja se on se, vaikka henkilön luotettavuutta ei olisi koskaan koko aiemman elämän aikana asetettu kyseenalaiseksi, niin sen jälkeen asetetaan kun on varustettu leimalla "huostaanottovanhempi". Minun kohdallani se on merkinnyt loukkaavaa ja alentuvaa kohtelua lastenkodin henkilökunnalta, uudelta opettajalta ja joiltakin näiden palstojen kirjoittajilta.

Tietämättömyydelläsi ja typeryydelläsi ei taida olla mitään rajaa, mitä näihin asioihin tulee.

Sosiaalitointa en muuten kirjoituksessani arvostellut, joten älä valehtele suuhuni sellaisia sanoja, joita en ole sanonut!

Mutta psykiatrian klinikan toimet on myönnetty vääriksi myös muissa sairaanhoitopiireissä. Etkö sinä osaa lukea edes? Samoin potilasasiamies on ollut lähinnä järkyttynyt siitä, miten lasta (ja monia muita lapsia vastaavassa tilanteessa) on kohdeltu. Mutta sinä se vain näet irvistelyn aihetta siinäkin! Oletko jonkinlainen lasten vihaaja vai mikä sinä oikein olet?

Meitä normaalijärkisiä kyllä löytyy, jotka tiedämme, että huostaanottoa vastaan on turha taistella! Ethän sinä tunne Suomen lakeja edes! Jos vanhempi asetetaan sellaiseen tilanteeseen, että "tämä on ainoa mahdollisuus saada lapselle hoitoa" niin jos vanhempi vastustaa sitä rajusti, löytyy terveydenhuoltolaista kohta, jonka perusteella viimeistään otetaan huostaan, koska vanhempi vastustaa lapselle annettavaa hoitoa. Ei kannattaisi paljon mesoa asioista, joista et riittävästi ymmärrä!

Ja yksi pointti: Tämä ei ole kuvittelua, vaan todeksi elettyä elämää.

Miten voit olla noin tyhmä, että kuvittelet valitusten auttavan NAPS niin kuin apteekin hyllyltä? Ne ovat kuukausia, joskus vuosia kestäviä prosesseja, joilla ei useinkaan ole mitään merkitystä. Ota selvää meidän valitusinstansseistamme, paljonko valituksia tehdään, mitä ne koskevat ja miten niihin reagoidaan!

Alkaa vahvasti epäilyttää, mikä sinun oma sairautesi on? Et vaikuta täysin terveelle ja tasapainoiselle kirjoituksissasi. Tuo järjetön, tietämätön arvostelu on jo merkki sellaisesta.

Pediatrian puolen ongelmilla ei ole mitään vertailukohtaa näissä asioissa esim. Asperger-lapsen ongelmiin, joiden ongelmat ilmenevät useimmiten erilaisina käytöshäiriöinä. Yksi tärkeä vinkki, mutta en usko, että tämäkään avaa ymmärrystäsi, koska olet ilmeisesti päättänyt olla ymmärtämättä: esim. sydänsairas lapsi saa hoitoa sairauteensa, häntä ei hoideta psykiatrisena potilaana.

Ei en tee mitään!? Sinun kanssasi ei näköjään kannata edes yrittää keskustella. Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa!

ap.. kirjoitti:

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

Lue lisää

Aivan sama juttu oli opettajan kuin sinunkin kanssasi. Kun joku on päättänyt olla ymmärtämättä, on tietoa turha jakaa ja edes yrittää keskustella.

Opettaja on kieltämättä siinä mielessä fiksumpi, että vaikka kymmenet keskusteluyritykset eivät tuottaneet tulosta, niin kouluun maksamani asiantuntijakonsultaatio kyllä tuotti sitä. Sinun kohdallasi ei näköjään järkipuhe auta. Yritä silti pärjäillä!

ls-sossu kirjoitti:

Ompa ikävää kuulla miten huonosti lastanne ja perhettänne on kohdeltu Helsingissä. Lapsesi on saanut väärän diagnoosin terveydenhuollossa.

Lastensuojelulaissa ei puhuta "hoidollisesta huostaanotosta" vaan sijoituksesta avohuollon tukitoimena tai huostaanottona. Yleensä pitkät sijoitukset vaativat huostaanoton, se on nykyinen normi.

On totta että perheneuvolat, lasten psykiatrian pkl:t ja lastensuojelu ovat ylikuormitettuja ja työntekijät tekevät töitä valtavan paineen alla. Mielestäni tämä on valtava vääryys niitä lapsia kohtaan, joiden elämästä on kysymys. Työntekijät tekevät ko. työtä halusta auttaa lasta, sillä palkkaus ja olosuhteet eivät ole kohdallaan. Voitko kirjoittaa tapauksestasi nimettömänä esim. helsingin sanomiin. Tämänkaltaisten tapausten esille tulo saattaa saada päättäjiä pikkuhiljaa ymmärtämään että kentälle on saatava lisää virkoja. Kun on riittävästi resursseja, virheet vähenevät.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanottoa ja siihen tarvitaan perheen kanssa työskentelevien viranomaisten arviota ja lausuntoja huostaanoton tarpeellisuudesta. Tällä tavoin kasataan arviota lapsen tilanteesta "eri luukuilta".

Koet, että lapsesi on saanut vääränlaista hoitoa ja perhettäsi on kohdeltu huonosti. Jos voimavarasi riittävät ja koet sen tarpeellisena, voit tehdä lapsesi sairauden hoidosta kantelun potilasasiamiehelle. Lisäksi huostaanottoa koskevassa asiassa kehottaisin sinua keskustelemaan sosiaaliasiamiehen kanssa, joka neuvoo sinua eteenpäin oikeusasteissa. Karkea tosiasia on että virheitä tapahtuu, mutta näkemykseni mukaan asia täytyisi oikaista siinä kohdassa jossa virhe on syntynyt.

Tilanteesi on siinä hyvä että asia on korjattu ja lapsesi on palannut hoitoosi. Lapsesi on yhä oikeutettu jälkihuoltoon, joten saat taloudellista ja muuta tukea yhä lapsellesi. Kysy niitä lastensuojelusta. Toivotaan että tietämys as-lapsen erityispiirteistä kasvaa kentällä, että tapauksesi jäisi ennakkotapaukseksi. Elämä asperger lapsen kanssa on rankkaa. Pidä ennen kaikkea huolta itsestäsi ja hanki itsellesi riittävä tukiverkko. Voimia.

Lue lisää

mitä kyseiselle perheelle on tapahtunut ja tehty. Esimerksi as palstalle on kirjoittanut perheitä
joita painostetaan lastensuojelusta huostaanottoineen kaikkineen.

Asioista ja yleisestä vallalla olevasta tilanteesta tietämättömyys on pahinta,
myös lastensuojelussa.

Millä perusteella (laki?) lapsille ja nuorille tarjotaan/annetaan terveydenhuoltoa vain huostaanotettuna?

ls-sossu kirjoitti:

Ompa ikävää kuulla miten huonosti lastanne ja perhettänne on kohdeltu Helsingissä. Lapsesi on saanut väärän diagnoosin terveydenhuollossa.

Lastensuojelulaissa ei puhuta "hoidollisesta huostaanotosta" vaan sijoituksesta avohuollon tukitoimena tai huostaanottona. Yleensä pitkät sijoitukset vaativat huostaanoton, se on nykyinen normi.

On totta että perheneuvolat, lasten psykiatrian pkl:t ja lastensuojelu ovat ylikuormitettuja ja työntekijät tekevät töitä valtavan paineen alla. Mielestäni tämä on valtava vääryys niitä lapsia kohtaan, joiden elämästä on kysymys. Työntekijät tekevät ko. työtä halusta auttaa lasta, sillä palkkaus ja olosuhteet eivät ole kohdallaan. Voitko kirjoittaa tapauksestasi nimettömänä esim. helsingin sanomiin. Tämänkaltaisten tapausten esille tulo saattaa saada päättäjiä pikkuhiljaa ymmärtämään että kentälle on saatava lisää virkoja. Kun on riittävästi resursseja, virheet vähenevät.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanottoa ja siihen tarvitaan perheen kanssa työskentelevien viranomaisten arviota ja lausuntoja huostaanoton tarpeellisuudesta. Tällä tavoin kasataan arviota lapsen tilanteesta "eri luukuilta".

Koet, että lapsesi on saanut vääränlaista hoitoa ja perhettäsi on kohdeltu huonosti. Jos voimavarasi riittävät ja koet sen tarpeellisena, voit tehdä lapsesi sairauden hoidosta kantelun potilasasiamiehelle. Lisäksi huostaanottoa koskevassa asiassa kehottaisin sinua keskustelemaan sosiaaliasiamiehen kanssa, joka neuvoo sinua eteenpäin oikeusasteissa. Karkea tosiasia on että virheitä tapahtuu, mutta näkemykseni mukaan asia täytyisi oikaista siinä kohdassa jossa virhe on syntynyt.

Tilanteesi on siinä hyvä että asia on korjattu ja lapsesi on palannut hoitoosi. Lapsesi on yhä oikeutettu jälkihuoltoon, joten saat taloudellista ja muuta tukea yhä lapsellesi. Kysy niitä lastensuojelusta. Toivotaan että tietämys as-lapsen erityispiirteistä kasvaa kentällä, että tapauksesi jäisi ennakkotapaukseksi. Elämä asperger lapsen kanssa on rankkaa. Pidä ennen kaikkea huolta itsestäsi ja hanki itsellesi riittävä tukiverkko. Voimia.

Lue lisää

ole likimainkaan ainoa perhe, jolle näin on käynyt. Tuohon alapuolella olevaan ketjuun on kerätty jokunen lehtikirjoitus aiheesta ja esim. artikkeli Lääkärilehdestä vuodelta 2004. Samoin Asperger-liiton lehtiartikkelista maininta. Olen mukana aktiivisessa vanhempain ryhmässä, jotka yritämme vaikuttaa tällä hetkellä nimenomaan liiton kautta.

Olen keskustellut asioista sosiaaliasiamiehen, potilasasiamiehen, Suomen parhaimmaksi sanotun huostaanottojuristin, Oikeusministeriön juristineuvonnan, lääninhallituksen edustajan kanssa, ainakin heidän kanssaan ja asiamme on niin monisyinen, että valituksen aiheita ja niiden vastaanottajatahoja on useita. Aikanaan näemme, miten valitukset menestyvät, mutta tosiasia on, että esim. korvauksia on Suomessa aika riskialtista lähteä hakemaan. Jokainen, joka on valitusprosesseihimme tutustunut ymmärtää asian. Olen ollut yhteydessä myös kaikkiin edellisen kauden kansanedustajiin, lastensuojelujärjestöihin, lapsiasiavaltuutettuun jne. Olin mukana myös laatimassa vanhempien esitystä uuteen lastensuojelulakiin sen valmisteluvaiheessa. Kyllä asiaa on siis tuotu tunnetuksi kaikille mahdollisille tahoille.

Alla olevassa ketjussa on aiheesta ainakin yksi kirjoitus Helsingin Sanomista, se löytyy kokonaisuudessaan nyt jo edelliselle sivulle jääneenä, ketjun aloitus on "3:n vanhemman allekirjoituksella.." Voin liittää tämän alle vielä Autismi-lehdessä olleen kirjoituksen kokonaisuudessaan, jos sinua kiinnostaa lukea.

On aina mieltä lämmittävää "tavata" ammatikseen lasten parissa työtä tekeviä, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita lasten kohtelusta.

Olet oikeassa, että tilanteemme näyttää nyt jo paljon valoisammalle kuin vielä toista vuotta sitten. Tänä kesänä on edessä lapsen kuntoutussuunnitelman laatiminen, jolta odotan paljon.

Kuten sanottu, suomalaiselta valitusorganisaatiolta en odota paljoa sen miltään tasolta. Siksi olen nähnyt tärkeämmäksi suunnata voimavarani tiedottamiseen Asperger-oireistosta, vääristä hoitokäytännöistä, puutteellisesta avun saannista kouluun näille lapsille ja muista epäkohdista, jotka ovat erittäin ajankohtaisia juuri nyt. Jos tällä työllä saadaan jotain edistystä aikaan, huonotkaan kokemuksemme eivät ole menneet täysin hukkaan siltä osin.

Emme todellakaan kirjoitti:

ole likimainkaan ainoa perhe, jolle näin on käynyt. Tuohon alapuolella olevaan ketjuun on kerätty jokunen lehtikirjoitus aiheesta ja esim. artikkeli Lääkärilehdestä vuodelta 2004. Samoin Asperger-liiton lehtiartikkelista maininta. Olen mukana aktiivisessa vanhempain ryhmässä, jotka yritämme vaikuttaa tällä hetkellä nimenomaan liiton kautta.

Olen keskustellut asioista sosiaaliasiamiehen, potilasasiamiehen, Suomen parhaimmaksi sanotun huostaanottojuristin, Oikeusministeriön juristineuvonnan, lääninhallituksen edustajan kanssa, ainakin heidän kanssaan ja asiamme on niin monisyinen, että valituksen aiheita ja niiden vastaanottajatahoja on useita. Aikanaan näemme, miten valitukset menestyvät, mutta tosiasia on, että esim. korvauksia on Suomessa aika riskialtista lähteä hakemaan. Jokainen, joka on valitusprosesseihimme tutustunut ymmärtää asian. Olen ollut yhteydessä myös kaikkiin edellisen kauden kansanedustajiin, lastensuojelujärjestöihin, lapsiasiavaltuutettuun jne. Olin mukana myös laatimassa vanhempien esitystä uuteen lastensuojelulakiin sen valmisteluvaiheessa. Kyllä asiaa on siis tuotu tunnetuksi kaikille mahdollisille tahoille.

Alla olevassa ketjussa on aiheesta ainakin yksi kirjoitus Helsingin Sanomista, se löytyy kokonaisuudessaan nyt jo edelliselle sivulle jääneenä, ketjun aloitus on "3:n vanhemman allekirjoituksella.." Voin liittää tämän alle vielä Autismi-lehdessä olleen kirjoituksen kokonaisuudessaan, jos sinua kiinnostaa lukea.

On aina mieltä lämmittävää "tavata" ammatikseen lasten parissa työtä tekeviä, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita lasten kohtelusta.

Olet oikeassa, että tilanteemme näyttää nyt jo paljon valoisammalle kuin vielä toista vuotta sitten. Tänä kesänä on edessä lapsen kuntoutussuunnitelman laatiminen, jolta odotan paljon.

Kuten sanottu, suomalaiselta valitusorganisaatiolta en odota paljoa sen miltään tasolta. Siksi olen nähnyt tärkeämmäksi suunnata voimavarani tiedottamiseen Asperger-oireistosta, vääristä hoitokäytännöistä, puutteellisesta avun saannista kouluun näille lapsille ja muista epäkohdista, jotka ovat erittäin ajankohtaisia juuri nyt. Jos tällä työllä saadaan jotain edistystä aikaan, huonotkaan kokemuksemme eivät ole menneet täysin hukkaan siltä osin.

Lue lisää

AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Autismi-lehti no.3 2007

Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä.

Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä.

Äiti oli suostuteltu ”vapaaehtoiseen” huostaanottoon uhkaamalla pakkohuostaanotolla. Hän on suostunut, koska toivoo että vapaaehtoinen huostaanotto olisi helpompi jatkossa purkaa. Ilman neuvottelua tai ennakkovaroitusta sijaiskoti yhtäkkiä kieltää lapsen kotilomat. Tapaamisrajoitus on laiton, sillä sen kestoa, rajoituksen kohteena olevia ihmisiä, tai rajoituksen syitä ei ole ilmoitettu selkeällä päätöksellä. Äidille ei kerrota mihin voi valittaa, tai edes että asiasta voi valittaa:

– Soitin "uuteen kotiin" kysyäkseni koska poika pääsee kotiin yöksi. Tuli tyly vastaus. Edellinen kotikäynti oli heidän mielestä mennyt huonosti.
– Kysyin uudestaan pojan kotiyötä, vastaus oli että vesitän heidän sääntönsä! Pojan on ensiksi rauhoituttava että pääsee "lomille" ja että syy pojan käyttäytymiseen onkin minun kasvatus ja neurologi (mikä sanoi pojan olevan selvä as-lapsi) on väärässä!

Perheelle kirjoitettu hoitosuunnitelma on väljästi muotoiltu ja niukkasanainen. Tapaamisista sanotaan:

”Ensimmäinen kotiloma toteutetaan päiväkäynnillä äidin luokse 7.4.07. Kotonakäyntejä lisätään vähitellen sen mukaisesti kun lomat onnistuvat. Tapaamisista äiti ja perhekoti sopivat jatkossa keskenään.”

Periaatteessa huoltosuunnitelman tulisi tukea lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, ja auttaa päättämään huostaanotto kun se tulee ajankohtaiseksi. Kun suunnitelmassa ei anneta minkäänlaisia konkreettisia vähimmäisaikoja, aikatauluja tapaamisten lisäämiselle, tai tietoa kuka saa päättää tapaamisten muutoksista, vanhemmat ovat työntekijöiden armoilla. Ilman että kukaan tarkkailee äitiä ja lasta hetkeäkään loman aikana, voidaan yksipuolisesti päättää että loma ei ole ”onnistunut”, ja että äidin toiminta on tähän syynä. Lääketieteellistä koulutusta vailla olevat työntekijät voivat halutessaan sivuuttaa sekä neurologin että äidin mielipiteet lapsen erityistarpeista. Elleivät vanhemmat ole poikkeuksellisen tietäviä ja jaksavia, heillä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta väittää vastaan.

Mutta mistä nämä ristiriidat saavat alkunsa? Yksi syy on todennäköisesti tiedon puute ongelmien tunnistamisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun keskusliitto rohkaisee nettisivuillaan ihmisiä tekemään lastensuojeluilmoituksia muiden muassa tällaisin perustein:

”Syitä huolestua lapsen hyvinvoinnista ovat esimerkiksi:

-lapsi on usein ulkona epätavallisina aikoina tai hänen vaatetuksensa ei usein ole säiden mukainen
-lapsen käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, esimerkiksi hyvin vetäytyvää, apaattista tai yliaggressiivista”

Missään ei mainita lapsia, jotka ehkä haluavat sinnikkäästi pitää talvivaatteita juhannukseen asti, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Ei mainita, että aistiherkkyyksien takia oudosti pukeutuva lapsi voisi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan hitaasti kehittyvä, ja siksi vetäytyvä. Taustalla kummittelee mielikuva perheestä vailla rajoja ja rutiineja. Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:

”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.
…
Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.

Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:

”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”

Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:

- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.

Osia artikkelista kirjoitti:

AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Autismi-lehti no.3 2007

Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä.

Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä.

Äiti oli suostuteltu ”vapaaehtoiseen” huostaanottoon uhkaamalla pakkohuostaanotolla. Hän on suostunut, koska toivoo että vapaaehtoinen huostaanotto olisi helpompi jatkossa purkaa. Ilman neuvottelua tai ennakkovaroitusta sijaiskoti yhtäkkiä kieltää lapsen kotilomat. Tapaamisrajoitus on laiton, sillä sen kestoa, rajoituksen kohteena olevia ihmisiä, tai rajoituksen syitä ei ole ilmoitettu selkeällä päätöksellä. Äidille ei kerrota mihin voi valittaa, tai edes että asiasta voi valittaa:

– Soitin "uuteen kotiin" kysyäkseni koska poika pääsee kotiin yöksi. Tuli tyly vastaus. Edellinen kotikäynti oli heidän mielestä mennyt huonosti.
– Kysyin uudestaan pojan kotiyötä, vastaus oli että vesitän heidän sääntönsä! Pojan on ensiksi rauhoituttava että pääsee "lomille" ja että syy pojan käyttäytymiseen onkin minun kasvatus ja neurologi (mikä sanoi pojan olevan selvä as-lapsi) on väärässä!

Perheelle kirjoitettu hoitosuunnitelma on väljästi muotoiltu ja niukkasanainen. Tapaamisista sanotaan:

”Ensimmäinen kotiloma toteutetaan päiväkäynnillä äidin luokse 7.4.07. Kotonakäyntejä lisätään vähitellen sen mukaisesti kun lomat onnistuvat. Tapaamisista äiti ja perhekoti sopivat jatkossa keskenään.”

Periaatteessa huoltosuunnitelman tulisi tukea lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, ja auttaa päättämään huostaanotto kun se tulee ajankohtaiseksi. Kun suunnitelmassa ei anneta minkäänlaisia konkreettisia vähimmäisaikoja, aikatauluja tapaamisten lisäämiselle, tai tietoa kuka saa päättää tapaamisten muutoksista, vanhemmat ovat työntekijöiden armoilla. Ilman että kukaan tarkkailee äitiä ja lasta hetkeäkään loman aikana, voidaan yksipuolisesti päättää että loma ei ole ”onnistunut”, ja että äidin toiminta on tähän syynä. Lääketieteellistä koulutusta vailla olevat työntekijät voivat halutessaan sivuuttaa sekä neurologin että äidin mielipiteet lapsen erityistarpeista. Elleivät vanhemmat ole poikkeuksellisen tietäviä ja jaksavia, heillä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta väittää vastaan.

Mutta mistä nämä ristiriidat saavat alkunsa? Yksi syy on todennäköisesti tiedon puute ongelmien tunnistamisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun keskusliitto rohkaisee nettisivuillaan ihmisiä tekemään lastensuojeluilmoituksia muiden muassa tällaisin perustein:

”Syitä huolestua lapsen hyvinvoinnista ovat esimerkiksi:

-lapsi on usein ulkona epätavallisina aikoina tai hänen vaatetuksensa ei usein ole säiden mukainen
-lapsen käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, esimerkiksi hyvin vetäytyvää, apaattista tai yliaggressiivista”

Missään ei mainita lapsia, jotka ehkä haluavat sinnikkäästi pitää talvivaatteita juhannukseen asti, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Ei mainita, että aistiherkkyyksien takia oudosti pukeutuva lapsi voisi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan hitaasti kehittyvä, ja siksi vetäytyvä. Taustalla kummittelee mielikuva perheestä vailla rajoja ja rutiineja. Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:

”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.
…
Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.

Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:

”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”

Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:

- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.

Lue lisää

löytyy osa tästä linkistä, kokonaan edellisellä sivulla otsikolla "3:n vanhemman allekirjoituksella.."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000026878584

ap.. kirjoitti:

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

Lue lisää

puhkuvilla kirjoituksillasi?

Jos yhtään tiedät ja tunnet suomalaista viranomaistoimintaa olipa se sitten terveydenhuolto, koulu tai lasten suojeluun liittyvää
kannanottosi ja mielipiteesi esimerkiksi sairaan lapsen hoidossa olisi varmaankin ihan toinen.

Valitustiet vievät vuosia ja hallinnolliset päätökset ovat yleensäkin viranomaisten taholta oikean hallintokaavan mukaan tehtyjä (hallinnollinen oikeus ei ota kantaa sisältöön tai sen oikeellisuuteen!) joten valitustiet ovat vanhempien hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa
sairaan lapsen hoidolta ja huollolta.

Sairaan lapsen,
olipa sairaus sitten mitä tahansa,
vanhempi on yleensä se paras asiantuntija lapsensa oireiden ja niiden hoitamisen suhteen.
Mutta harvallapa vanhemmalla sattuu nyt olemaan kuitenkaan esimerkiksi lääkärioikeuksia itsellään
joten on sen vuoksi riippuvainen
esimerkiksi terveydenhuollon palveluista ja niiden saatavuudesta.

Meillä oli aikoinaan tavallinen suomalainen perussairaus ja sen hoitamiseksi ja lääkityksen aloittamiseksi juostiin lääkäreissä noin nelisen vuotta. Apu löytyi yksityiseltä puolelta ja aina jokainen kerta kun tarvittiin apua ja hoitoa julkiselta puolelta kohdatiin väheksymistä, ei annettu tarvittavaa hoitoa tai puhuttiin puuta heinää siihen asti kunnes oma lääkärimme yksityiseltä puolelta otti yhteyttä hoitavaan tahoon.
Sanoisin että oli todella voimia kuluttavaa ja pirullista olla vanhempana näissä edellä mainituissa tilanteissa (kun ei ollut sitä lääketieteellistä koulutusta!).

Mieluummin näiden syyttely- ja vanhempien väheksymiskirjoitustesi sijaan
voisit käyttää aikaasi ja energiaasi siihen
että otat asioista selvää ja tutustut esimerkiksi sairaiden lasten elämän todellisuuteen.
Kun näet ja tunnistat epäkohtia
esimerkiksi terveydenhuollossa
mietit miten itse henkilökohtaisesti toimimalla
esimerkiksi sairaiden lasten tilannetta voitaisiin parantaa tai tehdä lapsen, nuoren kannalta asioita paremmin. Sillä tavalla toimimalla
tästä uhoamisestasi ja puhkumisestasi voisi olla jopa konkreetistakin hyötyä
lapsille.

ennakkoluuloisessa kirjoitti:

viisaudessasi kokonaan huomiota vaille ja se on se, vaikka henkilön luotettavuutta ei olisi koskaan koko aiemman elämän aikana asetettu kyseenalaiseksi, niin sen jälkeen asetetaan kun on varustettu leimalla "huostaanottovanhempi". Minun kohdallani se on merkinnyt loukkaavaa ja alentuvaa kohtelua lastenkodin henkilökunnalta, uudelta opettajalta ja joiltakin näiden palstojen kirjoittajilta.

Tietämättömyydelläsi ja typeryydelläsi ei taida olla mitään rajaa, mitä näihin asioihin tulee.

Sosiaalitointa en muuten kirjoituksessani arvostellut, joten älä valehtele suuhuni sellaisia sanoja, joita en ole sanonut!

Mutta psykiatrian klinikan toimet on myönnetty vääriksi myös muissa sairaanhoitopiireissä. Etkö sinä osaa lukea edes? Samoin potilasasiamies on ollut lähinnä järkyttynyt siitä, miten lasta (ja monia muita lapsia vastaavassa tilanteessa) on kohdeltu. Mutta sinä se vain näet irvistelyn aihetta siinäkin! Oletko jonkinlainen lasten vihaaja vai mikä sinä oikein olet?

Meitä normaalijärkisiä kyllä löytyy, jotka tiedämme, että huostaanottoa vastaan on turha taistella! Ethän sinä tunne Suomen lakeja edes! Jos vanhempi asetetaan sellaiseen tilanteeseen, että "tämä on ainoa mahdollisuus saada lapselle hoitoa" niin jos vanhempi vastustaa sitä rajusti, löytyy terveydenhuoltolaista kohta, jonka perusteella viimeistään otetaan huostaan, koska vanhempi vastustaa lapselle annettavaa hoitoa. Ei kannattaisi paljon mesoa asioista, joista et riittävästi ymmärrä!

Ja yksi pointti: Tämä ei ole kuvittelua, vaan todeksi elettyä elämää.

Miten voit olla noin tyhmä, että kuvittelet valitusten auttavan NAPS niin kuin apteekin hyllyltä? Ne ovat kuukausia, joskus vuosia kestäviä prosesseja, joilla ei useinkaan ole mitään merkitystä. Ota selvää meidän valitusinstansseistamme, paljonko valituksia tehdään, mitä ne koskevat ja miten niihin reagoidaan!

Alkaa vahvasti epäilyttää, mikä sinun oma sairautesi on? Et vaikuta täysin terveelle ja tasapainoiselle kirjoituksissasi. Tuo järjetön, tietämätön arvostelu on jo merkki sellaisesta.

Pediatrian puolen ongelmilla ei ole mitään vertailukohtaa näissä asioissa esim. Asperger-lapsen ongelmiin, joiden ongelmat ilmenevät useimmiten erilaisina käytöshäiriöinä. Yksi tärkeä vinkki, mutta en usko, että tämäkään avaa ymmärrystäsi, koska olet ilmeisesti päättänyt olla ymmärtämättä: esim. sydänsairas lapsi saa hoitoa sairauteensa, häntä ei hoideta psykiatrisena potilaana.

Ei en tee mitään!? Sinun kanssasi ei näköjään kannata edes yrittää keskustella. Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa!

Lue lisää

lainauksia asperger lapsen "äidin" tekstistä

"Tietämättömyydelläsi ja typeryydelläsi ei taida olla mitään rajaa"

"Miten voit olla noin tyhmä"

"Alkaa vahvasti epäilyttää, mikä sinun oma sairautesi on? Et vaikuta täysin terveelle ja tasapainoiselle kirjoituksissasi."

"Oletko jonkinlainen lasten vihaaja vai mikä sinä oikein olet?"

että näin. en ole puheissani yrittänyt jaella faktatietoa vaan omia mielipiteitä ja ihmettelyjä kysymysten muodossa. ei minua kiinnosta sinun ongelmasi niin että alkaisin tutustumaan asiaan lähemmin.

jotain vikaa on vanhemmassakin oltava jos lapsi pistetään huostattuna laitokseen. et ilmeisesti enää 9 vuoden jälkeen jaksanut hoitaa häntä yksin?

yrität saada tuon juttusi kuulostamaan niin marttyyri äidin saarnalta ettei jaksa enää edes uskoa onko noi jutut tottakaan, etenkään se ettet ole itse apua tarvinnut lapsesi hoitoon, veit hänet vaan lääkäriin huvin vuoksi ja hänet huostattiin. mitä siellä lääkärissä sitten teitte kun ei lapsesi sairauteen lääkettäkään ole????

juu lapsia vihaan hirveän paljon, siksi olenkin pienten lasten tehohoidossa hoitsuna. kutsumusammatti meille lapsivihaajille..

ap... kirjoitti:

lainauksia asperger lapsen "äidin" tekstistä

"Tietämättömyydelläsi ja typeryydelläsi ei taida olla mitään rajaa"

"Miten voit olla noin tyhmä"

"Alkaa vahvasti epäilyttää, mikä sinun oma sairautesi on? Et vaikuta täysin terveelle ja tasapainoiselle kirjoituksissasi."

"Oletko jonkinlainen lasten vihaaja vai mikä sinä oikein olet?"

että näin. en ole puheissani yrittänyt jaella faktatietoa vaan omia mielipiteitä ja ihmettelyjä kysymysten muodossa. ei minua kiinnosta sinun ongelmasi niin että alkaisin tutustumaan asiaan lähemmin.

jotain vikaa on vanhemmassakin oltava jos lapsi pistetään huostattuna laitokseen. et ilmeisesti enää 9 vuoden jälkeen jaksanut hoitaa häntä yksin?

yrität saada tuon juttusi kuulostamaan niin marttyyri äidin saarnalta ettei jaksa enää edes uskoa onko noi jutut tottakaan, etenkään se ettet ole itse apua tarvinnut lapsesi hoitoon, veit hänet vaan lääkäriin huvin vuoksi ja hänet huostattiin. mitä siellä lääkärissä sitten teitte kun ei lapsesi sairauteen lääkettäkään ole????

juu lapsia vihaan hirveän paljon, siksi olenkin pienten lasten tehohoidossa hoitsuna. kutsumusammatti meille lapsivihaajille..

Lue lisää

"veit hänet vaan lääkäriin huvin vuoksi ja hänet huostattiin. mitä siellä lääkärissä sitten teitte kun ei lapsesi sairauteen lääkettäkään ole???? "

Ei sinun minun ongelmiani tarvitse selvittää, vaan asiatietoa niistä asioista, joihin otat kantaa. Taitaa olla ylivoimainen tehtävä sinulle - otan osaa.

Yllä oleva lainaus kirjoituksestasi kertoo sinusta oikeastaan kaiken, enempää en halua tietääkään.

ap... kirjoitti:

osuutta poliisien avulla huostaanotossa naapurissa. äiti lähti sen jälkeen autoilemaan, ja mitä katselin sitä tilannetta niin ei äiti humalaiselta vaikuta. yksinhuoltaja tuo äiti siis, lapset lähtivät henkilöautolla jossa kuskina mies (isä?), lisäksi nainen ja sosiaalityöntekijä (päällään takki jossa luki sosiaalityöntekijä, siitä tiedän..).

Lue lisää

vesiselvien totuuksien vastustamiseen!

Uteliaana työnnät nokkaasi naapurin asioihin ja yrität urkkia täältä tietoa, mistä tuollainen tilanne on mahtanut syntyä. Ja koska iloitset jo etukäteen kaikesta pahanpuhumisesta ja ilkeilystä, mitä aiot naapurille järjestää, suutut suunnattomasti tiedosta, että viranomaiset eivät aina toimikaan Suomessa lain mukaan ja oikein... Aina on oltava syy vanhemmissa, muuten pahanilkisyytesi menettää riemunaiheen naapurin asioista ilkeilyyn. Voi voi, otan osaa.

ap.. kirjoitti:

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

Lue lisää

ei voi verrata AP:n ymmärtämättömään irvistelyyn missään mielessä:

"Kuvaamanne ongelma liittyy nimenomaan siihen hoitoyksikköön, jossa
lapsenne on ollut hoidettavana; sitä ei tule yleistää koskemaan
lastenpsykiatriaa muualla Suomessa eikä edes kotipaikkakunnallanne
muissa yksiköissä. Myös paikkakuntanne asiantuntijat ovat tietoisia
ongelmasta ja sitä on pyritty ratkaisemaan monin tavoin. Ottakaa
yhteyttä potilasasiamieheen ja tehkää valitus hoidosta (esim.
kiinnipitotilanne). Tästä voi olla hyötyä myös muille samankaltaisiin
ristiriitoihin joutuneille.

Asperger-erityisosaamista löytyy tästä maasta hyvin monista
lastenpsykiatrisista yksiköistä ja mm. Oulussa siitä on tehty
kansainvälisestikin ajatellen korkeatasoista tutkimusta.
Erityisosaamista on myös muilla yliopistopaikkakunnilla kuten
Tampereella (jossa on neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut
osasto), Turussa (neuropsykiatrinen yksikkö) ja Kuopiossa. Myös
useimmilla keskussairaalapaikkakunnilla löytyy osaamista ja tietoa
Aspergerin oireyhtymän hoidosta. Yhteystiedot löytyvät internetin
kautta.
Vastaaja:
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri
-----
Hei!
Tilanteenne kuulostaa samalta kuin kymmeniä vuosia sitten. Silloin on
As-henkilöitä koitettu auttaa psykodynaamisin keinoin, mutta heikoin
tuloksin. Luulisi, että nyky Suomessa jo tunnistetaan As-oireyhtymä ja
tiedetään, että kognitiivisen käyttäytymisterepian tyyppiset
tukitoimet ovat avuksi. Nimittäisin sitä kasvatukselliseksi
kuntoutukseksi, mitä tarvitaan. Erityisen tärkeää on, kuten
kysmyksessä toteatte, että vanhemmat, koulu ja hoitava taho tekevät
tiivistä yhteistyötä ja kuntouttavat lasta yhteistuumin.

Vanhempina olette tukalassa tilanteessa, kun lapsen ongelmat
huolettavat ja panevat etsimään apua ja sitten ette voikaan luottaa
avun saantiin. Cristopher Gillberg on aika selkeästi kirjoittanut
psykodynaamisen terapian haitallisuudesta autismin kirjossa. Toisaalta
vaikuttaa siltä, että itsekin olette osanneet nähdä oikein selkeästi
tilanteenne. Voitteko omalta paikkakunnalta löytää ketään
ammattihenkilöä tueksi näkemyksillenne, jotka kysmyksenne perusteella
vaikuttavan mielestäni oikeilta ja järkeviltä?
Vastaaja:
Kyllikki Kerola, kasv.tri, konsultoiva erityisopettaja
-----

Hyvät vanhemmat! Kysymyksenne herätti melkoisesti hämmennystä. On
hyvin surullista, jos lapsi ja hänen perheensä jäävät
koulukuntariitojen väliin. Tämän enempää asiaa tuntematta ei
tietenkään voi ottaa kantaa yksityiskohtiin, sillä nämä ovat aina
mutkikkaita asioita, mutta jotakin voi sanoa.

Terapiaan ei voi eikä saa pakottaa. Terapian täytyy aina perustua
yksilön tai perheen omaan haluun ja tarpeeseen työstää niitä asioita,
jotka ovat jättäneet kipeän jäljen. Uhkailemalla ja kiristämällä
terapiaan sitouttaminen on väärin eikä sellaiseen pidä eikä tarvitse
suostua. Potilaan oikeudet päättää itse hoidostaan on säädetty hyvin
vahvasti ja tarkasti potilasoikeuslaissa, jossa myös todetaan, että
alaikäisen puolesta hoidosta päättävät ensisijaisesti vanhemmat.
Täytyy olla erittäin vahvat perusteet vanhempien syrjäyttämiselle
tässä asiassa.

En usko, että sellaisia perusteluja löytyy, koska vanhemmat tässä
tapauksessa haluavat auttaa lastaan ja järjestää hänelle terapiaa.
Vanhempien haluama terapia on vain toisenlaista. Siihen ei kenelläkään
voi olla sanomista. Jos Asperger-diagnoosi on vahvistettu,
kognitiivinen terapia on lapsen psyykkisen rakenteen paremmin huomioon
ottava terapian muoto kuin psykoanalyyttinen terapia. Aspergerin
oireyhtymä vaikuttaa niin ratkaisevalla tavalla yksilön tapaan ja
kykyyn kuvitella ja ajatella, että psykoanalyyttisen terapian
mahdollisuudet tuottaa hedelmää ovat vähintäänkin kysymysmerkki.

On sääli, että sekä vanhempien että auttavien tahojen voimavaroja
käytetään tällaiseen. Molemmat tahot tarvitsevat aikansa ja voimansa
parempiin asioihin.

Heikki Seppälä
PsL, johtaja, tutkimus ja kehittäminen, Kehitysvammaliitto "

ap... kirjoitti:

lainauksia asperger lapsen "äidin" tekstistä

"Tietämättömyydelläsi ja typeryydelläsi ei taida olla mitään rajaa"

"Miten voit olla noin tyhmä"

"Alkaa vahvasti epäilyttää, mikä sinun oma sairautesi on? Et vaikuta täysin terveelle ja tasapainoiselle kirjoituksissasi."

"Oletko jonkinlainen lasten vihaaja vai mikä sinä oikein olet?"

että näin. en ole puheissani yrittänyt jaella faktatietoa vaan omia mielipiteitä ja ihmettelyjä kysymysten muodossa. ei minua kiinnosta sinun ongelmasi niin että alkaisin tutustumaan asiaan lähemmin.

jotain vikaa on vanhemmassakin oltava jos lapsi pistetään huostattuna laitokseen. et ilmeisesti enää 9 vuoden jälkeen jaksanut hoitaa häntä yksin?

yrität saada tuon juttusi kuulostamaan niin marttyyri äidin saarnalta ettei jaksa enää edes uskoa onko noi jutut tottakaan, etenkään se ettet ole itse apua tarvinnut lapsesi hoitoon, veit hänet vaan lääkäriin huvin vuoksi ja hänet huostattiin. mitä siellä lääkärissä sitten teitte kun ei lapsesi sairauteen lääkettäkään ole????

juu lapsia vihaan hirveän paljon, siksi olenkin pienten lasten tehohoidossa hoitsuna. kutsumusammatti meille lapsivihaajille..

Lue lisää

todella hyvä puolesta puhuja kaikille
epämääräisen, asiattoman ja jopa laittoman "äärimmäisen toimenpiteen" eli huostaanoton saaneille lapsiperheille!

Mutta siinä vaiheessa
kun alat puhkua, ähistä ja puhista huostaanotettujen lasten vääryyksistä
suosittelen että tutustuisit perusteellisesti siihen asiaan mistä puhut ja mitä ihmisten ilmoille viestittelet!


Kuka muuten voisi uskoa sinun hoitsujuttujasi?
Tekstisi ei vaikuta ollenkaan hoitoalan ihmisen ajatusmaailmalta tai tekstiltä ....

järkeä vailla olevaan kirjoitti:

vesiselvien totuuksien vastustamiseen!

Uteliaana työnnät nokkaasi naapurin asioihin ja yrität urkkia täältä tietoa, mistä tuollainen tilanne on mahtanut syntyä. Ja koska iloitset jo etukäteen kaikesta pahanpuhumisesta ja ilkeilystä, mitä aiot naapurille järjestää, suutut suunnattomasti tiedosta, että viranomaiset eivät aina toimikaan Suomessa lain mukaan ja oikein... Aina on oltava syy vanhemmissa, muuten pahanilkisyytesi menettää riemunaiheen naapurin asioista ilkeilyyn. Voi voi, otan osaa.

Lue lisää

tiedän toki että lapsia otetaan ilman tarpeeksi pätevää syytä huostaan. kuitenkin kaikissa huostaanottoperheissä on jonkinlainen kriisitilanne päällä, oli kyse sitten sairaudesta tai vanhempien ongelmista vaikuttaen lapsiin.

tuskin tavallista elämää viettävän perheen lapsia mihinkään laitokseen raahataan,sellaisesta en ole kuullutkaan.

ja mitä näihin henkisesti vajavaisiin lapsiin tulee,heidän hoidossaan on tarpeeksi taakkaa että voi hyvillä mielin ottaa vastaan ulkopuolisen avun,eikä olla heti pätemässä kuinka pärjää yksinkin kun on niin kaikkitietävä olevinaan eikä kukaan muu osaa lasta hoitaa kuin hän.

suomessa on kouluja erityislapsille, itse asun kivenheiton päässä sellaisesta. asperger äiti itse jossain tekstissä sanoi ettei poikansa tule toimeen muiden lasten kanssa. mitäs kannattais tehrä??

en lueskele aiempia kommentteja,fiiliksen mukaan mennään ja keskustelu on mennyt kaikilta osapuolilta "meiän äiti tekee parempaa ruokaa ku teiän" -tasolle. kylläpäs meitä aikuisia lapsettaa tänään :-)

osanotosta kirjoitti:

tiedän toki että lapsia otetaan ilman tarpeeksi pätevää syytä huostaan. kuitenkin kaikissa huostaanottoperheissä on jonkinlainen kriisitilanne päällä, oli kyse sitten sairaudesta tai vanhempien ongelmista vaikuttaen lapsiin.

tuskin tavallista elämää viettävän perheen lapsia mihinkään laitokseen raahataan,sellaisesta en ole kuullutkaan.

ja mitä näihin henkisesti vajavaisiin lapsiin tulee,heidän hoidossaan on tarpeeksi taakkaa että voi hyvillä mielin ottaa vastaan ulkopuolisen avun,eikä olla heti pätemässä kuinka pärjää yksinkin kun on niin kaikkitietävä olevinaan eikä kukaan muu osaa lasta hoitaa kuin hän.

suomessa on kouluja erityislapsille, itse asun kivenheiton päässä sellaisesta. asperger äiti itse jossain tekstissä sanoi ettei poikansa tule toimeen muiden lasten kanssa. mitäs kannattais tehrä??

en lueskele aiempia kommentteja,fiiliksen mukaan mennään ja keskustelu on mennyt kaikilta osapuolilta "meiän äiti tekee parempaa ruokaa ku teiän" -tasolle. kylläpäs meitä aikuisia lapsettaa tänään :-)

Lue lisää

Erityislasten hoitoon on kyllä saatavissa apua, mutta VASTA oikean dg:n saamisen jälkeen.

Lain mukaan vanhempia on kuultava lapsen hoitoon liittyvissä asioissa ja sitä ei väärin toimivissa psykiatrian klinikoissa tehdä. Näin ollen myös biologista alkuperää olevat oireet laitetaan psyykkisiksi oireiksi, mikä johtaa väärään diagnoosiin, huostaanottoon ja pahimmillaan lapsen hoidotta jäämiseen.

AS-lapset ovat älykkäitä, oppimiskykyisiä lapsia, kun vain oppimisympäristö on heille oikea, siis ei liian meluisa. Sen takia ratkaisu ei ole siirtää heitä tavalliseen erityisluokkaan, koska sinne on siirretty koulun häiriköt. Eikä mielestäni ole oikein lastakaan kohtaan siirtää häntä johonkin kehitysvammaisten oppilaitokseen. Perusopetuslain mukaan heillä on oikeus saada tavallisessa koulussa heille tarkoitettua erityisopetusta, mutta rahan puutteen takia sitä ei voida kaikissa kunnissa ja kaikissa kouluissa järjestää.

Miksi sinun mielestäsi näistä vääristä hoitokuvioista näiden lasten kohdalla ei saisi puhua?

vajavaisia kirjoitti:

Erityislasten hoitoon on kyllä saatavissa apua, mutta VASTA oikean dg:n saamisen jälkeen.

Lain mukaan vanhempia on kuultava lapsen hoitoon liittyvissä asioissa ja sitä ei väärin toimivissa psykiatrian klinikoissa tehdä. Näin ollen myös biologista alkuperää olevat oireet laitetaan psyykkisiksi oireiksi, mikä johtaa väärään diagnoosiin, huostaanottoon ja pahimmillaan lapsen hoidotta jäämiseen.

AS-lapset ovat älykkäitä, oppimiskykyisiä lapsia, kun vain oppimisympäristö on heille oikea, siis ei liian meluisa. Sen takia ratkaisu ei ole siirtää heitä tavalliseen erityisluokkaan, koska sinne on siirretty koulun häiriköt. Eikä mielestäni ole oikein lastakaan kohtaan siirtää häntä johonkin kehitysvammaisten oppilaitokseen. Perusopetuslain mukaan heillä on oikeus saada tavallisessa koulussa heille tarkoitettua erityisopetusta, mutta rahan puutteen takia sitä ei voida kaikissa kunnissa ja kaikissa kouluissa järjestää.

Miksi sinun mielestäsi näistä vääristä hoitokuvioista näiden lasten kohdalla ei saisi puhua?

Lue lisää

kelpaisi. nimittäin kun kommentoit "heidän hoidossaan on tarpeeksi taakkaa että voi hyvillä mielin ottaa vastaan ulkopuolisen avun,eikä olla heti pätemässä kuinka pärjää yksinkin kun on niin kaikkitietävä olevinaan eikä kukaan muu osaa lasta hoitaa kuin hän."

ei apua saa ennen kuin oikean diagnoosin jälkeen. mutta tuo toinen äiti painotti sitä että heillä ei mitään perusteita huostaan kotona ollut, sitä osoittaa se et hän sai lapsen kotiin omaan hoitoonsa, vaikka huosta oli tarkoitettu pari vuotiseksi. on ihan oikein et äiti hoitaa lastaan itse mieluummin kuin antaa laitokseen.

osanotosta kirjoitti:

tiedän toki että lapsia otetaan ilman tarpeeksi pätevää syytä huostaan. kuitenkin kaikissa huostaanottoperheissä on jonkinlainen kriisitilanne päällä, oli kyse sitten sairaudesta tai vanhempien ongelmista vaikuttaen lapsiin.

tuskin tavallista elämää viettävän perheen lapsia mihinkään laitokseen raahataan,sellaisesta en ole kuullutkaan.

ja mitä näihin henkisesti vajavaisiin lapsiin tulee,heidän hoidossaan on tarpeeksi taakkaa että voi hyvillä mielin ottaa vastaan ulkopuolisen avun,eikä olla heti pätemässä kuinka pärjää yksinkin kun on niin kaikkitietävä olevinaan eikä kukaan muu osaa lasta hoitaa kuin hän.

suomessa on kouluja erityislapsille, itse asun kivenheiton päässä sellaisesta. asperger äiti itse jossain tekstissä sanoi ettei poikansa tule toimeen muiden lasten kanssa. mitäs kannattais tehrä??

en lueskele aiempia kommentteja,fiiliksen mukaan mennään ja keskustelu on mennyt kaikilta osapuolilta "meiän äiti tekee parempaa ruokaa ku teiän" -tasolle. kylläpäs meitä aikuisia lapsettaa tänään :-)

Lue lisää

tarjota ennen oikeaa diagnoosia. Ja minkä ihmeen takia sen saamista pitää joissain paikoissa viivyttää sillä, että tyypillinen as-oireisto tulkitaan väärin kiintymyssuhdehäiriöstä johtuvaksi? Silloin monille käy juuri noin, että lasta hoidetaan väärällä diagnoosilla ja pahimmillaan lähetetään huostaanotettavaksi.

Noihin tilanteisiin joutuneiden vanhempien kokemukset ovat aivan yhteneviä siinä, että huostaanottoa vastaan ei pysty siinä vaiheessa taistelemaan, niin korkeaa viranomaistahoa ei siihen hätään löydy, joka pystyisi huostaanoton estämään, vaikka se olisi miten aiheeton tahansa. Onneksi asperger-liitto on nyt puuttumassa näihin vääriin käytäntöihin, toivottavasti.

Ei ole ollenkaan kyse vanhemman kyvyttömyydestä tai ylimielisyydestä, etteikö muka apu kelpaisi.

Kehitysvammaisten koulu ei ole oikea paikka älykkäälle as-lapselle. Hän tarvitsee rauhallisen erityisryhmän tai integroitua opetusta pienemmässä luokassa, jossa on myös koulunkäyntiavustajan tukea tarvittaessa saatavilla. Jos päättäjät eivät pidä tarpeellisena uhrata rahaa tämän lainkohdan täyttämiseen, niin turha siitä on pelkästään lasten vanhempia syytellä.

As-lasten sosiaaliset ongelmat eivät tarkoita sitä, että lapsi olisi häirikkö, monesti päinvastoin, hän voi olla syrjäänvetäytyvä. Näihin ongelmiin on kognitiivista terapiaa, mutta sitäkin siis vasta diagnoosin varmistuttua.

asiantuntijat, jota kirjoitti:

ei voi verrata AP:n ymmärtämättömään irvistelyyn missään mielessä:

"Kuvaamanne ongelma liittyy nimenomaan siihen hoitoyksikköön, jossa
lapsenne on ollut hoidettavana; sitä ei tule yleistää koskemaan
lastenpsykiatriaa muualla Suomessa eikä edes kotipaikkakunnallanne
muissa yksiköissä. Myös paikkakuntanne asiantuntijat ovat tietoisia
ongelmasta ja sitä on pyritty ratkaisemaan monin tavoin. Ottakaa
yhteyttä potilasasiamieheen ja tehkää valitus hoidosta (esim.
kiinnipitotilanne). Tästä voi olla hyötyä myös muille samankaltaisiin
ristiriitoihin joutuneille.

Asperger-erityisosaamista löytyy tästä maasta hyvin monista
lastenpsykiatrisista yksiköistä ja mm. Oulussa siitä on tehty
kansainvälisestikin ajatellen korkeatasoista tutkimusta.
Erityisosaamista on myös muilla yliopistopaikkakunnilla kuten
Tampereella (jossa on neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut
osasto), Turussa (neuropsykiatrinen yksikkö) ja Kuopiossa. Myös
useimmilla keskussairaalapaikkakunnilla löytyy osaamista ja tietoa
Aspergerin oireyhtymän hoidosta. Yhteystiedot löytyvät internetin
kautta.
Vastaaja:
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri
-----
Hei!
Tilanteenne kuulostaa samalta kuin kymmeniä vuosia sitten. Silloin on
As-henkilöitä koitettu auttaa psykodynaamisin keinoin, mutta heikoin
tuloksin. Luulisi, että nyky Suomessa jo tunnistetaan As-oireyhtymä ja
tiedetään, että kognitiivisen käyttäytymisterepian tyyppiset
tukitoimet ovat avuksi. Nimittäisin sitä kasvatukselliseksi
kuntoutukseksi, mitä tarvitaan. Erityisen tärkeää on, kuten
kysmyksessä toteatte, että vanhemmat, koulu ja hoitava taho tekevät
tiivistä yhteistyötä ja kuntouttavat lasta yhteistuumin.

Vanhempina olette tukalassa tilanteessa, kun lapsen ongelmat
huolettavat ja panevat etsimään apua ja sitten ette voikaan luottaa
avun saantiin. Cristopher Gillberg on aika selkeästi kirjoittanut
psykodynaamisen terapian haitallisuudesta autismin kirjossa. Toisaalta
vaikuttaa siltä, että itsekin olette osanneet nähdä oikein selkeästi
tilanteenne. Voitteko omalta paikkakunnalta löytää ketään
ammattihenkilöä tueksi näkemyksillenne, jotka kysmyksenne perusteella
vaikuttavan mielestäni oikeilta ja järkeviltä?
Vastaaja:
Kyllikki Kerola, kasv.tri, konsultoiva erityisopettaja
-----

Hyvät vanhemmat! Kysymyksenne herätti melkoisesti hämmennystä. On
hyvin surullista, jos lapsi ja hänen perheensä jäävät
koulukuntariitojen väliin. Tämän enempää asiaa tuntematta ei
tietenkään voi ottaa kantaa yksityiskohtiin, sillä nämä ovat aina
mutkikkaita asioita, mutta jotakin voi sanoa.

Terapiaan ei voi eikä saa pakottaa. Terapian täytyy aina perustua
yksilön tai perheen omaan haluun ja tarpeeseen työstää niitä asioita,
jotka ovat jättäneet kipeän jäljen. Uhkailemalla ja kiristämällä
terapiaan sitouttaminen on väärin eikä sellaiseen pidä eikä tarvitse
suostua. Potilaan oikeudet päättää itse hoidostaan on säädetty hyvin
vahvasti ja tarkasti potilasoikeuslaissa, jossa myös todetaan, että
alaikäisen puolesta hoidosta päättävät ensisijaisesti vanhemmat.
Täytyy olla erittäin vahvat perusteet vanhempien syrjäyttämiselle
tässä asiassa.

En usko, että sellaisia perusteluja löytyy, koska vanhemmat tässä
tapauksessa haluavat auttaa lastaan ja järjestää hänelle terapiaa.
Vanhempien haluama terapia on vain toisenlaista. Siihen ei kenelläkään
voi olla sanomista. Jos Asperger-diagnoosi on vahvistettu,
kognitiivinen terapia on lapsen psyykkisen rakenteen paremmin huomioon
ottava terapian muoto kuin psykoanalyyttinen terapia. Aspergerin
oireyhtymä vaikuttaa niin ratkaisevalla tavalla yksilön tapaan ja
kykyyn kuvitella ja ajatella, että psykoanalyyttisen terapian
mahdollisuudet tuottaa hedelmää ovat vähintäänkin kysymysmerkki.

On sääli, että sekä vanhempien että auttavien tahojen voimavaroja
käytetään tällaiseen. Molemmat tahot tarvitsevat aikansa ja voimansa
parempiin asioihin.

Heikki Seppälä
PsL, johtaja, tutkimus ja kehittäminen, Kehitysvammaliitto "

Lue lisää

Nykyisenä nettikautena sitä voi saada siis kotiinkin! Hienoa!

Kuvaa kyllä jotain tilanteesta, että lääkäri kehottaa ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen. Huh, huh! Onhan sinne moni ottanutkin, mutta siihen tilanteeseen ei apu ehdi, se tulee - jos tulee - joskus vuosien kuluttua tai kuten Puustjärvi tuossa kirjoittaa, että auttaa ainakin myöhemmin samaan psykiatrian yksikköön joutuneita.

ap.. kirjoitti:

henkilökuntaa sairaaloissa, sosiaalitoimessa, kunnan työntekijöissä ja keitähän vielä arvostelit..yleistää osaat ainakin,ei muuta voi sanoa.mutta onneksi olet itse asiantuntija näillä kaikilla aloilla..

olisiko sinun ollut mahdollisuus esim lapsesi uudelle opettajalle kertoa hänen oireyhtymästään ettei väärinkäsitystä olisi syntynyt? luulisi että sellainen mainitaan jo kouluun mennessä, ja jos poikasi on niin erityisen hankalahoitoinen niin miksi hän tavallista koulua edes käy, jos hän tautinsa aiheuttaman käytöksen takia häiriköi muita oppilaita.

on se vaan niin että ei yhteiskunta ole niin mätä kuin mitä sinä kuvittelet, normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole.

jos huomaa esim terveydenhuollon ammattilaisen tehneen virheen hoidon suunnittelussa niin valituksia vaan kaikille tahoille jotka asiaan voivat puuttua ja kertoo heille aspergerista jos eivät ole siitä ikinä kuulletkaan (mitä epäilen vahvasti,ei se niin tuntematon sairaus ole kuin mitä annat ymmärtää).

mietippä pieniä syöpälapsia, sydänlapsia, suolisto-ongelmaisia, vakavasti allergisia ym ym.ei heitäkään huostaanoteta vaikka vanhemmat ovat usein hätää kärsimässä kotihoidossa,lääkityksessä,syöttämisissä,sairaalajaksoissa jne.

lyhykäisyydessään,en usko että lapsesi aspergerin takia otettiin huostaan tai sitten on jotain pahasti pielessä sinun toimintakyvyssäsi kun et tee mitään vaikka lapsesi "väkisin" viedään sinulta pois!!!

Lue lisää

tarvittaisi, jos ei Asperger-lapsia otettaisi huostaan TIETYISTÄ terveydenhuollon paikoista ja ehdottomasti väärin perustein. Turha tästä kenenkään yksittäisen äidin kimppuun on käydä.

stt kirjoitti:

Jos äiti on yh, todennäköisesti äidin olisi pitänyt luovuttaa lapset isälle tapaamiseen. Joskus lapsia haetaan etävanhemman (isän) tapaamisiin poliisin kanssa, jos lasten kanssa asuva vanhempi ei niitä luovuta. Näin käy joskus, jos vanhemmat eroavat riitaisasti. Ja näissä tapauksissa ei lastensuojelun asiakkuutta tarvita, koska kyse on tapaamisriita-asiasta (vanhempien keskinäisistä erimielisyyksistä).

Lue lisää

Eroavat riitaisasti ???
Sekin jo todistaa ettei ole aikuisen tasolla kun ero tehdään riitelemällä . Aina jompi kumpi. Haraa vastaan ja esittää itseään sellaisena koko maailman hyvyytenä.
Miksi ei ihmiset voi erota sovussa silloin kun heillä on lapsia , jos ollaan siinä pisteessä että ero on käsillä niin ei kai ketään voi pakolla pitää yhdessä.
Sellaisten riitapukarin ei tarttis edes hankkia lapsia kun erot ovat ainoastaan toisten syyttelyitä . Mitä sellaisella voittaa yleensä.

Kukin tapaus on yksilöllinen ja sos.-terv.huollossa voi tapahtua myös virheitä. Lapsia joudutaan huostaanottamaan keskiluokkaisista perheistä monenlaisista syistä. Ei se tee heistä sen huonompia ihmisiä kuin muut.

On hyvä että ihmiset hakevat apua eri tahoilta ja tekevät tapauksia tunnetuksi. Siten myös tietämys kentällä ja päättäjien keskuudessa kasvaa.

En ymmärrä ärtymystäsi. Minusta sairaan lapsen vanhempi tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Uskoisin että lasten tehohoitajalla löytyy myös sitä, teethän tärkeää työtä lasten eteen. Osa ammattitaitoa on olla provosoitumatta kun arvostellaan. Itse kuulen sitä varsin usein, koska kunnalla ei ole tarjota riittäviä tukitoimia. Kritiikki on usein henkilökohtaista ja se sattuu kun haluaisi tehdä asiat toisin kunnassa. Siinä on vaan pakko ajatella lapsen (ja perheen) näkökulmasta asiaa.

Oli sattumaa että päädyin näille sivuille ja vielä kirjoitinkin. Hyvää kesää ja jaksamista.

varsinkin sitä sävyä ja asennetta.
Jos joku tietäisi kirjoituksesi perusteella sinut ja sinun ammattisi (teho-osaston hoitaja?)
niin moniko vanhempi
- luottaisi lapsensa sinun hoidettavaksesi teho-osastolle (huh)
- haluaisi sinun tapaisen ja kaltaisen ihmisen hoitavan lastaan teho-osatolla (jessus kyllä on todella pula hoitohenkilökunnasta...)
onkohan valinta testeissä hoitoalalle käynyt jokin vipa....

Varmaan hyvin moni aspergeri -lapsen vanhempi on törmännyt tähän samaan lastensuojelulliseen asiaan Suomessa lapsensa kanssa.
Joten olisikohan sinun nyt vain parempi sulkea se kaikkitietävä(???) suusi
kun et kerran asiasta todellakaan kirjoituksesi perustella näy yhtään mitään tietävän
etkä ole edes vaivautunut ottamaan esimerkiksi tästä as-asiastakaan enempää selvää.


Sinulla ei siis ole omia lapsia?

Mitä hävettävää sinä siinä näet, että teen yhteistyötä muiden liiton AS-lasten vanhempien kanssa tiedon levittämiseksi näiden lasten tutkimukseen, hoitoon, kuntoutukseen ja puuttuvaan tukeen koulussa liittyvien epäkohtien korjaamiseksi? Sekö on mielestäsi itsekkyyttä, jos laittaa lapsen edun oman etunsa edelle monessa asiassa?

Lapseni oireista olen kertonut enemmänkin toisaalla, mutta sinulle saa riittää vain toteamus, että apua tarvittiin. Oikean dg:n saamisesta on nyt puoli vuotta. Kerroin kyllä tuolla jo aiemmin, että oikeaa tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta oli mahdollista saada vasta huostaanoton purun jälkeen, jolloin pääsimme eroon väärin toimivan psykiatrian klinikan otteesta. Ketjuun liitetyissä asiantuntijakirjoituksissa käy myös ilmi, että tilanteemme ymmärrettiin täysin muissa lääkäripiireissä.

Kyvykkyyttäni äitinä eivät ole asettaneet kyseenalaiseksi sossut, eivätkä lääkärit, mutta sinä katsot kuitenkin oikeudeksesi tehdä sen :D kaiken muun väärän vänkäämisesi lisäksi. Kyvykkyydestäni äitiyteen voisit kysellä myös kohta yliopistosta valmistuvalta vanhemmalta lapseltani. Erityislapsen vanhemmuus on kuitenkin niin vaativaa, että voisit harkita jatkossa paremmin kirjoituksiasi, ettet enää lisää aseta itseäsi hävettävään valoon.

Yksi tärkeä korjaus väärissä kirjoituksissasi: Lapseni ei ole koskaan häiriköinyt toisia oppilaita, ei koskaan! Eikä ole hänen, ei minun, eikä yhdenkään AS-oppilaan tai heidän vanhempiensa syy, että kunnat eivät investoi perusopetuslain vaatimaa erityisopetusta AS-lapsille. Siksi on outoa, että heität senkin puutteen ihan kuin syytteenä minun silmilleni.

Kirjoitit: "normaalijärkinen ihminen ei anna lastaan huostaan etenkään kun tietää ettei syytä ole." Meitä normaalijärkisiä on liittomme toteamuksen mukaan hyvin paljon, jotka eivät ole hyvällä vanhemmuudella voineet estää lapsensa huostaanottoa.

Jos todella olet hoitoalalla - mitä erittäin suuresti epäilen - niin tuo syvä tietämättömyytesi todistaa loistavasti muun hoitoalan tietämättömyyttä yhden lääketieteen erikoisalan uusimmista tutkimuksista ja tietämyksestä. Arvostelua ja uutta tietoa on kyettävä ottamaan vastaan erityisesti nopeasti kehittyvällä lääketieteen alalla, tässä yksi peruste, mikä todistaa väitteesi vääräksi hoitoalan työstä.

Koko asenteesi todistaa, että olet hyvin kaukana siitä erikoistietämyksestä, mitä AS-lasten hoidossa tarvitaan. Emme me vanhemmatkaan ole kaikki lääkäreitä, mutta kantapään kautta on opittu lasta ymmärtämään ja auttamaan. Esim. kuntoutusta ja tukea kodin arkeen ei kuitenkaan saa ennen kuin oikea dg on varmistunut; ja on enemmän kuin väärin lasta kohtaan, että tie sen saamiseksi on käynyt asiattoman huostaanoton kautta. Jos tällaisen lapsensa väärän kohtelun läpi käyneet vanhemmat eivät toisi epäkohtia mitenkään julkisuuteen, se se vasta hävettävää olisi!

ls-sossu kirjoitti:

Kukin tapaus on yksilöllinen ja sos.-terv.huollossa voi tapahtua myös virheitä. Lapsia joudutaan huostaanottamaan keskiluokkaisista perheistä monenlaisista syistä. Ei se tee heistä sen huonompia ihmisiä kuin muut.

On hyvä että ihmiset hakevat apua eri tahoilta ja tekevät tapauksia tunnetuksi. Siten myös tietämys kentällä ja päättäjien keskuudessa kasvaa.

En ymmärrä ärtymystäsi. Minusta sairaan lapsen vanhempi tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Uskoisin että lasten tehohoitajalla löytyy myös sitä, teethän tärkeää työtä lasten eteen. Osa ammattitaitoa on olla provosoitumatta kun arvostellaan. Itse kuulen sitä varsin usein, koska kunnalla ei ole tarjota riittäviä tukitoimia. Kritiikki on usein henkilökohtaista ja se sattuu kun haluaisi tehdä asiat toisin kunnassa. Siinä on vaan pakko ajatella lapsen (ja perheen) näkökulmasta asiaa.

Oli sattumaa että päädyin näille sivuille ja vielä kirjoitinkin. Hyvää kesää ja jaksamista.

Lue lisää

ja positiivinen asenteesi sosiaalityöhön säilyy myös tulevina aikoina.

Niin paljon sosiaalityössäkin on nykyään monenlaisia ja ei alan koulustusta saaneita ihmisiä tekemässä myös näitä äärimmäisiä toimenpiteitä ja hoitamassa lasten ja perheiden vaativiakin tilanteita ja asioita.
Toivoisi että edes lastensuojelussa mahdollisimman moni työskentelevä ihminen
olisi saanut asianmukaisen alan koulutuksen ja riittäävän opastuksen perheiden kanssa työskenneltäessä.
Olisipa edes jonkinlainen tae tai edellytys sille että tehdyssä sosiaalityössä
"jälki" olisi ammattilaisen.

ls-sossu kirjoitti:

Kukin tapaus on yksilöllinen ja sos.-terv.huollossa voi tapahtua myös virheitä. Lapsia joudutaan huostaanottamaan keskiluokkaisista perheistä monenlaisista syistä. Ei se tee heistä sen huonompia ihmisiä kuin muut.

On hyvä että ihmiset hakevat apua eri tahoilta ja tekevät tapauksia tunnetuksi. Siten myös tietämys kentällä ja päättäjien keskuudessa kasvaa.

En ymmärrä ärtymystäsi. Minusta sairaan lapsen vanhempi tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Uskoisin että lasten tehohoitajalla löytyy myös sitä, teethän tärkeää työtä lasten eteen. Osa ammattitaitoa on olla provosoitumatta kun arvostellaan. Itse kuulen sitä varsin usein, koska kunnalla ei ole tarjota riittäviä tukitoimia. Kritiikki on usein henkilökohtaista ja se sattuu kun haluaisi tehdä asiat toisin kunnassa. Siinä on vaan pakko ajatella lapsen (ja perheen) näkökulmasta asiaa.

Oli sattumaa että päädyin näille sivuille ja vielä kirjoitinkin. Hyvää kesää ja jaksamista.

Lue lisää

sinulle!

Kuten toisaallta on kirjoitettu, AS-lapsen ongelmat muistuttavat hämmentävän helposti "oikeaa" lastensuojelutapausta. Sen takia väärät arviot ovat tavallaan ymmärrettäviä niin lääketieteessä kuin sosiaalitoimessakin. Mutta se antaa erityistä painoarvoa oikean tiedon saamiseksi kaikille lasten kanssa työtä tekeville. Se on nimenomaan lasten oikeuksien ja oikeusturvan kannalta ehdottoman välttämätöntä.

Toivotaan, että jotain 'teho-info-pakettia' olisi vuoden vaihteeseen mennessä työmme tuloksena saatavissa niin neuvoloihin, kouluihin kuin lastensuojelun työntekijöillekin. Ls-työ vaatii todella monen erityisalan osaamista ja haluamme olla osaltamme auttamassa lasten edun toteutumista näissäkin asioissa. Toivottavasti se tulee helpottamaan myös teidän työtänne.

paistaa sinunkin, tehohoitajan kirjoitustesi läpi.

Oliko opinnoissasi mitään luentoa, tekstejä tai kirjallisuutta käsitellen autismia tai yleensäkään mitään lasten kehityshäiriöihin liittyen.
Esimerkiksi tehohoidossa olleilla lapsillahan on kuitenkin suurena vaarana mm. hapenpuuttesta johtuen saada jonkinasteisia vammoja, toimintojen vajavuuksia tai kehityksen häiriöitä.

ja se jos mikä kirjoitti:

paistaa sinunkin, tehohoitajan kirjoitustesi läpi.

Oliko opinnoissasi mitään luentoa, tekstejä tai kirjallisuutta käsitellen autismia tai yleensäkään mitään lasten kehityshäiriöihin liittyen.
Esimerkiksi tehohoidossa olleilla lapsillahan on kuitenkin suurena vaarana mm. hapenpuuttesta johtuen saada jonkinasteisia vammoja, toimintojen vajavuuksia tai kehityksen häiriöitä.

Lue lisää

mielestäni ap esitti ihan asiallisia kysymyksiä, niistä vaan suivaannuttiin kovin ja hyökättiin häntä kohtaan ja alettiin haukkumaan ja arvostelemaan. Mikä teistä tekee sen parempia ihmisiä että voitte hänet verbaalisesti pahoinpidellä tuolla tavoin? Sairas keskustelu, otan ap osaa kun tuollaiset suunsoittajat sait kimppuusi. Täällä kaikki kirjoittavat nimimerkkien takaa,mistä voitte edes tietää onko kaikki ap:na kirjoitetut vastaukset häneltä? joku örvelö voi heittää pari järjetöntä kommenttia hänen nimimerkillään keskustelun väliin ja jo otetaan nokkiinsa ja haukutaan hänet pataluhaksi.
Menkääs ihmiset itseenne ja rauhoittukaa hieman. Ei elämä ole niin vakavaa, vaikka siltä välillä tuntuukin. Suuta hevosenkengälle :)

oikein kunnolla.. kirjoitti:

mielestäni ap esitti ihan asiallisia kysymyksiä, niistä vaan suivaannuttiin kovin ja hyökättiin häntä kohtaan ja alettiin haukkumaan ja arvostelemaan. Mikä teistä tekee sen parempia ihmisiä että voitte hänet verbaalisesti pahoinpidellä tuolla tavoin? Sairas keskustelu, otan ap osaa kun tuollaiset suunsoittajat sait kimppuusi. Täällä kaikki kirjoittavat nimimerkkien takaa,mistä voitte edes tietää onko kaikki ap:na kirjoitetut vastaukset häneltä? joku örvelö voi heittää pari järjetöntä kommenttia hänen nimimerkillään keskustelun väliin ja jo otetaan nokkiinsa ja haukutaan hänet pataluhaksi.
Menkääs ihmiset itseenne ja rauhoittukaa hieman. Ei elämä ole niin vakavaa, vaikka siltä välillä tuntuukin. Suuta hevosenkengälle :)

Lue lisää

Niissä ei ole tietoakaan mistään provosoitumista! Mutta riittävän kauan jatkunut aiheeton haukkuminen ja irvistely kyllä saa kenet tahansa suuttumaan. Siitäkö nyt ap ansaitsee kaiken oman haukkumisensa jälkeen oikein pään silityksiä? Silitelkää nyt ihan rauhassa!

Ja on se kumma, että tietyille ihmisille ei mene perille, ei millään, aivan neutraalisti annettu tieto asioista. Minusta ap:n tyylisten ihmisten kannattaa miettiä, ennen kuin tulee mihinkään kyselemään, koska hän kykenee ottamaan vastaan vain tietyn tyyppisiä vastauksia. Asiallisesti kerrotut tapahtumat eivät kelpaa näköjään, ei hän niitä edes lukenut, koska viimeisessä viestissäänkin kirjoittaa jotain, mistä hänelle en ainakaan minä, ole koskaan puhunutkaan.

Mutta tätä nyt turha jatkaa enempää.

vastaustani ap:lle kirjoitti:

Niissä ei ole tietoakaan mistään provosoitumista! Mutta riittävän kauan jatkunut aiheeton haukkuminen ja irvistely kyllä saa kenet tahansa suuttumaan. Siitäkö nyt ap ansaitsee kaiken oman haukkumisensa jälkeen oikein pään silityksiä? Silitelkää nyt ihan rauhassa!

Ja on se kumma, että tietyille ihmisille ei mene perille, ei millään, aivan neutraalisti annettu tieto asioista. Minusta ap:n tyylisten ihmisten kannattaa miettiä, ennen kuin tulee mihinkään kyselemään, koska hän kykenee ottamaan vastaan vain tietyn tyyppisiä vastauksia. Asiallisesti kerrotut tapahtumat eivät kelpaa näköjään, ei hän niitä edes lukenut, koska viimeisessä viestissäänkin kirjoittaa jotain, mistä hänelle en ainakaan minä, ole koskaan puhunutkaan.

Mutta tätä nyt turha jatkaa enempää.

Lue lisää

viestit lämmittivät kyllä :D

Ja tietysti niiden muutaman muun vanhemman, jotka ymmärsivät, mistä keskustelussa oli kysymys.

oikein kunnolla.. kirjoitti:

mielestäni ap esitti ihan asiallisia kysymyksiä, niistä vaan suivaannuttiin kovin ja hyökättiin häntä kohtaan ja alettiin haukkumaan ja arvostelemaan. Mikä teistä tekee sen parempia ihmisiä että voitte hänet verbaalisesti pahoinpidellä tuolla tavoin? Sairas keskustelu, otan ap osaa kun tuollaiset suunsoittajat sait kimppuusi. Täällä kaikki kirjoittavat nimimerkkien takaa,mistä voitte edes tietää onko kaikki ap:na kirjoitetut vastaukset häneltä? joku örvelö voi heittää pari järjetöntä kommenttia hänen nimimerkillään keskustelun väliin ja jo otetaan nokkiinsa ja haukutaan hänet pataluhaksi.
Menkääs ihmiset itseenne ja rauhoittukaa hieman. Ei elämä ole niin vakavaa, vaikka siltä välillä tuntuukin. Suuta hevosenkengälle :)

Lue lisää

tapaa julkituoda
mutta itseään lasten tehohoitajaksi tituleeraavalta lähteneinä nämä hänen kirjoituksensa alittavat kyllä jo todella terveydenhuollon puolen osaamisen ja ymmärryksen rimankin.

Ei todellakaan tarvitse provosoitua kenenkään kirjoituksista mutta siitä
ettei ihminen (asiantuntijako?) tiedä
eikä edes ymmärrä (eikä edes ymmärrä ottaa asioista selvää) mistä kirjoittaa
ja "jakelee" asintuntemustaan tuomioineen
niin sen tyylisessä kirjoittelussa on valitettavasti mukana jo hyvin paljon sivistymättömyyttäkin.

Onko asiallista syytellä ja syyllistää tuiki tuntemattomia ihmisiä
esimerkiksi siitä
ettei ole saanut (hakemisesta huolimatta) asintuntevaa oikeanlaista apua lapsensa terveydenhuoltoon
tai erityisopetusta lapsellen kouluun (vaikka lain mukaan sitä on järjestettävä)
tai edes ymmärrystä opettajalle as-lapsen elosta ja olosta koulumaailmassa (huom. opettajan ohjaus ja tukeminen esim. as-lasten kanssa kuuluu todellakin opetustoimen järjestämisvasuuseen)
tai riittävästi oikean alan tutkimuksia terveydenhuollosta
tai että suomalaisessa lastensuojelussa toimitaan vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä (terveydenhuollon huostaanotot)
jne

Siis todellako asiallista?!?

lasten vanhemmat haukuttu, nimitelty, tuomittu jne ties miksi (luepa ajatuksella omat kirjoituksesi...)
kun eivät saa/hae/pysty/kykene hakemaan lapsilleen apua tervydenhuollosta, kouluviranomaisilta jne.


Sellaistahan se elämä on, juuri sellaista.
Sieltä tulee sitä pahinta paskaa niskaan
mistä sitä ei missään nimessä odottaisi (terveydenhuoltohenkilökunta) eikä ainakaan missään nimessä toivoisi.
Mutta työniloa ja suurta oivallusta elämääsi.
ja toivotaan että jatkossa otat asioista enemmän selvää ennenkuin syyllistät ja jakelet tuomioitasi tietämättä asioista tai niiden taustoista riittävästi.

eikä niissä ole mitään haukkumista tai ivailua, aloittajan asenteessa on sitäkin enemmän, alusta loppuun.

Jos äiti parissa kohtaa hermostuu, niin olisin kyllä minäkin, jos jos joka kirjoitustani ivattaisiin tietämättömyydestä, kyvyttömyydestä, "kyllä normaalissa perheessä olisi toisin", "normaalista perheestä ei lapsia viedä", "etkö osannut sitä ja tätä", "miksi et tehnyt mitään, jos lapsi aiheetta vietiin" jne jne

Jos haluaa viimeistä pilkkua myöten asiallisia vastauksia, niin kannattaa miettiä myös omia vastauksiaan toiselle. Eikä kuitenkaan mitenkään reagoida, kun toinen kerto, miten paljon hän on tehnyt.

Aloittajan asenne oli määrätietoista lynkkausta, eikä tietojen pyytämistä, kuten hän nyt näyttää väittävän.

Huomautus lapsella "rahastamisesta" on ala-arvoinen, varsinkin kun jokainen asioista edes jotain ymmärtävä tietää, miten vaikeahoitoisesta lapsesta saattaa olla kysymys. Kyllä ne bioille maksettavat korvaukset ovat niin olemattomia, että niillä ei rahasteta yhtään ketään, ei itseä, eikä muita. Tiedän sen, koska itse olen jäänyt omaishoitajaksi omalle lapselleni ja pelkkä ansionmenetys on kyllä liki parituhatta euroa.

äitiä täysin tolkutonta raivoamista vastaan.

"edelleen epäilen juttujesi todenperäisyyttä, sen olet omalla rumalla kielen käytölläsi aiheuttanut. lienee sanomattakin selvää ettet ole täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekstejäsi rustatessa."

Ihmisten ulosanti on jokaisella omansa. Kielenkäytöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko jokin asia totta vai ei. Luulisi hoitajan tottuneen erilaisiin ulosanteihin työnsä puolesta, jos sosiaalinen elämänsä on rajoittunutta. Vähän viittaisi sellaiseen.

Ja tottakai jokainen ihminen suuttuu kun asiassaan pyritään mitätöimään. Olen huolissani siitä minkälaista ainesta saattaa sairaanhoitajissa olla. Vaatii vanhemmilta tarkkoja tuntosarvia viedessään lapsiaan sairaaloihin. Tämän palstan äidit ovat etulyöntiasemassa, onhan täällä jo esittäytynyt lapsille vaaraksi oleva hoitaja. Toivottavasti huomaa ylihoitaja ja ottaa häneltä avaimet pois ettei pääse mielestään kykenemättömien vanhempien sairaita lapsia kiusaamaan. Ja jos vielä vanhempi ei ole työssä kuten hän itse tai on ajautunut hoitajan mielestä vieläpä väärälle alalle, hoitajan vihalla ei ole rajoja. Varmaan kirjaa potilastietoihinkin omaa vihaansa.

kuka häntä auttaa kirjoitti:

"edelleen epäilen juttujesi todenperäisyyttä, sen olet omalla rumalla kielen käytölläsi aiheuttanut. lienee sanomattakin selvää ettet ole täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekstejäsi rustatessa."

Ihmisten ulosanti on jokaisella omansa. Kielenkäytöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko jokin asia totta vai ei. Luulisi hoitajan tottuneen erilaisiin ulosanteihin työnsä puolesta, jos sosiaalinen elämänsä on rajoittunutta. Vähän viittaisi sellaiseen.

Ja tottakai jokainen ihminen suuttuu kun asiassaan pyritään mitätöimään. Olen huolissani siitä minkälaista ainesta saattaa sairaanhoitajissa olla. Vaatii vanhemmilta tarkkoja tuntosarvia viedessään lapsiaan sairaaloihin. Tämän palstan äidit ovat etulyöntiasemassa, onhan täällä jo esittäytynyt lapsille vaaraksi oleva hoitaja. Toivottavasti huomaa ylihoitaja ja ottaa häneltä avaimet pois ettei pääse mielestään kykenemättömien vanhempien sairaita lapsia kiusaamaan. Ja jos vielä vanhempi ei ole työssä kuten hän itse tai on ajautunut hoitajan mielestä vieläpä väärälle alalle, hoitajan vihalla ei ole rajoja. Varmaan kirjaa potilastietoihinkin omaa vihaansa.

Lue lisää

sairas, siitä voidaan olla yhtä mieltä.

Samainen henkilö on mielestäni kirjoittanut joskus tännekin, aina samalla vihalla, ilkeilyllä ja sättimisellä.

Minkähän takia tämä ketju siirrettiin tänne?

Tunnistipa tuon sitkeän kiusankappaleen. Jos olisi ollut aidosti kiinnostunut auttamaan olisi lopettanut kiusaamisen lyhyeen. Tämä kiusa on hyvin hänen tapaistaan. Vosikausia tämä "perheterapeutiksi" titruleerava hyypiö kiduttaa lapsia ja heidän vanhempiaan tuolla jo tälläkin palstalla tutuksi tulleella osastollaan. Hän alistaa lekuritkin komentoonsa ja rehdit hoitajat, jotka ei hyväksy hänen kidutusmenetelmiään hän heittää pihalle.

Hän on lasten psykiatrian osaston osastonhoitaja. Hän käyttää tätä samaa kieltä ja vahempien mollausta "vanhempainohjauksessa" osastolla. Hänen mielestään vanhemmat peittelevät omia syntejään hakiessaan lapselleen asperger-diagnoosia. Asperger-lapset ovat hänen mielestään skitsofrenikkoja ja heidän vanhempansa ovat lasten hyväksikäyttäjijä. Kuten edellisessä tekstissäkin näkyy.

lasten psykiatrian osastolta kirjoitti:

Tunnistipa tuon sitkeän kiusankappaleen. Jos olisi ollut aidosti kiinnostunut auttamaan olisi lopettanut kiusaamisen lyhyeen. Tämä kiusa on hyvin hänen tapaistaan. Vosikausia tämä "perheterapeutiksi" titruleerava hyypiö kiduttaa lapsia ja heidän vanhempiaan tuolla jo tälläkin palstalla tutuksi tulleella osastollaan. Hän alistaa lekuritkin komentoonsa ja rehdit hoitajat, jotka ei hyväksy hänen kidutusmenetelmiään hän heittää pihalle.

Hän on lasten psykiatrian osaston osastonhoitaja. Hän käyttää tätä samaa kieltä ja vahempien mollausta "vanhempainohjauksessa" osastolla. Hänen mielestään vanhemmat peittelevät omia syntejään hakiessaan lapselleen asperger-diagnoosia. Asperger-lapset ovat hänen mielestään skitsofrenikkoja ja heidän vanhempansa ovat lasten hyväksikäyttäjijä. Kuten edellisessä tekstissäkin näkyy.

Lue lisää

valmis uskomaan tuon.

Mutta siis sairas osastonhoitaja?
Silloinhan täytyy olla sairas koko työyhteisön.
Ts. potilaat sairastuvat entisestään.

Eikös olisi ERITTÄIN pika pikaa ilmoituksen teon aika tuollaisesta hirviöstä.

olen kyllä kirjoitti:

valmis uskomaan tuon.

Mutta siis sairas osastonhoitaja?
Silloinhan täytyy olla sairas koko työyhteisön.
Ts. potilaat sairastuvat entisestään.

Eikös olisi ERITTÄIN pika pikaa ilmoituksen teon aika tuollaisesta hirviöstä.

Lue lisää

en ole mitenkään tekemisissä psykiatrisen sairaalan kanssa. en ole myöskään ennen tänne kirjoitellut. asperger äiti otti itse haukkumislinjan,ja koska täällä saa näköjään päästellä suustaan mitä sattuu niin annoin lastillisen sontaa myös takaisinpäin.

jos on aina ollut siinä käsityksessä että lapsia huostataan vain kotiolojen takia, kyllä väkisinkin herää kummastusta kun kuulee tuommoisista käytännöistä.

nyt tiedän tästäkin yhteiskunnan epäkohdasta jotain, eli huostaanottoja tehdään myös perusteetta ja lapsen parasta ajattelematta.

ja juuri sai lukea uutisista miten suomalaislapset voivat huonosti.olisikohan tämän hyvinvointivaltion aika ryhtyä toimiin parantaakseen lastensuojelua, lisätäkseen koulun vastuuta lapsen kasvatuksessa (lapsemme siellä jopa 10h päivässä ja pelkkä aineopetus riittää??!)
ja eritoten me vanhemmat tarvitsemme tukea lastemme kasvatukseen ja hoitoon, niin rahallisesti kuin muutenkin.

jospa itse kukin lopettaa toistensa syyttelyn ja haukkumisen, emme me pysty korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia naljailemalla ja arvostelemalla toisiamme.

voimia itse kullekin elämän koitoksissa. ap päättää tähän. (ps asperger äiti, jos tiedät huonoja hoitolaitoksia lapsesi kaltaiselle niin yritä saada äänesi kuuluviin etteivät muut lapset joutuisi kokemaan samaa kuin poikasi!!)

ap:lta kirjoitti:

en ole mitenkään tekemisissä psykiatrisen sairaalan kanssa. en ole myöskään ennen tänne kirjoitellut. asperger äiti otti itse haukkumislinjan,ja koska täällä saa näköjään päästellä suustaan mitä sattuu niin annoin lastillisen sontaa myös takaisinpäin.

jos on aina ollut siinä käsityksessä että lapsia huostataan vain kotiolojen takia, kyllä väkisinkin herää kummastusta kun kuulee tuommoisista käytännöistä.

nyt tiedän tästäkin yhteiskunnan epäkohdasta jotain, eli huostaanottoja tehdään myös perusteetta ja lapsen parasta ajattelematta.

ja juuri sai lukea uutisista miten suomalaislapset voivat huonosti.olisikohan tämän hyvinvointivaltion aika ryhtyä toimiin parantaakseen lastensuojelua, lisätäkseen koulun vastuuta lapsen kasvatuksessa (lapsemme siellä jopa 10h päivässä ja pelkkä aineopetus riittää??!)
ja eritoten me vanhemmat tarvitsemme tukea lastemme kasvatukseen ja hoitoon, niin rahallisesti kuin muutenkin.

jospa itse kukin lopettaa toistensa syyttelyn ja haukkumisen, emme me pysty korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia naljailemalla ja arvostelemalla toisiamme.

voimia itse kullekin elämän koitoksissa. ap päättää tähän. (ps asperger äiti, jos tiedät huonoja hoitolaitoksia lapsesi kaltaiselle niin yritä saada äänesi kuuluviin etteivät muut lapset joutuisi kokemaan samaa kuin poikasi!!)

Lue lisää

onnittelen! – olet jotain oppinut!

järkipuhetta kirjoitti:

onnittelen! – olet jotain oppinut!

siis tuo asperger pojan äitihän on jatkuvasti haukkunut tuota ap:ta, ilmeisesti koska olisi toivonut myötätuntoa ja sääliä kokemansa vuoksi.

ap sen sijaan kyseli häneltä miten kaikki tapahtunut pystyi olemaan mahdollista, en minäkään ollut ennen kuullut mistään hoidollisista huostaanotoista ja kyllä siinä ekana tulee mieleen että selityksen makua.

etenkin kun lukee näitä muiden huostisvanhempien juttuja!!

heti ollaan joukolla lahtaamassa epäilevää tuomasta, ei teillä ole mitään oikeutusta siihen!

ja nyt kun ap vihdoin antaa myötätunnon rippeen as äidille niin johan ollaan taas kuittailemassa.

olette kyllä todellisia lahjoja elämälle,ei muuta voi sanoa!! menkää itseenne tollot ja oppikaa kunnioittamaan läheisiä ja kaukaisiakin. kuka teistä ensimmäisen kiven heittikään??

tähän väliin kirjoitti:

siis tuo asperger pojan äitihän on jatkuvasti haukkunut tuota ap:ta, ilmeisesti koska olisi toivonut myötätuntoa ja sääliä kokemansa vuoksi.

ap sen sijaan kyseli häneltä miten kaikki tapahtunut pystyi olemaan mahdollista, en minäkään ollut ennen kuullut mistään hoidollisista huostaanotoista ja kyllä siinä ekana tulee mieleen että selityksen makua.

etenkin kun lukee näitä muiden huostisvanhempien juttuja!!

heti ollaan joukolla lahtaamassa epäilevää tuomasta, ei teillä ole mitään oikeutusta siihen!

ja nyt kun ap vihdoin antaa myötätunnon rippeen as äidille niin johan ollaan taas kuittailemassa.

olette kyllä todellisia lahjoja elämälle,ei muuta voi sanoa!! menkää itseenne tollot ja oppikaa kunnioittamaan läheisiä ja kaukaisiakin. kuka teistä ensimmäisen kiven heittikään??

Lue lisää

peilin eteen ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan.... teillä on outo asenne.
Jos ei ole jostakin asiasta koskaan kuullut eikä tietoinenkaan niin saman tien voi julistaa toiselle ihmiselle oman tuomionsa toisen osaamattomuudesta, tyhmyydestä ja asioidensa hoitamattomuudesta!

Onko teistä pienillä kirjoittavista kumpikaan joutunut hakemaan apua lapselleen esimerkiksi vakavan sairauden tai muun syyn vuoksi ja kuitenkaan sitä saamatta.
Jos ei ole mitään kokemusta esimerkiksi terveydenhuollon rattaissa loputtomasti pyörimisestä ilman asiallista lopputulosta
niin on parempi olla arvostelematta muita tuntemattomia ihmisiä.
Tai oletteko kumpikaan hakeneet erityislapselle kouluun asiallista opiskeluympäristöä ja tarvittavaa, lainsäädännönkin edellyttämää tukea.

Jos ei ole kokemusta tälläisesta viranomaisten kanssa asioimisesta,
puhumattakaan siitä että olisi joutunut näiden kahden asian tiimoilta (terveydenhuolto, opetustoimi) olemaan tekemisissä lastensuojeluviranomaisten kanssa, olisi asiallisempaa ja todellakin parempi pitää suu supussa!


Mitä se teille antaakaan
tuomita ja viisastella ihmisille
jotka hakevat vaikeuksiensa keskellä
apua lapselleen, nuorelleen esimerkiksi tervedenhuollosta ja tuloksena onkin lapsen huostaanotto?
Tuleeko teille parempi mieli?
Outoa asennetta, aikuisilta ihmisiltä?......

epäuskoiset tuomaat kirjoitti:

peilin eteen ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan.... teillä on outo asenne.
Jos ei ole jostakin asiasta koskaan kuullut eikä tietoinenkaan niin saman tien voi julistaa toiselle ihmiselle oman tuomionsa toisen osaamattomuudesta, tyhmyydestä ja asioidensa hoitamattomuudesta!

Onko teistä pienillä kirjoittavista kumpikaan joutunut hakemaan apua lapselleen esimerkiksi vakavan sairauden tai muun syyn vuoksi ja kuitenkaan sitä saamatta.
Jos ei ole mitään kokemusta esimerkiksi terveydenhuollon rattaissa loputtomasti pyörimisestä ilman asiallista lopputulosta
niin on parempi olla arvostelematta muita tuntemattomia ihmisiä.
Tai oletteko kumpikaan hakeneet erityislapselle kouluun asiallista opiskeluympäristöä ja tarvittavaa, lainsäädännönkin edellyttämää tukea.

Jos ei ole kokemusta tälläisesta viranomaisten kanssa asioimisesta,
puhumattakaan siitä että olisi joutunut näiden kahden asian tiimoilta (terveydenhuolto, opetustoimi) olemaan tekemisissä lastensuojeluviranomaisten kanssa, olisi asiallisempaa ja todellakin parempi pitää suu supussa!


Mitä se teille antaakaan
tuomita ja viisastella ihmisille
jotka hakevat vaikeuksiensa keskellä
apua lapselleen, nuorelleen esimerkiksi tervedenhuollosta ja tuloksena onkin lapsen huostaanotto?
Tuleeko teille parempi mieli?
Outoa asennetta, aikuisilta ihmisiltä?......

Lue lisää

tänne kirjoittelevat?

epäuskoiset tuomaat kirjoitti:

peilin eteen ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan.... teillä on outo asenne.
Jos ei ole jostakin asiasta koskaan kuullut eikä tietoinenkaan niin saman tien voi julistaa toiselle ihmiselle oman tuomionsa toisen osaamattomuudesta, tyhmyydestä ja asioidensa hoitamattomuudesta!

Onko teistä pienillä kirjoittavista kumpikaan joutunut hakemaan apua lapselleen esimerkiksi vakavan sairauden tai muun syyn vuoksi ja kuitenkaan sitä saamatta.
Jos ei ole mitään kokemusta esimerkiksi terveydenhuollon rattaissa loputtomasti pyörimisestä ilman asiallista lopputulosta
niin on parempi olla arvostelematta muita tuntemattomia ihmisiä.
Tai oletteko kumpikaan hakeneet erityislapselle kouluun asiallista opiskeluympäristöä ja tarvittavaa, lainsäädännönkin edellyttämää tukea.

Jos ei ole kokemusta tälläisesta viranomaisten kanssa asioimisesta,
puhumattakaan siitä että olisi joutunut näiden kahden asian tiimoilta (terveydenhuolto, opetustoimi) olemaan tekemisissä lastensuojeluviranomaisten kanssa, olisi asiallisempaa ja todellakin parempi pitää suu supussa!


Mitä se teille antaakaan
tuomita ja viisastella ihmisille
jotka hakevat vaikeuksiensa keskellä
apua lapselleen, nuorelleen esimerkiksi tervedenhuollosta ja tuloksena onkin lapsen huostaanotto?
Tuleeko teille parempi mieli?
Outoa asennetta, aikuisilta ihmisiltä?......

Lue lisää

itke ongelmias jollekin ketä kiinnostaa.

mua ei ainakaan p*skan vertaa.

sun suus ei ainakaan pysy supussa, oliskohan aika lopettaa toi vauhkoominen ja keskittyä lapseesi.

sinähän et niitä tuomioita toki ole kenellekään julistanut saati että olisit ketään haukkunut..??

onko noin vaikeaa myöntää omat virheensä että jatkuvasti yrittää päteä??

sinä et näköjään elämästä muuta tiedä kuin nuo paljon toitottamasi ongelmat lastensuojelussa ja terveydenhuollossa.

olisikohan aika hankkia muutakin elämää??

kivaa kesää,yritä jaksaa ittes kanssa :)

ei muuta voi sanoa kirjoitti:

itke ongelmias jollekin ketä kiinnostaa.

mua ei ainakaan p*skan vertaa.

sun suus ei ainakaan pysy supussa, oliskohan aika lopettaa toi vauhkoominen ja keskittyä lapseesi.

sinähän et niitä tuomioita toki ole kenellekään julistanut saati että olisit ketään haukkunut..??

onko noin vaikeaa myöntää omat virheensä että jatkuvasti yrittää päteä??

sinä et näköjään elämästä muuta tiedä kuin nuo paljon toitottamasi ongelmat lastensuojelussa ja terveydenhuollossa.

olisikohan aika hankkia muutakin elämää??

kivaa kesää,yritä jaksaa ittes kanssa :)

Lue lisää

sellaista se elämä toisien kohdalla on. Ensin ollaan niin kovinkin tietävinään jokaisen huostaanotetun lapsen syyn todenperäisyys ja asiallisuus. Mutta kun pitäisi tietää asioista, toimista, viranomaisista jne vähänkään enemmän tai ainakin ottaa asioista selvää
niin siihenpä se into loppuukin. Hyvin lyhyeen. Jos haluaisi saada nuutosta asioihin
eipäs tuollaiset velhousut saisi yhtään mitään tehtyä tai aikaiseksi.

Ihminen on juuri hänen omien sanojensa mittainen....

Virheeni ovat omia virheitäni ja vastaan niistä henkilökohtaisesti ja itse.
Toinen asia onkin sitten mitä virheitä on tullut missäkin elämän vaiheessa tehtyä.....

Ja sinulla näyttää ainakin asenne olevan todella kohdallaan, ainakin heikompi ja huonompiosaisia ihmisä kohtaan tässä yhteiskunnassa.
Mutta jos haluat omalta osaltasi tehdä lasten ja nuorten asioiden hyväksi (muutakin kuin pelkästään kitistä)
niin otappas yhteys vaikka oman paikkakuntasi lapsi- ja nuorisojärjestöihin ja kysele olisiko heillä siellä jotain mitä voisit paikkakuntasi lasten ja nuorten asioiden parantamiseksi tehdä. Voipi sinunkin elämään tulla muutakin ajateltavaa
kuin toisten ihmisten väheksyntä/halveksunta/mollaus heidän vaikeuksiensa ja hankalien elämäntilanteidensa keskellä.

......... kirjoitti:

sellaista se elämä toisien kohdalla on. Ensin ollaan niin kovinkin tietävinään jokaisen huostaanotetun lapsen syyn todenperäisyys ja asiallisuus. Mutta kun pitäisi tietää asioista, toimista, viranomaisista jne vähänkään enemmän tai ainakin ottaa asioista selvää
niin siihenpä se into loppuukin. Hyvin lyhyeen. Jos haluaisi saada nuutosta asioihin
eipäs tuollaiset velhousut saisi yhtään mitään tehtyä tai aikaiseksi.

Ihminen on juuri hänen omien sanojensa mittainen....

Virheeni ovat omia virheitäni ja vastaan niistä henkilökohtaisesti ja itse.
Toinen asia onkin sitten mitä virheitä on tullut missäkin elämän vaiheessa tehtyä.....

Ja sinulla näyttää ainakin asenne olevan todella kohdallaan, ainakin heikompi ja huonompiosaisia ihmisä kohtaan tässä yhteiskunnassa.
Mutta jos haluat omalta osaltasi tehdä lasten ja nuorten asioiden hyväksi (muutakin kuin pelkästään kitistä)
niin otappas yhteys vaikka oman paikkakuntasi lapsi- ja nuorisojärjestöihin ja kysele olisiko heillä siellä jotain mitä voisit paikkakuntasi lasten ja nuorten asioiden parantamiseksi tehdä. Voipi sinunkin elämään tulla muutakin ajateltavaa
kuin toisten ihmisten väheksyntä/halveksunta/mollaus heidän vaikeuksiensa ja hankalien elämäntilanteidensa keskellä.

Lue lisää

elämän varrella opittua
ettei kaikkein pienintäkään ja hiljaisinta
jätetä kyydistä tai unohdeta oman onnensa nojaan
eikä ainakaan misään tapauksessa hädän tai avun tarpeen hetkellä.

ap:lta kirjoitti:

en ole mitenkään tekemisissä psykiatrisen sairaalan kanssa. en ole myöskään ennen tänne kirjoitellut. asperger äiti otti itse haukkumislinjan,ja koska täällä saa näköjään päästellä suustaan mitä sattuu niin annoin lastillisen sontaa myös takaisinpäin.

jos on aina ollut siinä käsityksessä että lapsia huostataan vain kotiolojen takia, kyllä väkisinkin herää kummastusta kun kuulee tuommoisista käytännöistä.

nyt tiedän tästäkin yhteiskunnan epäkohdasta jotain, eli huostaanottoja tehdään myös perusteetta ja lapsen parasta ajattelematta.

ja juuri sai lukea uutisista miten suomalaislapset voivat huonosti.olisikohan tämän hyvinvointivaltion aika ryhtyä toimiin parantaakseen lastensuojelua, lisätäkseen koulun vastuuta lapsen kasvatuksessa (lapsemme siellä jopa 10h päivässä ja pelkkä aineopetus riittää??!)
ja eritoten me vanhemmat tarvitsemme tukea lastemme kasvatukseen ja hoitoon, niin rahallisesti kuin muutenkin.

jospa itse kukin lopettaa toistensa syyttelyn ja haukkumisen, emme me pysty korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia naljailemalla ja arvostelemalla toisiamme.

voimia itse kullekin elämän koitoksissa. ap päättää tähän. (ps asperger äiti, jos tiedät huonoja hoitolaitoksia lapsesi kaltaiselle niin yritä saada äänesi kuuluviin etteivät muut lapset joutuisi kokemaan samaa kuin poikasi!!)

Lue lisää

kirjoituksesi! Ilahduttaa aina jokainen uusi ihminen, joka herää näkemään tämän lasten väärän kohtelun terveydenhuollossa.

Loan heitto ei tosiaan kannata, eikä se lapsia auta, siitä olen kanssasi samaa mieltä!

Muiden vanhempien kanssa yritämme saada lähinnä liiton kautta ääntä kuuluviin tällä hetkellä, toivottavasti onnistuu.

Toivottavasti näet vielä tämän viestin, koska en tosiaan halua riidellä kenenkään kanssa.
Hyvää jatkoa sinulle joka tapauksessa ja kiitos "käden ojennuksesta"!

t: AS-lapsen äiti

Terve!