meille

Minulle ei koskaan edes tullut mieleen että sairastuisin syöpään, ei edes vielä silloinkaan kun koepala lähti patologille. Niinpä uutinen olikin sitten melkomoinen yllätys. Minä en varmaan heti edes tajunnut että tässä kävikin näin. Pari viikkoa puhuin ainoastaan pahanlaatuisesta kasvaimesta, jotenkin se ei kuulostanut niin pahalta kuin sana syöpä. Siitä sitten pikkuhiljaa aloin uskomaan että syöpää sairastetaan. minun tapauksessani ei onneksi tarvinnut pelätä leviämistä ja muutenkin syöpä jäi kiinni melko varhaisessa vaiheessa joten mitään varsinaisia pelkoja ei ole mutta aina joskus mielessä käy entä jos sittenkin-ajatus joka lienee tuttu kaikille syöpäläisille.

Raspikurkku kirjoitti:

Minulle ei koskaan edes tullut mieleen että sairastuisin syöpään, ei edes vielä silloinkaan kun koepala lähti patologille. Niinpä uutinen olikin sitten melkomoinen yllätys. Minä en varmaan heti edes tajunnut että tässä kävikin näin. Pari viikkoa puhuin ainoastaan pahanlaatuisesta kasvaimesta, jotenkin se ei kuulostanut niin pahalta kuin sana syöpä. Siitä sitten pikkuhiljaa aloin uskomaan että syöpää sairastetaan. minun tapauksessani ei onneksi tarvinnut pelätä leviämistä ja muutenkin syöpä jäi kiinni melko varhaisessa vaiheessa joten mitään varsinaisia pelkoja ei ole mutta aina joskus mielessä käy entä jos sittenkin-ajatus joka lienee tuttu kaikille syöpäläisille.

sitä yrittää,että unohtaisi leviämisen pelon,koska sille ei mitään mahda.Muistaisi elää vain tässä,ja nyt. :)

jotenkin kirjoitti:

sitä yrittää,että unohtaisi leviämisen pelon,koska sille ei mitään mahda.Muistaisi elää vain tässä,ja nyt. :)

tässä ja nyt. Pelko ei ole poistunut -on vain muuttanut muotoaan.

I.Sopa kirjoitti:

tässä ja nyt. Pelko ei ole poistunut -on vain muuttanut muotoaan.

suuntaiset on minunkin ajatukset tähän. kyllähän vielä muutamia vuosia sitten syöpä oli semmonen pelottava asia,miehen sukulaisetki kun siihen menehtyivät toinen toisensa jälkeen.Mut ei sitä omalle kohdalle arvannut pelätä tulevaksi.Olishan se hassua,jos kaikki vaan aattelis,että tuleekohan mulle syöpä,ja pelkäis. Nyt tietenkin,kun se on sairastettu,on pelko uusimisesta,omalle ja läheisten kohdalle. Hyvin sanoit,IhmeS.pelko on muuttanut muotoaan.

Juhannusta varovasti ja aavistuksen verran syksyä...töihin. Ens talvesta ja syksystä en tiijä sen enempää enkä uskalla edes suunnitella.
Vai kaksi vuotta hoidoista meni sinulla,että uskalliset ajatella eteenpäin. Hyvä tietää.

I.Sopa kirjoitti:

Juhannusta varovasti ja aavistuksen verran syksyä...töihin. Ens talvesta ja syksystä en tiijä sen enempää enkä uskalla edes suunnitella.
Vai kaksi vuotta hoidoista meni sinulla,että uskalliset ajatella eteenpäin. Hyvä tietää.

kesken ei uskalla suunnitella kun 3 viikkoa eteenpäin.

kun on hoidot kirjoitti:

kesken ei uskalla suunnitella kun 3 viikkoa eteenpäin.

vaiheessa on. Minullakin on viikon päästä herceptiini ja siitä taas 3 viikkoa on viimeinen herceptini. Kolmen viikon jaksois sitä on eletty koko talvi -ymmärrän vallan hyvin sinua -voimia!

I.Sopa kirjoitti:

vaiheessa on. Minullakin on viikon päästä herceptiini ja siitä taas 3 viikkoa on viimeinen herceptini. Kolmen viikon jaksois sitä on eletty koko talvi -ymmärrän vallan hyvin sinua -voimia!

Melkein loukkaannuin kun eräs tuttuni kielsi minua puhumasta syövästä, ei voinut millään uskoa että minulla on se. Puhui jopa s-sanasta...
Kyllä se sana minuakin alussa pelotti, ja Syöpäklinikan kyltti tuntui olevan kuin Tuonelan viitta. Mutta nyt se on minulle paikka, minne menen taas ensi keväänä kontrolliin. Eikä pelottava.