Olenko ihan hysteerinen äiti, kun minua on ruvennut viimeaikaisten tapahtumien vuoksi pelottaa ihan hirveästi nuo lasten sieppaamisjutut?`Tiedän että harvinaistahan se on täällä Suomessa, mutta pelko on alkanut hallita elämääni enkä uskalla päästää 1- ja 2-vuotiaita lapsiani mihinkään ilman minua.
Meidän pitäisi palkata lastenhoitaja kotiin, mutta en luota vieraisiin eikä kukaan tuttava tule hoitamaan, joten meillä ei mennä mihinkään ilman lapsia.
Miestäkään en uskalla juuri päästää lasten kanssa yksin esim puistoon, kun pelkään ettei hän valvo tarpeeksi toista lasta silloin kuin esim kävelyttää nuorempaa. Hän suhtautuu paljon huolettomammin asiaan ja saattoi vaunutkin jättää puistossa valvomatta kun leikki itse esikoisen kanssa.
Näen painajaisia sieppauksista ja mietin, miten uskallan mennä takaisin töihin syksyllä, kun lapset pitäisi viedä päiväkotiin.
Tiedän että pelkoni on yliampuvaa ja normaalia elämää pitäisi voida elää, mutta kuitenkin koen hirveän voimakkaasti esimerkiksi sen Maddyn sieppauksen. En itse koskaan kestäisi sellaista. En tiedä mitä tekisin sieppaajille, jos omalle lapselleni kävisi samoin.
Miten te muut äidit suojelette lapsianne tuollaisilta jutuilta vai ajatteletteko, että Suomi on turvallinen maa kuitenkin? Kyllähän täälläkin kaikenlaista tapahtuu ja koko ajan tulee enemmän uutisia pedofiileistä. Minua ahdistaa hirveästi ajatuskin, vaikka mitään ei olekoskaan sattunut lähipiirissäni.
Meidän pitäisi palkata lastenhoitaja kotiin, mutta en luota vieraisiin eikä kukaan tuttava tule hoitamaan, joten meillä ei mennä mihinkään ilman lapsia.
Miestäkään en uskalla juuri päästää lasten kanssa yksin esim puistoon, kun pelkään ettei hän valvo tarpeeksi toista lasta silloin kuin esim kävelyttää nuorempaa. Hän suhtautuu paljon huolettomammin asiaan ja saattoi vaunutkin jättää puistossa valvomatta kun leikki itse esikoisen kanssa.
Näen painajaisia sieppauksista ja mietin, miten uskallan mennä takaisin töihin syksyllä, kun lapset pitäisi viedä päiväkotiin.
Tiedän että pelkoni on yliampuvaa ja normaalia elämää pitäisi voida elää, mutta kuitenkin koen hirveän voimakkaasti esimerkiksi sen Maddyn sieppauksen. En itse koskaan kestäisi sellaista. En tiedä mitä tekisin sieppaajille, jos omalle lapselleni kävisi samoin.
Miten te muut äidit suojelette lapsianne tuollaisilta jutuilta vai ajatteletteko, että Suomi on turvallinen maa kuitenkin? Kyllähän täälläkin kaikenlaista tapahtuu ja koko ajan tulee enemmän uutisia pedofiileistä. Minua ahdistaa hirveästi ajatuskin, vaikka mitään ei olekoskaan sattunut lähipiirissäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Enpä minäkään tiedä mitään pahempaa painajaista kuin että lapseni siepattaisiin! Ja monesti sitä myös hysterisoin mielessäni. Tytöt ovat nyt 6v. ja 10v. Ihan pienenä tietysti en päästänyt heitä silmistäni missään kohdassa jo ihan siksikin että voi sattua joku tapaturma, jos autoja lähellä, kiipeilymahdollisuus tms.
Mutta sitten vasta todellinen huoli on alkanut kun lapset ovat jo niin isoja että liikkuvat yksikseenkin, tosin vain täällä omalla kylällä (esikko) ja lähinaapurustossa (kuopus). En kyllä sitä kokoajan panikoi, mutta jos lapsia ei vähään aikaan näy tai esikko myöhästyy hiukan sovitusta kotiintuloajoista, niin ajattelen pahinta mielessäni, ulospäin tietty koetan olla cool.
Kerran esikko 6v:nä lähti kaverinsa kanssa heidän pihalta kamun mummolaan lupaa kysymättä ja noin puolituntia olivat tiellä tietymättömillä. Kamala oli paniikki mulla, vaikka toisen äiti oli ihan rauhallinen että tää kamu oli ollut ennenkin hukassa hetken. Niinhän ne tytöt löytyi sieniä poimimassa mummon pihalta. Hyvä etten jo poliisia soittanut. Mun mielestä kun tuon ikäisistä pitäis kokoajan tietää missä ovat, vaikkei silmissäkään.
Pakko on vain ajan myötä luottaa hyvään tuuriin ja löysätä liekaa lapsille, eihän heitä voi köyttää omaan pihaankaan, mutta kyllä taidan jonkinsortin hätävarjelun liioittelijakin olla välillä.
Tänään olivat isänsä ja enonsa kanssa Linnanmäellä, niin tietysti mun piti etukäteen vannottaa ettei isä ja eno jätä lapsia silmistänsä, vaikka tiedän hyvin etteivät varmasti jätä. Mielestäni juuri Linnanmäellä voisi hiippailla pedofiili, kun siellä on lapsiakin paljon ja ruuhkaa.
Ja lapsia neuvon välillä siitä ettei kenenkään vieraan mukaan saa lähteä, vaikka millä houkuttelisivat. Sellasta huolehtimista tää maman elämä on. Olenkin tuumannut että kaksi lasta taitaa olla mulle sopiva luku, sillä en jaksaisi enää useammasta olla huolissani, vaikka rakastaa, kasvattaa ja muut tavalliset tarpeet kyllä jaksaisin useammallekin lapselle antaa.
Olispa kiva tosiaan tietää onko muita yhtä höyrypäisiä huolissaan olijoita? Tai miten muut asioista ajattelevat.
Heh, heh, ero ulkolaisesta ukosta, sieppaus enemmän kuin todennäköinen, jos isä saa valvomattomat tapaamisoikeudet tai vielä yhteishuoltajuuden, mitä ajaa. Lakimies vain totesi, vaikka sain tappouhkauksen hänen kuullen, että voi isä vedota, että hänellä on isän tunteet nyt heränneet, vaikka ei tähän asti ole mitään kiinnostusta ollut tyttöjä kohtaan. Rajoitettua yhteishuoltajuutta jo ehdotteli ja pisti, ettei valvomattomia tapaamisia saa, jos ei lapsi vaarassa. Eikö ole aika vaarassa, jos poliisi jo käski salata osoitetiedot ja äiti uhataan tappaa??!!
sillä jo jotain todistetta saa! Itse muuttaisin vaikka Ruotsiin jos olisin moisessa tilanteessa. Lapsiani en vaarantaisi.
Sain vahingossa selville, että minun omistuksessa mutta mieheni käytössä ollut, kuukausia sitten sulkemani puhelinnumero on internetin hakupalvelimessa aivan eri osoitteessa kuin missä me on asuttu. Voiko tyhmempää miestä olla kuin panna oma numero tyttöystävän osoitteeseen internettiin????
Käytiin pojan kans katsomassa, ovessa luki venäläinen nimi, sama oli tallentunut meidän koneelle, kun äijä yökaudet istui chatissa ja naisseuraa jo etsi kotimaastaankin, kun oli jäänyt tunnukset koneelle. Naapuri kertoi, että nuori nainen ja pieni vauva asuu osoitteessa. Ei aukaissut horatsu ovea, mutta tunnusti tuntevan mun ukon ja tienneen, että hänellä on poika ja naimisissa. Ei kuulu hänelle, kun mies kertoo kotona mitä haluaa.... Niinpä, paras että naisen lapsi on jo syntynyt, niin ei ole kauaa ehtinyt Suomessa perhe-elämää viettää eikä ainakaan ole lapsista välittänyt, kun hyvä että on ehtinyt syntyä, ku on jo toista perhettä rakentanut. Ei ainakaan taida huoltajuuksia ja tapaamisia herua ilman valvontaa noilla meriiteillä ja ulkomaalaisen jalkavaimon voi pakata kainaloon ja mennä viettään perhe-elämää ihan Suomen rajojen ulkopuolelle. Uviin olin jo yhteydessä.
edes nukuttanut lapsiani vauvoina ulkona valvomatta. Järkyttää kun naapurin äiti jättää jatkuvasti lähes parivuotiaan nukkumaan vaunuihin valvomatta. Koska vahinkohan ei tule kello kaulassa. Esim. juuri oli aluelehdessä, että 13-vuotias teki seksuaalista väkivaltaa 5-vuotiaalle, jonka houkutteli suojaisasta rivitalon pihasta, jossa oli paljon lapsia leikkimässä.
Eli itse en jätä lapsia valvomatta, olen aina näköetäisyydellä. Isompia olen "pelotellut" jo siitä lähtien kun saivat olla ulkona yksin, että vieraan mukaan ei mennä ja ikäkauteen sopivasti jankannut, että kaikki aikuiset ei ole kivoja. Isommille olen sanonut suoraan, että on lasten ahdistelijoita olemassa, sekä puhunut myös tuosta lapsenryöstöstä, jota on uutisoitu, koska he kuulivat sen kuitenkin ja ihmettelivät mikä juttu on.
Eli paras turva on lapsen omassa päässä kun hän on isompi. Hänellä pitää olla terve pelko. Varoitetaanhan liikenteessäkin. Pieniä taas pitää vahtia, eikä heitä saa jättää vaaralle alttiiksi.
Mutta kaikkeen ei voi ikinä varautua, etkä käytännössä voi olla koko ajan lasten lähellä. Sellaistahan se elämä on, riskillä, että huomenna ei enää olla täällä! Vaaroja on, kaikenlaisia. Mutta hyvä ihme, ei Suomi ole mikään lintukoto ja ei täällä lapset ole mitenkään turvassa, joten kyllä niitä pitää vahtia!
Musta on tärkeetä, että lapsilla on kännykät, josta voi soitella tai johon voi soitella. Ja olen samaa mielta ed. kirjoituksiin.
Lisäksi uskon rukouksen voimaan, suojelukseen. Siihen ettei meille tapahdu mitään Jumalan tietämättä.
Uskon myös että Jumala on luonut näistä siepatuista lapsista tosi "voimakkaita " että ne kestää asua pedofiilien "kanssa". Siis en vähättele pedojen tekoja vaan se että miten ne lapset ei tee itsarii kun on mahdollisuus, vaan karkaa jos saa tilaisuuden. Kuten tää yksi julkisuuteen tullu tapaus osoitti. Ikävä kyllä monet ei voi karata.
Mutta Täällä Suomen maassa nyt kuitenkin on suht turvallista vielä.
Paitsi niille joiden lapsilla on ulkomaalaiselta isältä tulevia uhkia. Älkää äidit suostuko tapaamisiin !!! Tehkää vaan kaikkenne, kadotkaa jos pakko ! kirjoja löytyy kyllä.