Mies on kuksinut iäkkäämpää naista ilman ehkäisyä (omasta aloitteestaan) tietäen, että raskaus on mahdollinen joskin epätodennäköinen. Nainen tulee raskaaksi, ja ajatus on molemmille shokki.
"Jumankauta -- ei tule kysymykseenkään että pitäisit sen!", "Se on pelkkä möykky.", "Se ei kerta kaikkiaan käy.", "-- eikä minua pakoteta tulemaan isäksi --", "Sinun on pakko hankkia abortti."
Myöhemmin riidan sopimisen jälkeen nainen pahoittelee, että asiat mutkistuivat. Huom: pahoittelu ei ole anteeksipyyntö!
"Ei se ollut sinun syytäsi (raskaaksi tuleminen)... ei ainakaan kokonaan..."
Tämä samainen mies on kuitenkin tämän romanttisen opuksen "hyvis", naisen suuri rakkaus ja elämän valo. Kirja esittää henkilön välillä petollisen maailman uhrina (em. tilanteet) ja välillä taas maailman upeimpana ja parhaana miehenä, joka on aarre tälle naiselle. Naisen ex-mieskin oli vallanhimoinen, rajoittava tyranni, joka ei arvostanut vaimonsa lahjoja tai mielipiteitä, hänenkin kohdallaan päädyttiin lopuksi siihen, että olihan se ihan jees...
Aikaisemmissakin Steelin kirjoissa olen huomannut sen, että miehet saavat olla melkoisia mulkkuja ja edelleen heitä käsitellään kirjoissa unelmamiehinä, ja kun he ovat suustaan päästäneet jotain käsittämätöntä, sovinistista, vallanhimoista ja naista alentavaa, onnellinen pari harrastaa kiihkeää seksiä kolmen rivin päässä ja ovat onnellisimpia kuin koskaan. Mikä saa naisen kirjoittamaan naishahmoistaan näin typeriä ja antamaan mieshahmoille oikeuden olla ilkeitä naisille?
En ole mikään äärifemakko, mutta koska kyseessä on tarkoitus olla romanttista, kevyttä hömppää, tunnen itseni petetyksi kun kirjaa lukiessa alkaa vain ahdistaa naisparan puolesta.
Ja olen riittävän tyhmä lainatakseni seuraavankin kirjan kyseiseltä kirjailijalta, oma moka, tiedetään =) Kirjasto on pieni ja melko hyvin puhkikulutettu, joten on tartuttava siihen mitä jäljellä on.
"Jumankauta -- ei tule kysymykseenkään että pitäisit sen!", "Se on pelkkä möykky.", "Se ei kerta kaikkiaan käy.", "-- eikä minua pakoteta tulemaan isäksi --", "Sinun on pakko hankkia abortti."
Myöhemmin riidan sopimisen jälkeen nainen pahoittelee, että asiat mutkistuivat. Huom: pahoittelu ei ole anteeksipyyntö!
"Ei se ollut sinun syytäsi (raskaaksi tuleminen)... ei ainakaan kokonaan..."
Tämä samainen mies on kuitenkin tämän romanttisen opuksen "hyvis", naisen suuri rakkaus ja elämän valo. Kirja esittää henkilön välillä petollisen maailman uhrina (em. tilanteet) ja välillä taas maailman upeimpana ja parhaana miehenä, joka on aarre tälle naiselle. Naisen ex-mieskin oli vallanhimoinen, rajoittava tyranni, joka ei arvostanut vaimonsa lahjoja tai mielipiteitä, hänenkin kohdallaan päädyttiin lopuksi siihen, että olihan se ihan jees...
Aikaisemmissakin Steelin kirjoissa olen huomannut sen, että miehet saavat olla melkoisia mulkkuja ja edelleen heitä käsitellään kirjoissa unelmamiehinä, ja kun he ovat suustaan päästäneet jotain käsittämätöntä, sovinistista, vallanhimoista ja naista alentavaa, onnellinen pari harrastaa kiihkeää seksiä kolmen rivin päässä ja ovat onnellisimpia kuin koskaan. Mikä saa naisen kirjoittamaan naishahmoistaan näin typeriä ja antamaan mieshahmoille oikeuden olla ilkeitä naisille?
En ole mikään äärifemakko, mutta koska kyseessä on tarkoitus olla romanttista, kevyttä hömppää, tunnen itseni petetyksi kun kirjaa lukiessa alkaa vain ahdistaa naisparan puolesta.
Ja olen riittävän tyhmä lainatakseni seuraavankin kirjan kyseiseltä kirjailijalta, oma moka, tiedetään =) Kirjasto on pieni ja melko hyvin puhkikulutettu, joten on tartuttava siihen mitä jäljellä on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jospa Danielle onkin todellisuudessa Taneli Möttönen, nuorene jenkkilään muuttanut aito suomalainen perussohvinisti?
Pitäsköös Siun tilata Nyyrikki, se aito perushömppälehti. Jos se vielä ilmestyy.