On tämä yh:n arki välillä aikamoista taiteilua :)
varsinkin silloin, kun lapset on pieniä (muusta ei vielä kokemusta olekaan, taiteilua varmasti välillä isompienkin kanssa, vähän erilaista vain).
Mua alko itseäni äsken naurattamaan hillitömästi, kun juoksin kesken omien iltatoimieni tyynnyttelemään itkevää vauvaa, ettei se vain ehtisi herättämään tuota 3-vuotiasta, kun sitä ei tahdo saada sitten millään enää takasin uneen.
Siinä sitten alusvaatteisillani, hammasharja suussa töröttäen, vaahto suupielistä pursuten, kurkottelen itseäni pinnasängyn laidan yli, että saan tissin vauvan suuhun, kun mikään muu ei auta, ja toisella kädellä kurkottelen sinne kolmevuotiaan sänkyyn silittelemään poikaa takaisin uneen, ettei se ehdi kunnolla herätä... Siinä tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että mitä jos joku tulisi ovesta sisään juuri nyt, mahtaisi olla vähän ihmeissään, että mitä tuo kahjo akka puuhaa.. :)
Toisina iltoina toki sama tilanne voi itkettää, mutta itse tulin jotenkin superhyvälle tuulelle, kun huomasin voivani löytää iloa ja hauskoja puolia tuollaisestakin tilanteesta, joka oikeastaan on aika surullinen..
Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille, etenkin pienten lasten vanhemmille!
varsinkin silloin, kun lapset on pieniä (muusta ei vielä kokemusta olekaan, taiteilua varmasti välillä isompienkin kanssa, vähän erilaista vain).
Mua alko itseäni äsken naurattamaan hillitömästi, kun juoksin kesken omien iltatoimieni tyynnyttelemään itkevää vauvaa, ettei se vain ehtisi herättämään tuota 3-vuotiasta, kun sitä ei tahdo saada sitten millään enää takasin uneen.
Siinä sitten alusvaatteisillani, hammasharja suussa töröttäen, vaahto suupielistä pursuten, kurkottelen itseäni pinnasängyn laidan yli, että saan tissin vauvan suuhun, kun mikään muu ei auta, ja toisella kädellä kurkottelen sinne kolmevuotiaan sänkyyn silittelemään poikaa takaisin uneen, ettei se ehdi kunnolla herätä... Siinä tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että mitä jos joku tulisi ovesta sisään juuri nyt, mahtaisi olla vähän ihmeissään, että mitä tuo kahjo akka puuhaa.. :)
Toisina iltoina toki sama tilanne voi itkettää, mutta itse tulin jotenkin superhyvälle tuulelle, kun huomasin voivani löytää iloa ja hauskoja puolia tuollaisestakin tilanteesta, joka oikeastaan on aika surullinen..
Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille, etenkin pienten lasten vanhemmille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Välillä sitä itsekkin havahtuu siihen, että oikeasti jaksaa nauraa omalle elämälle, ja kaikille hölmöille tilanteille joita lasten kasvatus saa välillä aikaan.
Parhaiten on jäänyt mieleen, kuinka sain vihdoin lapset päiväunille ja aikeissa olin itsekin kaatua kohta puoliin sängyn pohjalle. Odottelin miestä kotiin töistä ja istuin vessassa kun kuulin kuinka eteisessä kolisee ovet ja kengät. Minä tietenkin kurkottelin vessan ovesta vielä istuen ja housut nilkoissa eteisen puolelle ja suhisin HYSSSS!!!, luullen tietenkin, että ukkohan se siellä taas norsuilee ja pitää meteliä. Eteisessä seisoi tosin hämmentyneen näköinen nuori mies, joka oli tullut kauppaamaan muistaakseni kalaa... Vessan oven riuhtaisin kiinni ja punaisena kuin tomaatti tulin pois ja kuiskuttelin, etten nyt kalaa tahdo, ja lapset just nukahti... Kaikille arjen hölmöille tilanteille pitää pysytä nauramaan, siten jaksaa taas eteenpäin. Itselläni on nyt neljä lasta ja yksinhuoltajana näiden kanssa on välillä taiteilua. Kun hermot meinaa näiden kanssa ihan ratketa, alan miettiä miten hullua ja omituista elämää elänkään, ja alan pohtia lasten edesottamuksia vähän uudessa valossa. Ei sitä kaikki joudu lampunkaan sirpaleita siivoamaan, kun vartin kauppareissulta tulee kotiin. Tai hyppimään kuin estejuoksija eteisessä lojuvien takkien ja reppujen yli kauppakassit kädessä. Varmasti jonain päivänä vielä muistelen tätä kaaosta ja ajattelen kuinka ihanaa aikaa se olikaan =)
Kun tietäisinkin, miksi isä on riistänyt lapsilta isän!
Huomasi kai itsellään olevan niin paljon tärkeämpiä asiota ja tekemisiä.
Ehkä hän vielä jossain vaiheessa haluaa yrittää kuulua lastensa elämään. Ainakin toivon niin, ennen kuin lapset ovat jo niin isoja, etteivät ehkä halua nähdäkään isäänsä.
sellaisia tilanteita perheissä on ja lisää on luvassa. Tavallisia arkisia juttuja, joita tapahtuu kaikissa perheissä. kaikkein ihaninta siinä on se, ettei siihen tule kukaan raivoamaan kesken kaiken ja tekemään siitä arjesta raskasta ja vaikeaa. Yksinuoltajalla on paineita ja hommat joutuu hoitamaan yksin, mutta voi ainakin taata, että fiilis on omassa taskussa. Se on parasta koko jutussa! Koita pitää hyvä tuuli ja nauti siitä ja nauti lapsista, hauskoja juttuja on tulossa. Kokemuksesta voin sanoa, että teini-ikäisten kanssa on omat juttunsa, mutta yh perheessä äiti voi vaikuttaa siihen että tilanne pysyy kotona rauhallisena ja vakaana kun lapset kipuilevat kasvunsa kanssa. On paljon helpompaa selviytyä teinien kanssa kun on yksin kuin huonossa liitossa. Usko siihen ja luota tulevaisuuteenkin
vaikkei itselläni ole kuin yksi lapsi, 2 vuotias, niin ei tästä arjesta selviä ilman hyvää huumorintajua. monta kertaa on tullut juostua housut kintussa vessasta kun lapsi on taas soo soo puuhissa.
miten monta rautaa onkaan tulessa joka päivä 24/7, hoidat aivan yksin kaikki laskujenmaksut, siivoukset, vaipanvaihdot,tiskit, pyykit,kaupassa käynnit, lapsen hoidon nukuttamisineen, ruuanlaittoa,leipomista ja siinä sivussa kehittää lapselle kivaa puuhaa ja leikkii ja lukee kirjoja, laulaa ja tanssii.
mutta kaipuu on sydämessä,että illalla kaiken tuon jälkeen saisi käpertyä oman rakkaan kainaloon nukkumaan..saisi olla myös nainen, ei aina vain äiti..ehkä vielä joskus,toivon niin.. rakkautta olisi ainakin varastossa,jos joku meidän hulivili elämään uskaltautuu mukaan..
ehkä vielä joskus...
Vielä muutama vuosi sitten olin samassa tilanteessa kuin sinäkin. Nyt vanhin tuossa vieressä pakkaa pakastettuja mehupulloja evääksi ja lähtee töihinsä. Aika kuluu niin nopeasti, ettei sitä voi käsittää.
Ystäväni, joka saa 6. lapsensa alkusyksyllä yrittää lohduttaa uusiomiestään, että hän jo tietää kahden murkkuikäisen äitinä, että aika lasten kanssa on kuin palkkapäivän saldo, ensin tilillä on monta rahaa ja yht'äkkiä se on loppu :D
Ei siitä ole kuin muutama vuosi kun... yritän nukuttaa vastasyntynyttä helteisellä ilmalla (samanlainen kuin nyt kautta Suomen), isoin lapsista tulee kertomaan, että koira karkasi ja ajoi naapurin kissan puuhun ja räkyttää puun alla, naapurintäti räkyttää koiran vieressä, toisen rajanaapurin 60v isäntä punoittaa sormi ja kakkakikkarelapio tanassa edessäni, (oli pudonnut parivuotiaan lahkeesta hänen portinpieleensä.) Puhelin soi, orastava rintatulehdus, missä on 2v, muumit pyörivät yksinään olkkarissa?
Kaaos! Itku vai nauru? Soitto äidille, en jaksa enää? Ei ikinä, viimeinen vaihtoehto, saan kuitenkin kuulla, että "niin, mitä minä sanoin" .... :D
heh, lähtiskös yksikseen aamukahville... jonnekin, ihana rauha :D
Jos jotain haluaisin siinä ajassa muuttaa, se olisi huono omatunto epäsiisteydestä. Ihan turhaa koko hässäkkä, koska en itsekään enää muista oliko meillä siistiä vai ei, söimmekö terveellisesti vai emme. Tuskinpa lapsetkaan muistavat. Toivon heidän muistavan minusta vain kaikki hyvät muistot, kun maattiin nurtsilla mehuretkellä tai tehtiin lumienkeleitä, tai jännitettiin yhdessä Pyrstötähteä. Siivoaminen on lapsettomien tapa purkaa turhaumia, yh:lla sellaisia tekemättömiä hetkiä tuskin montaa on, jotka kaipaisivat täyttämistä ;D
Mun yhärielämän pahin tilanne oli mun pikkusiskon hautajaisissa: ite puolikuollu surusta, 1v nukkui (?) sylissä ja 3v itki kainalossa hysteerisenä "kun ei enää nää X:ää". Sillon tunsin olevani totaaliyhäri ja aivan yksin tässä maailmassa lasten kanssa...
Eli en ole yh ja kuvaamiasi tilanteita sattuu jatkuvasti. Sellaista se vaan lasten kans on.
istuin aikoinani pöntöllä tarpeillani vauva sylissä ja kaksi ja neljä vuotiaat lapset veskin lattialla leikkien ja lavuaarissa roikkuen. Arvatkaa vaan kuinka ihanaa oli lopulta saada kodinhoitaja yhdesti viikossa meille ja mennä aivan yksin vessaan. Oli muuten pakko ottaa kirjakin mukaan ja lueskella, kun parin kerran jälkeen peukaloiden pyörittäminen alkoi pitkästyttää. :DD
Noh, siinä aamusella ovikello soi ja tyttö heräsi. Nappasin tytön syliin ja ovea avaamaan. Siellä oli 2 jehovalaistyttöä jakamassa ilosanomaa. Kovasti ihmettelin, kun antoivat vain vartiotornin ja häippäisivät pikaisesti. Yleensähän he jäävät keskustelemaan.
No selvisihän syykin kun unenpöpperössä menimme aamupalalle. Kun olin tytön laittanut syöttötuoliin, niin huomasin kuinka boksereiden aukosta pilkisti koko komeudellaan itse miehuuden uloke.
Vähän hävetti, mutta loppupeleissä nauratti.
"Jos jotain haluaisin siinä ajassa muuttaa, se olisi huono omatunto epäsiisteydestä. Ihan turhaa koko hässäkkä, koska en itsekään enää muista oliko meillä siistiä vai ei, söimmekö terveellisesti vai emme. Tuskinpa lapsetkaan muistavat. Toivon heidän muistavan minusta vain kaikki hyvät muistot, kun maattiin nurtsilla mehuretkellä tai tehtiin lumienkeleitä, tai jännitettiin yhdessä Pyrstötähteä. Siivoaminen on lapsettomien tapa purkaa turhaumia, yh:lla sellaisia tekemättömiä hetkiä tuskin montaa on, jotka kaipaisivat täyttämistä ;D"
Kiitos kaikille vastanneille, kiva ettei tällä kertaa tullut sontaa niskaan, vaikka ei mitään varsinaista asiaa mulla ollutkaan :)
Jossu¤ :lle ekstrakiitos noista ylläolevista sanoista!! Tuon siisteyden kanssa olen jo luovuttanut ja tyytynyt siihen, että kämppä ei enää voi olla tip top, vaikka kova koulu tuokin oli aikanaan. Nyt kun vielä osaisi olla tuntematta huonoa omatuntoa joka kerta, kun lämmitän kiireessä eineksiä..
Loppujen lopuksi nuo asiat eivät ole niitä tärkeimpiä, tai niitä jotka määrittävät hyvän lapsuuden.
Kun itse muistelen omaa lapsuuttani (synt. 1975), meillä asuttiin ahtaasti (50m2 kaksio, 4 henkilöä) siihen asti kun olin 10v, rahaa ei ollut, vaatteet ja lelut perin isoveljeltä jne, mutta minulla oli erittäin onnellinen lapsuus. Sain olla kotona ja siellä oli aina joku läsnä (pitkän aikaa se oli isäni, joka tuolloin 70-luvulla oli TOOOODELLA kummallista).
Kanssani keskusteltiin, luettiin, leikittiin, touhuttiin, ja näitä muistelen lämmöllä. Vaikka meillä ei ollut edes puhelinta ja tv oli mustavalkoinen vielä pitkälle 80-lukua:)
KIVA KUULLA MUIDENKIN ARJEN PIENIÄ SATTUMUKSIA; LISÄÄ NÄITÄ!!