moi!oisko täällä ketään jolla myös viiveisesti kehittyvä lapsi? meidän toinen lapsi poika n.9kk ei liiku vielä, eikä tartu leluihin..neuvolassa vaan sanottiin että pojat kehittyvät hitaammin..pienipäisyyden vuoksi mentiin tutkimuksiin,mutta röntgenissä kaikki näytti luiden osalta olevan ok!useita verikokeita otettiin ja osa mistä jo tulokset tulleet ovat olleet myös ok. 2 vk sitten aloitettin fysioterapia ja siinä kävi ilmi ettei poika katso kunnolla lähelle.viime kerralla kokeiltiin silmälaseja ja heti alkoi poika nändä leluja. testien perusteella poika oli alimmillaan 2kk tasolla ja korkeimmassa 6kk tasolla kehityksessä.
ensi viikolla sitten magneettikuvaukseen ja silmänpohjantutkimukseen..poika karsastaa vähän,mutta neuvolassa sanottiin että se häviää itsestään..ei paljoa enää uskalla neuvolatädin puheisiin luottaa..ensimmäinen lapsi tyttö (4.5V) ryömi jo 6kk ikäisenä.jos jollain ollut sama tai samanlainen tilanne,niin miten kauan fysioterapia jatkui? me käydään 2 x vk fysioterapiassa ja lisäksi jumppautan kotona ohjeiden mukaan.
ensi viikolla sitten magneettikuvaukseen ja silmänpohjantutkimukseen..poika karsastaa vähän,mutta neuvolassa sanottiin että se häviää itsestään..ei paljoa enää uskalla neuvolatädin puheisiin luottaa..ensimmäinen lapsi tyttö (4.5V) ryömi jo 6kk ikäisenä.jos jollain ollut sama tai samanlainen tilanne,niin miten kauan fysioterapia jatkui? me käydään 2 x vk fysioterapiassa ja lisäksi jumppautan kotona ohjeiden mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
yhden lapsenlapseni kanssa paljonkin fysiolla ja joitain ihan käytännön juttuja sieltä kotielämäämmekin bongannut.
Esim. tunnustelukirjat houkuttelevat näkörajoittesta tutkimaan maailmaa.
Samoin voi toimia ryömimisviltti johon on ommeltu erilaisia houkuttelevia pintoja; kuplamuovia, silkkiä, samettia, kudottua, jne.
Näkövammaliiton sivuilta löytyy ohjeet tilanhahmotusteltan tekoon.
Lorut, sormileikit, jumpat yms.
Paljon hyviä vinkkejä kuulet varmaan fysioterapeutiltannekin.
Onnea matkaan niin treenaukseen kuin magneettiin ja silmänpohjatutkimuksiinkin.
Ja voimia sen oivaltamiseen että erityislapsi ei suinkaan ole suru ja riippa vaan onni ja mahdollisuus.