Kertokaas mistä löydän hyviä opuksia, joista opiskella minkälaisia strategioita alaluokkien kieltentunneilla kannattaa käyttää, ettei mene homma liian teoreettiseksi. Leikkien kautta varmasti into säilyy oppilaillakin, mutta mielikuvitus itsellä näiden suhteen on huono. Erityisen paljon jännittää kolmosluokkien tunnit, joilla kuitenkin varmasti luodaan asennetta tulevaisuuden kieltenopintoihin. Kuinka pääsen alkuun kolmosten tunneilla?
Vinkkejä alaluokille
Kieliä opettamaan
71128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen englantiin erikoistunut luokanopettaja, joten nuo leikit ovat tuttuja sen takia, mutta kyllä niitä tarvitaan! Taitotasot ovat oppilailla kaukana toisistaan, sillä jotkut ovat oppineet lukemaan vasta toisella luokalla ja toiset lukivat jo kouluun tultaessa. Englanninkielessä nämä erot valitettavasti korostuvat.
Tutki opeoppaita, hae kirjastosta erilaisia englanninkielisiä leikkikirjoja - kyllä niitä löytyy. Jos sun jokaisella tunnilla on hyvä fiilis, niin oppilaat oppivat parhaiten. Kaikki oppilaasi ovat varmasti innokkaasti aloittamassa englanninopinnot, sillä on se sen verran innostava kieli. Tuon innon kun saat säilytettyä, niin olet jo voittanut paljon. Kaikki oppilaasi eivät kuitenkaan opi kovin ripeästi ja hyvin, joten älä suotta stressaa siitä. Innosta heitä silti yrittämään - toivottavasti kukaan ei tunneillasi pelkää virheitä.
Suosittelen muistamaan, että tuon ikäiset lapset oppivat kuulemalla ja tekemällä enemmän kuin kirjoja lukemalla. Heillä englanninkielikin uppoaa samaa reittiä kuin oma äidinkieli on aikoinaan opittu. Puhu englantia johdonmukaisesti koko ajan ja näytä vähän liioitelluin liikkein, mitä tarkoitat (näyttelijän taidot käyttöön ;-) ), kuunnelkaa englanninkielisiä lastenlauluja ja leikkikää niitä, palkitse oppilaiden vihkotyön tai harjoituskirjan osaamista kivoilla leimasinkuvilla, älä ota kokeessa kirjoitusvirheitä virheiksi, aläkä pistä heitä alussa kirjoittamaan kovin paljon muutenkaan (syysloman jälkeen kannattaa aloittaa säännölliset kirjoittamisen harjoittelut) ... no, tässä joitakin ajatuksia.
Kaikenkaikkiaan kannattaa muistella, miltä tuntui itse olla pieni ja osaamaton jonkun uuden asian edessä ja minkälaista kannustusta olisi silloin tarvinnut. Siitä saa aika hyvän mallin siihen, miten lapset toivovat itsensä kohdattavan.
Kiitos paljon rohkaisevasta viestistäsi. :) Olenkin jo varauksen tehnyt eräästä "Leikitään englanniksi" -kirjasta. Toivottavasti siitä olisi apua. Juuri tuota hyvää fiilistä itsekin peräänkuuluttaisin. Toivottavasti lääkkeet siihen löytyvät helposti.
Käytä tunneilla pääsääntöisesti samaa kaavaa eli vaikka tunnin alkuun joku leikinomainen juttu (uusi tai edellisen tunnin kertaus), sitten uutta asiaa jonkun toiminnan kautta ja lopputunnista opiskelu painottuu enemmän kirjaan ja harjoituksiin. Tuolla alkuleikillä saa myös turhat paineet ja höyryt oppilailta purettua - toisaalta opettajan pitää olla heti vauhdissa mukana ja se uuvuttaa marraskuun pimeinä aamutunteina ;)
Nämä mun ajatukset koski muuten niitä kolmasluokkalaisia - isompien kanssa löydät kyllä näppärästi, miten he ovat jo opiskelleet ja minkä tasoisia he ovat. Vaikka eipähän heillekään jokunen leikki silloin tällöin tee pahaa.
Ai niin, kerran olin seuraamassa erään oppikirjan (en muista enää minkä) tekijän näytetuntia. Hän luetutti oppilailla - vaihtelevin tavoin - kirjan kappaleen niin monta kertaa, että oppilaat oppivat sen ulkoa. Sitten he näyttelivät kappaleen eri kokoonpanoilla. Tässä tavassa oppilaat tiesivät joka tunti, mitä tehdään missäkin vaiheessa (eli hän käytti tuota samaa tuntikaavaa) ja kaikki lukutaidoltaan heikommatkin pärjäsivät hyvin mukana. Hän hyödynsi mainioisti juuri tuota ajatusta, että oppilaat oppivat parhaiten kieltä käyttämällä. Kynä-paperi -tehtävissä tuli sitten eroja osaamisessa, mutta tuntitilanteissa kaikki olivat jotenkin samalla viivalla. Lapsiystävällinen opettaja.
Minä olisin sitä mieltä (tulevana englanninkielisenä luokanopettajana/enkun aineenopettajana) että kannattaa pyhittää tunnit nimenomaan sille suulliselle ja kuuntelmeisen harjoittelulle, ja antaa vain kotitehtäviksi niitä hiljaisia juttuja.
Opettajalle on toki helpompaa antaa tehtäviä tehtäviksi, mutta minusta ja lehtoreistani on niin, että tunneilla kannattaa harjoittaa suullista kielitaitoa, ja antaa kirjalliset kotiin. Eri asia ovat esim. englanniksi pari/ryhmätehtävien tekeminen, koska niissä englanniksi jutteleminen kuitenkin tulee, toisin kuin itsenäisessä harjotustehtävätyöskentelyssä.
Ja saman kaavan pitämisestä en ole myöskään aivan samaa mieltä. Tietyt rutiinit ovat hyväksi, ja etenkin fraasien opettelussa on hyvä, että tietyt rutiinit toistuvat jatkuvasti englanniksi.
Mutta minusta on omituista, jos pitää päättää joku tietty opetuskaava, ja sitten pitää se kaava hampaat irvessä vuoden loppuun saakka. Siinähän kyllästyy lapsetkin. Sekin olisi jo parempi, jos olisi esim. 2 tai 3 erilaista tuntipohjakaavaa, jonka mukaan sitten yleensä tehdään, mutta että joka tunti sama kaava.. no thanx.
Mutta kantavina juttuina jo kolmansien kanssa voi pitää sitä, että sinä opettaja puhut englantia. Kielioppiasiat suomeksi, ja silloin jos lapsi ei ymmärrä. Mutta ei kannata tehdä niin, että sanot aina enkuksi ja perään heti suomeksi, koska sitten he eivät hetken kuluttua enää koita ymmärtää sitä enkunkielistä ohjetta.
Jos lapsi ei ymmärrä sinun selkeitä ohjeitasi, voit pyytää etevämpiä tulkkaamaan. Voit myös keksiä jonkun hauskan jutun, millä näytät aina, että nyt on kieli englanti. Jos esim. lapsi juttelee sinulle, reagoi englanniksi (how nice! wow! did you win? cool!)
Esimerkiksi kolmoset ovat siinä mielessä otollinen ryhmä, että he kaikki ovat kouluenglannin kanssa niin alussa. Tottakai tasoeroja löytyy, mutta englanninopiskelin säännöt luodaan silloin. Esimerkiksi kommunikatiiviseen enkun inputtiin tottuneet kolmoset ymmärtävät jo keväällä englantia ihan eri tavalla, kuin ikätoverinsa, joille ei sanota englanniksi kuin good morning ja bye.
Vaikka lapset olisivat hölmistyneitä alussa, he pääsevät uskomttoman nopeasti jyvälle. Ja nimenomaan kolmosillahan se on sitä, että teet miimisesti kaikki mitä sanot. :)
mutta tässä vielä muutama. Sattumalta lapsiani opettaa kaksi täysin erilaista englannin opea. Hän, joka toimii juuri tuolla leikinomaisuudella on saanut lapseni innostumaan englannista ja tunneille on menty mielenkiinnolla. Tämä samainen ei vielä nelosellakaan vaatinut, että sanat on juuri prikulleen oltava oikein kirjoitettuna esim. kokeessa jne. Hän ymmärsi ne vaikeudet, jotka ovat hatarasti omaa äidinkeltä osaavalla lapsella.
Ja sitten tämä toinen, joka opettanut ilmeisesti pääsääntöisesti isompia oppilaita, on melkein tappanut englannin opiskelumotivaation toiselta lapseltani. Hän teettää ihan liian paljon raskasta kirjoitustyötä liian pienillä oppilailla, kun kirjoittaminen omalla äidinkielelläkin on työn ja tuskan takana, niin voi arvata millaista se on vieraalla kielellä. Kovasti kotiin tulee monisteita, joita ope on tehnyt ja samalla niiden monisteiden mukana tulee kiukkuinen ja valmiiksi jo pahalla tuulella oleva lapsi - taas tällainen moniste, minä en jaksa tehdä sitä, kun en siitä mitään ymmärrä. Suoritan parhaan taitoni mukaan aivopesun ja yhdessä puurtamalla saamme monisteen tehtyä. Tuskastelua, joka toisen kirjoituskohdan jälkeen ja ilman apuani ei sitäkään monistetta olisi saatu tehtyä ( en kerro suinkaan vastauksia, vaan lapsi johdatellen ne löytää itse). En ymmärrä, miksei käytetä sitä loistavaa kirjaa, joka heillä on täynnä ihania tehtäviä, joista en itse kouluaikana edes osannut unelmoida. Viimeinen englanninkoe oli kamala, yritin saada lastani suostuteltua lukemaan, mutta huonoin tuloksin. Kun siihen kirjasarjaan on valmiit hyvät monipuoliset kokeet, joita tämä toinen hyvä ope käyttää, niin miksei niitä voi tämä toinenkin käyttää. Hän keksii itse tehtävät, joita on ensinnäkin aivan liikaa pienten kokeeseen ja kun tarkastelee tehtäviä, niin eivät testaa oppilaan taitoja niin hyvin kuin nämä valmiit koepohjat tuntuvat testaavan.
Muista käyttää aina sellaista sanastoa, jonka oppilaatkin hallitsevat, sillä siihenkin on tämän toisen kanssa törmätty, että puhuu kuin isommille oppilaille, eikä huomioi, että käyttäisi helpompaa sanastoa.
Sitä ei aina jaksa kirjoittaa niin perusteellisia viestejä kuin pitäisi, mutta enhän minä nyt tietenkään tarkoittanut, että jokaisen tunnin pitää noudattaa samaa kaavaa! Selkeä ja ennakoitava peruskaava oppitunnilla auttaa niitä heikompia oppilaita (hyvät oppivat joka tapauksessa) ja sitähän luokassa ollaan tekemässä - huomioimassa oppilaita ja heidän tarpeitaan, niin että oppiminen mahdollistuu. Ja hampaat irvessä ei kannata mennä kuin hammaslääkärille!
Noiden kirjallisten tehtävien jättäminen kotiin voi olla ongelmallista juuri noiden heikoimpien oppilaiden kohdalla, jotka kaipaavat eniten opettajan tukea.
Hyvä ja oppilaita huomioiva opettaja löytää kyllä erinäistenkin neuvojen joukosta oman mainion tyylinsä, jolla moninaisten oppilaiden tarpeet tulevat huomioitua ilman ulkopuolisten auktoriteettien tukea.
Kiitos edelleen hyvistä vastauksistanne. Tässä on nyt jo ihan mukavasti sulateltavaa. Toki edelleen on mukava lukea mielipiteitänne, jos joku vielä jaksaisi kirjoittaa.