Terva ja käärmeet

Mitä nämä poppakonstijutut käärmeistä oikein ovat ?

Ovatko nykyajan ihmiset liian urbanisoituneita vai kerta kaikkiaan tyhmiä ?

Joku polttelee eläviä kyitä karkottaakseen muut, huhuhuh. Haju muka karkottaa - ei se päivää pitempään haise. Mutta jos joka päivä niitä polttaa, ne tosiaan voivat hävitä.

Joku nero kertoi kyyn viheltävän siinä nuotiossa. Se ei osaa viheltää - eikä siitä mitään hyötyä ole, kun sen kaverit ovat täysin kuuroja.

Mutta sen voin kertoa, että terva tehoaa. Vuonna 1966 nuori kyy ui rantaan ja tupakkamies Väinö otti sen kiinni. Sitten hän kaivoi tikulla piipustaan sitä tervaa ja antoi kyyn iskeä siihen useita kertoja. Olin vieressä katsomassa, kun se kyy todellakin kuoli siihen tervaan.

Siis lopuksi terveisiä tupakkamiehille.

En oo tätä konstia aiemmin viittiny laajemmalle huuvella, kun oon pelänny että alkavat käärmeet liiaksi vähentyä... paikkansa se on niilläkin, luonnon kiertokulussa. Vaan saatanpa tuon nyt tässä paljastaa niin saavat tarvihtevat avun ja käärmeet lähön pihapiiristä...

Ensin tietysti tarvihtaan käärme eli kyy. Se on pyyvystettävä ite, mutta siinä on muutama niksi. Ensinnäkkii sen on oltava naaras, uros elikkä koiras ei käy ollenkaan, se on tehoton. Niin se naaraskyy pyyvystettään juhannuksena mielellään aattoiltana ennen auringonlaskua mutta vielä juhannuspäivän puolella kerkiää, ei kuitenkaa sen jälestä. Elävänä pittää kiinni saaha, muuten mennee homma pilalle elikkä häneksi. Ensin siltä lypsetään myrkky talteen vaikka vesilassiin. Joka tippa talteen mikä irti lähtöö, konsti on sitä tehokkaampi mitä paremmin lähtöö myrkkyjä! Kun ei ennää tule, pannaan käärme pussiin, pussi reppuun, reppu selekään ja lähetään kiertämmään sen alueen reunalta, minkä sisäpuolelta halutaan saaha käärmeet pois. Mutta tämä pittää tehhä pyyvystystä seuraavana yönä keskiyön aikaan tarkalleen, kolome kierrosta vastapäivvään, ei enempää eikä vähempää.

Sitten saapi käärmeen tappoo, vaan se on tehtävä siten että saapi nahan nylettyä kokonaisena pois. Kun käärme on nyletty kunnolla, tarvitaan hyvvää tervaa. Hyrynsalmelaista kehhuuvat ja sitä oon itekkii käyttännä, vaan sotkamolainennii menettellee, ja muistakii lähikunnista peräsin oleva terva, vaan takkuuta en niille anna. Kotimaista on kuitennii oltava, muuten ei tepsi. Niin sillä tervalla hyvästi tervataan se käärmeennahka kokonaan, uluko- ja sisäpuolelta. Sitten se pannaan muhimaan elikkä tekkeytymmään, ja sitä varten kaivettaan kuoppa sen alueen keskipisteeseen, mistä käärmeet karkotettaan. Tässä ei insinöörijä tarvita, askelmitalla vaan sopiva paikka etitään ja siihen kuoppa. Reipas puolisen metriä riittää. Nakataan käärmeennahka sinne ja peitetään.

Käärmeennahka tekkeytyy viikon verran. Sillä aikaa valmistettaan rohto siitä käärmeenmyrkystä ja se tapahtuu seuraavalla tavalla. Otetaan pullollinen (½ litraa) viinaa. Kotipolttosta toiset parraaksi kehhuuvat, vaan minä ko en laittomuuksiin liikaa halua kettään kehotella niin kerron että kossu taikka pöytis käyp hyvästi. Siihen sekkaan se käärmeenmyrkky. Lisäksi tarvihtaan kamferttitippoja ja niitä lasketaan sekkaan tasan kymmenen kappaletta. Tässä ei saa erehtyä yhtään, muuten meni homma taasen suhkuksi. Muutama pieni kuusenoksa otetaan, jauhettaan morttelissa hienoksi ja sekotettaan mukkaan. Nyt on rohto melekein valamis, vaan tärkein ainesosa vielä puuttuu. Ja se on tietennii suolat, elikkä nyt pittää saaha reipas ruokalusikallinen suolaa ja se suola on oltava siitä talosta, jonka ympäristöstä käärmeitä karkotellaan. Suola valamistellaan sillä tavalla, että sen talon emäntä taikka joku muu naispuolinen immeinen jolla on rippikoulu käytynä, ottaa lusikallisen suoloo, pistää lusikanvarren suuhunsa ja lähtee kiertämmään sitä sammaa reittiä mitä repunnii kanssa on kävelty, mutta nyt myötäpäivvään, ja justiisa samat kolome kierrosta. Nyt ei tarvihte oottaa keskiyötä, vaan saapi mennä kun kerkiää. Kun kierrokset on tehty, niin suola hujautettaan pulloon ja sittenpä onnii rohto valamis.

Ja jotta rohto tepsis, niin se on tietennii nautittava, ja niin tehhäännii viikon ajan iltasella siten, että viimesenä iltana on vielä just ryypyn verran jälellä. Sitten kaivettaan nahka ylös, se on nyt tekkeytyny jos on tekkeytyäkseen. Viimesellä rohdolla sivellään taas käärmeennahka mahollisimman hyvästi. Jos jääp tähteeksi niin saap loput juuva. Nyt ootetaan taas keskiyö ja sitten sidotaan nahka narun perrään ja lähetään vetämään sitä taas kolome kierrosta vastapäivvään sitä entistä reittiä. Samalla hoetaan hiljasella äänellä: "Nyt tuli kyille lähtö. Nyt tuli kyille lähtö." Kun on kierretty kolome kierrosta, palataan takasin siihen kuopan paikalle ja nyt siihen viritettään nuotio. Kun on kunnon valkia, niin siihen nakataan käärmeennahka! Ei tule sen jälestä kyyt ennää sen rajan yli, mitä on kierretty merkiksi.