ei niin tyhjää
ettei sinne voisi piiloutua
epäilys
en kuitenkaan tahtoisi olla
hän, joka rikkoi hiljaisuuden
sanoi sen ensin
päästän sen irti
ja vaikka hautaisin sen maahan
tai veisin sen sisääni
on yhä olemassa
haudattunakin, unohdettuna
kuin siemen, joka itäisi salaa
myrkky, jolla ei ole nimeä
voin unohtaa auríngon
vain katsomalla yön kaunista kuutamoa
ettei sinne voisi piiloutua
epäilys
en kuitenkaan tahtoisi olla
hän, joka rikkoi hiljaisuuden
sanoi sen ensin
päästän sen irti
ja vaikka hautaisin sen maahan
tai veisin sen sisääni
on yhä olemassa
haudattunakin, unohdettuna
kuin siemen, joka itäisi salaa
myrkky, jolla ei ole nimeä
voin unohtaa auríngon
vain katsomalla yön kaunista kuutamoa
Vastaukset 4
Vanhimmat
epäilyksen muurit
luota usko ymmärrä
anna sija rakkaudelle
elämäsi onneksi
Älä anna epäilyksen kärmeen sinua enää
pistää
Ole avoin uskollinen
kerro mikä mieltäsi painaa
yhdessä voitte rakkauden solmut
selvittää ja epäilyskin haihtuu
"voin unohtaa auringon katsomalla
yön kaunista kuutamo" oli hienosti ilmaistu
Joskus runoissa on vaikea löytää se sanoma, oikea tunnelma. Se ydinajatus.
Ehkä tässä runossa yritin kertoa, miltä tuntuu kun ei luota itseensä tarpeeksi ja kuinka se voi heijastua siihen toiseen.
Sellaisia ajatuksia.
Tykkäsin tästä kovin!
Jokin sanojesi rytmissä kiehtoo...
Kiitos mysteriet, ja mukavaa iltaa. =)