loukatuksi, jos mies/nais ystäväsi huomio muitakin kuin sinut?
Oletko loukattu jos rakkaasi ei kysy sinulta lupaa joka asiaan?
Oletko loukattu jos rakkaasi ei kysy sinulta lupaa joka asiaan?
Tunnetko itsesi
Pirre*
472186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
En todella tuntenut, enkä myöskään jokaiseen asiaan kysynyt mieheni mieltä ONNEKSI, sillä nyt olisin se saamaton blondi, joka olisi tuuliajolla alaikäisten kanssa kun iskä lentelee enkelinä.
olit ollut tomera; olisi tosi surkeaa muun surkeuden lisäksi, jos oisi ihan pihalla kaikista käytännön asioista, niistä juosevistakin.
On se varmaan orpoa aluksi, ja pitkäänkin tottua, ettei se toinen ole siinä mukana enää - ja kun kuolema on niin lopullinen...
Kumma kyllä aika on ainoa lääke, vaikka se kliseeltä jo kuulostaakin; surun musta väri vaalenee.
kuinka pärjäät lasten kanssa, ovatko he toipuneet isän poismenosta - enkeliksi, niinkuin kauniisti sanoit?
paremmin kuin itse. Luulisin kaverit on osa syy, itse en ole pystynyt muuta kuin seuraamaan sivusta, kovaa tämä on kieltämättä. Enää ei ole kenelle huudat sen kaikkein pahimman olon. EI ketään 30v."rakkaus-sota" on ohi, kukaan ei koskaan kiedo käsivarsiaan ympärilleni, Pirre, mun on ikävä uskothan??
ja sitä kun ei voi karistaa kuin pölyä harteiltaa, - koko elämää melkein...
Oliko miehesi poismeno äkillinen, - tapaturma tai muu sellainen?
pahoittaa mielesi kyselyilläni - lämmin halaus sinulle tuntematon ystävä, - pittää vain ellää päivä kerrallaan.
Mieki tahtosin että miun mies oisi terve, tai edes tulisi terveeksi, mutta mittää ei maha hänen sairauvveelleen; jokainen päivä vain on pahmepi, ja tiijjä miten kauan vielä..
E sinä mieltäni pahoittanut. Miehni oli sairas mutta EI kuoleman sairas. Äkillinen ns. massiivinen sydänkohtaus. Kotona löysin töistä tultuani. Huh. mitenkä se menikään, normaalisti hyvä kun muistan hätäkesk. numeron. Nyt toimin kuin ammatti-ihminen soittaen, kuunnellen ja kieltäytyen kylmän ihmisen elvytyksen. Onnekseni.
(ps. miinä oon sama, joka on joskus aikoja sitten kirj."vaille 54v.Nimim.)Mukavaa päivää palstalaiset.
sinäkö se olet...
Niinkö siinä sitten kävi,..koitahan jaksaa kummiskin.
Pelkään joka päivä koska löydän mieheni jostain itsensä teloleena; hän sairastaa Parkinsonin tautia ja hän ei osaa olla tekemättä olevinaan töitä. Voimavirta koneiden söhrää vaikkeivat kädet toimi enää kunnolla, kompastelee ja traktorilla ajelee; särkee koneita, runttailee niillä holtittomasti, kaikki työkalut häviää mikä minnekin - mutta menepäs sanomaan, realismi omasta tilasta on tyystin häveksissä.
Vaatteitaan ei saa enää kunnolla päälleen, ja kunnossa ollaan kuulemma - yksin olijaksi hänestä ei olisi enää missään tapauksessa..että tässä tämä :(
en sääli itseäni, - enemmän kuitenkin häntä, ja se mielikuva että koska löydän hänet jostain pahasti vammautuneena tai kuolleena on joskus kamalaa; vaikka on tämä yhteiselo ollu vaikka mitä, niin siltikin..:(
avioliitossa olevien asioita,että toisen lupa tarvitaan eikä itse saa päättää mitä tekee.
Olen avoliitossa jo 25v, ollu ja meillä kumpikin vapaasti päättää omista tekemisistään, kumpikaan ei määräile toista, eikä ole sääntöjä mitä saa tehdä, kumpikin sen itse tietää missä minkäki raja kulkee.
Samalla lailla rajat on teidänkin suhteessa.Ei avioliitossa sen isompia rajoja ole.Eihän parisuhteessa voi kukaan elää niin,etteikö ota toista huomioon.
Pienissä asioissa vapaus.
Suurissa yhteisymmärrys.
Kaikessa rakkaus.
Niin se menee ja vuodet vierii.
1972 aloitettu,
ehkä sitä ekalla vuosikymmenellä oltiin mustasukkaisia.
Mutta ei enää.
Toisaalta,
en tiedä mitä on loukkaantua,
tai mitä on kertoa rakkaudesta, että rakastaa toista.
Kummastakaan meillä ei ole puhuttu koskaan,
on oltu vain riittävän tyytyväisiä jokaiseen päivään.
Miksi ette ole sanonut, nyt en kyllä usko tuota :)
Minä vannoisin vain rakkautta, jos olisi pettänyt puolisoani.
Se rakkaus on kerran sanottu, sitä en enää tarkemmin muista.
Nykyään se sanotaan käsillä ja yhteisellä elämällä.
Kodissahan haluaa kaikki olla kaikkien parhaaksi,
kukaan ei halua toista loukata,
siitä pitää lähteä,
ei lapset, ei koirat, ei kissat, ei puoliso,
sehän on selvä juttu, ei siitä tarvis sanoa.
suomalaisen miehen perusmalli; ei mittää lurituksia rakkauvvesta :)
esim. jos menemme tanssimaan ja mieheni (avosellainen) tanssittaa muita kokoajan, samalla kun minä saan istua seinäkukkasena, koska ei hyväksy että tanssin vieraiden kanssa.
Loukkaannun kyllä ja olempa jopa mustasukkainen.
Hän ei ole koskaan kysynyt mitä saa tehdä mitä ei, enkä odotakaan sellaista. Siis en loukkaannu.
Entä jos vain tanssisit, - kuinka hän sitten toimisi?
edes kokeilla. On vähän äkkipikainen.
vasta avokas?
Olen usein moittinut naisia, jotka täällä turhan kevyin perustein kehottavat muita jättämään kumppaninsa. Sinun parisuhteesi kuulostaa minun korvissani kuitenkin täysin mahdottomalta.
Mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus (äkkipikaisuus?)ovat miehessä sellainen yhdistelmä, että hälytyskellojen tulisi soida kovaa.
lyönyt. Suuttuu herkästi ja huutaa (karjuu)aikansa. Sitten muutaman päivän mykkäkoulu päälle.
jo 3 vuotta, ei ole suunnitelmissa aviotuminen.
sitten miehessä pitää olla, kun niinkin kauan olet katellu..?
Olet luultavasti "löytänyt" miehen ja haluat hänet pitää, vaikka kohteleekin sua ala-arvoisesti.
Heitä se mäkeen ennen kuin tulet liikaa hänestä riippuvaiseksi.
Kuule, yksinkin voi asua ja elää, sataparempi kuin dominoivan miehen kanssa.
Kokemusta ja karvasta on, ne kaikkein pahimmat alkoivat mulla jo 5 vuoden yhteisen taipaleemme aikana. Sairas mustasukkaisuus, siis SAIRAS!
silloin kun on hyvällä päällä. Siivoaa tiskaa ja laittaa mahdottoman hyvää ruokaa. Mikä on tietysti hyvä, koska omat keittotaitoni ovat heikohkot.Eikä kenenkään ulkopuolisen parane sanoa pahaa sanaa minusta. Silloin hän pakottaa asianomaisen pyytämään minulta anteeksi.
riittää sinulle; silloinhan asia on ok.
Tuntuu aika kokonaishallitsevalta immeiseltä, kuin haluaisi sinut jotenkin ahistaa selkänsä taa? Itse en ottaisi mustasukkaista miestä missään nimessä, jos nimittäin oisin valihtemassa puolisoa uudelleen, enkä sellaista kingiä.
Mutta anteeksi nämä miun jutteluni, omia tuntemuksiani vain tilittelen tässä lämpimikseni :)
ns. valitsemassa uudelleen, vaan hän on ensimmäinen. Olen elänyt aina yksin,tosin joskus muinoin seurustellut ja saanut aikaiseksi pari lasta.
Ei ole paljon valinnan varaa enää tämän ikäisenä, melkeinpä tyydyttävä siihen minkä onnistuu saamaan.
on kyllä vinha perä, ei niitä vapaita enää tässä iässä ole valita asti.
Toivotan sinulle Onnea elämääsi :)
P.s. kummiskin elä "myy" itseäsi hinnalla millä hyvänsä, tarkoitan fyysistä väkivaltaa.
En usko että hän käy väkivaltaiseksi. Eikös sitä sanota ettei "haukkuva koira pure". Olen jutellut aikaisemmin hänen entisen vaimonsa kanssa. Olivat yhdessä parikymmentä vuotta eikä hän ole koskaan käynyt käsiksi, muuten samanlainen mölyäjä.
Vaimo löytänyt uuden ja jättänyt.
pirreltä tämä.
Ajattelin vain kysyä asiaa, kun on niitä tämmöisiäkin ongelmia immeisillä..
Niin, aito originelli Pirre* - kerropa mikä se on :)) *hus pelottaa :/*
No, jotenkin ei tuntunut tyyliltä. Enkähän vieläkään voi tietää ....
eppäilen ) ( ) ()
Ja jos on, hellekö sekoitti Pirren pään? Ilmoittaudu nikilläsi, niin sitten uskomme vasta asian.
Hyvää kesää siltikin aidolle Pirrelle*
*nainen*
kuka mie olen, mutta kautta kiven ja kannon jne..:)
henkkarit, ei ne tunnu muuten uskovan. ;)
Kiven ja kannon kautta - mitähän silläkin on alunperin tarkoitettu.
Nämä kieli- ja kulttuuriasiat on kivoja miettiä. Näin kesäiltanakin ...
tässäpä oisi:
... niin, alkuperäinen kysymys siis koskettelee miehen ja naisen välistä suhdetta suhteessa muihin ihmisiin.
En minä nyt tiedä, en minä ainakaan viitsi osoittaa mitään huomiota muille naisille.
hehheee...:) olette te hauskoja...
oli mukavaa luettavaa meille penskoille.
Siellä oli sotilaan vala : minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että lataan ja ammun kunnes kentälle sammun.
sitten noita SÄÄNTÖJÄ ja EHTOJA
KUnHAN se rakkaani ensinnä löytyyy ;)
sit
alkaapi tulla sääntöö,lakiii, kieltoo, käskyy,
toivomusta, rajoitteita, pyyntöö, anomusta,
...hmm mitä vielä ?
mustasukkaisuutta !?
;)
niinku siinä jonkun jutussa tällä viikolla tällä palstalla, siitä vosusta, miusta kyllä vosu ei oikein ole hyvä nimitys avopuolisollekaan :))
tuollaista nimeä ei ...
tai sen keksijä täytysi vosuttaa kunnolla
elikkä väsyttää :)
on toisen saanut muokattua mieleisekseen niin mielenkiinto loppuukin siihen, alkaa naputus keljuilu ja jopa huuto kuin huonokuuloiselle,, näin se tahtoo mennä.
nimim, kokemusta on.
niinettäkun se "rakkausvaihe" kestää 2,5v
ja rakastellaan sitten yötä -päivää,,,ja välliin viikollaki...
siinähän tulee hirvee vastakkaisen puolen hormoonipläjäys
etenkin se testosteroni
se MIES hormooni
se,,,se ei tee hyvää meille naisille,,,,,,taikka tekee,,mutta se valloittaa estrogeenit elikkä se ikäänkuin himmeneee tahikka heikkenee...ja TEStot
vie estot ja aiheuttaa adrenalliini purkauksii
josta vääjämättä seuraa jottain äkssönnii...
ja mitäs muuta se on kuin sitten lautaset lentoon?
tahikka nythän on muodikkaampaa heitellä WC-paperrirullii ;)))
on aina erittäin kohtelias, ja huomaavainen kaikkia kohtaan.
Saattaapa hänellä olla vaikka pilkettäkin silmäkulmassa, mutta vain sopivasti.
Itse olen ylpeä hänestä, ja hänen käyttäytymisestään.
Lupaa kysyä, kun ollaan oltu pian 30 vuotta naimisissa, hihhii??