jos et käy pubeissa eikä ole mitään erikoisia harrastuksia missä miespuolisia vapaita miehiä vois tavata,on tosi vaikeeta löytää ketään.Noissa ns. treffipalveluissa on kaikenlaista onnenonkijaa ja useat naimisissa.Minä etsin vapaata henkilöä.En ole oppinut käymään lavoilla ja ne on yleensä matkojen päässä.ei ole autoa.Onko jollain neuvoa.Asun Turussa.olen 60 kymppinen ,nuorekas nainen,mutta niin yksin
Kovaa olla
ilman seuraa
181426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
seurakunnan ym,kerhojen kautta ? Siellä on myös leskimiehiä.
yleisessä merkityksessä,kaipa noissa eläkeläisseuroissa ja kirkon porukoissa on miehiäkin mut kun ei ne kiinnosta
että seura ym. toiminnassa mukana olevat miehet eivät kiinnosta. Pitäisi siis olla joku kotona viihtyvä "sohvaperuna", joka käy silloin tällöin kanssasi latotansseissa.
asiasta käsitykseni perustuu -62–72 lukuun,
mutta , mutta väitän että usein
- arvioidaan itsensä väärin, joko yli tai ali,
- haetaan hieman parempaa tai erilaista kuin itse on.
Silloin sitä ei löydy, eikä se pysy.
Se on aivan sama,
kun säästäisi ja siten ostaisi liian suuren omakotitalon,
jota ei olekaan varaa lämmittää,
ei jaksa siivota ja kunnostaa.
Olisihan se kiva,
mutta
kun ei ole varaa, niin hienoon omakotitaloon,
pitää luopua.
Samalla tavalla juuri minullakin ei autoo ei paljoo rahaakaan yksin en käy tansseissa en baareissa kävelen ja pyöräilen. Olen kuiteskin treffipalstoilta seuraa löytänyt vaihtelevalla menestyksellä, saa kyllä olla tosi varovainen ettei astu paskaan niin sanotusti
treffisivuilla on ihan useimmat huuhaata.Ja sitten jos ei voib harrastaa mitä tuolla joku ehdotti ,niin entäs sitten.Onkos täällä sellaista vapaata miestä jok oli kiinnostunu Turun naisesta(60 v. )
Käyn itse säännöllisesti kuntosalilla.
Suurin osa ko. salia käyttävistä naisista on paljon nuorempaa ikäluokkaa mutta muutama aktiivinen ikääntyneempikin joukkoon mahtuu.
Kunnostaan huolehtiva, tyylikkäästi kehonsa ja vuotensa kantava, jäntevä nainen on kaunis, älykäs (=itsestään hulehtiva) ja kiinnostava.
Tämä vain yksi esimerkki. Harrastuksia hirveä valikoima!
ja vanhaa kannattaa varoa. Itse elän aviossa ja sitä onkin jo kestänyt 45 vuotta. Mentiin naimisiin syystä, miksi silloin niin usein mentiin. Ympärilläni on tuttuja leskiä ja eronneita, ikäihmisiä kaikki ja naisia. Jotenkin tuntuu, että he olisivat minulle kateellisia ja haluaisivat vielä parisuhteeseen. Heille ja useille muillekin haluaisin sanoa ensi ohjeeksi: muistakaa asioita hänen puolestaan. Kerätkää vaatteita mitkä ovat unohtuneet milloin mihinkin. Alkakaa laittamaan ruokaa kaksikertaa päivässä. Useimmilla eturauhanen kummittelee ja se tietää yöllisiä vessassa juoksenteluja. Vaivoistaankin vaikertelu on joillakin päivän pää-uutisia. Ja näin edelleen loputtomasti kaikkea "kivaa". Todellakin, kannattaa miettiä tarkasti, ettei havittele ojasta allikkoon menemistä.
Uskon, että on lähes yhtä paljon yksinäisiä miehiäkin kuin on yksinäisiä naisia. Itse olen yksi heistä. Miehet ehkä eivät ole yhtä paljon esillä ja yhtä aktiivisesti seuraa hakemassa kuin naiset, vaan ovat sopeutuneet yksinäisyyteensä. Itse olen yksinäisyyden jo hyväksynyt ja siksi väitin, että yksinkin on hyvää olla. Kun on hyväksynyt kohtalonsa ja on mielekästä tekemistä, voi sinkkunakin elää tasapainoista elämää. Ehkä ei niin onnellista, mutta tasapainoista kuitenkin. Työ on hyvä terapia myös eläkeläiselle. Kun on tehnyt hyvän työn ja saanut siitä myös rahaa, on mieli hyvä. Myös kotona on aina tekemistä ja yksinkin voi harrastaa, matkustaa ja käydä erilaisissa tapahtumissa. Ei esim. teatteriesitys juuri muutu paremmaksi siitä että nainen istuu vieressä. Kuppiloissa ei kannata käydä, sillä nauravat harakatkin jos kuusikymppinen alkaa niissä istua.
En usko että sokkotreffi voi johtaa mihinkään, vaikka uteliaisuuttani joskus olen käynyt treffipalstoja lukemassa. Face to Face, mutta mistä tiedät onko toinen vapaa vai varattu, kun näet kiinnostavan kohteen. Myös juhannuksen aion viettää yksin ja jollen vedä "kalsarikännit" kotona ja menen aikaisin nukkumaan, saatan lähteä ilman päämäärää johonkin ajelemaan ja myös jossakin poiketa. Jos mieluisa nainen matkalla tulee vastaan lappu rinnassa "olen vapaa, on haku päällä" saatan esittäytyä.
Ei kannata pilata loppuelämänsä yksinäisyyttä suremalla.
Hyvää kesää sinulle ja kaikille mahdollisille lukijoilleni.
L
Yksin eläjä olen minäkin(nainen 60)
Kyllä sitä joskus kaipaa juttukaveria aikuisesta miehestä.
Siis sellaisesta joka joskus kävisi iltakahvilla tai jonka kanssa käytäisi vaikka syömässä.
Mutta on sitä niin tottunut yksin asumaan,että olisi vaikeaa tottua katselemaan sitä toista siinä päivästä toiseen.
Anteeksi vain,mutta näin minusta ainakin tuntuu.
Jos sitä sitten oikein tulisesti rakastuisi,niin mene ja tiedä.
Tuskin sellaista enää tällä iällä tapahtuu.
Ei enään minkäänlainen uros saa sukkia rakkaudesta pyörimään sun jaloissa.
ihminen on yksin ja jokaisen pitäisi oppia elämään myös oman itsensä kanssa. Parisuhteessa eläessäkin on hyvä olla tietyssä määrin itsenäinen. Eräs tuttavapariskunta on eroamassa ja vaimo tarrautuu aikuisiin lapsiinsa, kun muita ihmissuhteita ei ole. Itse olen pystynyt aina menemään rientoihin yksinkin. Silloin tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin. Nyt leskenä siitä on apua, ei jäänyt ihan tyhjän päälle. En aio muuttaa asumaan kenenkään kanssa enää, vaikka uusi ihmissuhde on heräämässä.
Täällä on monta yksin elävää miestä ja naista.
Tuskin ihan jokainen haluaisikaan sitä että samaan asuntoon pitäisi muuttaa ja elää toisiaan sietäen 24 h /vrk, vaan sellainen juttukumppani, kahvivieras, ja vaikka joskus matkakumppanikin, se olisi elämän suolaa.
Vaan eipä kohtaa täällä, enempää kuin muuallakaan, ei vaikka samat elämänarvot olisivat molemmila. Suurin syy kai onkin se, että omistamisen halu iskee heti alussa ja minua ainakin ahdistaa. En hae sänkyseuraa, sitä on tarjolla kyllä, mutta kiitos ei. Jos vuoteeni jaan, se on kumppanuutta johoin ystävyys voi johtaa, mutta ei kumppanuutta jolla mitataan ystävyyttä.
Reilu ja rehellinen mies joka istuu rantakivelle vaikka onkimaan, tai lähtee tutkimaan luontoa kulkien kivisenkin polun rinnallani valittamatta koko ajan kuumuutta tai itikoita, tai istuu hiljaa vierelläni pihakeinussa, tai vaihtaa ajatuksia aamiaispöydässä vaikkapa aamun uutisista, sellaisen miehen toivoisin ottavan yhteyttä itseeni. Minun aikani olisi varattu hänelle kaikki ne hetket jotka hän vierelläni viipyisi ja erossa ollessamme muistaisimme niitä hetkiä lämmöllä.
Netit ja sätit jäisivät jos sellaisen miehen kuulisin sanovan minulle; Tule ystäväin, vietetään hetki yhdessä kuunnellen kosken kohinaa ja linnun laulua.
Onko täällä sellaisia miehiä?
Tunne ja läheisyys tärkeämpiä kuin suorituspainotteinen "se jokin" joka tulee jos on tullakseen, - vaatimatta, - yrittämättä.
Uskaltaako kukaan tunnustautua romantikoksi romantikon ystäväksi, arkisten ja lennokkaidenkin ajatusten jakajaksi hetkissä joita elämä jakaa jos osaamme niitä jakaa?
tuntuu olevan tärkeää monelle miehelle. Sanoisin, että miehen rooli onkin yrittää, nainen valitsee.Tärkeissä suhteissani mies on aina ollut aktiivisempi. Olen havahtunut, että se seksipuoli on minullekin melko tärkeää. Kaikki ne muut asiat tulevat myös. Nuorena oli vähän toisin päin. Kyllä se halaaminen ja pussaaminen tuntuu mukavalta.
Eläkeläisten palvelutalossa lounasruokailu?
Juolahti mieleeni, että täällä kotiseudullani me käymme mieheni kanssa usein syömässä sellaisessa paikassa ja siellä on paljon yksinäisiä miehiä aterioimassa.
Olen huomannut, että naiset hakeutuvat mielellään miesten, varsinkin yksinäisten miesten pöytiin, Siellä tuttavuus suhteita solmitaan. Olen huomannut, että hyvinkin läheisiä on syntynyt.
Vilkaisepas loinasaikaan palvelutalolle!
Kun moni valittaa yksinäisyyttään, niin tulee mieleen, että eikö 60 ikävuoden aikana ole ehtinyt solmia lukemattomia ystävyyssuhteita molempiin sukupuoliin, tuskin kaikki ovat kuolleet yhtäkkiä.
Täytyy katsoa peiliin ja miettiä.
mieheen, joka valitteli yksinäisyyttään. Aloimme olla yhdessä ja meillä oli kivaa. Sitten hän yhtäkkiä alkoi epäillä, että minulla on toinen mies. Olen melko epätyypillinen henkilö, elämäni on ollut täynnä erilaisia ihmissuhteita. Avioliitossani olin uskollinen ja niin olen aina parisuhteessa. Suhde katkesi tähän epäilyyn. Kyllä minulla on muutakin tekemistä kuin jahdata miehiä. Jotkut miehet eivät tosiaan tajua, että muutakin elämää on oltava kuin parisuhde. Saa syyttää yksinäisyydestään itseään. Sen vain huomasin, että tällainen pikku kolaus ei tunnu miltään aviomiehen äkillisen kuoleman jälkeen. Elän täysillä eikä jää kotiin itkemään.
ihan kunnollisiakin yksinäisiä miehiä. Vaan kun emme kelpaa kenellekään. Pitää olla vähintään 20 cm naista pitempi, tässäkin iässä hyvä tanssimaan, kuljettaa kulttuuririennoissa jotka eivät pätkääkään jaksa kiinnostaa, maksaa ulkomaanmatkat, hoitaa se paskova ja rähisevä koiran rontti ym yhtä fiksua.
Pukeutuakin pitää osata tyylikkäästi,että sitten voi näytellä naisystävilleen. Ja niin edelleen.
Netissäkin oli täky 2 vuotta, mutta kun ei tuottanut tulosta, otin pois.
Turhaa narisette, ei teille mikään kelpaa. Välillä vain lainailette toisten omia. Kyllä minä jo tapanne tunnen.