Lapseni sijaisäiti ohjaa pride-koulutusta ja hän pyysi mua keväällä tulla kertomaan siellä oleville sijaisvanhemmiksi aikoville biologisen vanhemman näkökulmaa sijoituksesta ym. Oli aika jännä kokemus. En edes hermoillut kauheasti etukäteen, mutta kyllä meinas pupu tulla housuun kun istuin siinä 7:n pariskunnan edessä ja jokaisella heillä oma ennakkokäsityksensä siitä, millainen on biologinen vanhempi jolta on lapsi huostassa :) . Mietin, että mitä ihmettä mä teen tässä, mä haluan pois :) , mutta onneksi pikkuhiljaa pakokauhu laantui.
Se oli todella mielenkiintoista, ensin ohjaajat ja koulutuksessa mukana olevat esittelivät itsensä ja kertoivat perhetilanteestaan sekä kertoivat miksi haluaisivat sijaisvanhemmiksi, ja sen jälkeen itse olin vuorossa ja kerroin meidän tilanteestamme. Kerroin pääpiirteittäin huostaanototn syyn, yhteydenpidosta, suhteesta lapseen, sijaisvanhempiin ja soskuun sekä siitä miltä itsestä tämä sijoitus on tuntunut ym.
Alussa oli kyllä vähän jotenkin jähmeää, mutta aika äkkiä tunnelma vapautui ja minulta kyseltiin paljon kaikenlaista, olisinko ollut siellä joku puoltoista tuntia, lopussa aika meni todella nopeasti. Oli hienoa huomata, kuinka uskalsin olla oma itseni ja kuinka olimme siinä kaikki tasavertaisia, ei kukaan toista huonompi tai parempi. Sain siitä todella paljon itselleni ja uskon että tunne oli sama jokaisella. He eivät syöneet minua enkä minä heitä, vaikka sitä jokainen varmaan etukäteen saattoi vähän pelätä :) .
En mä tiedä, miksi tämän kerroin :) . Kuraa tällä palstalla kun tulee niskaan sanoo mitä vaan. Mutta, en mä ainakaan huomannut siellä ketään, joka rahan takia olisi sijaisvanhemmaksi ryhtymässä :), kyllä tuntui jokaisella olevan se motiivi, että ihan vilpittömästi haluaisivat auttaa. Käsitykseni mukaan osa kylläkin karsiutui syystä tai toisesta kurssilta. Että kyllä siellä aika tarkkaan selvitellään soveltuvuutta ym.
Se oli todella mielenkiintoista, ensin ohjaajat ja koulutuksessa mukana olevat esittelivät itsensä ja kertoivat perhetilanteestaan sekä kertoivat miksi haluaisivat sijaisvanhemmiksi, ja sen jälkeen itse olin vuorossa ja kerroin meidän tilanteestamme. Kerroin pääpiirteittäin huostaanototn syyn, yhteydenpidosta, suhteesta lapseen, sijaisvanhempiin ja soskuun sekä siitä miltä itsestä tämä sijoitus on tuntunut ym.
Alussa oli kyllä vähän jotenkin jähmeää, mutta aika äkkiä tunnelma vapautui ja minulta kyseltiin paljon kaikenlaista, olisinko ollut siellä joku puoltoista tuntia, lopussa aika meni todella nopeasti. Oli hienoa huomata, kuinka uskalsin olla oma itseni ja kuinka olimme siinä kaikki tasavertaisia, ei kukaan toista huonompi tai parempi. Sain siitä todella paljon itselleni ja uskon että tunne oli sama jokaisella. He eivät syöneet minua enkä minä heitä, vaikka sitä jokainen varmaan etukäteen saattoi vähän pelätä :) .
En mä tiedä, miksi tämän kerroin :) . Kuraa tällä palstalla kun tulee niskaan sanoo mitä vaan. Mutta, en mä ainakaan huomannut siellä ketään, joka rahan takia olisi sijaisvanhemmaksi ryhtymässä :), kyllä tuntui jokaisella olevan se motiivi, että ihan vilpittömästi haluaisivat auttaa. Käsitykseni mukaan osa kylläkin karsiutui syystä tai toisesta kurssilta. Että kyllä siellä aika tarkkaan selvitellään soveltuvuutta ym.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vau, upeaa kun menit. meille sanottiin, ettei kukaan halua tulla biovanhemmista. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, vaikka eihän siellä ole tarkoitus ketään arvostella, saada vain ymmärrystä asioihin. Kyse kun ei todellakaan ole mistään "kastijaosta" tai hyvä-paha asetelmasta. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassakaan.
Joskus naurattaa, kun täällä kritisoidaan niin paljon tuota koulutusta. Harvapa tietää, että siellä nimenomaan mietitään asiaa myös biojen näkökulmasta.
Nostan sinulle todella hattua. Harva olisi moiseen pystynyt, ole ylpeä itsestäsi. Ei varmaan ole helppo puhua omista kipeistä asioistaan. Varmasti moni biovanhempi hyötyy avoimuudestasi.
Täällä välillä tuntuu, että elämä biojen kanssa on täyttä tuskaa. Onneksi kuitenkin on toisenlaisia vanhempiakin, kuten sinä.
Meidän lapsilla on myös mahtavat vanhemmat. Toisen äiti on "iso muksuni" ja olenkin "se mutsi". Eli välimme on läheiset ja puhelin soi varmasti viikottain.
Toisen lapsen vanhemmat haluavat pitää etäisyyttä enemmän, mutta ihania hekin. Joka kerta halataan, kun tavataan.
Arvatkaapa vaan osaanko tämän palstan juttujen ansiosta arvostaa näitä vanhempia:)
voisi moni muukin biovanhempi mennä kursseille kertomaan oman kokemuksensa lapsen huostaanotosta ja näkemyksensä asiasta joka on todella henkilökohtainen kokemus itse kullekkin.
Huomasit varmaan että sijaisvanhemmiksi aikovat haluavat ymmärtää biovanhempia.
Minä olen kuullut eri kursseilla hyvinkin monen biovanhemman kertovan omista kokemuksistaan.
Aina saa uusia elmänohjeita kun ymmärtämys kasvaa.
Ymmärrän miten se on molemmin puolin palkitsevaa ja se antaa juuri sitä ymmärtämystä toisiamme kohtaan..
Arvokasta sekä hyvää jatkoa elämääsi. Älä pelkää tulevaisuudessakaan ole vain oma itsesi.
Teit hienosti kun kerroit tämän myös täällä palstalla.
Jos nuo kauheimmat ihmisoikeusloukkauksen kokeneet biobanhemmat pääsisivät Pride-kurssille kertomaan tilanteestaan, niin uskoisin, että rekrytointi vaikeutuisi huomattavasti. Minusta olisi lastensuojelun kannalta toivottavaa, että Pride-kurssilaisilla olisi rohkeutta kohdata ne tälläkin palstalla kirjoittaneet onnettomuuteen ajautuneet äidit ja sitten myös sellaiset isät, jotka ilmeisesti on avioerotilanteessa kokonaan unohdettu huostaanotetun lapsen lähiomaisena, kun vain äidiltä on lapsi otettu huostaan. Myös jotkut mummot ja isoisät voisivat kertoa Pride-kurssilaisille, miten katos lapsenlapsi elämästä ja miltä se tuntuu vanhuksesta. Näin kehittäisin kurssitusta nyt aluksi.
isien ja isovanhempien taikka lasten ja nuorten kertomien huostaanottokokemusten jälkeen
lähtisi tai edes harkitsisi sijaisvanhemmaksi ryhtymistä.........
se olisi erittäi hyvä saada kuulla myös se puoli huostaanotoista. Eihän se ole salaisuus sekään jos kerran on biovanhempi kokenut ihmisloukkauksen.
Mummot ja isoisät ovat kyllä olleet asialla olen kuullut monen tarinan.
meitäkin oli 8 perhettä ja kaikki rupesivat sijaisvanhemmiksi. Sehän on hyvä lähtökohta kun on avoimet kortit edessä. Tietää mitä on elämän ongelmissa elävillä biovanhemmilla sekä muilla läheisillä kerrottavana ja ymmärrämme että se ei ole helppoa kenellekkään.
kun valotat vähän tätä toistakin puolta.
Totuushan onkin käytännössä ihan muuta kuin mitä tän palstan perusteella vois päätellä.
Täällä on muutama provosoija kummallakin puolella ja sitte kaikki lähtee siihen mukaan.
Yleensä sijarit tulee omien biojensa kanssa huomattavasti paremmin toimeen kuin mitä täällä on annettu ymmärtää.
Valtaosa sijareista osaa kyllä käyttäytyä hyvin, eikä lasten vanhemmatkaan ole jatkuvasti meidän kimpussa, ihan satunnaisia mustasukkaisuuspuuskia lukuunottamatta ja humalassa. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää.
Ehkä se johtuu siitäkin, että todella perheisiin sijoitetaan niitä lapsia, joilla on todella tarve.
En usko, että montaakaaan sellaista onperheissä, jotka ois aiheetta.
Toisaalta myös nämä meidän lasten vanhemmat ei täällä käy, eikä taida ainakaan kirjotella sellaset sijarit, jotka mahdollisesti jonkun lapsia "piilottelevat", eli toimivat väärin, eivät halua paljastua.
mutta ei sosu halua että hänen töppö paljastuu, vaan tuollaiseen tilaisuuteen pääsee vain sellainen jolla aiheellinen huosta kyseessä.
mennä kertomaan tuntemuksiasi ja asian niin, kuin sinä sen koet ja näet. Siis, jos olet oikeassa, niin ei muuta kuin "framille"...
joissa on hyvä jakaa tietoa sekä kokemuksia.
Sijarit voivat sitä itse pyytää niin se myös voi toteutua.
muutama vuosi sitten kertomassa pride-koulutuksen tilaisuudessa perhehoitajan arjesta.
Aluksi jännitti kovasti, mutta kokonaisuudessaan tilaisuus oli aivan mukava.
Samassa tilaisuudessa oli myös bioäiti kertomassa oman tarinan lapsensa huostaanotosta.