Se oli viimenen pisara. Nyt riitti. Se viimeinen pisara oli se, että "rakkaan" isän takia on mahdollista, että en saa ikinä lapsia. Kiitti ihan vitusti. Syy miksi en voi saada lapsia, on se, että isä-rakas meni 10-vuotta sitten käymään Thaimaassa ja sai sieltä tippurin ja B-hepatiitin. Noh, isä käytti minua seksuaalisesti hyväkseen ja sain tippurin, joka siis aiheuttaa lapsettomuutta. Mulla on muutenkin koko ajan likainen olo, ja tuntuu että minun pitää vetää roolia kokoajan, sillä enhän minä ole ikinä surullinen, ei, minä olen luokan ilopilleri, se joka on aina äänessä, aina hymyilemässä. Vaikka en tahtoisi, en ollenkaan, haluisin istua nurkassa ja kuunnella musiikkia, mut aina mut vedetään tapahtumien keskelle, viihdyttämään, ei kukaan ymmärrä miten pahalta musta tuntuu. Miten paljo muhun sattuu tietää, että isä teki niin mulle. Mä oon ihan helvetin likanen, ja vaikka istun suihkussa tunnin, mun olo ei oo puhtaampi. Mua kuvottaa, mä ite eniten. Mitä 5-vuotias tyttö voi tehdä niin pahaa, että oma isä tappaa tämän viattomuuden. Siinä on pakko olla syy. Ja olen varma, että tein jotain väärin, miksi muuten?
Mun itsetunto on myös nollissa kavereitten takia, ne käyttää mua hyväkseen. Mä kuuntelen, ja jos tahdon puhua, mut heivataan pois. Mun pitää olla samaa mieltä kavereiden kanssa, tai ne suuttuu, ja jättää mut yksin. Mä oon muutenkin vaaka, ja se merkki on vähän vaikee, haluan miellyttää kaikkia. Mä en enää ees uskalla vaatia mitään, en kysyä, en ehdottaa. Mä pelkään et mun uudet ystävät hylkää mut, jos mä en tee niiden mielen mukaan. Ja mua pelottaa jos mun ystävät on kavereita keskenään. Niistä tulee parhaat kaverit ja minä joudun taas ulos. Niin on tapahtunut ennenkin. Monesti.
Mua on käytetty niin monesti hyväksi, että kohta tulee seinä vastaan, ja silloin en enää pysty vetämään maskia päälle, silloin ei ole enää mitään, minkä takia elää. Silloin ei ole enää mitään.
Mun itsetunto on myös nollissa kavereitten takia, ne käyttää mua hyväkseen. Mä kuuntelen, ja jos tahdon puhua, mut heivataan pois. Mun pitää olla samaa mieltä kavereiden kanssa, tai ne suuttuu, ja jättää mut yksin. Mä oon muutenkin vaaka, ja se merkki on vähän vaikee, haluan miellyttää kaikkia. Mä en enää ees uskalla vaatia mitään, en kysyä, en ehdottaa. Mä pelkään et mun uudet ystävät hylkää mut, jos mä en tee niiden mielen mukaan. Ja mua pelottaa jos mun ystävät on kavereita keskenään. Niistä tulee parhaat kaverit ja minä joudun taas ulos. Niin on tapahtunut ennenkin. Monesti.
Mua on käytetty niin monesti hyväksi, että kohta tulee seinä vastaan, ja silloin en enää pysty vetämään maskia päälle, silloin ei ole enää mitään, minkä takia elää. Silloin ei ole enää mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
-__-
Terapiaan tms? Ei noista traumoista yksin selviä joten järkevintä olisi päästä juttelemaan niistä jonkun ammattiauttajan kanssa.
Kuinka kovan tuomion isäsi on tuosta hyväksikäytöstä saanut vai vietiinkö asiaa oikeuteen? On hän ainakin velvollinen maksamaan korvauksia mahdollisesta lapsettomuudestasi. Rahalla ei tietenkään paikata henkisiä traumoja, mutta se nyt on vähintä mitä hän voi tehdä.
Itseään on muuten turha syyttää, sillä et sinä missään nimessä ole 5-vuotiaana tehnyt mitään sellaista että ansaitsisit vieläpä oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön. Tietenkin se siltä voi tuntua, minulla ei ole todellakaan kokemusta vastaavanlaisista ikävistä tilanteista ja siksi en tässä yritäkään sanoa että tietäisin miltä sinusta mahdollisesti tuntuu, sillä minä en todellakaan tiedä.
"Mun itsetunto on myös nollissa kavereitten takia, ne käyttää mua hyväkseen. Mä kuuntelen, ja jos tahdon puhua, mut heivataan pois. Mun pitää olla samaa
mieltä kavereiden kanssa, tai ne suuttuu, ja jättää mut yksin. Mä oon muutenkin vaaka, ja se merkki on vähän vaikee, haluan miellyttää kaikkia."
No minusta sinun kannattaisi tässä tilanteessa keskittyä ainoastaan itseesi ja omaan toipumiseesi, kyllä ne muut pärjäävät aina sen verran. Myöskään minkäänlaista hyväksikäyttöä ei sinun pitäisi enää kavereittesi osalta kärsiä, pistät vaikka välit poikki jos ei muu auta ja vetäydyt omiin oloihisi jos se on mahdollista.
Kavereille näistä asioista on varmasti vähän vaikeaa puhua. Ne ovat kuitenkin niin vaikeita asioita etteivät he niitä välttämättä ymmärrä ja siksi kehotankin sinua puhumaan näistä jutuista jonkun oikeasti ymmärtävän ihmisen kanssa.
Toivottavasti tämäkin vastaus oli tyhjää parempi, voimia sinne!
Ainahan lapsia voi adoptoida, vaikka tottakai on kova isku kuulla tollasta, varsinkin kun joku läheinen on sen aiheuttanu,eikä ajatus adoptoinnista houkuttele.. Mutta ehkä se on sun kohalla ainut tapa hankkia omia lapsia.. :/ Otan osaa.. :(
Ensinäkin, olen todella pahoillani puolestasi. Isäsi on jollain lailla mielisairas ihminen, mutta eihän se ole mikään puolustus. Toivon aina, että ihmiset jotka tekevät noin väärin saavat kärsiä siitä, että he ymmärtäisivät tehneensä väärin.
Sinun ei pidä hyväksyä tai ymmärtää isäsi tekoa. Sinun pitää vain oppia elämään sen asian kanssa, että niin on tapahtunut.
Älä jää yksin asian kanssa, vaan mene ammatti psykologin juttusille. Hän kuuntelee sinua ja on aidosti kiinnostunut siitä mitä sanot. Asian käsitteleminen ei tule olemaan luultavasti kovinkaan helppoa, mutta selviät siitä kyllä, se ei ole mitenkään mahdotonta!
Tuosta ystäviesi hyväksikäytöstä, älä vain anna heidän tehdä niin! Se varmasti vaikeuttaa asioita entisestään.
Ennen kuin jätät heidät suosittelen kuitenkin keskustelemaan asiasta heidän kanssaan, kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit heidän tekevän ja jättävän tekemättä. Jos mahdollista, älä tee asiasta riitaa ja osoita, ettet ole mitenkään riidanhaluinen.
Yritä jaksaa! Kerro täällä vielä myöhemminkin, mihin suuntaan olet asian kanssa päätynyt, toivottavasti kuljet kohti hyväksymistä ja helpompaa elämää!
Pärjäile!