Lapsellani on erittäin tiukka opettaja.
Hän huutaa lapsille päin naamaa täysin turhanpäiväisistä asioista, esimerkkinä se, että lapsi nosti kaverinsa reppuselkään koulun käytävällä. Lapsi tulee lähes joka päivä itkuisena kotiin, syynä että opettaja on taas huutanut hänelle. Lisäksi opettaja pukeutuu liian paljastavasti - koulun luokkakuvassa hänellä oli minihame ja erittäin avarakauluksinen tuubitoppi.
Olen ilmoittanut asiasta rehtorille, mutta hän sanoi, että en ole huomannut tällaista ja muita valituksia ei ole tullut.
Suositteletteko koulun vaihtoa kokonaan vai pitäisikö ottaa yhteyttä ylemmälle tasolle?
Kesäloman aikana olisi hyvin aikaa toimia.
Lapsi sanoi olevansa valmis vaihtamaan luokkaa vaikka kaverit jäisivät, mutta opettaja pelottaa häntä.
Hän huutaa lapsille päin naamaa täysin turhanpäiväisistä asioista, esimerkkinä se, että lapsi nosti kaverinsa reppuselkään koulun käytävällä. Lapsi tulee lähes joka päivä itkuisena kotiin, syynä että opettaja on taas huutanut hänelle. Lisäksi opettaja pukeutuu liian paljastavasti - koulun luokkakuvassa hänellä oli minihame ja erittäin avarakauluksinen tuubitoppi.
Olen ilmoittanut asiasta rehtorille, mutta hän sanoi, että en ole huomannut tällaista ja muita valituksia ei ole tullut.
Suositteletteko koulun vaihtoa kokonaan vai pitäisikö ottaa yhteyttä ylemmälle tasolle?
Kesäloman aikana olisi hyvin aikaa toimia.
Lapsi sanoi olevansa valmis vaihtamaan luokkaa vaikka kaverit jäisivät, mutta opettaja pelottaa häntä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Suurin piirtein samat ongelmat tulevat, meni lapsi mihin kouluun tahansa.
Jos opettaja on joutunut huutamaan lapsellesi, kun vähempi ei ole auttanut, syy on aivan ilmeisesti kovakorvaisessa lapsessasi.
Tämäntakaiset ei-minun-lapseni-valitukset ovat jokapäiväisiä niin monessa koulussa. Onneksi niihin ei paljoa kiinnitetä huomiota. Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee, sanotaan.
vaihda koulua! Tuollainen käytös tekee lapsellesi hallaa, ja ohjaa häntä kohtelemaan toisia huonosti.
Puhuttele ensin opettajaa ja sano sille, että tuollainen käytös ei sovi. Jokaisen vanhemman tulee puolustaa omaa lastaan. Vanhemmathan ovat opettajien työnantajia, ja voivat vaatia heitä käyttäytymään oikein.
Kun samassa luokassa on 30 lasta ja heillä kullakin isä ja äiti, on luokanopettajalla mielestäsi 60 "työnantajaa", jotka voivat vaatia häntä käyttäytymään "oikein".
Vanhempien kannattaa ensin sopia keskenään, mikä on "oikein", ja mennä vasta sen jälkeen puhuttelemaan opettajaa ja esittämään hänelle vaatimuksia. Siihen asti vanhempien on syytä keskustella lapsensa kanssa asialinjalla menemättä mukaan tämän väärinkäsityksiin.
Alkuperäiselle sen verran, että jos itse suhtaudut opettajaan kielteisesti, niin voitko muuta odottaa lapseltasikaan? Älä tee lapsellesi karhunpalvelusta!
Keskustelu on joskus vaikea taitolaji, mutta kannattaa opetella sekin taito,jotta lapsen kannalta asiat sujuisivat hyvin. Huonoa käytöstä ei vanhempien tule puolustaa, se on suora ei-toivotun tavan hyväksyntä.
Elämmeköhän vielä uutta vuosituhatta vai sitä aikaa, kun opettajan lapsena sain kuunnella kaikenlaisia ohjeita ja moitteita siitä, miten minua pitäisi kasvattaa tai miten on kasvatettu. Opettajan kakara oli kaikkien silmätikku ja kaikkien vanhempien avointa riistaa tarjottimella. Eniten uhoilivat ne vanhemmat, jotka itse eivät pystyneet lapsilleen mitään kasvatusta antamaan tai/ja joiden lapset käyttäytyivät kammottavasti koulussa. Em. vanhemmat soittelivat kotiin ja haukkuivat opettajan eli pitivät näitä 'puhutteluja' ikään kuin olisivat itseoikeutettuja esimiehiä.
Yhteistyö on se avain, millä asioita viedään eteenpäin, ei itsetarkoituksellinen hyökkäily.
lällälän löllöön - meiän lapselle huudetaan -IIIIIIK
Oma lapseni ei ole mikään opettajan unelmaoppilas varmastikaan, mutta oikean luokkamuodon löydyttyä koulussakin alkoi sujua. En todellakaan voinut syyttää opettajaa, koska tiesin millainen lapseni saattaa olla. Opettajalla ei isossa ryhmässä juuri ole resursseja vilkkaiden lasten kaitsemiseen.
Oletko muuten koskaan ollut kuulemassa kun ope päin naamaa huutaa lapselle. Vai olisiko viesti muuttunut matkalla. Taustalla ei välttämättä lapsellakaan ole pelkkä pelko opettajaa kohtaan, ehkä hänellä on jonkinlainen oppimisvaikeus, jonka vuoksi koulu tuntuu hankalalta.
Joka tapauksessa on asia parasta yrittää selvittää. Et kertonut minkäikäisestä lapsesta on kyse. Mitä pidempään ongelmat jatkuvat sen vaikeammaksi tilanne muuttuu yleensä. Itse kyllä aloittaisin opettajasta itsestään keskustelut, ja kuuntelevin korvin ja avoimin mielin. Viestistä ei käynyt ilmi, onko näin jo tehtykin.
Tutustuin ja ystävystyin lasteni perhepäivähoitajan kanssa. Aluksi lapseni pelkäsivät häntä (hoitajaa). En ihmettele, sillä hänen puheäänensä oli varmasti 20 desibeliä korkeampi kuin omani ja lisäksi hän korotti ääntään kieltäessään. Omat lapseni pelkäsivät häntä, koska oma ääneni on aina hieman hiljainen (usein on minulle sanottu, että puhu lujempaa, mutten pysty). Aiheesa hän aina kielsi, ettei sattuisi havereita, mutta lapseni sanoivat aina, että hän huutaa ja komentaa koko ajan. Myöhemmin tottuivat tyyliin ja itse selitin asian myös. Lopettaessaan pph:n, kun hoitaja lähti opiskelemaan, lapset pitivät hänestä kovasti. Voisikohan olla jotain tollasta teilläkin?
Jos asiat todella olisivat edellä kuvatulla tavalla, varmaan muutkin lapset valittaisivat,
Nähtävästi noin ei ole, vaan kirjoittaja on oikea ruikuttaja. Lapsella on ilmeisesti sopeutumisvaikeuksia. Taitaa olla vanhemmallakin.
Lapsi esittää kouluasioista mielellään oman "totuutensa", niin aikuinenkin - ja niin aivan selvästi tuo kirjoittajakin.
Onki opetettu siihe, et huutaa nii kovaa, että opeki kuulee. Saa siinä sitte opeki huutaa, ni kaikki kuulee. Mitä välii sil sit o.
selkeästi sanoo pelkäävänsä opettajaa ja tulee vielä itkien kotiin. Myös keskustelu tämän opettajan kanssa olisi ihan hyvä. Opettaja jos tietäisi että lapsi pelkää häntä voisi varoa korottamasta ääntään hänen kanssaan. Mutta tuossa vaiheessa on viisainta vaihtaa luokkaa mielestäni.
Itselläni on lapsen kanssa hiukka vastaava kokemus ja silloin keskustelin ko. opettajan kanssa. Hän lupasi kiinnittää enemmän huomiota asiaan. Opettaja vaihtui sitten myöhemmin koska tämä edellinen siirtyi muualle. Edelleen lapsi muistaa pahalla tätä opettajaa. Oma lapseni on erittäin rauhallinen ja hyvä koulussa, joten hän ei ole levoton riehuja ollut koskaan, vaan kilteimmästä päästä.
Onko lapsesi itse ilmoittanut kärsivänsä myös tuosta opettajan liian paljastavasta pukeutumisesta, vai kärsittekö siitä yhdessä lapsen kanssa, vai onko se sinun yksityinen kärsimyksesi? Vastaa, ole hyvä, koska ilman tuota tietoa en pysty muodostamaan ongelmastasi kokonaiskuvaa.
Omilta kouluajoiltani muistan tiettyjä oppilaita jotka joutuivat opettajan silmätikuksi. Oman poikani kohdalla ottaisin asian todella vakavasti ja lähtisin selvittämään. Tarvittaessa vaihtaisin koulua. Asenteesta "kaikki vanhemmat valittavat" ei kannata välittää, sinun tehtäväsi on puolustaa lastasi. Me aikuiset voimme vaihtaa työpaikkaa jos meitä kohdellaan kaltoin, mutta lapset eivät voi vaihtaa koulua omasta tahdostaan. Itselleni jäi traumoja huonosta kohtelusta koulussa aikanani ja oman poikani kohdalla otan vastaavat tilanteet erittäin vakavasti.
Ota kuitenkin selvää onko lapsesi kertoma totuus, voi olla että hän peittelee koulukiusausta muiden oppilaiden taholta tai jotakin muuta. Toiset oppilaat tietävät asiasta, jos opettaja oikeasti kohtelee lastasi kaltoin. Pystytkö kysymään muilta vanhemmilta?
Mikä on oma suhtautumisesi yleensä pukeutumiseen? Jos noin kovasti vaivaa, ota ja soita mikäli kehtaat suoraan opettajalle ja kerro vaivasi. Kerro samalla huutamisesta äläkä kirjoittele tänne tai valita ympäri kylää. Mikset hoida tätä asiaa sen henkilön kanssa, jota asia koskee? Oma lapseni käyttää 'huutaa' -sanaa yleisilmaisuna aikuisen puhumisesta. Olen siitä hänelle huomauttanut, ettei hän voi sanoa toisen ihmisen huutavan jos hän ei sitä tee. Moittiminen on eri asia. Mistä häntä moititaan ja mistä mahdollisesta syystä. Ota selvää suoraan opettajalta, mistä on kysymys ja tapaa hänet kasvotusten, ei puhelimessa eikä varsinkaan sähköpostitse.
Siinä asiallinen neuvo vanhemmalle, joka on kasvattajana epäonnistunut.
Vierastan kovasti tätä ajatusta oppilaista ja vanhemmista koulun asiakkaina!Vanhemmat katsovat oikeudekseen valittaa ja puuttua asioihin, jotka eivät oikeasti heille kuulu. Tietysti jos opettaja tekee työnsä huonosti, siihen on puututtava.Liian sexyyn pukeutumiseenkin voi mielestäni ottaa kantaa.
Ole yhteydessä suoraan opettajaan. Itseäni opena ärsyttää rehtorin kautta tulevat viestit.Suora kommunikointi on parasta. Rohkeutta!
taas oli näitä v-tun vinkujia.. ja elämä ittellä niiiiiin hukassa.
Menisivät vierotukseen!
oot niin onneton vanhempi että osta oma valtio!! Siellä voit sitten tappaa kaikki joilla on lila hame tai pinkit tossut - tai haisee odoronolle.
Ja muista - olet ihanan suvaitseva ja kehittynyt...
Työskentelin joskus koulussa. Näin monenlaisia opettajia ja muita kasvatushenkilökuntaan kuuluvia työntekijöitä. Oli joitain erityisen "cooleja ja rentoja" opettajia, jotka eivät pikkuasioihin puuttuneet. Se oli lasten kannalta mukavaa niin kauan, kunnes tuli joku ongelma, jonka eteen olisi pitänyt tehdä töitä. Tuolloin nuo "coolit ja rennot" opettajat pysyivät "cooleina ja rentoina" edelleen, eivätkä suuremmin jaksaneet ottaa asioista itselleen murhetta.
Tunnolliset opettajat jaksavat puuttua erilaisiin asioihin, myös silloin kun se ei ole mukavaa. Eihän kukaan ole mielellään se motkottava täti tai setä! Paljon helpommallahan pääsisi, jos sulkisi silmänsä häiriöiltä ja painelisi opettajienhuoneeseen kahville. Jos kaikki opettajat toimisivat niin, olisi koulussa yleisesti ottaen aika "rento meno". Toisin sanoen turvatonta.
Se, että opettaja jaksaa puuttua häiriökäyttäytymiseen on merkki siitä, että hän välittää, eikä vain yritä päästää itseään helpolla. Luultavasti hän on myös se opettaja, joka iltapäivällä on pisimpään koululla valmistelemassa opetusta, ja joka aktiivisimmin tarkkailee esim. lasten hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita huomatakseen epäkohdat ajoissa.
Vaikka toki jokainen tapaus kannattaa puntaroida erikseen.