Eli mun kirjoittamia runoja ja Proosia, risuja ja ruusuja saa antaa :)
Pelastus
Valon viilto,
rikkoo pimeyden.
Valo katulampun,
lapsen pelastaa.
Tien näyttää,
koti oven paljastaa.
Joku ratkaissut,
mielen palapelin.
Ikuisuuteen antaa,
sanan tarvitun.
Pelastus.
**
Kuuma kesä
Viileä, niin viileä on vesi nilkkaani vasten. Se pistelee, se kutittaa ja kohta en tunne enää mitään. Vesi muuttui lämpimäksi.
”Hassua”, mieleni sanoo ja kikattaa iloisen oloisesti. Vesi muuttuu vai onko se pelkkää tottumista veden viileyteen? Veikkaan jälkimmäistä. Tai mistä minä tiedän, mistä kukaan voi tietää varmaksi mitään?
Synkistyn ja kahlaan syvemmälle. Kipristän varpaitani, polviani pistelee.
Omituinen tunne. Se, että lämmin aurinko hyväilee selkääni, päätäni, hartioitani ja samaan aikaan viileä vesi suutelee varpaita, polvia.
Kuulen takaani tutun auton äänen ja koiran haukuntaa. En käänny katsomaan. Vesi kutsuu minua, se tahtoo sulkea minut viileään syleilyynsä. Antaudun sen kutsulle ja sukellan. Kylmä vesi pistelee kehoani niillä pienillä tikareillaan.
Hameeni liimautuu jalkoihini kiinni ja hiukset leijuvat ympärilläni. Tämä on minun oma ihmemaa.
Pian, liian pian, keuhkoni vaativat happea. Jaksan vielä hetken ja nousen vihdoin ylös hymyillen.
Pelastus
Valon viilto,
rikkoo pimeyden.
Valo katulampun,
lapsen pelastaa.
Tien näyttää,
koti oven paljastaa.
Joku ratkaissut,
mielen palapelin.
Ikuisuuteen antaa,
sanan tarvitun.
Pelastus.
**
Kuuma kesä
Viileä, niin viileä on vesi nilkkaani vasten. Se pistelee, se kutittaa ja kohta en tunne enää mitään. Vesi muuttui lämpimäksi.
”Hassua”, mieleni sanoo ja kikattaa iloisen oloisesti. Vesi muuttuu vai onko se pelkkää tottumista veden viileyteen? Veikkaan jälkimmäistä. Tai mistä minä tiedän, mistä kukaan voi tietää varmaksi mitään?
Synkistyn ja kahlaan syvemmälle. Kipristän varpaitani, polviani pistelee.
Omituinen tunne. Se, että lämmin aurinko hyväilee selkääni, päätäni, hartioitani ja samaan aikaan viileä vesi suutelee varpaita, polvia.
Kuulen takaani tutun auton äänen ja koiran haukuntaa. En käänny katsomaan. Vesi kutsuu minua, se tahtoo sulkea minut viileään syleilyynsä. Antaudun sen kutsulle ja sukellan. Kylmä vesi pistelee kehoani niillä pienillä tikareillaan.
Hameeni liimautuu jalkoihini kiinni ja hiukset leijuvat ympärilläni. Tämä on minun oma ihmemaa.
Pian, liian pian, keuhkoni vaativat happea. Jaksan vielä hetken ja nousen vihdoin ylös hymyillen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.