Onko

Lopputyö on pyssännyt täysin. 82 sivua kirjoitettu teknistä tekstiä. Teen sen kirjallisuustutkimuksena englanniksi engl. kielisistä lähdekirjoista. Nyt homma ei mene eteenpäin. Kirjoitusprosessi ei ole ollut aivan lyhyt, koska olin vuosien saatossa useeseen otteeseen töissä ja into kirjoittamsityöstä oli poissa.

Onko neuvoja tähän tilanteeseen, jossa yli 80 sivua kirjoitettu tekstiä, mutta aika huonosti (raakatekstiä) ja välttämättä en ole ymmärtänyt, mitä lähdekirja on sanonut, joten kaikki tekstit pitisi alkaa nyt (minun) tarkistamaan paragrafi paragrafilta työstäni, että onko edes asia muodostettu referaatiksi oikein.

Miten kannattaisi lähestyä tällaista urakkaa? Neuvoja? Oletko ollut samanlaisen tehtävän edessä gradua (di-työtä) tehdessäsi?
Edessäni mitä todennäköisemmin on ihan hirveä työ. Normaalisiti di-työt tehdään 6 kk, jos tilauksena yritykselle. Graduissa menee ehkä vuosi tai kaksi, mutta että vuositolkulla...!!

Deadline eli vuosi 2010 tulee kohta vastaan. Vanhan tutkintorakenteen mukaan silloin muinoin aloittaneet, tulee valmistua 2010 mennessä. Siksi etsin lyhyempää polkua gradulleni (di-työ).


Tosiaankin nyt tuntuu siltä (ja on lähes pakko) alkaa käymään uudelleen kertaalleen lähdekirjoja läpi, koska pompin aika paljon kirjoitusvaiheen alussa yli tekstien lähdekirjoista, joita en tajunnut. Tekninen teksti ei helppoa välttämättä. Tuntuu että aloitan uudelleen koko homman, siihen menee kuukausi tolkulla aikaa ennekuin olen loppuun päässyt tuon "uudelleen kirjojen luku"- prosessin.

Ohjaajaa minulla ei ole. Proffa sanoi, ettei valitettavasti voi auttaa mitenkään lopputyön teossa. Siitä kun sain kaikki opinnot (opintoviikot) suoritettua kului myös useampia vuosia. Yritin yhdestä muutsta aiheesta lopputyötä, muttei proffa hyväksynyt sitä.

Tästä aiheesta teen sitten aika vaivalloista ja vuosia kestävää työtä. Toivoisin että loppu häämöttäisi. Toivottomalta tuntuu.

Luulisi, että kun on 80 sivua tekstiä koossa, että siinähän se on. Mutta nyt alkaa ruljanssi uudelleen.

Minulla on 7-10 lähdettä siihen ja lisäksi laitan sinne osuuden mallinnuskuvia loppuun eri ohjelmilla tehtyjä (3D kuvia). Teen ohjelmien vertailua jne. Joten siksi kymmenisen lähdekirjaa vain. Lieneköhän se riittävä?
111945
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Lisäksi matkaa opiskelupaikkakunnalle on pyöreästi 1000 km. Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä yllä kysymieni asioiden kanssa!

Äänestä

nyt aivan ensimmäiseksi, mikä laitos Suomessa on sellainen, jossa proffa ei voi auttaa lopputyön teossa mitenkään (muuten kuin hylkäämällä ehdotettuja aiheita). Nämä lusmut pitää saada yleiseen tietoon.

Äänestä
  • lisätiedot voisivat helpottaa ulkopuolisen tilanteeseen asettautumista: miksi englanniksi (onko välttämätöntä) ja miksi tekstin teknisyys on jokin erityisesti korostettava asia, jos kysymys kuitenkin on di-työstä? Eikö tekninen (suppea) vokabulaari pikemminkin helpota tilannetta verrattuna kielellisesti kunnianhimoisempaan työhön?

    Ei kai siinä muu auta kuin tarkistaa, ettei ole kirjoittanut ihan puutaheinää. Sisällön osalta tarkistus on oma tehtäväsi, sen sijaan tekstin ymmärrettävän etenemisen voisi paremmin arvioida joku muu.

    Jos tuo määrä ei vielä tunnu _läheskään_ valmiilta työltä, niin se on merkki siitä, ettet ole asettanut kunnollista tutkimusongelmaa. Aika vaikea työlle on pistää pistettä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja minne päästä.

    Lähdekirjallisuuteen yleensä kannattaa poimia artikkeleitakin, niin ei tarvitse kahlata kaikkien niiden jaarittelujen läpi, joita kirjoihin tungetaan. Näissä näkee myös selviä tutkimusongelmia, joista voi ottaa vinkkejä omaan työhön. Lopputyötä kannattaisi ajatella enemmän pitkitettynä artikkelina (tai artikkelikokoelmana) kuin kirjana, vaikka pituusvaatimus usein ohjaa ajatukset jälkimmäiseen.

    Täydellinen ohjauksen puute on saatettava laitoksen tai mieluummin tiedekunnan johdon tietoon.

    Äänestä

  • Oulun yliopisto ja teknillinen tiedekunta siellä! Tarkemmin sanon JA SUUREMMALLA ÄÄNELLÄ sitten kun dippainssin paperit kourassa.

    Äänestä

  • ´´´´´´´´ kirjoitti:

    lisätiedot voisivat helpottaa ulkopuolisen tilanteeseen asettautumista: miksi englanniksi (onko välttämätöntä) ja miksi tekstin teknisyys on jokin erityisesti korostettava asia, jos kysymys kuitenkin on di-työstä? Eikö tekninen (suppea) vokabulaari pikemminkin helpota tilannetta verrattuna kielellisesti kunnianhimoisempaan työhön?

    Ei kai siinä muu auta kuin tarkistaa, ettei ole kirjoittanut ihan puutaheinää. Sisällön osalta tarkistus on oma tehtäväsi, sen sijaan tekstin ymmärrettävän etenemisen voisi paremmin arvioida joku muu.

    Jos tuo määrä ei vielä tunnu _läheskään_ valmiilta työltä, niin se on merkki siitä, ettet ole asettanut kunnollista tutkimusongelmaa. Aika vaikea työlle on pistää pistettä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja minne päästä.

    Lähdekirjallisuuteen yleensä kannattaa poimia artikkeleitakin, niin ei tarvitse kahlata kaikkien niiden jaarittelujen läpi, joita kirjoihin tungetaan. Näissä näkee myös selviä tutkimusongelmia, joista voi ottaa vinkkejä omaan työhön. Lopputyötä kannattaisi ajatella enemmän pitkitettynä artikkelina (tai artikkelikokoelmana) kuin kirjana, vaikka pituusvaatimus usein ohjaa ajatukset jälkimmäiseen.

    Täydellinen ohjauksen puute on saatettava laitoksen tai mieluummin tiedekunnan johdon tietoon.

    Ensinnäkin hurjasti kiitoksia kun vastasit!

    kysyit:
    "miksi englanniksi (onko välttämätöntä)"

    -Olen olettanut, että ne ehkä tehdään englanniksi pääosin. Lähteet minulla kaikki englanniksi, siksi helpompaa minulle kuin alkaa kääntämään niitä lähteitä. Tuttavani, joka osaa vain englantia, on lupautunut käymään sitä läpi. Mutta hän itse ei ole gradua edes tehnyt (hänen maassaan ja tutkinnossa ei tehdä graduja vaikka yliopisto onkin). Hän on ainoa, joka vähän voi auttaa kirjoitukseni läpikäynnissä, ja kirjoitusvirheiden ym ideoiden etsimisessä. Ja viimeinen syy: kirjoitin englanniksi, jotta saa proffa ansionsa mukaan. Ei ymmärrä pätkääkään englantia!!

    kysyit:
    "ja miksi tekstin teknisyys on jokin erityisesti korostettava asia, jos kysymys kuitenkin on di-työstä?"

    - Minun AJATUS/KIRJOITUS MOKA!!! Korostin tekninen-sanaa VAHINGOSSA turhaan. Ajattelin vaan puhua yleisesti gradusta. (Syy: jos tällä palstalla sanoo tekevänsä dippatyötä vastaukset on tyyliä: 'mene rikas nussimaan sitä ja sitä...' tai 'eikö iskä maksa..plää, pläää...') Kun olin kirjoittanut juttuni tälle palstalle, niin ajattelin että olisi parempi mainita se dippatyö jotenkin...laitoin sanan tekninen...sen jälkeen lisäilin tarkotuksella karttamaani sanaa dippatyö..
    Saiko tästä selostuksesta nyt selvää, mutta kuitnekin

    kysyit:
    "Eikö tekninen (suppea) vokabulaari pikemminkin helpota tilannetta?"

    -Ei mielestäni. Mutta tärkeintä, että saan sen homman siihen muotoon tekstin ja asian osalta, että sen proffat hyväksyisi.

    Toinen asia sitten, mitä olen miettinyt työtä tehdessä on, että kun kirjoitan lähteistä referaatti-tyyppisesti tarinaa, niin kuinka paljon minun tulisi MUOKATA lukemaani tekstiä, jotta se kävisi kirjoittamakseni tekstiksi! No, sen näkee sitten, kun annan (lue: tällä kertaa taas YRITÄN TARJOTA) työn proffalle ja tuleeko bumerangina takaisin.


    kysyit:
    "Jos tuo määrä ei vielä tunnu _läheskään_ valmiilta työltä, niin se on merkki siitä, ettet ole asettanut kunnollista tutkimusongelmaa."

    -Määrä eli 80 sivua tekstiä on hyvä määärä, mutta minun kysymykseni olikin lähteiden määrä. Onko kymmenisen lähdettä liian vähän huomioiden, että siellä on sitä softalla tehtyä mallinnusta ja niistä kuvista printtejä appendix'ksi ja lisäksi tekstimuodossa vertailua eri softista.

    -Hyvä kommentti. Se laittaa minut miettimään, että kyllä minun pitää käsitellä jotenkin itse ongelmaa ja ihan kirjaimellisesti kirjoittaa se ylös sinne dippatyöhön!!

    Mielestäni olen tekstissä käsitellyt ongelmaa, mutta riittävästikö? Se selviään tuleeko 'bumerangina' takaisin..

    Aihe minulla on itse keksimäni. Yritän tonkia esiin asioita lähdekirjallisuudesta, jotka liittyy aiheeseen. Menen tavallaan aina kohti aihetta eri kantilta katsottuna. Eihän sitä muuten osaa tehdä kirjallisuusaiheesta ilman ohjaajaa. Tahtoo myös käydä, että löytää jonkin hyvän kirjan ja aihe laajenee ja sitä muuttaa otsikkoa vähän toiseen suuntaan.

    Aiheeni nyt on mielestäni hyvä ja sen pitäisi kelvata proffalle.


    kysyit:
    "Lähdekirjallisuuteen yleensä kannattaa poimia artikkeleitakin, niin ei tarvitse kahlata kaikkien niiden jaarittelujen läpi.."

    -taitaapi muutama olla niitäkin ja mitä mieltä olet, eikös niistä saa nopeasti lisää lähteitä, jos lähteitä liian vähän.

    Äänestä

  • ´´´´´´´´ kirjoitti:

    lisätiedot voisivat helpottaa ulkopuolisen tilanteeseen asettautumista: miksi englanniksi (onko välttämätöntä) ja miksi tekstin teknisyys on jokin erityisesti korostettava asia, jos kysymys kuitenkin on di-työstä? Eikö tekninen (suppea) vokabulaari pikemminkin helpota tilannetta verrattuna kielellisesti kunnianhimoisempaan työhön?

    Ei kai siinä muu auta kuin tarkistaa, ettei ole kirjoittanut ihan puutaheinää. Sisällön osalta tarkistus on oma tehtäväsi, sen sijaan tekstin ymmärrettävän etenemisen voisi paremmin arvioida joku muu.

    Jos tuo määrä ei vielä tunnu _läheskään_ valmiilta työltä, niin se on merkki siitä, ettet ole asettanut kunnollista tutkimusongelmaa. Aika vaikea työlle on pistää pistettä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja minne päästä.

    Lähdekirjallisuuteen yleensä kannattaa poimia artikkeleitakin, niin ei tarvitse kahlata kaikkien niiden jaarittelujen läpi, joita kirjoihin tungetaan. Näissä näkee myös selviä tutkimusongelmia, joista voi ottaa vinkkejä omaan työhön. Lopputyötä kannattaisi ajatella enemmän pitkitettynä artikkelina (tai artikkelikokoelmana) kuin kirjana, vaikka pituusvaatimus usein ohjaa ajatukset jälkimmäiseen.

    Täydellinen ohjauksen puute on saatettava laitoksen tai mieluummin tiedekunnan johdon tietoon.

    "Aika vaikea työlle on pistää pistettä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja minne päästä."

    -On HAJUA. Kovastikkin. On tiedossa, mitä oli alunperin ja on tarkoitus tehdä. Tavoite on saada työ läpi. Korkeimmat arvosanat on jo pois luettu, kun ei ole yritystä takana, jolle sen työn tekisin. Tavoite on valmistua yliopistolta pois.

    Siksi olen pystynyt kirjoittamaan noinkin paljon kuin 80 sivua. En olisi hek.koht. niin voinut tehdä ilman hyvää 'hajua'.

    Tosin kirjoitustyön varrella aihe on muokkautunut vähän parempaan suuntaan..mm. löysin kirjan, jossa kerrotaan aiheestani, johon liittyy vähän enemmän tutkimusta mielenkiintoisesta teoriasta jne., joka mielestäni on kannattanut myös kirjoittaa tekstiin (muuttaamalla hiekan aihetta).

    Voisin jatkaa ja jatkaa uusien kirjojen etsimistä ja nytkin viikko sitten löytyi taas uusi mahdollinen lähdekirja.

    Ajattelin kuitenkin laittaa jo pisteen hommalle, kuten sanoit. Tarjota työtä proffalle. Ehkä se menee noin läpi. Ja pääsisi jo jatkamaan elämää.

    Kysymykseni onkin (johon toki nyt proffakin ja laitos pystyy vastaamaan) Kuulostaako teistä 10 lähdettä pienelle määrälle?

    Lähteet jakautuu:
    1. artikkelit (lyhyempiä lähteitä) ja vain muutama
    2. kirjat 300-200 sivuisia

    Kun lisäksi on se mallinnus osuus, josta puhuin!

    Äänestä

  • selvennystä kirjoitti:

    "Aika vaikea työlle on pistää pistettä, jos ei ole hajuakaan siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja minne päästä."

    -On HAJUA. Kovastikkin. On tiedossa, mitä oli alunperin ja on tarkoitus tehdä. Tavoite on saada työ läpi. Korkeimmat arvosanat on jo pois luettu, kun ei ole yritystä takana, jolle sen työn tekisin. Tavoite on valmistua yliopistolta pois.

    Siksi olen pystynyt kirjoittamaan noinkin paljon kuin 80 sivua. En olisi hek.koht. niin voinut tehdä ilman hyvää 'hajua'.

    Tosin kirjoitustyön varrella aihe on muokkautunut vähän parempaan suuntaan..mm. löysin kirjan, jossa kerrotaan aiheestani, johon liittyy vähän enemmän tutkimusta mielenkiintoisesta teoriasta jne., joka mielestäni on kannattanut myös kirjoittaa tekstiin (muuttaamalla hiekan aihetta).

    Voisin jatkaa ja jatkaa uusien kirjojen etsimistä ja nytkin viikko sitten löytyi taas uusi mahdollinen lähdekirja.

    Ajattelin kuitenkin laittaa jo pisteen hommalle, kuten sanoit. Tarjota työtä proffalle. Ehkä se menee noin läpi. Ja pääsisi jo jatkamaan elämää.

    Kysymykseni onkin (johon toki nyt proffakin ja laitos pystyy vastaamaan) Kuulostaako teistä 10 lähdettä pienelle määrälle?

    Lähteet jakautuu:
    1. artikkelit (lyhyempiä lähteitä) ja vain muutama
    2. kirjat 300-200 sivuisia

    Kun lisäksi on se mallinnus osuus, josta puhuin!

    kaiken viitatun kirjallisuuden tarvitse olla työssä mitenkään olennaisessa asemassa, ja jos esimerkiksi olet löytänyt uuden relevantin opuksen, niin voit viitata siihen sopivassa kohdassa jonkinlaisena sivumainintana, esimerkiksi "asiasta enemmän, katso ..." tai "se ja se on tästä eri mieltä, katso ...". Lähestulkoon valmista tekstiä ei kannata lähteä sen enempää enää muuttelemaan, vaikka kiusaus tähän onkin aina olemassa.

    Toisaalta kymmenkunta lähdettä voi vallan hyvin riittää, jos niitä on käsitelty syvällisemmin. Niiden määrä ei sinänsä ole mikään itseisarvo, vaan olennaista on, pysyykö oma teksti niiden avulla tieteellisen tutkimuksen puitteissa (tai oikeammin sanottuna selviääkö se, että kirjoittaja hallitsee tutkimuskäytännöt, kuten juuri viittaamisen). Edellä mainituilla "kursorisilla" viittauksilla lähteiden määrää voi halutessaan kikkailla isommaksi, mutta ei pidä sortua siihen, että luettelee lähdekirjallisuuden käyttämiä lähteitä ikään kuin ominaan. Näistä jää jos nyt ei kiinni niin ainakin epävarma olo. Ei sillä, että olisi tästä omakohtaista kokemusta. ;)

    Referaatteja kirjoittaessa on pakko välttää liiallista muokkausta, jotta ajatus säilyy alkuperäisen suhteen tarkkana. Tietenkään suorat lainaukset eivät ole sallittuja (jos ei merkitse niiden olevan sellaisia), ja sanoja kannattaa usein korvata synonyymeilla. Asian voi ajatella siltä kannalta, että miten _itse_ toivoisi omaa tekstiä käsiteltävän (ajatuksen säilyminen vs. sanamuotoilujen plagiointi).

    Hyviä arvosanoja on oikeastaan järkevää metsästää vain, jos aikoo jatkaa akateemisella uralla jatko-opintoihin. Eikä niihinkään mitään erinomaisuutta (aina) edellytetä. Ne, jotka tulevat yliopistoihin ovat yleensä olleet koulussa parhaimmistoa, ja oman kokemukseni mukaan osa opiskelijoiden jumittumisista johtuu siitä, että ei hyväksytä "vääjäämätöntä" paikkaa keskikastissa, vaan yritetään valtavalla työmäärällä pysytellä väkisin huipulla, arvosanoissa mitattuna. (Usein tämä laitetaan epämääräisesti perfektionismin piikkiin.)

    Luulen, että suomi24:n tälle palstalle ei pahemmin eksy niitä ääliöitä, joissa dippatyön tekeminen aiheuttaisi alemmuuskompleksin ja solvaamisreaktion. Itse sortuisin tähän vielä vähemmän, sillä vaikka satun olemaan humanistiselta alalta valmistunut, olen kuitenkin entinen teekkari, tai siis ylpeästi ikiteekkari. Sen sijaan tekisi mieli solvata proffaasi, joka ei edes englantia osaa. Kuka työsi sitten tarkastaa, ja miksei tämä taho ole ohjaajanasi?

    Tilanteesi kuulostaa paljon avausviestiäsi valoisammalta, joten ei muuta kuin se viimeinenkin apina pois selästä...

    Äänestä

  • ´´´´´´´´ kirjoitti:

    kaiken viitatun kirjallisuuden tarvitse olla työssä mitenkään olennaisessa asemassa, ja jos esimerkiksi olet löytänyt uuden relevantin opuksen, niin voit viitata siihen sopivassa kohdassa jonkinlaisena sivumainintana, esimerkiksi "asiasta enemmän, katso ..." tai "se ja se on tästä eri mieltä, katso ...". Lähestulkoon valmista tekstiä ei kannata lähteä sen enempää enää muuttelemaan, vaikka kiusaus tähän onkin aina olemassa.

    Toisaalta kymmenkunta lähdettä voi vallan hyvin riittää, jos niitä on käsitelty syvällisemmin. Niiden määrä ei sinänsä ole mikään itseisarvo, vaan olennaista on, pysyykö oma teksti niiden avulla tieteellisen tutkimuksen puitteissa (tai oikeammin sanottuna selviääkö se, että kirjoittaja hallitsee tutkimuskäytännöt, kuten juuri viittaamisen). Edellä mainituilla "kursorisilla" viittauksilla lähteiden määrää voi halutessaan kikkailla isommaksi, mutta ei pidä sortua siihen, että luettelee lähdekirjallisuuden käyttämiä lähteitä ikään kuin ominaan. Näistä jää jos nyt ei kiinni niin ainakin epävarma olo. Ei sillä, että olisi tästä omakohtaista kokemusta. ;)

    Referaatteja kirjoittaessa on pakko välttää liiallista muokkausta, jotta ajatus säilyy alkuperäisen suhteen tarkkana. Tietenkään suorat lainaukset eivät ole sallittuja (jos ei merkitse niiden olevan sellaisia), ja sanoja kannattaa usein korvata synonyymeilla. Asian voi ajatella siltä kannalta, että miten _itse_ toivoisi omaa tekstiä käsiteltävän (ajatuksen säilyminen vs. sanamuotoilujen plagiointi).

    Hyviä arvosanoja on oikeastaan järkevää metsästää vain, jos aikoo jatkaa akateemisella uralla jatko-opintoihin. Eikä niihinkään mitään erinomaisuutta (aina) edellytetä. Ne, jotka tulevat yliopistoihin ovat yleensä olleet koulussa parhaimmistoa, ja oman kokemukseni mukaan osa opiskelijoiden jumittumisista johtuu siitä, että ei hyväksytä "vääjäämätöntä" paikkaa keskikastissa, vaan yritetään valtavalla työmäärällä pysytellä väkisin huipulla, arvosanoissa mitattuna. (Usein tämä laitetaan epämääräisesti perfektionismin piikkiin.)

    Luulen, että suomi24:n tälle palstalle ei pahemmin eksy niitä ääliöitä, joissa dippatyön tekeminen aiheuttaisi alemmuuskompleksin ja solvaamisreaktion. Itse sortuisin tähän vielä vähemmän, sillä vaikka satun olemaan humanistiselta alalta valmistunut, olen kuitenkin entinen teekkari, tai siis ylpeästi ikiteekkari. Sen sijaan tekisi mieli solvata proffaasi, joka ei edes englantia osaa. Kuka työsi sitten tarkastaa, ja miksei tämä taho ole ohjaajanasi?

    Tilanteesi kuulostaa paljon avausviestiäsi valoisammalta, joten ei muuta kuin se viimeinenkin apina pois selästä...

    Joo, mietin juuri tuota, että olekohan tehnyt referointia oikealla tavalla.

    Lähes kaikki asiat, mistä puhun, on niistä lähdekirjoista. Tosin lähdekirjan tekstin kerron omin sanoin ja, kuten mainitsit, synonyymeillä. Epäilyttää tietysti voiko näin tehdä koko työtä!! Asia on minulle sen verran vaikeaa ja joka lause faktoihin perustuvaa, että vaikeaa siitä on itse alkaa tarinaa kehittämään.

    En ole nähnyt yhtään referaatti (kirjallisuuslähteisiin perustuvaa) lopputyötä, mutta joissakin kursseissa yliopistolla oli lähteenä yksi paksu kirja ja siitä piti tehdä raportti. Itse kävin kirjan läpi ja kirjoitin muokaten tekstiä (omin sanoin ja synonyymein) ja sain parhaan arvosanan.

    TOIVOTTAVASTI dippatyönkin voi näin tehdä.
    Jos ei niin sitten olen TOOOOOODELLA pahassa liemessä.

    Tekstin kirjoittamisen suhteen haluan olla täydellisen rehellinen. Paragrafin jälkeen laitan että mistä lähteestä ja miltä sivulta teksti on otettu. Jos SUORAAN KOPIOIN, niin "näiden sisään" ja taas paragrafin tai lauseen jälkeen lähde ja sivu ylös.

    Varmaan parempi tosiaan, että EN ALA UUDELLEEN käymään sen ihmeemmin tekstiä läpi. Mieluummin fixaan tarinaa vähän ja laitan menee yliopistolle..katon mitä mieltä ovat!

    Äänestä

  • ´´´´´´´´ kirjoitti:

    kaiken viitatun kirjallisuuden tarvitse olla työssä mitenkään olennaisessa asemassa, ja jos esimerkiksi olet löytänyt uuden relevantin opuksen, niin voit viitata siihen sopivassa kohdassa jonkinlaisena sivumainintana, esimerkiksi "asiasta enemmän, katso ..." tai "se ja se on tästä eri mieltä, katso ...". Lähestulkoon valmista tekstiä ei kannata lähteä sen enempää enää muuttelemaan, vaikka kiusaus tähän onkin aina olemassa.

    Toisaalta kymmenkunta lähdettä voi vallan hyvin riittää, jos niitä on käsitelty syvällisemmin. Niiden määrä ei sinänsä ole mikään itseisarvo, vaan olennaista on, pysyykö oma teksti niiden avulla tieteellisen tutkimuksen puitteissa (tai oikeammin sanottuna selviääkö se, että kirjoittaja hallitsee tutkimuskäytännöt, kuten juuri viittaamisen). Edellä mainituilla "kursorisilla" viittauksilla lähteiden määrää voi halutessaan kikkailla isommaksi, mutta ei pidä sortua siihen, että luettelee lähdekirjallisuuden käyttämiä lähteitä ikään kuin ominaan. Näistä jää jos nyt ei kiinni niin ainakin epävarma olo. Ei sillä, että olisi tästä omakohtaista kokemusta. ;)

    Referaatteja kirjoittaessa on pakko välttää liiallista muokkausta, jotta ajatus säilyy alkuperäisen suhteen tarkkana. Tietenkään suorat lainaukset eivät ole sallittuja (jos ei merkitse niiden olevan sellaisia), ja sanoja kannattaa usein korvata synonyymeilla. Asian voi ajatella siltä kannalta, että miten _itse_ toivoisi omaa tekstiä käsiteltävän (ajatuksen säilyminen vs. sanamuotoilujen plagiointi).

    Hyviä arvosanoja on oikeastaan järkevää metsästää vain, jos aikoo jatkaa akateemisella uralla jatko-opintoihin. Eikä niihinkään mitään erinomaisuutta (aina) edellytetä. Ne, jotka tulevat yliopistoihin ovat yleensä olleet koulussa parhaimmistoa, ja oman kokemukseni mukaan osa opiskelijoiden jumittumisista johtuu siitä, että ei hyväksytä "vääjäämätöntä" paikkaa keskikastissa, vaan yritetään valtavalla työmäärällä pysytellä väkisin huipulla, arvosanoissa mitattuna. (Usein tämä laitetaan epämääräisesti perfektionismin piikkiin.)

    Luulen, että suomi24:n tälle palstalle ei pahemmin eksy niitä ääliöitä, joissa dippatyön tekeminen aiheuttaisi alemmuuskompleksin ja solvaamisreaktion. Itse sortuisin tähän vielä vähemmän, sillä vaikka satun olemaan humanistiselta alalta valmistunut, olen kuitenkin entinen teekkari, tai siis ylpeästi ikiteekkari. Sen sijaan tekisi mieli solvata proffaasi, joka ei edes englantia osaa. Kuka työsi sitten tarkastaa, ja miksei tämä taho ole ohjaajanasi?

    Tilanteesi kuulostaa paljon avausviestiäsi valoisammalta, joten ei muuta kuin se viimeinenkin apina pois selästä...

    Unohtui sanoa äskeisestä viestistä vielä, että...

    ois' tosi hyvä jos ne 10 lähdettä riittäisi. Juttuni on todella tiivistä asiaa. Pitäisi lisäillä keventäviä lauseita aloituslauseiksi jne. ettei olisi niin raskasta asian lukemista.

    Eli kommentistasi päätellen sitten riittää ne lähteet. Se olisi suuri helpotus!!

    Erittäin hyvä vihje tuo, että yhteen kirjaan voi vaan viitata, sen kummemmin, että alkaisi sitä kokonaan referoimaan..

    Kiitos taas muuten pitkästä vastauksestasi! Hauska kuulla, että olet ollut itsekkin teekkarimaailmassa..minulla ainoa tavoite olisi valmistua ja ehkä siten tietty saada parempia töitäkin. TÄRKEIN kuitenkin valmistua pois yliopistolta, että ainakin parannan yhteiskunnan listatietoutta yhdellä valmistuneella henkilöllä.. :)

    Äänestä

  • varmaan ok kirjoitti:

    Unohtui sanoa äskeisestä viestistä vielä, että...

    ois' tosi hyvä jos ne 10 lähdettä riittäisi. Juttuni on todella tiivistä asiaa. Pitäisi lisäillä keventäviä lauseita aloituslauseiksi jne. ettei olisi niin raskasta asian lukemista.

    Eli kommentistasi päätellen sitten riittää ne lähteet. Se olisi suuri helpotus!!

    Erittäin hyvä vihje tuo, että yhteen kirjaan voi vaan viitata, sen kummemmin, että alkaisi sitä kokonaan referoimaan..

    Kiitos taas muuten pitkästä vastauksestasi! Hauska kuulla, että olet ollut itsekkin teekkarimaailmassa..minulla ainoa tavoite olisi valmistua ja ehkä siten tietty saada parempia töitäkin. TÄRKEIN kuitenkin valmistua pois yliopistolta, että ainakin parannan yhteiskunnan listatietoutta yhdellä valmistuneella henkilöllä.. :)

    Kyllähän se kelpaako työsi viimeistään selviää, kun laitat sen proffalle tarkastettavaksi. Jos se ei kelpaa, niin sitten teet korjaukset. Ei sen vakavampaa... 10 lähdettä minusta kuulostaa hieman vähäiseltä, mutta voi hyvinkin olla riittävä. Riippuu kovasti minkälaisesta aiheesta tekee. Itsellä diplomityössä lähteitä oli noin 30 ja proffa olisi kaivannut enemmän lähteitä, mutta kelpasi kuitenkin...

    Äänestä

  • tapauskohtaista kirjoitti:

    Kyllähän se kelpaako työsi viimeistään selviää, kun laitat sen proffalle tarkastettavaksi. Jos se ei kelpaa, niin sitten teet korjaukset. Ei sen vakavampaa... 10 lähdettä minusta kuulostaa hieman vähäiseltä, mutta voi hyvinkin olla riittävä. Riippuu kovasti minkälaisesta aiheesta tekee. Itsellä diplomityössä lähteitä oli noin 30 ja proffa olisi kaivannut enemmän lähteitä, mutta kelpasi kuitenkin...

    Niin, kun minulle tulee vielä se mallinnusosuus siihen mukaan, jos on vähäisempi pituudeltaan kuin kirjallisuusosuus, mutta kuitenkin..

    siksi yritän turvautua noihin 10 lähteeseen...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ideoita kirjoitti:

Lopputyö on pyssännyt täysin. 82 sivua kirjoitettu teknistä tekstiä. Teen sen kirjallisuustutkimuksena englanniksi engl. kielisistä lähdekirjoista. Nyt homma ei mene eteenpäin. Kirjoitusprosessi ei ole ollut aivan lyhyt, koska olin vuosien saatossa useeseen otteeseen töissä ja into kirjoittamsityöstä oli poissa.

Onko neuvoja tähän tilanteeseen, jossa yli 80 sivua kirjoitettu tekstiä, mutta aika huonosti (raakatekstiä) ja välttämättä en ole ymmärtänyt, mitä lähdekirja on sanonut, joten kaikki tekstit pitisi alkaa nyt (minun) tarkistamaan paragrafi paragrafilta työstäni, että onko edes asia muodostettu referaatiksi oikein.

Miten kannattaisi lähestyä tällaista urakkaa? Neuvoja? Oletko ollut samanlaisen tehtävän edessä gradua (di-työtä) tehdessäsi?
Edessäni mitä todennäköisemmin on ihan hirveä työ. Normaalisiti di-työt tehdään 6 kk, jos tilauksena yritykselle. Graduissa menee ehkä vuosi tai kaksi, mutta että vuositolkulla...!!

Deadline eli vuosi 2010 tulee kohta vastaan. Vanhan tutkintorakenteen mukaan silloin muinoin aloittaneet, tulee valmistua 2010 mennessä. Siksi etsin lyhyempää polkua gradulleni (di-työ).


Tosiaankin nyt tuntuu siltä (ja on lähes pakko) alkaa käymään uudelleen kertaalleen lähdekirjoja läpi, koska pompin aika paljon kirjoitusvaiheen alussa yli tekstien lähdekirjoista, joita en tajunnut. Tekninen teksti ei helppoa välttämättä. Tuntuu että aloitan uudelleen koko homman, siihen menee kuukausi tolkulla aikaa ennekuin olen loppuun päässyt tuon "uudelleen kirjojen luku"- prosessin.

Ohjaajaa minulla ei ole. Proffa sanoi, ettei valitettavasti voi auttaa mitenkään lopputyön teossa. Siitä kun sain kaikki opinnot (opintoviikot) suoritettua kului myös useampia vuosia. Yritin yhdestä muutsta aiheesta lopputyötä, muttei proffa hyväksynyt sitä.

Tästä aiheesta teen sitten aika vaivalloista ja vuosia kestävää työtä. Toivoisin että loppu häämöttäisi. Toivottomalta tuntuu.

Luulisi, että kun on 80 sivua tekstiä koossa, että siinähän se on. Mutta nyt alkaa ruljanssi uudelleen.

Minulla on 7-10 lähdettä siihen ja lisäksi laitan sinne osuuden mallinnuskuvia loppuun eri ohjelmilla tehtyjä (3D kuvia). Teen ohjelmien vertailua jne. Joten siksi kymmenisen lähdekirjaa vain. Lieneköhän se riittävä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu