Tällä palstalla on vieraillut paljon ihmisiä.Suurin osa ei usko tai halua uskoa yliluonnolliseen.Epäilijät kysykää itseltänne rehellisesti,MIKSI OLEN OLEMASSA.Ette saa vastausta rahasta,vallasta,omaisuuden keräämisestä yms.Itse olen pohdiskellut ja lukenut ns."rajatiedon"kirjallisuutta ja sieltä olen löytänyt paljon vastauksia kysymyksiini.Jos luette niitä ajatuksella ja sydämellä,löydätte sieltä yhteisen "punaisen langan" eli totuuden.
Viestini teille!
Ripe
7433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -sarjan kolme kirjaa. Ainakin minulle se selkiinnytti entisestäänkin "rajatiedon" kirjoista saamaani käsitystä elämästä ja sen tarkoituksesta, ym. Kannattaa lukea!
"kysykää itseltänne rehellisesti,MIKSI OLEN OLEMASSA"
Vähän omituinen kysymys.... ei kai sitä näin naturalistisesti ajateltuna itse ole ollut päättämässä omaa syntymistään.
Olen minäkin lukenut rajatiedon kirjoja eikä minulle ole selvinnyt mikään.
Rölli, kerropa miksi olen/olet olemassa?
Elän, siis olen Olen, siis elän. --> Elän --> Olen --> Elän ;) Voisin jatkaa loputtomiin ... :)
Sitten pieni päättelytehtävä itse itseäni nakittaen, siis omasta päästäni, josta taas se järki meni sinne minne viimeksi ja tämä ajatus tuli tilalle. Se on siis pakko purkaa pois, että järki mahtuu taas ajatuksen tilalle :) Pää voisi joskus olla vähän tilavampi, kieltämättä...
Eli ensiksi: koska ajattelen, pääsin tuohon olemiseen käsiksi. Jos en ajattele, en voi olla (tai en ainakaan tiedä olevani), enkä voi elää (tai paremminkin en ehkä silloin tiedosta sitä, mitä elämiseksi sanotaan).
Öh. Jaah. Jatketaan :)
Elikkäs, oletamme nyt sitten seuraavaa: jos en ajattele en voi olla älykäs. Jos en ajattele, en myöskään pysty järkeilemään ts. en voi tällöin olla myöskään järkevä. Ei siis edes vähän järkevä vaan täysin järjetön.
Sitten kauhuskenaario:
Jos en ole älykäs tai järkevä, en luultavasti ajattele enkä pysty prosessoimaan saamaani tietoa. Tällöin uskon tod.näk. kaiken mitä minulle sanotaan tai en usko yhtään mitään. Huom. TAI.
->> Koska uskon kaikki mitä minulle sanotaan tai en usko yhtään mitään siitä mitä minulle sanotaan, voin olettaa, etten juurikaan ajattele tällöin
->> en voi olla, tai olla ainakaan oma itseni TAI sitten olen täysin oma itseni :)
->> en voi elää, tai ainakaan elää omaa elämää TAI elän vain ja ainoastaan omaa elämääni
->> jos en voi olla oma itseni ENKÄ voi elää omaa elämää, olisi ihan sama, jos olisin vaikkapa porkkanakuutio pakastejuurespussissa.
->> jos elän vain ja ainoastaan omaa elämääni, muiden mielestä voisin yhtähyvin olla porkkanakuutio pakastejuurespussissa.
->> MUTTA vaikka minulla ei olisi omaa elämää, enkä voisi olla oma itseni, ja siksi olisin porkkanakuutio pakastejuurespussissa, tai muiden mielipiteiden takia olisin siihen hommaan joutunut, jollain todennäköisesti VOISI olla käyttöä minulle...
Mihin? Jaa-a.
Jos vaihtoehtoina on se, että on
a) porkkanakuutio sen takia, että on TAI
b) porkkanakuutio sen takia, että muiden mielestä on,
niin käyttötarkoituskin on HIVENEN eri, vai mitä.
Kumpaan joukkoon sinä luulisit kuuluvasi?
Vaihtoehtona a Röllillä ei luultavasti ole paljon vaihtoehtoja... eli joku tulee ja ottaa minut pakastimesta ja tekee minulla mitä lystää. :(
Vaihtoehdolla b ei ole luultavasti paljonkaan käyttöä,... eli voisin tehdä itselläni mitä lystää ja muita ei pakastimen reunalla voisi vähempää kiinnostaa.
Nyt olisi sitten seuraavan tehtävänä osoittaa tuosta "järkeilystä" heiko lenkit... jotta voidaan todistaa se järjettömäksi ja siten kirjoittaja älyttömäksi porkkanakuutioksi, vaikka se luuleekin joskus olevansa Rölli. :)
(Onnittelen muuten, jos luit kaiken ja pääsit tänne saakka ilman fast forwardia. Otan osaa painovirheiden aiheuttamaan tuskaasi ;)
tulipas kevyt olo. Voinpa siis tässä julkaista lisää aivotonta tarinaa :)
Tuon edellisen ajatelman (yksinpuhelun) tarkoitus oli tuoda esiin se, miten pieni on ero sillä, uskooko kaiken vai eikö usko mitään. Ura porkkanana häämöttää...toinen ehkä vaan on onnellisempi porkkana, kuin toinen, vaikka muut ei sitä ymmärräkään. Keskivaiheella elävillä saattaisi olla mahdollisuus valita ainakin onko porkkanana siinä pussissa vai nauriina :)
(Arttur88, yritän just laittaa paremmaksi sitä, mitä sinä lupasit, mutta ei vielä tähän mennessä ole näkynyt: eli juttua, jolla saa toiset nauramaan kuoliaaksi)
Ourait, mennäänpä eteenpäin kuin mummo lumessa :)
Nyt tulee vähän erilaista juttua... oppimisesta ja uskomisesta tai jotain.
Perusjenkkityyli, yksinkertaistetaan tarpeeksi, niin saadaan asiat "näyttämään" yksinkertaisille.
Määritelmä oppimiselle: Opitun asian muistaa pitkään ja sitä osaa soveltaa.
Okei, väitän siis, että:
Oppimisessa on perin pohjin kyse hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Perustelu: jos en halua jotain asiaa oppia, hylkään sen enkä opi. Jos taas haluan jonkin asian oppia, se pitää ensin hyväksyä, että sen voi oppia. Eli kivat asiat on helppo oppia. Siksi en osaa edelleenkään neuloa villapaitaa, koska en halua oppia sitä. Ja tälle perustelu on se, että se on turhaa, koska äiti osaa tehdä sen paidan minulle :) heh köyhä peruste, mutta parempi sekin, kuin ei perustetta ollenkaan....
Jatkoa seuraa: Jos oikein haluan jonkun iljettävän asian oppia, esim. neuloa villapaidan, voin pakottaa itseni siihen, mutta todennäköisesti en sitä oikeasti opi, vaan muistan kopy-pastena ainakin hetken aikaa kuinka se tapahtuu. Ja tuloksena syntyy täysin mielikuvitukseton tuotos, joka parhaan mukaan on kopio annetusta mallista.
Perustelu: Erilaiset tekniikat, joita kouluaikana käytettiin iljettävien asioiden, kuten historian tapahtumien, "oppimiseen". Hlökohtaisesti olen unohtanut suurimman osan siitä ja siksi en oikeasti sitä oppinut. Ja koska unohdan sen nopeasti, ei määritelmän mukaan ollut kyseessä oppiminen.
Summa summarum: Jos jonkin asian opin, osaan sen asian vielä pitkään ja osaan tehdä jotain ainutlaatuista. Osaan ajaa pyörällä, ainakin auttavasti, vaikka opin sen jo n. 5 vuotiaana.
Eli: Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa. Vai oliko se niin, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Okei, kun siis kyse on hylkäämisestä tai hyväksymisestä, takana on ainakin jonkin tasoinen tiedon käsittely, ajattelu.
Virheistä oppiminen: no ei virheistäkään voi oppia ennekuin on virheensä hyväksynyt. Kun hyväksyy tekemänsä virheen, niin sitten on mahdollista oppia siitä. Jos ei, niin kohta sitä ei enää muista ja taas tekee saman virheen. :( Tätäkin tapahtuu...
Eli tähän saakka kai tämä järjettömyys on vielä järkevän kuuloista, vai? Jos ei, niin sitten voi koko homman unohtaa tai sitten vaan ihan mielenkiinnosta lukea mihin tämä kaikki johtaa :)
NOO mikäs sitten ero on uskomisella ja oppimisella??!! Haa, vonkale :)
Väitän edelleen, että uskomiseen ei tarvita järkeä.
Perustelu: jos uskoo kaiken mitä kuulee tai lukee, niin siihen ei edellisen yksinpuheluni perusteella ajattelua tarvita. Jos ei tarvitse ajatella, ei voi järkeillä --> järkeä ei tarvita.
Jos johonkin asiaan uskoo oikein kovasti, niin sitten sen perusteella uskoo aika järjettömiäkin juttuja.
Toisaalta, jonkin hyvän asian takia voi oppia "uskomaan" jotain, esim. jos äiti kieltää kiipeämästä puuhun selkäsaunan uhalla, niin järjen ääni ajaa uskomaan, ainakin noin niinkuin ulkonäköisesti. :) Eli vaikka halusin kiivetä, koska olen oppinut kiipeämään, niin järki opetti edelleen uskomaan. hmm. Okei, tuosta ei sen enempää...
Edelleen väitän, että oppiminen voi ajaa uskomisen edelle.
Perustelu: Eli järjen voittoahan tässä kuvailen. Joskus uskottiin, että maa on litteä, mutta sitten opittiin, että pallohan se onkin. Eli oppi ajoi uskomusten edelle.
No, mikäs tässä sitten niin ihmeellistä on?
No, taasen viittaan edelliseen yksinpuheluun, jossa ajattelemattomalla porkanalla juurespussissa on mielestäni heikot oltavat... ihan oikeasti, mutta miksi?
No siksi, että kun nämä "oppineet" heittäytyvät uskovaisiksi, ja nostavat pussin pakkasesta, niin siinäpä sitä sitten taas ollaan...
Kauhuskenaario: Tosi-uskovat uskovat kyselemättä kaiken, mitä oppinut muka-uskovainen sanoo, jos muka-uskovainen vaan osaa olla tarpeeksi uskottava.
--> Ja niin sitä ollaan sitten kuin autossa kyydissä, jos ei älyä itse vilkuilla välillä missä mennään, niin sitten mennään sinne minne kuski vie.
Eli, jos joku oikein tiukkaan jotain uskomatonta asiaa väittää, niin ekana minulla Röllillä, joka luulen olevani ja eläväni ja siksi ajattelevani, nousee niskakarvat pystyyn. Ja eka ajatus on se, että mikä tällä uskomattoman asian esittäjällä on perimmäisenä ajatuksena. Huom. ajatuksena, ei uskomuksena.
Olemme täällä evoluution ansiosta. Meillä ei ole syytä olla täällä. Olemme vain harvinainen sivutuote. Se ei silti tarkoita ettei meidän pitäisi kunnioittaa itseämme sellaisena kuin me olemme.
Toinen vahvistus olemassa olooni: Ajattelen, vaikutan ympäristööni.
Joten otappa biologian kirja kauniiseen käteen ja heitä roska kirjallisuus nuotioon.
olen osittain samaa mieltä. Syyllisen etsiminen kaikkeen on vähän turhaa, joten meidän kaikkien olemassa olon syy on varmaan aika turha juttu...
Mutta yritänpä uskaliaasti ja järjen nurkkaan hyljänneenä kehittää ajatusta:
>Toinen vahvistus olemassa olooni: Ajattelen, vaikutan ympäristööni.
Väitän: Olen olemassa tasa niin kauan, kun muut muistavat minun olemassa oloni. Eli kuolen oikeasti vasta sen jälkeen, kun kaikki mahdolliset jäljet minusta on hävinneet.
olen olemassa siksi että vanhempani ovat harrastaneet seksiä