Patistin miestäni menemään lääkäriin ylävatsassa olevan patin vuoksi. Minulle hän vähätteli asiaa, että se saattaa olla rasvapatti. Nyt siitä on kulunut kaksi viikkoa ja tuo "patti" on tupakka-askin kokoinen, kova ja kivulias. Hän meni uudestaan terveysasemalle ja nyt onkin kiireellinen lähete sairaalaan.
Miksi hän ei uskalla suoraan minulle sanoa että se saattaa olla syöpää/kasvain? Näen että kivut on ja hän nukkuisi 24 t/vrk. Sairaalan lähete on nyt viikon verran odottanut kun ei kuulema ehtisi?
Kun otan asian esille, hän alkaa itkemään ikään kuin kiertelisi sinne sairaalaan menoa ja minähän en tietenkään pääse viemään. Pelkääkö että hänen - ja myös minunkin - epäilykseni jostain pahemmasta toteutuu, vai onko tämä ns. "miesten tyyli"?
Nimimerkki "kohta ambulanssin tilaava vaimo"
Miksi hän ei uskalla suoraan minulle sanoa että se saattaa olla syöpää/kasvain? Näen että kivut on ja hän nukkuisi 24 t/vrk. Sairaalan lähete on nyt viikon verran odottanut kun ei kuulema ehtisi?
Kun otan asian esille, hän alkaa itkemään ikään kuin kiertelisi sinne sairaalaan menoa ja minähän en tietenkään pääse viemään. Pelkääkö että hänen - ja myös minunkin - epäilykseni jostain pahemmasta toteutuu, vai onko tämä ns. "miesten tyyli"?
Nimimerkki "kohta ambulanssin tilaava vaimo"
Vastaukset 6
Vanhimmat
minulla oli patti rinnassa ja se poistettiin. Jouduin odottaa leikkaukseen kaks viikkoa. Olen edelleen elossa ja voin hyvin. Kannattaa odottaa patologin vastausta.
Puhukaa ihmeessä toisillenne. Jotain pelkoa se varmaan on. Kannattaa soitella sen lähetteen perään...jouduttaa pääsyä sairaalaan ainakin täällä meilläpäin. Häntä pysytyyn. :)
ne miehet taitaa ola vähän sellaisia,että saamme heitä patistella lääkäriin.Mulla on vähän muistissa asioita siitä ajasta kun mies sairastui syöpään.Muistan soittaneeni hänen puolestaan ja kiirehdin,välillä kun tuntui,että olivat unohtaneet koko potilaan.Välillä sitten soittvat sairaalasta,että lähete ehtii vasta huomenna perille,ja aamulla jo pitää olla sairaalassa.Ymmärrän miten tuskallista siinäon puolison vieressä,kun ei oikein mitään voi tehdä,kuin odottaa.Miehellä ei ollut kipuja,hänen syöpä oli suolistossa.Kaikenlaisia muita oireita kyllä. Toivotaan nyt,että miehelläsi on kuitenkin vaaraton se patti.Ja jos ei niin ole,hoidot on kyllä tehokkaat! voimia ja jaksamista teille!
vaikka ei mene sairaalaan.Parempi kun vaan puree vaikka hampaita yhteen ja päättää että ei anna periksi, vaikka mitä tulis vastaan. Nykyään jo parannetaan ja pystytään hoitamaan lähes mahdottomalta näyttäviä sairauksia.Itselläni kun syöpä havaittiin,ensi reaktio oli, että ajan rekan alle.Kyllä itkua tuli viikkokaupalla ja isännän olkapää oli tukena.Nyt tuosta ajasta on kolme vuotta kun leikattiin ja kolmevuotis kontrolli käyty.Mitä nyt maksa-arvot koholla ja sitä taas tutkitaan.Meilahti käyntejä on kertynyt muutama vuodessa.Syöpä on kuitenkin sellainen seuralainen, että se on kytiksessä koko ajan tuossa takavasemmalla, milloin pääsee iskemään uudelleen.Kaikesta huolimatta elämä voittaa taas...
lähtemään.Lähde itse mukaan sairaalaan.Ei se odottamalla parane.
Olipa itsellänikin kynnys lähteä lääkäriin. Jotenkin sitä vaan toivoi, että vaiva ja huoli yhtäkkiä häviäisivät. Kesti aikansa, jonkun viikon, ennenkuin sai lähdettyä, ennekuin oikeasti itse oli vakuuttunut siitä, ettei tilanne miettimällä ja huolestuneena tilannetta seuraamalla ainakaan muutu miksikään. Lääkäriaika järjestyikin välittömästi kunhan oli itse päässyt liikkeelle.
Kannatan lääkärisäkäyntiä ja ihan hyvä jos omaiset ja ystävät vaikka patistaisivatkin. Minua ei kukaan patistanut, kun en kenellekään kertonut epäilyistäni. Sitä vaan jotenkin halusi mukamas säästellä läheisiään. Vaikeita juttuja.
Jälkeenpäin ajatellen, olisi ollut viisasta toimia nopeammin.
Sitäpaitsi, voihan olla niinkin ettei mitään kamalaa ole tulossakaan, vaan patti kuin patti voi olla joku ihan viaton juttu, joka kuitenkin kannattaa tarkastuttaa lääkärillä.
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=27948&sid=498e745b432b42eeadfd25cd4588e716