Aivan kuten isäukko sanoi: kannattaa olla paljon tekemisissä niiden kanssa, jotka asuvat kaukana ja vähän niiden kanssa, jotka asuvat ihan lähellä.
Toimii muuten ihan hyvin. Alun perin olen kotoisin maatalosta, jossa lähin naapuri oli 3 km päässä. Opiskeluaikoina ja sen jälkeen asustelin kerrostaloissa viiden vuoden ajan. Toivottavasti sitä ei tarvitse kokea enää koskaan. Liian paljon porukkaa samalla reviirillä. Ei niin millään kyllä toiminut se, että osan mielestä yöllä ei saisi kävellä rapussa ollenkaan. Tai se, että eräs naapuri kävi tutkimassa, mitä kukakin vei roskiin. Naapurissa kotibileet:aamulla rikkoutunut pullo aivan huoneistomme oven edessä. Jos vieraita oli käymässä, piti yrittää muistaa pitää turpansa tukossa heti kymmenen jälkeen. Kesällä auringon otto takapihalla: ainakin kymmenen silmäparin kyylättävänä. Voih, ei kyllä ole ikävä tuota asumismuotoa.
Nyt asumme maalla. Muutamia taloja on tuossa aivan lähellä. Isommin ei ole ollut tarvetta olla naapurien kanssa missään tekemisissä. Paras näin. Varsinkin, kun talvella naapurin vihainen koira karkasi isäntänsä kännätessä ja kävi tappamassa meidän koiramme meidän pihalla. Naapurin mielestä asia oli lähinnä hauska, joten välit kyllä kyseiseen naapuriin katkesivat ikiajoiksi.
Toimii muuten ihan hyvin. Alun perin olen kotoisin maatalosta, jossa lähin naapuri oli 3 km päässä. Opiskeluaikoina ja sen jälkeen asustelin kerrostaloissa viiden vuoden ajan. Toivottavasti sitä ei tarvitse kokea enää koskaan. Liian paljon porukkaa samalla reviirillä. Ei niin millään kyllä toiminut se, että osan mielestä yöllä ei saisi kävellä rapussa ollenkaan. Tai se, että eräs naapuri kävi tutkimassa, mitä kukakin vei roskiin. Naapurissa kotibileet:aamulla rikkoutunut pullo aivan huoneistomme oven edessä. Jos vieraita oli käymässä, piti yrittää muistaa pitää turpansa tukossa heti kymmenen jälkeen. Kesällä auringon otto takapihalla: ainakin kymmenen silmäparin kyylättävänä. Voih, ei kyllä ole ikävä tuota asumismuotoa.
Nyt asumme maalla. Muutamia taloja on tuossa aivan lähellä. Isommin ei ole ollut tarvetta olla naapurien kanssa missään tekemisissä. Paras näin. Varsinkin, kun talvella naapurin vihainen koira karkasi isäntänsä kännätessä ja kävi tappamassa meidän koiramme meidän pihalla. Naapurin mielestä asia oli lähinnä hauska, joten välit kyllä kyseiseen naapuriin katkesivat ikiajoiksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Entä kaipaatko elämänkumppania maataloosi? :0
Hui, hai, kyllä maalla on mukavaa :)
On jo :)
Isäukkosi sanoi viisaasti. Pidän sen mielessä!
Jatkan kuitenkin sinnikkäästi taisteluani sopuisan naapurielämän puolesta puhujana ja epäilen vahvasti, että meiltä suurimmalta osalta puuttuu vain malli miten naapurustossa pärjätään. Innostumme liikaa puolustamaan reviiriämme, uhoamme vähän joka asiasta ja loukkaannumme verisesti jos naapuri sattuu vilkaisemaankin meille päin. Olen miljoona kertaa miettinyt mistä se johtuu ja jos joku joskus löytää ratkaisun toimivaan naapuruuteen haluan ehdottomasti kuulla siitä.
En minä tahdo muuttaa maalle ratkaistakseni naapuriongelmat. Synnyin kerrostaloon ja koen monetkin siellä olevat äänet suorastaan rauhoittaviksi, kotoisiksi. Enemmän minä ärsyynnyn röyhkeydestä, pullistelusta ja itsekeskeskeisyydestä mikä ilmenee nykyisessä asuinpaikassani pientaloalueella. Okt koetaan paikaksi, jonne eivät ulotu lain koura saati hyvät käytöstavat. Ja maalla saa kitua järven rannassa kun kaupungeissa turhautuneet asukit antavat palaa tuutin täydeltä vesivempaimiensa kanssa huudattaen musiikkiaan aamuun asti.Että missä me todella olemme rauhassa?
Joka tapauksessa onnea elämälläesi siellä maalla ja jatketaan keskustelua :)
Ketjun aloittaja on ehdottomasti toiminut oikein muuttaessaan isiensä maille. Eiköhän se isukkikin ollut tottumaton sosiaaliseen elämään.
Näiden sosiaalisten taitojen puuttuminen juuri yhteentömäykset aiheuttaa.
Monesti saattaa olla niinkin että jokainen osapuoli yrittää luoda kontaktia, muttei osaa lähestyä toista ihmistä ilman etteikö hän pelkäisi saada uteliaan leimaa. Tästä aiheutuu myös kärttyisyyttä ym.
Itse 6 polven Helsinkiläisenä, ja eri puolilla Helsinkiä asuneena osaan toimia luontevasti naapureiden kanssa.
Toki katson, minne muutan. Yleensä vanhemmissa taloyhtiöissä ikärakenne monipuolisempi sekä rauhallisempi.
Toki ystäviä käy, musiikkia kuuntelen ym. normaaleja asumiseen kuuluvia rutiineja.
Uskon kuitenkin siihen vanhaan sanontaan, jota maalais-serkkumme on varmasti myös viljellyt;
Niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Jokainen, joka on palautetta asumisestaan saanut, voi katsoa rohkeesti peiliin. Monesti vika piilee juuri peilikuvassa.
Jotkut sosiaaliset yhteentörmäykset eivät läheskään aina ole se syy, miksi joku ei halua asua esim. kerrostalossa.
Kyse on kliseestä, joka ei pidä paikkaansa.
Oma elämä, siihen liittyvä työ, harrastukset, perhe, lemmikkieläimet jne. jne. ratkaisevat useimmiten sen, että kerrostalossa ei voi asua.
Itsellänikin on kaupungissa asunto, jossa en kuitenkaan asu, vaan laitoin sen vuokralle.
Koska olen taloudellisesti riippumaton, voin asua lähes missä haluan.
Asun pikkukaupungin lähistöllä ok- talossa järven rannalla.
Olen mielestäni sosiaalinen, tulen hyvin toimeen kaikentyyppisten ihmisten kanssa, olen matkustellut paljon, asunut ulkomailla.
Kliseen mukaan minun pitäisi siis mennä johonkin kerrostaloon asumaan, jotta voisin esitellä sosiaalisia taitojani.
Ei kiitos!
Oletko sitä mieltä, ettei maalaisilla niitä ole?
Sen verran on sanottavana, että kun käy töissä lähihoitajana, niin todellakin kaipaa rauhaa välillä. Mitäs minä muuta teenkään, kun juttelen päivät pitkät töissä ja vierailen ihmisten kotona. Ja osa ihmisistä on todellisia energiasyöppöjä: alkoholisteja, mielenterveys kuntoutujia... Oma sosiaalinen elämä on myös melko vilkasta, kun vieraita käy melkeinpä joka viikonloppu. Itse myös vierailen vähintään kerran viikossa jonkun ystävän luona. Eli ne harvat hetket, kun on kotona rauhassa: ei siihen naapureita kaipaa.
vai että oikein lähihoitaja, no sepä kertookin jo ihmisestä kaiken =))
Ei sinun suinkaan tarvitse alkaa seurustelemaan naapureiden kanssa, sosiaalisuus tarkoittaa toki muutakin. Kohtelias, ystävällinen käytös riittää. Ympäristön elämä on joko hyväksyttävä tai vaihdettava ympäristöä sellaiseen, jossa ei naapureita ole mailla eikä halmeilla.
Suomalaisista n.70% on juuret niin syvällä metsässä, ettei normaali sosiaalinen kanssakäyminen aina onnistu.
Sinä, lähihoitaja olet järjestänyt ohjelmaa yltäkylläisesti. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä faktaa, ettetkö voi olla sosiaalinen naapureillesi..
Itse olen työni puolesta kymmenien ihmisten kanssa kanssakäymisissä. Harrastusten parissa tapaan ihmisiä. Silti tervehdin naapureitani.
Kysymys onkin loppupeleissä omasta asenteesta.
Moni voi sitä itse korjata, ei kukaan muu.
Monelle paras ratkaisu asumiseen on nimenomaan syrjäseudut kuten sinullekkin. Et sopeutunut asumaan kerrostalossa koska et osaa etkä halua ottaa muita asukkaita huomioon. Sen kertoo katkeruutesi siitä, että jouduit vieraidesi kanssa lopettamaan mölinän kello 22 eli silloin kun muut kävivät nukkumaan. Sinua suivautti suunnattomasti moinen sääntö.
Tapasi maleksia rapussa yöllä sai myös huomiota eikä ihme. On erikoista, että joku haahuilee ja mekastaa yöllä porrashuoneessa mutta vielä erikoisempaa on se, ko mekastaja valittaa siitä, että se sai huomiota osakseen.
Olet myös kiukkuinen siitä, että sinua katsottiin kun otit aurinkoa takapihalla. Mielestäsi muiden asukkaiden olisi pitänyt pysyä pois takapihalta sinun siellä ollessasi, sulkea parvekkeen ovet ja olla katsomatta ulos ikkunasta.
Olet vain epäsosiaalinen ja itsekäs ei sinussa muuta vikaa liene mutta kertomasi valossa sinulle on todellakin paras paikka asumiseen hyvin syrjäiset seudut ja uskon entisten naapureidesikin olevan mielissään kun läksit.
Isäsi sen sijaan on ollut viisas mies. Hänen ohjeensa kannattaa laittaa mieleen ja myös toteuttaa sitä. Naapureiden kanssa pitää tulla toimeen ja ottaa heidät huomioon mutta kavereiksi naapurit ovat lähes aina huono ratkaisu.
Ja taas näitä kotipsykologeja jotka oikeesti kuvittelee tietävänsä ja tuntevansa tuntemattoman ihmisen.
Oletko itse joku kerrostatalon sheriffi-kyylä?
HÄH?
Alkuperäiselle sympatiat menetetystä koirasta.
Minä vastasin kirjoitukseen jossa kirjoittaja kuvaili tilanteitaan. Minä en voi tietää millainen ihminen kirjoituksen takana on koska en häntä tunne ja siksi minun on pitäydyttävä niissä tiedoissa joita kirjoittaja itse antaa.
Säälipinnat koiralle mutta kuollut koira ei kuittaa mitään emäntänsä tai isäntänsä toilauksia.
Hih, sain aamun ensimmäiset kunnon hymyt kasvoilleni. Se en suinkaan ollut minä, joka rapussa mekasti. Tai siis käveli normaalisti. Mielestäni herkkäunisten on turha marista, jos he heräävät siihen, että joku kävelee aivan normaalisti rapussa. Ymmärrän, jos joku todella olisi mekastanut rapussa, mutta ei... Ihan normaalisti käveli. Liekkö sama ihminen kirjoittanut kerran paikallislehteen jutun, että miksi yksi asukas tulee töistä yöllä. Ja miksi hän käy kotiin tullessaan vessassa. Vessanpytyn ääni häiritsee keskellä yötä... jne jne. :)
Epäsosiaalinen ja itsekäs? Todellako? Olen varmaankin väärässä ammatissa (lähihoitaja), mieheni ja kaikki ystäväni ovat varmaan hermoromahduksen partaalla ja lapseni varmaankin pitäisi ottaa huostaan äärimmäisen huonon ja itsekkään luontoni vuoksi. Hyh hyh sentään ;)
Väitän kyllä, että maalla asuu sosiaalisilta taidoiltaan jopa parempia ihmisiä.
Kaupungin myyjät esimerkiksi ovat usein... hmm.. nätisti sanoen väärässä ammatissa. Täällä taas myyjät juttelevat niitä näitä tuntemattomillekin. Ilmeisesti tässä on eroa myös etelä-pohjoinen akselilla. Etelässä ollaan vähän omaan napaansa tuijottavampia. Pohjoisessa ihmiset puhuvat yleisillä paikoilla enemmän tuntemattomille jne.
Ja kyllä maalla sentään jotenkin nuo naapurit tunnetaan, mutta kaupungissa ei kyllä tunneta saman rapun väkeä. Tämän ovat sanoneet aivan kaikki tuttavat, ketkä asuvat/ovat asuneet kerrostalossa. Hyvä, että kehdataan sokeria käydä kysymässä naapurilta :)
Jep. Jatkakaa.
Voi sinua, näkee pienen perspektiivisi.
Oma asenteesi on jo valmiiksi vinksallaan, etten sitä yritä korjata. Kommentoin ainoastaan.
Tyypillinen pikku paikkakunta (=kaupunki, kunta, kylä) Suomessa pitää sisällään pienen asukas määrän.
Iso kaupunki, johon Helsingin voi lukea, pitää sisällään ison määrän asukkaita.
Molemmista löytyy joka tapauksessa myös kerrostaloja..
Helsinkikö iso?
Globaalisti mitattuna keskikokoinen.
Isoon asukasmäärään mahtuu monenlaista kulkijaa.
Moni näistä kulkijoista on kulkeutunut sieltä pienestä kylästä tänne työn/ opiskelun/ rakkauden perässä.
Hyvin moni kantaa mukanaan valmiiksi asennetta, joka sinunkin tekstissäsi heijastuu;
ILKEÄT JA TÖYKEÄT KAUPUNKILAISET!
Tästä aiheutuu se, että ollaan jo valmiiksi suljettu osin silmät nähdäkseen mitä mahdollisuuksia sekä sosiaalisia kontakteja voi isossa kaupungissa kokea.
Mikäli itse otan paskan asenteen tullessani pikku paikkakunnan ainoaan baariin ostaakseni ruuan, päivän lehden sekä tankatakseni autoni, saan varmasti samanlaisen vastaanoton.
Työni puolesta olen kiertänyt 7 vuotta Suomen ristiin rastiin kouluttamassa ihmisiä sosiaalisiin kanssakäymisiin. Pohjoisessa sekä kainuussa moni koulutettavan asiakas toteaakin:"Mikäs Iso Etelän Herra sieltä luulee tulevansa" ym.
Eli, asenne on jo valmiiksi vino. No, muutaman hetken keskusteltuamme hekin huomaavat, etten heiltä mitään vie. Tämän johdosta löytyy luontevuutta epäluulon rinnalle..
Moni koulutettavakin on muuttanut asennettaan, tutustuttuaan 6 polven aitoon helsinkiläiseen. Itselle on aivan sama, mistä ihminen on syntyjään. Tärkeämpää on minkälainen ko. henkilö on.
Mikäli sokerini on loppu, saatan sitä naapuristani lainata.
Mukavaa kesää, maalle ja kaupunkiin!
annetaan ihmisten asua kerrostaloissa jotka osaavat niissä asua, meilläkin oli taloyhtiössä useampia opiskelijoita maalta, ja täytyy sanoa että maalaiset ovat maalaisia, ei mitään tapoja, että kyllä teidän on viisaampaa pysyäkkin siellä maalla =))
kokemuksia minulla.
Olen asunut kaupungissa kerrostalossa ja jopa viihtynytkin. Kerrostaloasuminen ei vaan satu olemaan se minun juttuni. Lopullinen päätös maalle muutosta kypsyi asuttuani ulkomailla,esim. Saksan pikkukaupungeissa ( länsipuolella) kerrostaloja ei juuri ollutkaan.
Itäisen Saksan puoli taas oli oikein neukkukuutioiden näyttelypaikka.
On täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät voi eivätkä halua asua ok-talossa, mutta niille, jotka haluavat se on Suomessa toki mahdollista.
muuttaa vähän syrjempään. eikä naapurita ole puolen kilsan säteellä. aluks sai harrastaa kaiken näköistä motocrossia ,moottorisahailua ynm.
muttä ny siihen viereen on pitänyt ängetä vittumaisia naapureita. piti rakentaa oikeen 20 m. päähän mun talosta.
ja sitten aletaan valittaa ääistä ja romuista ynm,
mitä vittua siihen piti sitten rakentaa ja alkaa valittaan.
Omalla pihalla saa ajaa niin paljon kuin haluaa. Anna naapurin valittaa ja älä ole kuulevinaankaan. Meillä naapuri kävi kätisemässä melusta ja sanoin että muuta korpeen jos et ihmiselämää kestä.