minulla vanhemmalla iällä tullut 4v uros.ollut hyvin arka tullessaan minulle,sosiaalistamis puutteita pelkäsi autoja ym.rähisee ilm pelosta muille koirille autoille ja välillä ihmisille.erittäin herkkä liiankin, harrastaa emme voi tämän takia, muutoksista stressitaso nousee pilviin jolloin ihan mahoton kuin ad/hd.kaksi eri koulutus tyyliä läpi käyty ja niiden keskitietä kuljemme.kastorpoit viikko sitten.onko kokemuksia näin herkistä yksilöistä?kun jo vanhempieni luo kyläily saa pojan sekaisin vaikka asunut siellä.haukkuu esim kaikille äänille ym.mietityttää kun kaikkeni olen tehnyt ja opiskellut jotta stressitasot saataisiin alas ja koiralla olisi mukava elää, onko muita vaivannut tälläinen herkkyys?
herkkä
jkdg
192107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On kokemuksia...rankkaa on ollut. Stressi taso nousee helposti pilviin ja silloin ihan turha tehdä/sanoa mitään, koska mikään ei auta. Mitä koulutustyyliä käytätte? meillä vasta hakusessa ja siksi kiinnostaa?
käytämme tällähetkellä rakkaidenhaukkujen pehmeää ja ns uutta koulutusmuotoa joka ei perustu ihmisen johtajuuteen nimittäin johtajuustyylillä olen kouluttanut myös eikä tuonut tuloksia ollenkaan ja vain kokoajan ihmistä syytetään vaikka kaiken yrittänyt.meillä aktivointia nyt rauhallisin tavoin esin jälki aktivoiintilelut.mutta kun emme voi harrastaa mitään niin tuntuu ettei koira saa tarpeeksi virikkeitä vaik yritän keksiä virikkeitä. kun ei oikein välitä leikkiä tai muiden hurttien seurasta vain harvoista tällähetkellä tiedän vain yhden josta kiinnostunut.kun mietin aina vain sitä että koiralla olisi hyvä olla. ja silti saattaa oireilla olen välillä hyvin toivoton..
Itse käytän koirani kanssa myös hyvinkin pehmeitä metodeita mutta pidän myös huolen että olen johtaja sille koiralle. Eli nuo kaksi eivät sulje missään tapauksessa pois toisiaan. Stressiin taipuva koira voi stressata myös sen vuoksi että se kokee olevansa vastuussa kaikesta. Se on koiralle suuri taakka joten ei ihme että se ajan kanssa ei pysty enään toimimaan. JOs ihminen ei osaa paikallistaa sitä stressin lähdettä niin usein sitä ajautuu ihan hakoteille.
Tässäkin on kovin vaikea neuvoa kun ei ole nähnyt koiraa. Stressiäkin kun tosiaan on erilaista. Toinen koirani stressasi ennen nimenomaan sen vuoksi että sen piti omasta mielestään huolehtia minun turvallisuudesta ja se höösäsi joka puolelle ja räyhäsi ja oli siis ihan kauhea. Se saatiin kuriin johtajuudella ja jessus kun se oikeasti rauhoittui silmissä.
Tutun koira taas kertakaikkiaan oli niin huonosti sosialistettu että se käyttäytyi lähes samalla tavalla kuin omani mutta ruumiin kieli oli ihan erilaista. Siitä näki että koira tosiaan pelkäsi.
Eli kannattaa miettiä tuotakin puolta. En tarkoita missään tapauksessa sitä että koiraa pitää kyykyttää vaan yksinkertaisesti sitä että kohtelee sitä varmasti, ilman turhia lällytyksiä ja kaikintavoin yrittää elää säännöllistä elämää.
Jos on pakko lähteä kyläilemään voisi ajatella että opettaa sen koiran kotona häkkiin, antaa siellä häkissä sille ruuan ja makupaloja jne ja sitten häkki seuraa joka paikkaan ja on ns koiran turvapaikka. Jos se stressaa siellä niin sitten ei sille voi mitään, parasta jättää koiran paapominen silloin sillä se vain pahentaa( siis tämä yleisesti, en tarkoita sinua alkup.)
On olemassa myös sellainen DAP-suihke joka olisi ehkä kokeilemisen arvoinen.
Kastroinnin vaikutukset tulevat viivellä samalla kun koiran mikäsemieshormoni-tasot laskevat joten toivottavasti siitä on apua. Tiedän yhden koiran jolle se ainakin auttoi paljon.
Jäljestys olisi varmasti teille huippukiva harrastus, taisit sen jo mainita. Verijälkeä jos on sellainen rotu tai sitten ihan ihmis-tai tutun koiran jälkeä. Rauhallissa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa. Rauhoittaisi takuulla koiraa ja antaisi sille onnistumisen tunnetta sekä sitä tärkeää aktiviteettia.
Namujen etsiminen voisi olla hauskaa, kotona ja ulkona. Itse etsitään joskus autossa ja joskus kerrostalon varastossa:) Kuten myös kylässäkin.
kaikki tuollainen nenän käyttö on stressaavalle koiralle hyväksi
ju olen läpikäynyt ongelmakouluttajien kanssa nämä johtajuus kuvioi ison paperinivaskan oppaiden mukaan ja voi ssanoa että oli sotilaallinen kuri ei auttanut koiraani ollenkaan ja aina ennen 2v koulutin sillä.nyt sysäsin uuden tavan myötä johtajuus ajatelun. ja paljon onnistumisen kokemuksia on vaikkei ongelmat ratkenneetkaan asenne kyllä muuttui.koiralla taustoissa pelkoja mutten tiedä mitä enkä saa selville.aina ollut hyvin herkkä.luonteessa huomattava herkkyys k. vaikea pelkoja voittaa mutta yritetty on.koirani on minulle hyvin tärkeä.oireili vuoden pv mahallaan uuteen kotiin tulon jälkeen kaikki oli uutta jopa remmissä tarpeiden teko mutta nyt jo niin paljon rohkeampi=)vaikea lyhyesti selittää mutta kiitos kuitenkin
Johtajuus ei ole yhtä kuin sotilaallinen kuri. Johtajuuden ihminen voi ja se pitääkin ansaita aivan muulla tavoin, varsinkin herkän koiran kanssa..
Itselläni myös äärettömän herkkä koira. Syytän myös pentuaikojen sosiaalistamisen puutetta (koira ei ollut käynyt edes ulkona ennen 6kk ikää) Pelkäsi nuorempana autoja, pyöriä, ihmisiä, lyhtypylväitä jne. lähinnä kaikkea. Sinkoili remmissä minne sattui ulkoillessa. Pikkuhiljaa tottui kyllä tavallisimpiiin asioihin, mutta sanomattakin selvää että "normaalia" koiraa ei tuosta saa.
Pelkotiloja pytyy kyllä lieventämään koulutuksella ja osittain siedättämisellä, mutta esim. äänipelko on tuolla niin syvällä että sille ei kertakaikkiaan voi mitään, muuta kuin yrittää vältellä alueita missä ammutaan, ukkosta, ilotulituksia, juu..tikan hakkausta, maton tamppausta, sähkölankojen napsumista talvella, naulapyssyn pamausta jne, jne.. Ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin ja muihin arkisiin asioihin on saatu sentään tämän koiran 9v. iän aikana totutettua ;)
Kokonaanhan noita ei voi välttää pelättävät äänet kun ovat niin yleisiä, mutta itseäni on auttanut tässä tilanteessa se että tiedostan koiran puutteet ja sen mukaan on elettävä.
Agilityä ja tokoa on harrasteltu, kummassakin lajissa tuo liiallinen herkkyys on ongelma. Tokossa liian jämäkkä käsky (pelkkä äänensävy riittää) aiheuttaa sen että koiran kiinnostus lopahtaa ja tuota on todella vaikea saada uudestaan "viritettyä" hommiin.
Agilityssä taas esim. pussi ja keinu ovat esteitä joita koira ei ikinä ole suostunut menemään, eikä niitä ole saanut millään opetettua. Putkea ja puomiakin jankattiin vajaa vuosi että koira uskalsi ne suorittaa.
Naksutin olisi kuulemma oiva väline tälläisessä tapauksessa, mutta kun tuo sattuu pelkäämään jopa naksuttimen ääntä. Vaimennettunakin... Tuo naksuttimeen ehdollistamisen yrittäminen johti siihen että pelkkä naksun esiinotto sai koirassa aikaan levottomuuden, läähätyksen, edestakaisin sipsutuksen. Toisen koiran avulla naksuttelu on nyt siinä pistessä että koira pystyy syömään, kun naksutan muutaman kerran. Välittömästi jos tällöin koitan saada koiraan kontaktin, se paineistuu liikaa. Pientä on edistyminen ja aikaa on mennyt tuohonkin useampi vuosi. Joka päivä ei voi naksutella, muuten koira alkaa jälleen paineistua jo yhdestäkin naksautuksesta.
Muutakin merkkiä olen yrittänyt (kielen naksautus, kynän naksautus jne. mutta kaikista tulee sama reaktio eli koira alkaa pälyillä hermostuneesti ympärilleen ja homma jää siihen...
Eipä tästä sinulle varmasti apua ollut, mutta kohtalotovereita siis löytyy...Herkän koiran kanssa eläminen on vaikeus sinänsä, mutta se myös opettaa hurjan paljon mm. koiran lukutaitoa, elekieltä jne.
Luulisin, että herkän koiran kanssa tärkeää on luottamus. Koira on saatava luottamaan omistajaansa, ja omistajan on ylläpidettävä tätä luottamusta. Mielestäni omistajan on oltava perheessä johtoasemassa, jotta koira voisi yrittää antaa omistajalleen luvan tehdä perheen turvaa koskevat päätökset, eli siis luottaa omistajansa arvostelukykyyn, ennenkuin lamaantuu tai panikoituu uhkaavasta asiasta täysin. Jos koira kokee olevansa johdossa, asia lisää sen stressiä, sillä se kokee vastuukseen suojella perhettään ja pelkää uhkaavia asioita enemmän. Mutta voisin kuvitella myös, että herkkä koira haluaa luovuttaa sen johtajuuden helpolla: johtajuus ei ole kovallekaan koiralle mitään sotilaskuria, ja herkälle se on todella paljon vähemmän. Jo pelkkä turhan paapomisen ja hössöttämisen lopettaminen voi näyttäytyä koiran mielessä arvojärjestyksen muutoksena. Mutta tämä ei varmaan tullut aloittajalle uutena, jos olette ongelmakoirakouluttajalla jo käyneet?
www.koiraneuvola.fi
Minullakin on kotona HERKKÄ koira, mutta ei todellakaan missään nimessä arka! Se ei lamaannu juurikaan missään tilanteessa, luonntesteissäkin toimintakyky todettiin erinomaiseksi. Että ajattelin vaan, ettei kaikki muutkin sotke täällä herkkää ja arkaa koiraa toisiinsa. Arka koira lie myös herkkä, mutta herkkä koira ei ole välttämättä arka!
Olisiko niin, että koirasi on yksinkertaisesti sinulle liian vaativa ja haastava ja tarvitsisi paljon sinua kokeneemman omistajan, joka ei vähästä itse stressaannu eikä vaihtele koulutustyyliä, vaan kehittää sitä paremmaksi.
koirani on nyt juuri oikeassa kodissa, kaikkea ei voi aluksi osata jokainen opettaa tavallaan.kukaan ei synny valmiina tietojen kanssa. olipa typerä viesti.
Minäkään en ymmärrä miksi herkällä koiralla pitäisi hylätä nämä "ihminen on johtaja" metodit. Päin vastoin. Kuten joku tuolla sanoi niin ei se ja pehmetä koulutustavat millään sulje pois toisiaan.
Minusta se on pahinta mitä voi tehdä. Koira on kuitenkin laumaeläin ja se tarvitsee johtajan. Sen pitää tietää että sen ei tarvitse huolehtia että tuo iso koira tuolla käy päälle, tai että tuo lapsi tuolla juoksee ja repii hännästä. Ihmisen tehtävä on huolehtia että koira on turvassa.
Se ei tarvitse osakseen ylenmäärin lässytystä vaikka toki tietyt koirat läheisyyttä tarvitsevatkin.
Johtajuushan ei ole mitään lyömistä, huutamista ja sitä muka sosiaalista kuria jota jotkut jaksavat mainostaa. JOhtajan seurassa koiralla on turvallista olla. Se tietää että sitä ei viedä tilanteeseen jossa se ei pärjää tai että sitä pyydetään tekemään vain asioita joita se osaa. Ja muut opetetaan.
Opetus ja kaikki sitten koiran mukaan. Jos koira ei kestä pakotetta tai edes äänen korotusta niin ääntä ei koroteta. Jos koira taas on tätä "ravistele ensin ja treena sitten" tyyppiä niin sitten eletään sen mukaan.
Elikkä ihmisen on käyttäydyttävä joka tilanteessa varmasti. Jos koira stressaa kyläilyistä niin sitten ne minimiin ja jätetään koira kotiin jos mahdollista. Jos se pitää ottaa mukaan niin joku tuttu peitto tai häkki mukaan kylään ja annetaan koiran olla rauhassa lähellä. Ei stressata sitä lisää sillä että esim kielletään sitä haukkumasta.
Tuli mieleen että näillä sivuillahan mainosti se joku puolustusvoimien koirankouluttaja joka käsittääkseni käyttää juuri pehmeitä metodeita. Voisiko löytyä apua sieltä? Taaksepäin kun selaa niin varmaan löytyy se ilmo.
vaivannäöstänne pitkistä viesteistä. ju olin minäkin aluksi hiukan äimänä siirryttyä rakkaiden haukkujen tyyliin onko jollain muulla koulutusmetodina tämä?kyllä tälläi ajateltuna olen johtaja ei koira meillä jyrää ja tällätyylillä uskon että olen saanut luottamuksemme paljolti paremmaksi, meillä ei vain ajatella kaikkea johtajuus tyyliin.tiedän sen varsinhyvin että koira tarvitsee tukea minun käytöksestä ja olenkin kiinnittänyt siihen paljoltihuomiota.en paavo koiraa tietenkään tilanteissa joissa ressaa.olen opiskellut aiheesta paljon sekä tieto taito luulisi hiukan karttuneen tämän prosessin myötä. meillä ilmeni agilityn aloittamisen jälkeen vuosi etiäpäin stressin laukaisema oksentelu juttu, joka agin lopetuksen jälkeen loppui puolessa vuodessa.
ilm muut koirat siellä hermostuttivat niin kovin. silloin olin vielä vanhemmalla koulutustyylillä. suositeltiin harrastusta jossa ei pahemmin muyit koiria, olemmekin nauttineet pitkistä lenkeistä ja koti aKTIVOINNISTA.mukava myös kuulla teidän tarinoita herkkiksistä=) ja koti jossa vierailemme on ollut ennen koti jossa asuimme myös koira sillätavoin hassua et ressaa, mut selitynee sillä et, on nyt tottunut niin hiljaiseloon ns.
En oikein itse ole ikinä miettinyt että mitä koulutustyyliä käytän. Kuullostaa jotenkin hassulta koko juttu. Koulutus koiran mukaan ja se siitä, samoin harrastukset.
Olen itse lukenut myös paljon ja kyse on lähinnä mielestäni siitä että löytää sen tasapainon. Siinä voi olla yhdistettynä vaikka mitä koulutustapaa. Esim jotkut kirjat ovat mielestäni ihan täysin älyttömiä mutta niistäkin on aina jäänyt joku juttu käteen. Samoin aivan mahtavassa kirjassa saattaa olla jotain juttuja jotka eivät kertakaikkiaan sovi minun koirilleni. Sama pätee kouluttajiin.
Ei meilläkään kokonaan koiran ehdoilla mennä. Sen kuvan tuosta aiemmasta viestistä saattoi saada, nyt kun sen uudestaan lukaisin. Harrastetaan sitä mikä koirasta tuntuu hyvältä ja sille sopii. Samaten tuon toisen koiran kanssa harrastan niitä lajeja jotka vastaavasti sille sopivat (jälki, haku, vetopuuhat)
Hermorakenne tuolla on sen verran olematon että esim. agilityä ja tokoa tehdään kyllä tavallaan koiran ehdoilla. Niin että nuo mahdottomat esteet jätetään menemättä. Niitä ei vaadita, koska turhaa on koiraa ressata yhtään enempää asioilla joiden tietää olevan sille ylitsepääsemättömän vaikeita.
Yleisesti arjessa tottelee kyllä hyvin ja täytyykin totella, siitä ei tingitä. Kaikkea tuo herkkiskään ei saa periksi/anteeksi luonteeseen vedoten ;) Mutta kyllä tuon kanssa eläminen vaatii aina jonkinlaista ekstrahuomiota, tällä en tarkoita lellimistä tai lässyttelyä, vaan sitä että koira pystyisi elämään mahdolliseimman normaalisti ja stressaamatta hermoistaan huolimatta.
ju totta että eri koulutustyylejä yhdistelen sanoinkin kulkevani uskoakseni koiran kannalta hyvää kahden tavan keskitietä. Voi hyvinkin olla että yritän liiaksi löytää koirani käytökseen ratkaisuja, pyrin aina siihen että voisi hyvin. Olisi varmasti helpompaa jos vaan jättäisi ongelmien vatvomisen ja keskittyisi siihen hyvään.mutta aina putkahtelee tilanteita joissa käyttäytyy niin että panee minut jälleen miettimään mikä vinossa ja miksi käyttäytyy näin.. toivottavasti pitkään harkittu kastorointi auttaisi, mutta pääsyy siihen olivat terveydelliset tekijät.te herkkisten omistavat oletteko saaneet tietää onko koiranne vanhemmilla esiintynyt tätä?kun minulle kasvattaja aina vihjaisee et on ehkä minun vikani että koirani käyttäytyy näin)=.
Mutta koirahan oli tullut sinulle vanhemmalla iällä, miten se voi olla sinun vika vai onko koira silloin tullessaan ollut ihan ns ok?
Jokatapauksessa...koiran hermorakenteeseen et voi vaikuttaa, se on mitä se on, sama toimintakyky. En tiedä mikä periytyy ja mikä ei mutta onhan se nyt ihan selvää että jos vanhemmat ovat ihan hermokimppuja on pennustakin turha odottaa hyvähermoista suorittajaa.
Ja jos koiran pentuikä on mennyt "huonosti" ja koiralta on vaadittu koko ajan asioita joita se ei osaa niin totta kai se herättää epäluottamusta ja aiheuttaa koiralle stressiä mutta et kyllä kirjoitusten perusteella vaikuta sellailta ihmiseltä ollenkaan.
Mielestäni olet ihan oikeassa tuossa että olisi tosiaan ehkä helpmompi jos lopettaisi asian vatvomisen. Voipi olla että koira nimittäin vaistoo sen että sinäkin stressaat sisäisesti ja osaksi sekin vaikuttaa.
Itse olen ainakin hyvin pitkälle ottanut sen asenteen että stressatkoon. Kun kuitenkin hyviä hetkiä on enemmän.
TÄYTYY YRITTÄÄÄ OLLA MIETTIMÄTTÄ=). KUN TOI TULI MEILLE VAJAASSA VUODENIÄSSÄ OLI TOSI ARKA PELKÄS UUSII IHMISII PALJO LISÄKSI AUTOJA YM. EI TAJUNNU LEIKEIST MITÄÄ.ET SILLON EN TIETTY KIINNITTÄNY HUOMIOTA NIINKÄÄ SIIHE ONKO NORMAALIA VAI EI. NÄIN JÄLKIKÄTEEN KU MIETTII OLIHA SE JO SILLON HERKKIS.KASVATTAJA VAA AINA SANOO ETTÄ EI SE OLLU OLLENKAA TOLLANE SILLO KU OLINIIL...MUT EIGHÄ NE TOIMI KOIRIENSA KAA NIIN KU YKSTTÄINEN IHMINE.KUN ON PALJON KOIRIA JA ALUNPERIN TÄMÄ KOIRA ON TUOTU ULKOMAILT ET VOIHA ET SIEL ON JOKU PELKO JO SYNTYNYT..ENMÄ TIEDÄ. MUTTA HYVIÄ HETKIÄ KOIRUITTENNE KANSSA HAUKUT TÄÄLTÄ SUUNNALTA=)
Niin, eihän asioiden tarvitse olla periytyviä. Se riittää että pentu ekoina kuukausina kokee niin paljon negatiivista että se muodostaa käsityksensä maailmasta niiden perusteella.
Jos koira on ollut paljon toisten koirien kanssa tekemisissä ennen kuin tuli teille niin sehän on selvää että se ei ole ikinä oppinut turvaamaan ihmiseen.
Tsemppiä kuitenkin ja tosiaan...älä stressaa liikoja ettei koira vaistoa. Tosin ehkä se on parempi kuin se että antaisi asian totaalisesti olla ja koira vain kärsisi.
Ihan vinkki: älä kirjoita isoilla. Se tulkitaan huutamiseksi ja sitä on todella epämukava lukea.
tsempistä! ju näyttävästi jäi isot kirjaimet päälle=)en pahemmin konetta käytä tääki ekakerta ku tänne eksyin.
tsempistä! ju näyttävästi jäi isot kirjaimet päälle=)en pahemmin konetta käytä tääki ekakerta ku tänne eksyin.