Minulla on eroahdistunut koira, en pyydä oikeastaan neuvoja, koska lähes kaikki keinot ovat käytössä. Tahdon vain purkaa oloani johonkin, vaikka kukaan ei vastaisi tai lukisi tätä.
Yritän ja yritän päivästä toiseen. Edistystä ei tapahdu, voimani hiipuvat. Silti ajattelen, että minä en luovuta, vaikka mitä tapahtuisi. Rakastan tätä koiraa niin paljon. Olen onneton tällä hetkellä. Tuntuu että olen kotini vanki, mihinkään en voi lähteä, koska naapureilta tippuu kirje postilaatikosta. Ja niin on ollut jo kuukausia. Ystäväni alkavat vieraantua minusta, kun eivät ymmärrä tilannettani. He eivät ole koiraihmisiä, ja eivät pidä enää paljoakaan yhteyttä.
Harjoittelen tätä joka päivä, ja joka hetki se on mielessäni. Pieniä aikoja, vähän pitempiä aikoja. Sisällä, ulkona, tilanrajausta, lääkkeitä, luonnonrohtoja, aktivointia, huomioimattomuutta, pantoja, kaikkea.
Minulla ei ole sosiaalista elämää, kuin satunnaisesti. Olen tuhlannut lähes koko omaisuuteni ja myös henkiset voimavarani tämän koiran kuntoon saamiseen, ja edistystä ei ole tapahtunut kuin siinä, että nyt sillä on n.6m2 tila jossa se ei pääse tuhoamaan mitään, mutta meluaa yhtä paljon.
Seuraava askel on kai muuttaa telttaan johonkin tienlaitaan...tämä koira on minun ja en luovuta ennen kuin se oppii, vaikka oma oloni äityisi kuinka pahaksi. Kannan vastuuni rakkaastani, vaikka se veisi kaiken mitä omistan.
Yritän ja yritän päivästä toiseen. Edistystä ei tapahdu, voimani hiipuvat. Silti ajattelen, että minä en luovuta, vaikka mitä tapahtuisi. Rakastan tätä koiraa niin paljon. Olen onneton tällä hetkellä. Tuntuu että olen kotini vanki, mihinkään en voi lähteä, koska naapureilta tippuu kirje postilaatikosta. Ja niin on ollut jo kuukausia. Ystäväni alkavat vieraantua minusta, kun eivät ymmärrä tilannettani. He eivät ole koiraihmisiä, ja eivät pidä enää paljoakaan yhteyttä.
Harjoittelen tätä joka päivä, ja joka hetki se on mielessäni. Pieniä aikoja, vähän pitempiä aikoja. Sisällä, ulkona, tilanrajausta, lääkkeitä, luonnonrohtoja, aktivointia, huomioimattomuutta, pantoja, kaikkea.
Minulla ei ole sosiaalista elämää, kuin satunnaisesti. Olen tuhlannut lähes koko omaisuuteni ja myös henkiset voimavarani tämän koiran kuntoon saamiseen, ja edistystä ei ole tapahtunut kuin siinä, että nyt sillä on n.6m2 tila jossa se ei pääse tuhoamaan mitään, mutta meluaa yhtä paljon.
Seuraava askel on kai muuttaa telttaan johonkin tienlaitaan...tämä koira on minun ja en luovuta ennen kuin se oppii, vaikka oma oloni äityisi kuinka pahaksi. Kannan vastuuni rakkaastani, vaikka se veisi kaiken mitä omistan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
huomaan sen heti kirjoituksestasi, ja varsinkin, kun tunnen pari ihmistä, jolla on sama ongelma.
Toisella se on kestänyt kahdeksan vuotta, toisella viisi. Mitkään keinot eivät ole auttaneet.
Mutta yksi yhteinen pirre teillä kolmella on; kukaan ei ole ajatellutkaan lopettaa koiraansa. Ei vaikka pääsisi ns. pälkähästä ja voisi aloittaa elämänsä uudelleen. Jonkinlaista itsepäisyyttäkö se on vai vain RAKKAUTTA koiraa kohtaan.
En tiedä mutta en osaa neuvoakaan, jos olet nämä normaalit temput jo koittanut.
kurja tilanne voimia vaaditaaannn.mitäs jos palkkaisit vaikka kerran viikossa hoitajan koiralles jotta pääset ite tuulettumaan tekis hyvää molemmille ja kun nykyään on niin paljon innokkaita hoitajia liikkeellä eikä maksa paljoa
on sellainen vakituinen hoitaja. Vaikea löytää sellaista kenellä olisi tarpeeksi taitoa, voimaa ja johon voisi vielä luottaakin. Luulen että minulla on kyse kummastakin, itsepäisyydestä ja rakkaudesta. Muussakin elämässä olen ollut sellainen että periksi ei anneta tuli sitten vaikka 3. maailmansota.
Oletko kokeillut Dap;ia..
http://www.vetcare.fi/index.php?id=80
valitettavasti kyllä...ei mitään vaikutusta.
Mulla oli joskus ilotulitteita ja ukkosta pelkäävä koira sille ei auttanut tuo DAP-haihdutin myöskään, mutta sitä DAP-sumutinta kun sumutin sen huonetilaan tai autoon, niissä pelkotilanteissa, niin auttoi, koira oli aivan levollinen.
tuota yrittää..yrittänyttä ei laiteta.
Oletko kokeillut:
http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2&sid=aa8e87f3411c0b4c76fccfd5c64fcb0d
neuvoja palstalla, mutta en varsinaisesti käyttänyt peetsan koulutustunteja. Asumme sen verran kaukana.
että koira ei tuhoa autossa yksin jäätyään?
Ei se nyt tuhoa kotonaakaan kun lukitsen sen tuonne ikkunalliseen 6m2 huoneeseen kun käyn kaupassa n.30 min ajan. Mutta annas jos jättäisin sen eteiseen tai olohuoneeseen niin koko kämppä olisi säpäleinä.
Tuolla sen omassa huoneessa siis ei ole mitään mun tavaroita; koiran oma huopa, omat lelut ja sallittavia revittäviä. Esim maitopurkkeja.
Luulisi että auto on sen taivas kun saa tuhota, penkit ja muut mutta ei koskekaan niihin.
Jos koira on tyytyväinen omassa pesässä niin mikä on ongelma?? Meillä on 1 v uros jolla on oma huone.Jos antaisin sen olla päivällä koko asunnossa niin varmaan pistäs päreiksi.
Minkä rotunen ja ikänen koira on? Onko se ollut sulla pennusta asti? Onko se uros vai narttu?
Jos se kuuluu herkästi haukkuviin eli vahtirotuun,niin haukkumista et saa kokonaan pois.Ja on koiran rääkkämistä jos sen luontaista viettiä lääkkeillä viedään pois.
Auto on paikka jossa tapahtuu,sen takia se ei sitä tuhoa.Tietty jos jätät sen sinne tyyliin 5 tuntia niin varmaan pistää bileet pystyyn.
Kyse on siitä, että se metelöi omassa huoneessaan. Ja ei ole joutunut siellä 30minuuttia kauempaa olemaan vielä, luulen että pistää seinät remonttiin jos tunninkin on.
Koira on uros ja ei ole ollut minulla pennusta asti, tuli n.4kk ikäisenä. Se on nyt 9kk. Koira on sekarotuinen, joten vaikea sanoa onko sillä haukkuvietti.
Kun mainitsin nuo lääkkeet, tarkoitin dappia ja clomicalmia sekä bachin luontaistuote rescue remedyä. En koe noita mitenkään rääkkäykseen viittaavana.
Koira ei metelöi siksi että se vahtii, vaan se metelöi siksi että haluaa minut takaisin tai kerjää huomiota (en ole ikinä vinkumisesta silittänyt). Tietenkään en mene silloin kun se metelöi vaan yritän aina ajoittaa sen siihen hetkeen kun se on hiljaa. Se metelöinti ei ole varsinaista haukkua vaan kirkumisen/ulvomisen/vinkumisen välimuotoa.
Huomaan koiran käytöksestä kun se on omassa huoneessaan (osittain lasiseinät) että se ei missään nimessä ole tyytyväinen siellä, stressaa ja tarvittaessa repii sälekaihtimetkin alas. Ainut että ovessa sattuu olemaan lukko, joten se ei voi murtautua tuhoamaan muualle. Mutta ei se siellä tyytyväinen ole. Ollaan sitä yritetty totuttaa huoneeseensa asteittain eikä olla vaan viskattu sisään.
Pakkohan tässä on vähän ottaa paineita, kun olen kohtalaisen yksinäinen..tiedän..ei maailman parhaita ystäviä jos tästä hylkäävät, mutta ei tällä hetkellä muutakaan ole. Aikaa ei ole uusia ruveta hankkimaan kun kaikki aika menee eroahdistuksen hoitamiseen.
näen tuon lukon ovessa lähinnä sellaisena että se poistaa ongelman tilapäisesti mutta ei paranna eroahdistusta. Se on vain lukko, joka estää koiraa toteuttamasta eroahdistuksen oirehdintaa. Mutta se silti haluaisi tehdä sitä, eikä osaa rentoutua huoneessaan.
nukkuun.
Olisiko sulla mahdollista laittaa siihen koirahuoneen oven aukkoon vain tukeva portti josta se koira näkisi muuallekkin.. ?
meillä on se huone sellainen "lasihuone" josta 2 sivua on pelkkää lasi ikkunaa ihan maahan asti. Toiset 2 seinää onkin sitten betonia. Joten koira näkee sieltä ihan keittiöön ja olohuoneeseenkin, toisen koirammekin näkee.
Sanot että teillä on toinen koira, miksi ne ei ole yhdessä siellä huoneessa ?
Sitten ne ulvovat kaksistaan ja meteli on kahta kauheampaa. Sitä ollaan kyllä koitettu. Jos ne ovat erikseen niin että näkevät toisensa niin ovat rauhallisempia kumpikin.
Jos vanhempi koiramme on samassa huoneessa toisen kanssa, se alkaa matkimaan nuoremman käytöstä. Ollessaan asunnossa vapaana se on rennompi ja niin on tämä eroahdistunutkin omassa huoneessaan.
Vanhempi ei siis kärsi eroahdistuksesta eikä tuhoa paikkoja mutta matkii toista koiraa.
koiralle yksinolon ajaksi?Meillä jätetään aina radio päälle kun lähdetään,vaikka mentäis ihan vaan hetkeksi pois.
ei auta, valitettavasti.
Vie se piikille niin pääset eroon. Ei siinä muu auta. Noista löytöeläinkodeista saa halvalla uuden. Niin minä tein ja ei tullut kuin yksi huti joka oli vietävä piikille. Nyt on sopiva yksilö. Jos sairatuu pahemmin niin vien piikille se kun tulee halvemmaksi ja haen uuden löytöeläimen.
luovuta. En koskaan vie tätä koiraa piikille. EN IKINÄ! Koirani elämä on arvokas siinä missä kenen tahansa muunkin elävän olennon elämä. Miltä sinusta tuntuisi jos joku läheisistäsi ajattelisi että kyllä sinun elämäsi nyt voi lopettaa, koska käyttäydyt ei toivotulla tavalla.
Halveksin sinun kaltaisiasi ihmisiä (ja jos tämä on provo niin olet ihan yhtä sairas) ja säälin niitä koiria jotka sinä lopetat ja niitä uusia jotka otat "huonomman" tilalle.
Sanoit: "Noista löytöeläinkodeista saa halvalla uuden." Minä en määrittele koirani arvoa rahassa. Sama se onko koira maksanut 50e tai 1500euroa, minä sitoudun siihen loppuelämäkseni, tuli sille minkälaista vaivaa tahansa.
koirallani todettaisiin joku kivulias, elämänlaatua pahasti huonontava sairaus johon ei olisi mitään parannuskeinoa. Silloin olisi järkevintä päästää koira parempaan paikkaan.
Mutta, eroahdistuksesta voi parantua! Niin kauan kun on toivoa on ELÄMÄÄ.
koiran mielen kuviot ovat siinä mielessä vaikeasti selviteltävissä, koska eivät pysty läpikäymään esim terapeutin avulla traumoja. jos koirasi on herkkä sille jokin pieni mitätön juttu meneisyydessä on voinut laukaista eroahdistuksen. ja pelkoja on tavattoman vaikea lähteä voittamaan kokemusta on.ja olen myös itse huomannut kun itsellä myös vahhemmalla iällä tullut koira että koittaa minua lähellä kokoajan olla kokemus ekasta perheestä hylätyksi tuleminen ajanut oman koirun tähän käytökseen ja se on ihan selvää kun muistelee kuinka seurasi aluksi aivan kaikkialle mukanani.meilläkin pelkoja takana joka aiheuttaa ongelmakäytöstä. enkä ole vieläkään saanut niitä pois.olemmekin ottaneet uuden elämäntyylin.nautimme hyvistä asioista sillä niitäkin on paljon voimia=)
Olisiko mahdollista, että tällä ´ahdistuneella´koiralla olisi jotain kipuja ja aina kivuissaan saisi sen ´raivokohtauksen´?
Minulla nimittäin oli erittäin rauhallinen ja kiltti koiruus, joka vanhoilla päivillään sitten rupesi ´tuhoamaan´ ja käyttäytyä muutenkin oudosti. Jopa niin, että autosta lähti takaa kovaääniset ja toinen sisäseinä - siis kaikki vain n. puolen tunnin aikana, jonka olin autosta pois. Ja muuten auto oli hänelle toinen koti, eikä muutenkaan koskaan tehnyt ´pahaa´. Mutta tällä oli kasvain.
Onko sinulle muuten kerrottu rehellisesti, miksi tämä koiruus on kodinvaihtaja?
ollaan käyty ja ei ole löytynyt ainakaan vielä mitään sairauksia. Olen kyllä huomenna varaamassa uutta aikaa tarkastukseen.
On oltu kyllä ihan rehellisiä kodin vaihdossa.
Voisin vaikka joskus ottaa mökille seurakseni - siis sitä koiraa. Saisit hetken levätä ja tekisit minullekin palveluksen. Minulla on ollut toisten kissoja ja koiria mökillä seurana ennenkin. Edellytyksenä kuitenkin on, että koiraa voi siellä pitää vapaana eli ei ole karkaileva koira.
asumme Jyväskylässä. Tarjous kuulosti kyllä houkuttelevalta silti..kyllähän tuo irti pysyy varsinkin jos seura on hyvää.