Mä olen niin rakastunut suhun vieläkin. Sä tiedät sen. Sun tunteista mulla ei ole tietoakaan. Välillä tuntuu kyl et meidän välillä olis jotain muutakin ku kaveruutta. Tulee semmosia hetkiä.. vaikea selittää. Toisaalta tämä on niin vaikeaa, kun aina katsot mua, meinaa lähteä jalat alta, kun tuntuu niin hyvältä. Toisaalta vaan tulee niin haikea mieli. Töissä on kyllä ihanan jännittävää, kun ollaan esim samassa huoneessa niin pulssi on varmaan 200. Aina kun sanot mulle jotain, ni pelkään että änkytän kun oon niin taivaissa. Sä olet niin ihana, mun on mahdotonta päästä susta yli. Mitä mun pitäisi tehdä?
Onneksi sitä saa haaveilla...
Onneksi sitä saa haaveilla...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joten en voi, enkä pysty sieltä irroittautumaan. Jättää lapseni ja mieheni sinne ja lähteä lesboilemaan.
Ei tule mitään. En pysty sitä heille tekemään.
Toivon, että löydät jonkun muun kaverin, vähintään bi-henkisen.
Ihastuksia tulee ja menee, ja joskus ei meinaa tietysti millään mennä.. :// Mutta sellaista se on. Mies ja lapset, oma perhe, on kuitenkin tärkeintä maailmassa, ja heitä ei kannata ihan hentoisin perustein lähteä hylkäämään. Lasten etu menee kuitenkin kaikkien työpaikkaihastusten edelle.
Mutta tunteilleen ei voi mitään, tiedän sen.
siitä olen varma.. kun on sanonutkin sen. heteroihn en uskalla enää rakastua..
minusta yli,sillä minun tunteet on täysin samanlaiset sinua kohtaan ihana työkaverini.Välillä tuntuu että kumpikin tietää,mut kumpikaan ei uskalla tehdä asialle mitään.Pakkohan sinun on huomata kun jatkuvasti hakeudun sinun juttusille,enkä malttais aina lähteä töistä pois kun sinä jäät sinne.Minä olen sulaa vahaa sinun silmiesi edessä,jalat on hyytelöä kun jutellessamme katsot minua silmiin.Olet niin syötävän ihana,voi kun joskus sinut omakseni saisin.Koskaan en laskisi pois..
ellei peräti hellusta... missäpäin Suomea me ollaan töissä? työtoverini saa minut sekoamaan sanoissani ja ajatukset lyövät tyhjää!
Enkä ole kukaan noista aiemmin kirjoittaneista, vaikka tekstit voisivat olla omasta elämästäni. =)
Suomessa..meitä taitaa olla aika paljon jotka on ihastuneet työkaveriinsa.Oma ihastukseni on vaan kertakaikkiaan niin suloinen pakkaus :)
läntisessä Suomessa. Taitaa silti olla aika pieni mahdollisuus että vähemmistöryhmään kuuluvana saisi vastakaikua tunteilleen työpaikalla :(
Itse en ole ollut ihastunut työkaveriini, mutta olen ollut työpaikkaihastuksen kohteena. Se oli kyllä imartelevaakin, mutta toisaalta hieman pelottavaakin. Hän olisi ollut valmis rikkomaan tuoreen avioliittonsa ja jättämään puoli tusinaa lasta minun vuokseni...
Panee miettimään, että kuinka helposti itse olisin sitten tullut jätetyksi, kun omat lapsetkin olisi ollut niin helppo jättää matkan varrelle... Sellaista vastuuta, että lapset jäävät äidittömiksi ja mies yksinhuoltajaksi, en missään nimessä halunnut niskaani ja sanoinkin sen hänelle suoraan. Monta kertaa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteessa olevien kanssa EI sekoilla. Etenkään, jos kuvioon kuuluu vielä lapsiakin.
Sanokaa vain vanhaksi sipuliksi. Sellainen minä olen. :)