Suoraan sanottuna en uskalla alkaa seurustella, koska elin koko lapsuuden viinantäytteisessä ja väkivaltaisessa perheessä.Siitä helvetistä pääsin pois vasta 2vuotta sitten.Isä rajoitti minun elämää otti kaiken hyvän pois.
Kyttäsi mitä tein, luki kännykän viestit, ajoi kaverit pois jos eivät hänen mielestään sopineet kavereikseni ja teki kaiken hallitakseen elämääni myös äidin.
Tiedän, että voisin saada helpostikkin poikaystävän jos antaisin jollekkin mahdollisuuden, mutta haluan olla kerrankin vapaa.Kukaan ei hallitse elämääni saan tehdä mitä haluan.
Saan kuulla paljon kehuja ulkonäöstäni, huuteluja perääni ja kaikenmaailman ehdotteluja.Tämä on jotenkin uutta, koska ennen olin niin kahlittu isäni seuraan ettei semmoinen ollut mahdollista.
Sitten kun alan seurustella niin mitä mä sanon kun jätkä kysyy miksi et ole koskaan seurustellut.
Olen niin paljon vihaa ja katkeruutta täynnä etten pysty oikein järkevästi mitään ajattelemaan.
Oli vaan pakko purkaa ajatuksia!
Kyttäsi mitä tein, luki kännykän viestit, ajoi kaverit pois jos eivät hänen mielestään sopineet kavereikseni ja teki kaiken hallitakseen elämääni myös äidin.
Tiedän, että voisin saada helpostikkin poikaystävän jos antaisin jollekkin mahdollisuuden, mutta haluan olla kerrankin vapaa.Kukaan ei hallitse elämääni saan tehdä mitä haluan.
Saan kuulla paljon kehuja ulkonäöstäni, huuteluja perääni ja kaikenmaailman ehdotteluja.Tämä on jotenkin uutta, koska ennen olin niin kahlittu isäni seuraan ettei semmoinen ollut mahdollista.
Sitten kun alan seurustella niin mitä mä sanon kun jätkä kysyy miksi et ole koskaan seurustellut.
Olen niin paljon vihaa ja katkeruutta täynnä etten pysty oikein järkevästi mitään ajattelemaan.
Oli vaan pakko purkaa ajatuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerrot totuuden seurustelustasi tietenkin.
En minäkään ole koskaan seurustellut ja ikää on 18. :P
totuus. Kyllä se tuleva jätkä sen ymmäertää ja voi kunnioittaa periaatettas ja olla ylpee susta! mä ainakin olisin ü
no joo, et ole ainoa joka ei ole seurustellut.
Se on totta, että kerkeän vielä seurustella.Nuori kun olen.Ei tässä mitään kiirettä olekaan.
Tärkeintä on löytää kunnon mies, eikä mitään yhden yön tai parin viikon juttuja.En tunne tarvetta sekoilla monien jätkien kanssa vaan haluan jotain pysyvää.
Jotkut kaverit ovat jopa ihmetelleet miksi en halua kerrankin ottaa elämästä kaikkea iloa irti ja sekoilla kunnolla jätkien kanssa.Mitä sekin hyödyttäisi?! Ei mitään.En alennu moiseen.
Voisin jopa sanoa olevani vahvempi ja tasapainoisempi ihminen kuin monet ikäiseni elettyäni kovissa oloissa lapsuuteni, enkä missään pumpulissa.
Opin arvostamaan elämää.
Vielä joskus minäkin olen onnellinen ja jätän vihan niille jotka ovat liian heikkoja rakastamaan.
Jos kerran haluat olla vapaa niin siihen sulla on nyt oiva tilaisuus, aivan kuten itsekkin olet sen ymmärtänyt.Eikä muutenkaan ole kovin viisasta laittaa mitään "etsin poikaystävää" vaihdetta päälle, vaikka sellaisen haluaisikin.Tietenkin voi tutustua uusiin ihmisiin jne,kyllä se sopiva sitten kohdalle osuu kun on osuakseen.
Ja varmasti olet saanut vahvuutta lapsuutesi kovista koettelemuksista, mutta
minä elin lapsuuteni "pumpulissa" ja osaan arvostaa elämää.En usko,että tarkoitit tuota mitenkään pahalla,mutta se vain kuulosti hieman siltä, että huono lapsuus on parempi kuin hyvä.
En tarkoittanutkaan, että huono lapsuus olisi parempi kuin hyvä, mutta on ihmisiä jotka ovat eläneet lapsuutensa perheessä missä saavat kaiken haluamansa.Toiset joutuu tekemään töitä rahan eteen saadakseen sen mitä haluavat.Enkä sano tätä yleistäen.Itse vain satun tuntemaan täältä niin paljon perheitä missä vanhemmat tekevät mitä tahansa lastensa eteen.Jopa alkoholia roudaavat lapsilleen.Että näin täällä.