Heippa!
Minulla on 9 viikkoinen ihana pieni koiranpentu ja olen aloittanut panta-ja hihnaharjoitukset sen kanssa. Aloitimme ihan hitaasti,alussa vaan pantaa nuuhkimalla ja palkitsemisella ym. Nyt kun olemme siinä vaiheessa,että saan sille pannan ja hihnan laitettua,alkaa kauhea pomppiminen ja riuhtominen. En ole yrittänytkään vielä lähteä sen kanssa liikkeelle,olen seisonut vaan hiljaa paikallani ja palkinnut heti kun pentu rauhoittuu edes pieneksi hetkeksi.
Pentu puree hihnaa ja kiepsauttaa itsensä selälleen,eikä halua liikkua yhtään.
Onko tälläinen hiljaa paikallaan oleminen hyvä ratkaisu tähän tilanteeseen? En ole kieltänyt puremasta hihnaa ym vaan tosiaan palkinnut hetkenkin nätisti olemisen.
Kaikissa oppaissa aina puhutaan vaan vetämisestä mutta meillä ei pentu vedä,kun ei kerran halua/uskalla liikkuakaan.
Kyllä minulla kärsivällisyyttä riittää harjoittelemiseen,siitä ei ole kysymys. Mietin vaan pitäisikö pannan puremista huomioida jotenkin?
Pieni se on tietenkin vielä ja kaikki uutta ja ihmeellistä...
Vihjeitä otetaan vastaan!
Minulla on 9 viikkoinen ihana pieni koiranpentu ja olen aloittanut panta-ja hihnaharjoitukset sen kanssa. Aloitimme ihan hitaasti,alussa vaan pantaa nuuhkimalla ja palkitsemisella ym. Nyt kun olemme siinä vaiheessa,että saan sille pannan ja hihnan laitettua,alkaa kauhea pomppiminen ja riuhtominen. En ole yrittänytkään vielä lähteä sen kanssa liikkeelle,olen seisonut vaan hiljaa paikallani ja palkinnut heti kun pentu rauhoittuu edes pieneksi hetkeksi.
Pentu puree hihnaa ja kiepsauttaa itsensä selälleen,eikä halua liikkua yhtään.
Onko tälläinen hiljaa paikallaan oleminen hyvä ratkaisu tähän tilanteeseen? En ole kieltänyt puremasta hihnaa ym vaan tosiaan palkinnut hetkenkin nätisti olemisen.
Kaikissa oppaissa aina puhutaan vaan vetämisestä mutta meillä ei pentu vedä,kun ei kerran halua/uskalla liikkuakaan.
Kyllä minulla kärsivällisyyttä riittää harjoittelemiseen,siitä ei ole kysymys. Mietin vaan pitäisikö pannan puremista huomioida jotenkin?
Pieni se on tietenkin vielä ja kaikki uutta ja ihmeellistä...
Vihjeitä otetaan vastaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli alussa ihan sama juttu! Hihna oli pennun mielestä ihan tyhmä juttu ja se yritti purra sitä, siitä toruin pentua, koska hihnaahan EI ole tarkoitus purra.
Pentu oli muutenkin aluksi arka kulkemaan ulkona ja siihen vielä ällö panta ja hihna, niin ulkoilustahan ei meinannut tulla yhtään mitään.... Houkuttelemalla ja makupaloilla saatiin liikettä niveliin, ja tietysti pennun kasvaessa rohkeus ja itseluottamus on kasvanut muutenkin.
Nyt ollaan edistytty huomattavasti ja 14 vko pentu kulkee hihnassa ok, mitä nyt välillä innostuu leikkimään hihnan kanssa. Siinä tapauksessa pysähdyn ja matkanteko loppuu siihen. Yleensä moinen vikurointi loppuu pian. Nykyinen ongelmamme on lenkiltä kotiin päin tultaessa järkyttävä vetäminen!!
Siksakkia ollaan menty ja käännytty vedon alkaessa vastakkaiseen suuntaan. Vielä ei ole kummoista edistystä tapahtunut, mutta luotan siihen että hitaasti hyvä tulee. Ellemme sitä ennen jo saa kulmillamme hullun mainetta, kun sahaamme pennun kanssa siksakkia ees taas.... ;)
Pentuni täytti tänään 2kk eli on sellaiset 8 ja ½ viikon ikäinen. Kaulapanta sillä on oikeastaan jatkuvasti kaulassa, koska useat ovat sanoneet, että tottuu siihen sitten paremmin. Hihnakaan ei ole mikään ongelma mutta se ulkona käveleminen!
Kävelystä ei joskus meinaa tulla mitään kun se ei vaan yksinkertaisesti suostu kävelemään. Joskus kutsumalla sen saa taas liikkeelle ja joskus kaikki sujuu ongelmitta. Suurin ongelma taitaa olla se vetäminen kotiin päin. En tiedä, johtuuko se siitä kun ulkona on aika lämmintä ja aurinkoista, kyseessä kun on musta koira. Pitää vaan toivoa, että kasvaessa se käveleminen alkaisis sitten sujua paremmin.
kaikki olette toimineet aivan oikein. Ei puremisiin, tempoiluun yms. noin pienen pennun kohdalla kannata kiinnittää mitään huomiota.
Ennenkuin lumi sataa maahan, pennut ovat oppineet hihnassa kulkemisen. Jatkakaa samaan malliin.
Antakaa sen pannan olla pennun kaulassa sisälläkin niin se tottuu siihen.
Ihan vielä sellaisen sanoisin että ei kannata olla ihan ylihysteerinen sen pannan ja hihnan kanssa vaikka se koira temppuilee. tarkoitan tällä sitä että itse en ole sen kummemmin koiriani opettanut pantaan, tai hihnaan. Kannattaa tietenkin katsoa että se eka hihna on niin kevyt kuin mahdollista, itse käytän alussa sellaista kissoille tarkoitettua kangas hihnaa vaikka kysessä onkin iso koirarotu.Tosin omat pennut ovat ihan älyttömän paljon vapaana kun ympärillä on sellaista maastoa että ei ole autoja.
Panta on laitettu päälle esim ennen ruokailua kun pentu innoissaan odottaa ruokakuppia ja sen kummempaa opetusta siihen ei ole ikinä tarvinnut. Toki jos pentu pelkää ihan hysteerisenä sitä pitää hieman miettiä. Suurin osa pennuista kuitenkin hyväksyy pannan päivän pari sisällä jos sitä pitää koko ajan sillä kaulassa. Se nyt vain on sellainen juttu joka kuuluu elämään.
Ja itse ainakin ärähdän pennuilleni jos ne pannan laitto vaiheessa alkavat riehumaan. Tämä tietysti sen jälkeen kun pennulle on ensin opetettu että silloin istutaan kunnolla.Ne kyllä oppivat sen kovin nopeasti. Toinen vaihtoehto toki on se että palkitaan ja palkitaan siitä että istuu nätisti eikä huomioida sitä riehumista mutta ei se pentu rikki komentamista mene.
Aikoinaan oma shelttini opetteli kulkemaan hihnassa niin, että sidoin hihnan toisen pään vyöhöni ja liikuskelin normaalisti (lähinnä keittiössä) sisätiloissa ja pentu sitten käppäili perässä. Aluksihan tuollakin oli ties mitä venkuiluja, mutta koska ei tarvinnut kiinnittää suuremmin huomiota, oppi poika tulemaan aika äkkiä sinne mihin mamma meni :)
Tietenkin pitää itse liikkua varovasti, ettei yhtäkkiä nykäise pentua liikenteeseen. Hihnaan laitoin etikkaa niin ei senkään pureskelusta tullut ongelmaa.