plussa tuli! Puoltoista vuotta yritystä takana ja ensimmäinen inssi oli 25.5 ja siitä tärppäsi.Tuntuu vaan niin uskomattomalta ja haluaisin huutaa asian koko maailmalle...Mahtaako olla ketään joka olis aika lailla samassa tilanteessa?
Vihdoinkin...
Hansuliini
121707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/simmons.htm
kyllähän tänne on muutkin laittaneet,kun plussa on tullut,kun olen täällä kumminkin koko ajan käyny lueskelemassa ja kyselemässä asioista ja mielellään kyllä vaihdankin osastoa,kun vastaukset on tommosia!!!
älä vielä juhli ei tässä vaiheessa niin varma ole että onnistuu...
..vihdoinkin ei sun tapauksessa tunnu kovin oikeutetulta.. täällä on monia ketkä ovat VUOSIA yrittäneet eikä ole tärpännyt.
mielestä kyl puoltoista vuottakin on jo aika kauan yritystä ja varmaan vastaukset olis ollu erilaisia jos en olis laittanu aikaa ollenkaan...Joten kiitos vaan onnitteluista?!
Onnittelut ja halaus plussauksesta! Toivotaan onnen kestävän!
...vai, että vihdoinkin! No, Huh huh. Helpolla pääsit sanon minä; 1 inssi ja heti tärppää. Täällä moni yrittää vuosia. Monilla meistä palstalaisista on taustalla useita inssejä tai pahimmillaan ICSI tai IVF-hoitoja, jotka käytännössä tarkoittavat kymmeniä sumutekertoja ja piikkejä, on useita kivuliaita punktioita ja mahdollisesti kymmeniä alkion siirtoja ja siihen vielä luge-kapselit päälle. Kaikesta tästä huolimatta ei siltikään tärppää. Jos olisit kokenut tämän "rumban", olisit mielestäni oikeutettu sanomaan vihdoinkin!
Ihme vastauksia täältä tulee... 1½ vuotta on kyllä mielestäni aika pitkä aika ja jos lapsi on saatu alulle lapsettomuushoitojen kautta niin mikä palsta olisi sitten alkuperäiselle sopiva ollut? Mikä sinä olet määrittämään kuinka monta hoitokertaa oikeuttaa sanoa vihdoinkin??? Tai mikä on helppoa ja mikä ei (viittaan otsikkoosi). Ei ole helppoa mikään dg kun saa kuulla ettei niitä lapsia tule ilman hoitoja! Minusta tuo 1½ vuotta on vihdoinkin, vaikka monilla meneekin monta vuotta ja yrityskertaa.
Alkuperäiselle onnea! Onneksi tärppäsi jo ekalla hoitokerralla! Täällä ollaan vaan niin hemmetin kateellisia muiden plussista kun itsellä ei tärppää että sen takia näitä aikuismaisen asiallisia viestejä satelee...
sinulla on noin sanoa? Lapsettomuus on aina yksilöllinen kokemus ja erittäin raskasta vaikka vain 1 v tai 1 1/2 v yrittämisen jälkeen. Miten toisen plussa on sinulta pois? Ihan samalla tavalla joku voisi sinun keinojesi ja yrityksiesi määrää ihmetellä ja vaikka sanoa niinkin pahasti, että milloin aiot lopettaa, kun sinua ei ole tarkoitettu äidiksi. Olisiko kivaa? Niinpä...
Onnea alkuperäiselle! Minä olen ainakin onnellinen jokaisesta lapsettomuudesta eroon päässeestä vaikka en itse koskaan heihin kuuluisikaan.
Paljon onnea!! :) Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin loppuun asti!
Ei kannata välittää ikävistä kommenteista. Miksi jonkun toisen onni olisi itseltä pois..? Tulee vaan paha mieli, kuin katkeruus aiheuttaa tuollaisia kommentteja. Jos omalle kohdalle on sattunut huono tuuri useamman kerran tai hoidot eivät ole vielä tepsineet, niin miksi siitä pitää kiukutella onnistuneille?
juu..kummallista porukkaa täällä pilaamassa muiden iloa..eli onnea kovasti! täytyyhän ihmistä onnitella vaikka tulisi ihan luomusti ja "hups" vaan raskaaksi joten miksei nyt..? lapsettomuus on varmaan vaan niin kipeä asia..onnea ja hyvää jatkoa!
Paljon onnea plussasta! Onnea raskauteen ja voimia tulevaan.
En varmaan minäkään saisi sanoa että vihdoinkin koska saimme plussan jo toisesta inssistä joka oli ensimmäinen lääkkeellinen. Yritimme omin päin lähes 5 vuotta ja kun sain voimia ja rohkeutta lähteä hoitoihin niin melkein heti tärppäsikin. 5 vuoden odotus palkittiin ja sanoin miehelleni että vihdoinkin... eli olin siis väärässä?
Ei kaikki ole semmoisia ihmisiä joka siintää heti tutkimuksiin kun ei tärppääkkään heti tai siinä heti ensimmäisen vuoden yrityksen jälkeen. En voi sanoin kuvailla mitä epäonnistuneisuutta ja itsesyyllästämistä koin tuona aikana. Pelkäsin tutkimuksiin menoa ja olin vaipua masennukseen. Tein monta vuotta töitä itseni kanssa että uskaltaisin mennä tutkimuksiin. En väitä että se aika oli yhtä rankkaa kuin teillä jotka joudutte käymään raskaissa ja kivuliaissa hoidoissa mutta ei siitä paljon puutukkaan.
Mutta silti, olen sitä mieltä että VIHDOINKIN, me saamme oman niin kauan odotetut ja kaivatun vauvan.