Tapasin eilen pitkästä aikaa erästä tuttavaani, jolta on kaksi lasta huostassa. Hän kertoi, että hän saa tavata lapsiaan kerran kuukaudessa yhden yön luonaan. Tämä on kuulemma yleinen käytäntö. Pelästyin pahasti, kun mietin meidän tilannettamme silloin huostan alussa. Itse olen saanut alusta asti tavata lastani kaksi kertaa kk viikonlopun ajan luonani. Mikä meidän tilanteessamme vaikutti siihen, että tapaamiset oli niin tiheästi heti alusta saakka? Oliko siinä apuna se, että itse pyysin tilanteen mentyä mahdottomaksi lasta huostaanotettavaksi ja alusta saakka tähdättiin kotiinpaluuseen parannuttuani?Kuitenkin tiedettiin, että paluu kotiin ei ole mahdollinen ainakaan muutamaan vuoteen. Mitkä kaikki asiat vaikuttaa tuohon tapaamisten tiheyteen? Pelästyin siis sitä, että jos meilläkin olisi tapaamiset ollut noin harvoin jos se kerran on käytäntö. Millaisia kokemuksia teillä näistä tapaamisten tiheyksistä on? Kuinka usein sijoitetut lapset tapaavat biovanhempiaan ja onko teillä tietoa, mitkä asiat siihen tiheyteen on vaikuttanut? Toivoisin asiallisia vastauksia myös bioilta, en kenenkään syyttelyä vaan ihan faktatietoja kuinka usein ja miksi tapaamisia on juuri sen verran kuin teillä on.
Ajattelin kyllä seuraavassa huoltosuunnitelmaneuvottelussa kysyä mitkä meillä tähän vaikuttivat. Olen kyllä entistä ihmeissäni ja kiitollisempi kuinka meillä on näin hyvin asiat tässä mennyt kun ajattelee sitä, kuinka ne olisi voinut mennä.
Ajattelin kyllä seuraavassa huoltosuunnitelmaneuvottelussa kysyä mitkä meillä tähän vaikuttivat. Olen kyllä entistä ihmeissäni ja kiitollisempi kuinka meillä on näin hyvin asiat tässä mennyt kun ajattelee sitä, kuinka ne olisi voinut mennä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
HOITOSUUNNITELMA: 3 vkko:n välein.
TODELLISUUDESSA: ensin 2½ kk väli,sitten 1½kk, 1½ kk, sitten 4 kk, sitten 1 kertaa kk:dessa, 1 kertaa kk:dessa.
Sitten sos.johtaja "unohti"oli Teneriffalla,sos.työntekijä sairaslomalla.
Eli sossun ensin tekemä HOITOSUUNNITELMASSA oli 3vkko:n suunnitelma tapaamisväliksi.Jota ei koskaan noudatettu.
Sitten ensimmäisessä HUOLTOSUUNNITELMASSA, EI ANNETTU MINUN vaikuttaa mitenkään tapaamisväleihin.
Sitten alkoi, täysin syyttä tapaamisrajoitukset, ilmennyt jälkikäteen, jotta sijaisäiti ei halunnut, että poika tulee kotiin koskaan.
Viimeinen HUOLTOSUUNNITELMA tekivät sos.lautakunnan pöytäkirjasta ottein.
Nyt tilanteet muuttuneet niin, jotta eilen poikani poishakijalle sijaisperheestä, oli sijaisäiti sanonut:-MEINAATTEKO TEHDÄ "NOIDEN" KANSSA YHTEISTYÖTÄ.
Poikani hakija sanoi sijaisäidille: Voi, sitä yhteistyötä olisi pitänyt tehdä jo KAUAN AIKAA SITTEN. Tähän sijari:-jaa.
Nyt poikani on herännyt tänä aamuna uudesta nuoriso-ja lastenasumiskodista. Sieltä on vakuutettu minulle, jotta kaikki tulee muuttumaan.
Siellä on kotieläimiä, pienestä, navetasta alkaen, voi,jotta minäkin niin eläimistä tykkään. Toivottavasti ne lohduttaavat poikaani.Ja että niitä olisi ihana paijailla.
Poikani tulee heidän kanssaan huomenna kotiin, pitää tässä alkaa tekemään kakkua ja muuta.
Sitten hoitokodin johtaja velvoittaa sos.johtajaa järjestämään huhtikuun tapaamatta jätetyn tapaamisen viikon sisällä ja tämän kuun tapaamisen sen lisäksi. Eli nyt on minulla joku joka työskentelee asian puolesta.
Aivan tuntuu siltä, jotta sosiaalipuolelta ei olisi työskennelty minkään asian eteen yhtään mitään, sen ovat huomanneet myös tämä asumiskodin työntekijätkin. Joten meille alkoi tänä aamuna uusi elämä. Uusi asiainhoito.
lapselle ja miksei myös nuorellekin.
Toivotaan että pojallanne alkaa hyvä elämä juuri tästä päivästä eteenpäin
ja jossakin vaiheessa oma koti olisi se ykkönen!
oikein paljon kiitoksia toivotuksista, et tiedä miten onnellinen olen tänään kun poika tulee käymään heidän kanssa kotona, ja poika eilen sai soittaa ja kertoa millaista siellä uudessa asuntokodissa on. Sanoi, jotta täällä tyttöjä, mutta on leikannut "miesten" kanssa ruohoa.
Ja jos asiat järjestyisi nyt jotta poika pääsisi jo viikonlopuksi pian kotiin, huoneenkin olen laittanut oikein sieväksi, väreillä leikkien sisustanut, ja kaikenlaista mukavaa pojalle hankkinut. Meillä nyt vasta on sellaisia kaikenlaiseja pelejäkin.
Aikaisemmassa vaiheessa en pitänyt niitä niin aiheellisina, mutta kun kaikilla muillakin on.
tiheys, kun pikemmin asia ei koskaan ole niin, ja amalian kirjoituksessa: "jos asia menisi lain mukaan", tämänhän täytyy alkaa vihdoin julkisesti tunnustaa, jotta Suomessa rikotaan säännöllisesti LASTENSUOJELULAKIA.
Mitähän viisastelua se oli sos.johtajaltakin , kun hänen piti oikein kunnanlakimieheltä kysyä, ja sai vastauksen : Vanhempien oikeus lapsiinsa on vahva oikeus.
puolentoiosta vuoden ajan, kun anoin sitä erikseen heti sosiaalilatuakunnalta, nyt on kaksi kertaa kuussa valvotusti vartija vierellä tunnin ajan.... mikän ei ole muuttunut, en tiedä miksi nyt on erilaiset tapamisjärjestelyt!Olen ilmeisesti onnistunut ärsyttämään jotakuta....
kun erehdyin näyttämään sairaalassa tunteitani ja pyrskähdin itkuun ja sanoin, pojalle sinunkin pitäisi päästä jo kotiin.
Kirjoitti se persialais-syntyinen lääkäri heti, äiti prosovoi poikaa vastustamaan sijoitusta.
Sen perusteella tapaamisista tuli yhtä`äkkiä valvottuja.
Siis sairasta hommaa tämä.
Asumiskodista jossa poikani nyt on, sanottiin lohduttavasti, olisi ollut paljon oudompaa heidän mielestä, jos en tahtoisi poikaani jo kotiin.
minullakin oli silloin alussa tapaamiset 2 kertaa kuussa, eli kahden viikon välein. tosin ei kotona yötä...
uskon, että jokaisessa huostaanotossa tapaamiset katsotaan tapauskohtaisesti. ei kai siihen ole mitään lakia kirjoitettu?
niin sinulla kuin minulla vaikutti varmasti poikiemme ikä. pienelle lapselle "tiheä" tapaaminen pitää äidin mielessä ja luo kiintymystä äitiin paremmin kuin esim. kerran kuussa tunti. tosin tämäkään ei tietysti päde, jos bioäiti esim. pahasti päihdeongelmainen-silloin tiheä tapaaminen voi vain "traumatisoida" lasta enemmän. tai jos biovanhempi toistuvasti unohtaa tapaamiset, sekin vain tuottaa lapselle pettymystä.
eniten uskon sinun kohdalla käytännön olevan alusta asti tuo, koska olet todella hyvin ollut yhteistyöhaluinen. se on vain pelkkää plussaa.
itsekin olisin halunnut olla, mutta en saanut. ja mitä enemmän yritän pitää poikani ja minun oikeuksista kiinni, EHDOTTAA asioita, sitä hankalammaksi meidän tilanne muuttuu. sitä enemmän vain rajoitetaan. eli mitä merkitystä on huoltosuunnitelmalla minun kannalta, kun mitään mitä ehdotan tai varovasti kysyn, ei toteuteta? kaikki tehdään viranomaispäätöksillä. mainitsen vielä, etten todellakaan ole kuuta taivaalta pyytänyt, vaan ihan normaaleja arkisia asioita, tietoa pojastani, yhteydenpitoa sij.vanhempiin, lisää yhteistä aikaa.
sosiaalityöntekijästä.
Hän on se esityksiä, esimerkiksi tapaamisista, eteenpäin sosiaalilautakunnalle tekevä osapuoli.
Ammattitaito omissa työtehtävissä vaikuttaa osaltaan myös miten lastensuojeluviranomainen päätelmiään lapsi perheen asioista ja esimerkiksi tapaamisten suhteen tekee.
Sinulle on sattunut mitä ilmeisimmin yksi näistä osaavista ammattilaisista,
joilla on ollut koulutuksen mukanaan tuomaa varmuutta, pitkäjänteisyyttä ja kokemusta
kuinka erilaisissa ja vaikeissakin tilanteissa toimitaan ja edetään.
(Sosiaalityöntekijöiden omalla ammattijärjestö Talentialla on ollut itsellään myös huoli näiden epäpätevien sijaisten osaamisesta ja säästämisen vaikutuksesta pitkäjänteiseen sosiaalityöhän)
On joka toinen viikonloppu, mutta poikkeuksia tietysti on paljon. Joillakin on harvemmin esim. etäisyydestä johtuen, joillakin tiheämmin jos on vaikka samalla paikkakunnalla ja sijoitus on lyhytaikaisempi. Sijoituksen alkuvaiheessa yleensä kotilomia on alkuun niukasti jotta lapsi kiinnittyy sijaishuoltopaikkaan, tämä siis niiden lasten kohdalla joilla sijoitus on vähintään monivuotinen. Ja tietysti kotitilanteesta riippuen, joitakin lapsia ei voida päästää kotiin lainkaan vaan tapaamiset on aina muualla, jotkut taas poikkeavat arki-iltanakin kotona.
Meillä on sijoituksessa 5-vuotias lapsi, jonka äiti halusi vajaat 2-vuotta tavata lasta joka toinen kk ja nyt kerran kuussa - tapaamiset on sovittu äidin toivomusten mukaisesti.
Lapsen isä tapasi lasta aluksi kerran kuussa, nyt kolmen viikon välein. Tapaamiset ovat olleet meillä tai tapaamispaikassa 1-3 tuntia kerrallaan. Tänä kesänä on ensimmäisen kerran tilanne isän elämässä rauhoittunut siten, että lapsi menee hänen kanssaan parin päivän mökkilomalle. Lisäksi lapsen tulee tavattua vanhempiaan sukulaisten syntymäpäivillä ja sukujuhlissa. Tämän lapsen sijoitus on pitkäaikainen, kohta kaksi vuotta täynnä ja vuosia edessäpäin.