Sijaisperherekisteri?

turhan työn tekemistä, turhaa, toivotonta asioiden selvittelyä, jos sijaisperhe oli niin kuin meillä, ei halunnut tavata, ei halunnut päästää lasta tapaamisille, teki kaikki haitat mitä on mahdollista tehdä, uhkailivat milloin ketäkin, vain ja ainoastaan yhden ainoan asian takia, kun kukaan ei heille kirjoittanut paperia, jotta poika on aina ja vain yksinomaan heillä.
Minä näen painajaisunia vieläkin tätä nykyään, ja aina ne liittyy kaipuuseen saada olla lapseni kanssa yhdessä, kun sijaisäiti ei anna.

Poikani mielen hätäännytti viimeisellä kerralla kun hänet hajettiin pakkotoimin sijaisäidiltä pois, poika soitti minulle ja itki, jotta sijaisäiti on sanonut, että hänet viedään vain jonnekin, sijaisäiti ei viitsinyt järkevästi pojalle rauhoitellen sanoa, jotta kaikki on hyvin ja sinä pääset mukavaan paikkaan. Sen ainoan kerran kun poika sai sieltä soittaa minulle, sijaisäiti henkistä väkivaltaa käyttäen laittoi tämän soittamaan minulle itkien, ääniväristen, epätoivoisena, ja minä en voinut olla paikalla lohduttamassa, kannustamassa.

Sijaisäiti teki minulle shokkimaisen tilanteen ja vielä pahemman pojalleni, tämän sijaisäidin annetaan siin Sinun puheiden perusteella mitä luin, jatkaakin jos joku kunta vain lähettää ja tekee sopimuksen, SAAKAA NYT IHMEESSÄ SIELLÄ neuvotteluissanne aikaan ALOITE asialle, jotta rekisteriä pidetään, josta näkee kuinka sijaisäiti on työtään hoitanut, onko ollut yhteistyökykyinen, ja hyvän työperiaatteen noudattaja, sehän vaikuttaa kaikkiin, sosiaalitoimiston työskentelyyn, bioperhetyöskentelyyn, ja suvun kanssa, kaikkihan olisi lapsen eduksi.

Eikä olisi näin, jotta kahdelta instantilta harkitaan virkavallan avun käyttämistä saadakseen tapaamiset toteutettua, saadakseen edes lopuksi poikaa poiskaan sieltä.

Jotainhan täytyy olla pahasti silloin vialla.

Minuakaan ei äitinä tässä huomioi kukaan, minulla on tullut tämän sijaisäidin tekojen takia yöunihäiriöitä, ja mielen liika herkistymistä, siis suoraan sanoen on ollut kärsimystä pitkään melkein vuoden sosiaali antoi hänen jatkaa tätä työskentelyä.

Lopuksi kun riitaantuivat itse sijaisäidin kanssa, sijaisäidin uhkakirjeet lopettivat hänen toimintansa lopuksi, kuinka voi olla mahdollista ja millainen sosiaalitoimisto se sellainen on joka antoi jatkua tämän näin pitkään, kukaan ei tutki, mitä hän on saanut pojassani aikaan, koskaan kotona ollessa pojalla ei ollut niin pahoja koulukäyttäytymishäiriötä kuin sijaisperhe aikana.

Kukaan ei halua nähdä asiaa niin. Vaan lääkärikin kirjoitti, kun purskahdin itkemään, ja erehdyin sanomaan pojan kuullen, jotta hänen pitäisi päästä jo kotiin, kirjoitti lääkäri papereihin, äiti provosoi poikaa sijaisuutta vastaan ja hänen ei pitäisi päästä tapaamiselle, kuin valvottuna kerran kuussa, jos lainkaan. Siis näin tämä kirjoitti.

Nyt kun poikani on uudessa paikassa pakkotoimena haettu sijaisperheestä. Tämä sijaisäiti saa jatkaa toimintaansa, kun teillä ei ole rekisteriä, ja sivuhistoriaa, millainen paikka on.

Minulle jäi vieläkin vaivaamaan huonot unet. Mielen katkeruus sosiaalitoimiston huonosta, laiskasta toiminnasta, kauna sijaisperhettä kohtaan. Perhettä, jota en koskaan päässyt tapaamaan, minä joka myös olen työskennellyt lasten kanssa terveydenhuollon ammattilaisena melkein 30-vuotta, olen saanut olla sijaisäidin sylkykuppina vuoden.

No, tämä sijaisäiti nyt kuitenkin tänäkin iltana hoitaa kehitysvammaisia lapsia, iltaisin ja öisin, meidän peruspalvelulautakunnan jäsen kirjoitti hänestä kirjeen meidän kunnan sos.johtajalle, koska tuntee sattumalta sijaisäidin, ja tietää tämän vaikean luonnepersoonan. Toivottavasti sinne paikkaan ei sijoiteta enää vieraiden ihmisten lapsia.

Minä en antaisi kylläkään vahingon kiertää. Mutta jos Suomen sosiaalitoiminta on niin lapsenkengissä ja valvontajärjestelmä ei pelaa, niiden piirissä jotka muka katsotaan "paremmiksi" ja vastuuntuntoiseksi ihmisiksi, niitä omituisia tapauksia siis löytyy ihan yhtälailla sieltä sijaisperheistäkin, kuin huostaanotetuista perheistäkin, joita rangaistaan ilman todellista lain kunnioittamista sosiaalipuolelta.

Tälläisen asenteen pitäisi saada muuttumaan, sillä jokainen ihminen voi olla, ja kohdata elämässään vaiheen jossa on haavoittumis mahdollisuus, ja vielä sosiaalipuoli ei tuo sitä apua sinne kotiin, eikä ministeriö saa selviä ja suoraviivaisia toimintoja jotta apu ohjataan perheisiin, VAAN SIINÄKIN eristetään perhe pureskelemaan itse omat ongelmansa, perhe halutaan unohtaa, tuomitseminen on parempi ja helpompi, ja siinä saavat tyrannimaisuutta käyttävät luonnehäiriöiset persoonallisuudet käyttää auktorimaista valtaansa, ja sadistisuutta, jolle antaa Suomen sosiaalilainsäädäntö mahdollisuudet. Sanoilla LAPSEN ETU, sitä pidetään aseena huostaanottoperhettä vastaan. Sitä käyttävät psykiatriset sairaalat eikä kukaan tosiasiallisesti tutki, mikä heidän hoidontaso on ollut, onko kuunneltu perhettä, onko selvitetty tilannetta, onko tehty yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa. Sillä tosiasiallisesti eivät he halua auttaa lasta ja tehdä rakentavaa keskustelutyötä lapsen vanhempien kanssa. Sitä he EIVÄT TEE.

haave tyssää jo tarjonnan puutteeseen. Ei ole sij.perheitä saati paikkoja niissä että olis varaa valita.