Naimisiin voisi hurauttaa, mutta häät ei kiinnosta tällä hetkellä yhtään. Pitäisikö odottaa että alkaa kiinnostaa, koska mikään pakko ei ole naimisiin mennä just nyt...
Juhlien puolesta puhuu se...
- että sillä tavalla voisi päästä vähemmällä; muuten on jono sukulaisia oven takana haulikon kanssa uutisen kuultuaan
- että nyt vaikka ei juhlat kiinnosta, niin silti mietityttää, että kaduttaakohan se sitten jälkikäteen
- miehen mielestä sellaiset kuuluu olla, vaikkei hän itse viihdykään juhlissa (ja tiedän, että jos sellaiset tulee, niin minun järjestettäväksihän ne jää =))
Ennen minulla oli hyvin selvät haaveet viisikerroksisine kakkuineen, isoinen kirkkoineen ja niin edes päin. Nyt... haluaisin vain hoitaa asian "pois alta". Onko se huono mieliala lähteä tähän touhuun...? Odotellaanko inspiraatiota...?
Juhlien puolesta puhuu se...
- että sillä tavalla voisi päästä vähemmällä; muuten on jono sukulaisia oven takana haulikon kanssa uutisen kuultuaan
- että nyt vaikka ei juhlat kiinnosta, niin silti mietityttää, että kaduttaakohan se sitten jälkikäteen
- miehen mielestä sellaiset kuuluu olla, vaikkei hän itse viihdykään juhlissa (ja tiedän, että jos sellaiset tulee, niin minun järjestettäväksihän ne jää =))
Ennen minulla oli hyvin selvät haaveet viisikerroksisine kakkuineen, isoinen kirkkoineen ja niin edes päin. Nyt... haluaisin vain hoitaa asian "pois alta". Onko se huono mieliala lähteä tähän touhuun...? Odotellaanko inspiraatiota...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen kultasi kanssa ja käykää perusteellinen keskustelu asiasta! siis haluatteko ja jos haluatte niin mitä, miten ja missä. sukulaiset haulikkoineen pysytelkööt poissa:) Jos ei nyt tunnu inspiroivalta, niin sitten lykätkää koko hommaa, pakkoa kun ei ole.
Puhuttu on, mutta tällä kolikolla tuntuu olevan niin voimakkaasti kaksi eri puolta, että keskustelu ei ole johtanut mihinkään päätökseen... ollaan itse asiassa puhuttu niin monesti, että vaihtoehtoja on keksitty kohta enemmän kuin laki sallii: Kahdestaan vai porukalla, kotona vai vuokrapaikassa, pappi vai tuomari vai molemmat, kaveripainotteisesti vai sukulaisten kanssa, Suomessa vai ulkomailla... =) Mitä enemmän mietitään, sitä enemmän vaihtoehtoja syntyy, joten ehkäpä unohdamme asian hetkeksi.
Odotellaan sitä valaistusta. Tehdään sitten mitä tehdään kun tiedetään mitä halutaan tehdä =) Ei kai siinä sen kummempaa. Kun ei mihinkään kiire ole.
Suosittelisin minäkin sitä, että puhutte rauhassa sulhosi kanssa asiat läpi. Jos isot juhlat ovat miehelle kynnyskysymys ja sinustakin tuntuu, että saattaisit sellaiset loppujen lopuksi haluta ja pienempi ratkaisu voisi kaduttaa myöhemmin, niin sitten kannattaa ehkä odottaa, että alkaa kiinnostaa.
Jos joku muu kuin sinä tahtoo isot juhlat siksi, että "niin kuuluu olla", niin voit myös ihan hyvin kertoa, ettet aio/ehdi/jaksa yksin sellaisia järjestää, vaan esim. sulho voi ihan hyvin osallistua järjestelyyn samassa määrin kuin sinäkin. Ethän sinä yksin siellä alttarillakaan seiso.
Kaikkea ei myöskään tarvitse (tai ehkä kannatakaan) askarrella itse, ellei välttämättä tahdo. Me päädyttiin tilaamaan esim. kutsukortit niitä tekevältä yrittäjältä ja saatiin tosi kauniit. Aikaa ja vaivaa säästyi rutosti ja hintakin oli nopeasti laskettuna jopa halvempi kuin mitä itse tehden olisi materiaaleihin uponnut.
Tsemppiä! Muista (ja muistuta sulhoasikin tarvittaessa) että naimisiinmeno on iloinen asia eikä sillä ole tarkoitus tappaa morsianta tai muita stressiin.
Kiitos ajatuksistasi! Niin tai näin, stressiä tuskin tullaan asiasta ottamaan, ei taideta edes osata. Se että täällä pohdiskelen ja märehdin taas on minulle luonteenomaista, mutta en koe sitä itse "stressaavaksi".
Kyllä tämä tästä. Tosiaan, jos ostopalveluna saa hoidettua asioita kohtuuhintaan, niin sitä pitänee hyödyntää! Kiitos vinkistä. Olen aina ajatellut että ne on jotenkin niin paljon kalliimpia...
mieheni kosi minua 15 vuotta sitten. olisin halunnut häät ja hän ei. nyt menimme naimisiin maistraatissa ja lapset olivat mukanamme. ei ollut stressiä eikä tuhlattu turhuuteen.
Ollaan asiaa mietitty suunnalta jos toiselta. Sittenpä päivänä eräänä päätettiin päivämäärä ja ruvettiin keräämään ajatuksia kokoon, millaiset häät me molemmat todella tahdomme ja nyt on homma paketissa: vihkiminen pappilassa ystäväparin todistaessa ja illalla 50...60 hengen 80-luvun pihapippalot kotona lähisukulaisille ja parhaille kavereille. Tulee just meidännäköiset häät ja hössöttämättä. Tsemppiä ja onnea päätöksellenne.