Mites teillä meni kokeet? Minulla ihan ok, mutta olin pettynyt itse kokeeseen. Pänttäämistaitoja tuossa testattiin. Mitä ihmettä todistaa se, jos muistaa kirjan keskeltä testin, jossa mitattiin kuinka monta prosenttia jyväskyläläisistä vanhuksista tuntee olevansa vanhempia kuin ovat??
Kysymykset oli minusta huonoja. Itse olisin laittanut enemmän soveltavia monivalintoja liittyen tilastomatematiikkaan, sekä esseekysymyksen/-kysymyksiä Ihmisen psykologinen kehitys -kirjasta.
Koe oli muuten todella erilainen verrattuna Helsingin kokeeseen, joka mittaa loogista päättelykykyä, muistia ja älykkyyttä, ja joka on mielestäni oikein hyvä koe. Jos opetusta voi noista kokeista päätellä, niin toivon tosiaan pääseväni Helsinkiin...
Ja täytyy toivoa että 2.osassa arvioidaan toisella tavalla kokelaita, muussa tapauksessa tässähän täytyy alkaa varoa tulevia psykologeja :D Jos pänttäyksellä pääsee psykologiksi siis. Hui.
Kysymykset oli minusta huonoja. Itse olisin laittanut enemmän soveltavia monivalintoja liittyen tilastomatematiikkaan, sekä esseekysymyksen/-kysymyksiä Ihmisen psykologinen kehitys -kirjasta.
Koe oli muuten todella erilainen verrattuna Helsingin kokeeseen, joka mittaa loogista päättelykykyä, muistia ja älykkyyttä, ja joka on mielestäni oikein hyvä koe. Jos opetusta voi noista kokeista päätellä, niin toivon tosiaan pääseväni Helsinkiin...
Ja täytyy toivoa että 2.osassa arvioidaan toisella tavalla kokelaita, muussa tapauksessa tässähän täytyy alkaa varoa tulevia psykologeja :D Jos pänttäyksellä pääsee psykologiksi siis. Hui.
Vastaukset 39
Vanhimmat
hieman erilaista koetta itse asiassa odotin. Luulin kysyttävän enemmän tutkijoita, vuosilukuja, ikiä ja prosentteja. Myös tilastomatematiikan osuuden kasvu yllätti, mutta toivottavasti sillä on positiiviset vaikutukset jyvien erotteluun akanoista. Pikaisen tarkastelun jälkeen, virheitä näyttäisi vastauksissani olevan ainkin 10. Edes soveltuvuuskokeeseen pääsystä on siis turha minun enää haaveilla...Ensi vuonna vielä kerran uudestaa.
Oli kyllä aika hölmö ja kiero koe. Vaikeammalta vaikutti kuin edellisenä vuonna. Itsekin ennakoin täysin erilaisia kysymyksiä. Ei tuo koe ainakaan ymmärrystä mittaa, enemminki sitä, onko alottanu lukemisen joulukuussa ja opetellu kaiken yksityiskohtia myöten ulkoa tai sit kuinka hyvä tuuri on! :)
Olen hakenut psykologiaa Jyväskylään aikaisemminkin ja tällä kertaa panostin todella lukemiseen. Nyt kokeen jälkeen kyllä tuntuu, että meni panostus hukkaan. Laskeskelin kokeessa, että 44 vastausta ois suht varmasti oikein ja loput oliki sit veikkauksia.. Saa nähdä mihin tuo riittää.. Tilastomatematiikkaan oisin kyllä saanu panostaa enemmän, siinä tein typeriä virheita.
Mulla on luultavasti myös ainaki 10 virhettä, joten ei tainnu avautua ovet toiseen vaiheeseen tälläkään kertaa. Tietysti riippuu siitä, miten muilla on menny.. eihän sitä tiedä vaikka pisterajat laskis. Liikaa oli sellasia kohtia, että joutu kahdesta vaihtoehdosta arpomaan toisen..
Viime vuonna jäin 2 pistettä toisesta vaiheesta, mut olin panostanu paljon vähemmän kuin nyt.. Sillon mulla oli oikeita vastauksia muistaakseni 51. Taitaapa käydä samalla tavalla tänäkin vuonna vaikka luinkin moninkertaisesti verrattuna viime vuoteen.. voi voi..
Juuri tuota tarkoitinkin että varmaan ne jotka joulukuussa villasukat jalassa aloittivat pääsevät tuonne. No jos ei itse pääse nyt, niin tietää sitten ainakin tänä vuonna ottaa kirjan käteen heti kun pukki on lähtenyt :D
Muuten olisiko tääl kivoja tyyppejä jotka haluais tutustua juuri Jyväskylään (kesäksi) muuttaneeseen 21v tyttöön? Toivoisin saavani enemmän kavereita täältä. Oon hauskaa seuraa, harrastan purjehdusta ja muuta kesäkivaa :))
Saa laittaa viestiä: [email protected]
t. Aino (viestiketjun aloittaja)
Uskoisin, että kokeen yksi suurimmista tarkoituksista on mitata motivaatiota päästä opiskelemaan, jaksaako päntätä kirjat ulkoa (ja näin ollen osoittaa olevansa kykenevä selviytymään tenttikirjojen parissa) ja todellakin panostaa pyrkimiseen. Moni sisällä oleva on tosiaankin aikoinaan aloittanut pääsykoelukemisen tammikuussa. Lisäksi hakijoita on niin paljon, että vain turhantarkat ja typerät kysymykset erottelevat ne, jotka ovat lukeneet tarkasti. Mutta soveltuvuuskoe onkin sitten onneksi ihan muuta ja sisältää "oikeasti järkeviä juttuja". :)
Huoh ! Koe oli aika erilainen kuin odotin. Olin tankannnut hulluna vuosilukuja ja prosentteja ja sitten niitä ei kysyttykkään. Koe oli ehkä jopa helppo, mutta onnistuin valitsemaan kaikki epävarmat kohdat ilmeisesti väärin. Alustavan tarkistamisen jälkeen luulen tulokseni olevan 55/60...Mitä mieltä olette, voiko sillä päästä jatkoon. Nyt kyllä jännittää aivan älyttömästi.
Millainen se koe on edellisvuosina ollut, kun moni puhuu että nyt oli niin erilainen? :) Mä olin ekaa kertaa - en tiennyt tosin ollenkaan mitä odottaa, kun vanhoja valintakokeita ei ollut netissä. Kyllä niitä virheitä varmasti sateli mullekin, mutta koitan nyt uskoa että silti pisteet riittää. Yhteispisteethän merkkaa tässä vaiheessa, joten luulen että sulla on suuret mahikset! Viisi väärin on vielä aika vähän, kun miettii kuinka moni siellä kokeessa ollut oli tänä vuonna sormi suussa... Mä tosin ymmärrän hyvin, miksi ne kokeet on tollasia. Jos psyka on yksi suosituimmista aineista, ja Jyväskyläänkin haki jo satoja nuoria, ne kokeet on pakko tehdä erotteleviksi, ihan vaan ettei samoja pisteitä saisi 200 ihmistä... Kiintiöt on sielläkin, ja töitä halutaan saada sen valmistumisen jälkeen.
Mä kyllä tykkäsin tästä kokeesta paljon enemmän kun Helsingin kokeesta. Mä luin puol vuotta ne villasukat jalassa (heh), mutta ainakaan se koe ei täällä kaatunut johonkin avaruudellisten taitojen vähäisyyteen. Miten ne sitten liittyy psykologiaan? Helsinkiin pääsee opiskelemaan joka vuosi älykkäitä ihmisiä, kyllä, mutta siellä ei ole haastattelua. Kukaan ei mittaa sitä, osaatko edes keskustella ihmisten kanssa luontevasti. Mitä mieltä olette tästä? Joku lukee ja lukee ja lukee, ja on motivoitunut, mutta hesassa se ei riitä. Mä olen hesasta, hakenut jo kaksi kertaa, mutta nyt kyllä toivon, että Jyväskylästä tärppäis mieluummin. Paljon kivempi kaupunki. :)
Juu kyllä Helsingin ja Tampereen pääsykoe on ihan erilainen kuin Jyväskylässä, Turussa ja Joensuussa. Mielestäni kaikissa yliopistoissa tulisi psykologian osalta olla soveltuvuuden arviointi. Helsinkiin voi hyvin päästä sisälle esim. joku tkk:ssa opiskeleva tai joku joka opiskelee esim. tilastotiedettä tai vastaavia aineita. Formaalilogiikista on kokeessa myös hyvi paljon apua. Eli tuohon kokeeseen ei pelkkä lukeminen ja laskeminen riitä. Itse tein muutama vuosi sitten puoli vuotta intensiivisesti töitä, että olisin päässyt Helsinkiin - eli villasukat jalassa - mutta ei se riittänyt yhtään mihinkään. Pääsykoekirjan harjoitukset ja ylipäänsä koko kirja oli aivan liian simppeli verrattuna tehtäviin, joita pääsykokeessa oli. Olen myös törmännyt netissä palstalle, jossa Helsingin psykologian opiskelijat kertoivat omista taustoistaan ja pääsykokeeseen valmistumisesta. Siellä oli tosi paljon sellaisia, jotka olivat aikasemmin opiskelleet esim. juuri tkk:ssa ja eivät olleet oikeastaan juuri edes lukeneet pääsykokeisiin.
Tuo on hyvä kysymys, miten hyvin he soveltuvat sitten alalle. Helsingin yliopisto haluaa sisälle tutkija-ainesta, mutta kuinka moni sisälle päässeistä suuntautuu esim. kliiniselle puolelle, olisi todella mielenkiintoista tietää.
Niin mittaahan se varmaan motivaatiota ja sitä kuinka paljon on valmis uhraamaan muusta elämästä pääsykokeiden takia..
Itse opiskelen jo yliopistossa ja haluaisin vaihtaa pääaineeni psykologiaan eikä se onnistu kuin pääsykokeiden kautta niin kyllä turhauttaa.. Oon lukenu psykologiasta jo aineopinnot eli cum laude-opinnot sivuaineena ja arvosanat on ollu erinomaisia. Pääsykoe mittaa vaan pääsykoekirjojen yksityiskohtaisten tietojen ulkoaosaamista, joten sinänsä en hyödy suoritetuista opinnoistani.
Oon koko talven opiskellu (siis muita opintoja, en pääsykokeisiin) hurjalla tahdilla ja käyny vielä töissä. Varasin sitten kuukauden pelkkään pääsykokeisiin lukemiseen ja luinkin välillä 16 h päivässä. Otin kesälomani töistä lukulomaksi.. Nyt harmittaa..
Mun osalta ratkasevaksi koitu se, että tilastomatikan kysymyksiä oli lisätty enkä ollu panostanu siihen tarpeeksi. En usko, että mulla psykan osuudessa on kuin 1-2 virhettä, mutta tilastomatikas onki sit varmaan joku 7 eli ihan liikaa. Yhteispistekiintiössä en pääse, koska yo-paperit ei oo tarpeeksi hyvät, joten siksi pääsykokeen ois pitäny mennä ihan nappiin..
Tilastotiedettäkin oon lukenu yliopistossa psykologian maisterin tutkintoon vaadittavat 12 ov hyvin arvosanoin.. äh.. kai se pitää sit ens joulukuussa alottaa uudestaan lukeminen.. toivottavasti tulis samat kirjat! Viime kerralla panostin liikaa tilastoon ja mokasin psykan kysymyksis, tällä kertaa kävi toisinpäin.. millonkahan saisin luettua molemmat tosi hyvin.. ehkä kolmas kerta sen toden sitten sanoo.. :)
Jokainen yliopisto itseasiassa haluaa tutkijoita, koska he tuovat yliopistolle rahaa ja mainetta. Juju onkin juuri siinä, että tutkijan titteli ei monia houkuta samalla lailla kuin terapeutin yms... Itse olen kyllä miettinyt kovasti, miten kaksi niinkin erilaista henkilöä kuin tutkija ja psykologi, voivat saada tismalleen saman koulutuksen? Onkohan siellä Helsingissä joku "tehdään nyt teistä empaattisia" -kurssi? :D (vitsi vitsi)
Mitkä sitten ovat psykologien soveltuvuusvaatimukset? Psykologit kun voivat valmistuttuaan työskennellä erittäin laajalla sektorilla ja hyvinkin erillaisissa tehtävissä. Lisäksi eri tehtävät vaativat hyvinkin erillaista soveltuvuutta, jota kaikkea ei voi arvioida samanaikaisesti säilyttäen samalla hakijan oikeusturvan (ts. kaikki hakijat ovat hakiessaan lähtökohtaisesti samassa asemassa), koska olisi se hiema outoa pystyä arvioimaan, että joku hakija ei sovellu kliiniseksi psykologiksi, mutta sopii kyllä tutkijaksi tai toisin päin ja päättää että vain toiseen soveltuva pääsee sisään.
Se että tehdään soveltuvuuskokeita 18-20-vuotiaille ei vielä mielestäni takaa mitään. Hakijat ovat kuitenkin varsin nuoria, jolloin ainakin osa vaaditavista ominaisuuksia voi olla kehittyviä ja jos ei ole määritelty mitä tehtävä vaatii, niin soveltuvuutta on hieman paha arvioida. Tutkijoita tarvitaan, kuten myös kliinisiäpsykologeja ja työ-, ja organisaatioalan psykologeja.
Kuinka paljon Jyväskylän psykologian kokeessa oli tänä vuonna väittämiä tilastosta? Eikös koe ole Jyväskylässä sen tyyppinen, että väittämiä on 60?
osittain kyllä paikkansa, mutta HY:n psykan opiskelijana väittäisin kuitenkin, että valtaosa ei todellakaan ole opiskellut TKK:lla tai vastaavassa aiemmin. Itse esim. en ollut opiskellut mitään pääsykokeissa käsiteltyjä asioita aiemmin, mutta pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään. Tilastotieto-osuuden lukuun käytin kokonaisuudessaan kaksi päivää, siinä kaikki pääsykokeisiin valmistautuminen. Näin omien ja opiskelukavereideni kokemusten perusteella kyllä väittäisin, että ainakin Helsinkiin otetaan pääasiassa juuri sellaisia, jotka alalle soveltuvat. Eikä siis niitä, jotka vain hullulla pänttäämisellä yrittävät.
Tuosta tutkija vs. kliinikko -asetelmasta sen verran, että kyllähän sen opiskeluaikana huomaa, mikä se oma ala on. Opintoihin sisältyy myös ammattikäytäntöä ja pitkä harjoittelu, eli sitä tulevaa työtä pääsee kyllä näkemään etukäteen. En näe syytä huolehtia siitä, etteikö "tutkija-aines" myös pääasiassa päätyisi tutkijoiksi ja "kliinikkoaines" vastaavasti kliinikoiksi.
Itse olen Tampereella opiskelleena psykologina sitä mieltä, että soveltuvuuskokeet todellakin tarvittaisiin. Opiskelijaporukasta osa oli todellakin epäsopivia vaativiin psykologin tehtäviin. Osa myönsi suoraan, että heillä ei ole pätkääkään auttamisen halua, heitä vaan kiinnostaa tietää ihmisen persoonallisuudesta. Osa oli tasapainottomia tyyppejä, jotka eivät hallinneet elämäänsä, juomistaan, ihmissuhteitaan ja ennenkaikkea itseään. Osa hemmoteltuja prinsessoja, joiden mielen mukaan kaikkien olisi pitänyt toimia tai syntyi kauhea syyttely ja show. Soveltuvuuskokeilla pystyttäisiin ainakin karsimaan mieleltään häiriintyneet tyypit pois, jotka tulevat alalle vaan auttamaan itseään. Samoin itsekkäät tyypit, joilla ei mitään empatiaa muita kohtaan, tulisi karsia soveltuvuuskokeiden avulla.
Täytyy myöntää, että itsekään en Jyväskylään päässyt, kun siellä soveltuvuuskokeet, eli en itsekään varmaan ole mikään hirveän soveltuva alalle siinä mielessä.
olevan ihan uskomaton usko soveltuvuus arvioihin. Ovathan ne usein ihan hyödyllisiä ja niistä saadaan paljon informaatiota. Kuitenkin jos uskotaan, että 10-15 minuutin haastattelulla saadaan jotain järkevää irti, niin liikutaan vaara vyöhykkeellä.
Jos 15 minuutissa ja parilla hassulla testillä voidaan karsia pois mieleltään häiriintyneet niin sehän on mullistavaa! Soveltuvuuskokeissahan ei arvioida mielenterveyttä (ei diagnoositasolla tai muutenkaan). Onko epäily riittävä hylkäysperuste, siis hakija "vaikutti oudolta", testeissä/haastattelussa nousee esiin jotain epäilyttävää? Psykologiassa kuitenki haastattelun ja testauksen tuloksia on arvioitava monipuolisesti huomioiden hyvin monia asioita. Onko tähän aikaa kun arvioidaan n. 150 ihmistä n. viikon - kahden aikana?
Voiko sen sanoa palautteessa hakijalle? Saako hakija ylipäänsä palautetta, siis jotain muuta kuin kannustavan ei tänävuonna, mutta yritä uudelleen?
Miten muuten soveltuvuuskokeissa arvioidaan empatiaa? Mikä määrä empatiaa on riittävä, että soveltuu psykologiksi? Entä voiko empatiaa olla liikaa? Entä ulospäinsuuntautuneisuus, kuinkapaljon sitä pitää olla.
Tietyt persoonallisuustestit ovat pätevän psykologin käyttämänä hyvinkin päteviä yhdistettynä haastatteluun. Saadaan helposti mieleltään häiriintyneet tyypit pois. Haastattelussa taas voidaan selvittää hakijan motiiveja alalle ja realistista käsitystä alan vaatimuksista, paineensietokykyä ym. Ja Jyväskylä sekä Turku eivät suinkaan kutsu kaikkia testaukseen ja haastatteluun, vain kirjallisissa parhaiten menestyneet, joten eivät ne määrät niin suuria ole.
Jos pääsykokeista pääsee läpi kaksi päivää lukemalla, niin mitä se kertoo pääsykokeista ja myös sinusta? Sitähän tässä on juuri tuotu esille, että mitä järkeä on pääsykokeissa, jotka tuovat sisälle vain tietynlaista aineista, ja mitä järkeä, että pääsykoe mittaa vain tietynlaista osaamista - eli pelkkä ahkeruus ei riitä.
Toiset pääsee sisälle kirjan kerran pläränneenä, koska hän on hankkinut osaamisensa aikaisemmilla opinnoillaan ja toiset ei sitten millään, vaikka on käynyt valmennuskurssitkin. En ole väittänytkään, että Helsingissä kaikki olisivat Tkk:n käyneitä tai siellä opiskelleita, mutta aines Helsingissä on sen suuntaista. Kyllä sinulla itselläkin täytyy olla jotain kautta tuota - ennen yliopistoon pääsyä harjoiteltua - osaamista olla, jos tuontasoisia koekysymyksiä pystyt ratkomaan tuosta vain ilman lukemista. Tuskin olet lyhyen matikan opiskelija tai muutenkin vain keskitason kastiin kuuluva, vai miten on? Missä olet kartuttanut osaamistasi?
Kyllä pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että sisään pääse paljon erilaisia ihmisiä. Että siellä todella olisi mukana myös niitä empaattisia ihmisiä, joilla on oikeasti auttamisen halu ja kyky ottaa muita ihmisiä huomioon. En väitä, etteikö Helsinkiin päässeiden joukossa olisi sellaisiakin, jotka taitavat monipuolisesti tilastot, mutta ovat kuitenkin soveltuvaisia. Itselläni on yksi kaveri, joka opiskelee psykologiaa Helsingissä ja hän on kertonut, että kyllä se aines on hyvin erilainen kuin esim. Jyväskylässä (Jossa siis opiskeli kandiin asti). Nyt hän katuu suunnattomasti, että vaihtoi yliopistoa.
Ensinnäkin soveltuvuusarviointi ei perustu mihinkään 15 minuutin arviointiin. Esim. Turussa arviointeihin otetaan 58 kokeessa parhaiten menestynyttä ja soveltuvuusarvioinnit kestävät useamman tunnin. Ensin on ryhmätilanne, jossa on noin 8-10 arvioivaa. Jokainen antaa pisteytyksen 1-5, joista lasketaan keskiarvo - näin saadaan ryhmätilanteen pisteet. Ryhmätilanne kestää noin 30 minuuttia ja aiheet ovat yleensä aika visaisia, joten niiden pohjalta voivat kokeneet arvioivat (jotka ovat siis laitoksen omaa henkilökuntaa, proffia ym.) kyllä tehdä tärkeitä havaintoja siitä, minkälaiset valmiudet hakijalla on työskennellä esim. ryhmässä. Miten hän huomioi muita, eli juuri sitä empaattisuutta myöskin. Pisteitä ei heru sen mukaan kuka puhuu eniten ja on sosiaalisin, vaan nimenomaan arvioidaan sitä, miten hän huomioi muut ja tuo esille omat näkökulmansa niinkin suuren sosiaalisen paineen ja pääsykokeesta johtuneen stressin alaisena. Psykologin työhän sisältää paljon toimimista esim. juuri moniammatillisissa tiimeissä, joten tiimityötaidot ovat aika oleellisia.
Tämän jälkeen jokainen käy kaksi eri yksilöhaastattelua läpi, jotka ovat kestoltaan max. tunnin per haastateltava ja haastattelu. Hakijat ovat tehneet ennakkotehtäviä, joissa on kartoittettu elämänhistoriaa ja kokemuksia jne. Näiden pohjalta haastattelija esittää kysymyksiä, joista selviää aika hyvin ihmisen persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä ja motivaatiota jne. Eli kyllä ainakin Turun soveltuvuusarviot ovat todella laadukkaat. Turussa ei ole mitään musteläiskätestejä ym. sen kaltaisia mittareita.
Väittely yliopistojen välillä on turhaa. Ei liene yhtää esimerkkiä kentältä, että jostakin kaupungista tulisi systemaattisesti huonompia psykologeja, vai onko? Jos on niin sittenhän ongelma on olemassa ja pitää korjata.
Lisäksi ei kukaan ole lukenut kokeisiin kahta päivää ja päässyt sisään. Jos viitataan esim. Kompleksi ry:n keskustelupalstalla käytyihin vinkkeihin, niin ko. ihmiset ovat opiskelleet toisissa korkeakouluissa useita vuosia ja sitten päässeet sisään vaikka itse kokeisiin olisivat lukeneet vain kaksi päivää. Voidaankin sanoa että ko. henkilöt ovat lukeneet kokeisiin kaikkein eniten.
Tehtiin valinnat millä tavalla tahansa, niin aina jää rannalle hyviä, potenttiaalisia ihmisiä.
esittää, etteiko menetelmät olisi päteviä. Ongelma on, että psykologinen arviointi vaatii hieman enemmän kuin lyhyen päivän ja muutan testin.
Se etteivät Jyväskylä ja turku kutsu kaikkia tarkoittaa, että hakijajoukko on varsin homogeeninen ja suurimmalla osalla on jo valmiiksi motivaatiota, paineensietokykyä jne. Sen porukan järjestykseen laitaminen on varmasti aika hankalaa. Näin esim Turussa, jossa vielä pienempi joukko haastatellaan, tosin tarkemmin.
Sitten olisi edelleen mukava tietää, mitä ne vaatimukset hyvälle psykologille ovat? Edelleen korostan, että on helppo luetella erilaisia kriteerejä (alkaen empatiasta jne. jne), mutta kun psykologian kenttä on niin laaja, niin hylkäyskriteerien määrittäminen on vaikeaa.
Kyse ei ole todellakaan siitä, että Helsingin psykologian laitokselta valmistuisi huonoja psykologeja - vaan yskipuolisia. Psykologian työkenttä on laaja ja juuri sen taki tulisi myös opiskelijamassan olla laaja-alainen ja näin ollen ihanteellista olisi se, että sisälle pääsisi myös mahdollisimman erilaista aineista: tuore ylioppilas Tiina ja ahkera alanvaihtaja Taina 40 v.
Ymmärrän kyllä hyvin, että pääsykokeet on tarkkaan suunniteltu yliopistoa hyödyttäväksi. Helsingin päsykoe mittaa mitä parhaimmissa määrin matemaattisen- ja loogisen päättelykyvyn lahjakkuutta ja siinä mielessä tämän tyyppistä älykkyyttä. Varmasti sisään päässet ovat suurin osa sellaisia, jotka ovat menestyneet koulussa myös hyvin. Tämähän korreloi usein myös sen kanssa, miten nopeasti ihmiset valmistuvat yliopistosta. Gradut menevät näiltä nikkareilta varmasti hyvin ja menetelmäopinnot ovat helppoa heinää. Valmistuminen on nopeaa ja yliopisto saa rahaa ja todennäköisesti paljon myös tulevaisuudessa mainetta ja kunniaa tutkimusten saralla.
Mutta kyllä tämä on mielestäni aika huolestuttaa, jos yliopistoon pääsee aikaisempien opintojen varjolla. Eikös nykyisten koulutusjärjestelmien pitänyt tukea nuoria juuri valmistuneita ylioppilaita. Heillä, kun ei ole opintoja TKK:sta tai tilastotieteestä. Tosin ainahan sellaisia heidänkin joukossa on. Kyllä tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Entäpä sellaiset nuoret, jotka ovat kokeeneet kovia nuorena ja sitä kautta epäonnistuneet myös opinnoissaan. He alkavat ajatella elämää aikuisena toisenlaisten lasien läpi ja päättävät hakea opiskelemaan psykologiaa. Hän ei ole lukenuy aikaisemmin formaalilogiikka tai tehnyt mensan testejä vapaa-ajallaan. Eikö hänellä pitäisi olla samanlainen mahdollisuus päästä sisälle yliopistoon, jos hän on valmis tekemään töitä sisäänpääsyn vuoksi. Hän aloittaa valmistelut villasukat jalassa heti, kun pääsykoevaatimukset saapuvat. Osallistuu valmennukseen ja antaa kaikkensa kokeeseen. Mutta sisäänpääsy ei ole edes lähellä. Miksi? Koska koe mittaa aivan erilaisia asioita kuin pääsykoekirjan helpot esimerkkitehtävät ja persuslihaksilla ei sisäänpääsyä heru. Samainen ihminen päättää suorittaa avoimessa psykologian opintoja ja onnistuu opinnoissaan todella hyvin - nappaa tilaston peruskurssistakin 5. Eli todennäköisesti hän pärjäisi hyvin muyös opinnoissa sisällä, koska sepä ei paljon muuta vaadi kuin persuslihaksia.
Tarvitaanko menestyneeltä psykologilta tuon tasoisten nikkaritestien hallintaa? Ei todellakaan. Tai siinä mielessä kyllä, jos kiinnostuksen kohteena on tutkijan ammatti - ja ei siinäkään mitään salapoliisitehtäviä ratkoja. Tilastotiede ja SPSS ovat helppoa heinää ja niiden hallinnan oppii ketä hyvänsä - harjoitellut logiikka tehtäviä tai. Kyllä tuo on niin suppea osa-alue, että kyllä pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että niihin on kaikilla yhtäläiset mahdollisuuksia.
Pääsykokeet ovat perseestä, sille ei voi mitään. Yliopistot eivät tule niitä kuitenkaan koskaan poistamaan, vaan ennemminkin vaikeuttamaan. Tämä siksi, että rannalle ruikuttamaan jää koko ajan enemmän ja enemmän ylioppilaita ja muita yliopistoon haluavia. Totuus on, että yliopiston ensisijainen tehtävä on tuottaa tutkijoita ja ottaa sisään nopeasti valmistuvia opiskelijoita. Politiikkaa, byrokratiaa ja tulosta... Siitähän yliopistossakin on kyse. Ei se yliopisto ketää autuaaksi tee ja maailma on täynnä paljon muitakin hyviä ammatteja. Itse opiskelen psykaa Turussa ja täytyy sanoa, että pelottavaa kyllä tämä psykologeiksi valmistuva aines on aika kaukana siitä lempeästä ja empaattisesta psykologin stereotypiasta, mitä ihmiset luulevat.
Kyllä sinne soveltuvuuksien perusteella menee jos jonkinlaista porukkaa. Bentsohuuruista jne... Ei kukaan velvoita pääsykokelasta kertomaan esim. omasta psykiatrisesta hoitosuhteestaan jne. Ja se on ihan hyväkin.
kaikkien yliopistoista valmistuvien tutkijoiden löytävän töitä? Pienessä Suomen maassa ei todellakaan ole tarjota mitään suurelle joukolle tutkijoita! Lopulta harvat löytävät tutkijan työstä leipäpuun. T. Yksi turhautunut tutkija.
Kun sanotaan, että Helsingissä olisi opiskelijat yksipuolisesti matemaattisesti lahjakkaita teekkareita ei perustu mihinkään muuhun kuin sterotypiaan.
Puolet sisään otetuista valitaan yo-kokeen ja pääsykokeen yhteisisteillä, joten pakostikin on nuorempia. Ainakin minusta se, että sisäänpäässeiden joukossa ihmisia nuorista vanhempiin ja myös opintotasoltaan yo-tutkinnosta muissa korkeakouluissa suoritettuihin opintoihin on rikkaus ja juuri sitä monipuolisuutta jota peräänkuulutettiin.
Se että kyvykkäitä ihmisiä jää valintojen ulkopuolelle ei ratkea millään muulla kuin päästämällä kaikki halukkaat sisään ja se ei oikein taida olla mahdollista. Aina joku kyvykäs, motivoitunut ym. jää ulkopuolelle tetiin valinnat sitten soveltuvuusarvioinnilla, yo-todistuksella tai valintakokeilla tai kaikkien yhdistelmällä.
Ei tässä ketään ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki Helsingissä opiskelevat olisivat teekkareita tai muita tilastonikkareita. Koe on kuitenkin Helsingissä sen suuntainen, että se on alkanut houkuttelemaan myös useita teekkareita ym. ja kyllä se näkyy myös sisäänpäässeistä. Tiedän kyllä, että puolet opiskelijoista valitaan yhteispisteiden perusteella, mutta olenkin peräänkuuluttanut sitä, että tuossa kokeessa suurimmalla osalla ei ole edes mahdollisuuksia päästä sisälle. Eli Helsingin - ja nykyisin myös Tampereen - psykologian pääsykokeisiin ei riitä se, että on päntännyt ahkerasti puoli vuotta. Tottakai ainahan rannalle jää joka vuosi päteviä hakijoita, mutta tuo koe on sen tasoinen, että moni ei välttämättä tule ikinä selviytymään tuosta kokeesta. Kaikki hakijat eivät ikävä kuulu niihin kultalusikka suussa syntyneisiin, joiden vanhemmat maksaa kalliit valmennuskurssit tai ylipäänsä heihin, joilla olisi liuta älliä takataskussa. Ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja pääsykokeen tulisi olla sellainen, että siitä pystyy selviämään ahkeralla lukemisella. Näinhän on lähes kaikissa muissa aineissa - niihin pääsee sisällä lukemalla. On ikävää, että saa maksaa loppuelämänsä siitä, että ei ole ahkeroinut lukiossa tai siitä, että vanhemmat eivät ole tukeneet lapsuusvuosina. Ihminen voi kuitenkin historiastaan huolimatta löytää elämänsä suunnan vasta aikuisiällä ja on ikävää, että unelma kaatuu tuollaiseen byrokratiaan. Silloin kun on lapsia niin on hieman hankalampi muuttaa esim. toiselle paikkakunnalla.
Kyllä psykologian osalta tilastot ovat muutenkin aika tyrmäävät. Vain 6 % hakijoista pääsee Helsinkiin opiskelemaan psykologiaa. Esim lääkiksessä ja oikiksessa vastaavat luvut olivat n. 15 %. Psykologiaan oli kaikkein vaikein päästä. (kun vertailussa oli kaikki aineet).
ollut mitään hyötyä. Koe oli sen verran soveltava. Sen sijaan Jyväskylään kylläkin, koska kaikki kysymykset niin suoraan kirjasta. Ei onneksi soveltaa tarvinnut :)
Kokemusta on yhdestä Tampereelta valmistuneesta psykologista. Noin 6 vuotta sitten kävimme miehen kanssa eron vuoksi yhdellä psykologilla ja tämä nuori blondi flirttaili häikäilemättömästi mieheni kanssa. Luuli, etten huomaa muka. Ja mieheni tietty flirttaili takaisin minkä ehti, ärsyttääkseen minua. Silloin meni kyllä luottamus psykologeihin täysin, mutta nyt ymmärrän, miksi Tampereelta valmistuu tuollaisia, kun soveltuvuutta ei mitata millään tavalla.
Pääsykokeiden tarkoituksena on suodattaa hakijoiden joukosta ne, jotka yliopiston näkökulmasta alalle parhaiten soveltuvat. Sanot, että "Sitähän tässä on juuri tuotu esille, että mitä järkeä on pääsykokeissa, jotka tuovat sisälle vain tietynlaista aineista, ja mitä järkeä, että pääsykoe mittaa vain tietynlaista osaamista - eli pelkkä ahkeruus ei riitä." Tämä nimenomaan on pointtini, että pääsykokeiden tarkoituksena ei ole mitata ahkeruutta, vaan tiettyjä ominaisuuksia! Niitä pyritään vuosi vuodelta muokkaamaan enemmän siihen suuntaan, ettei pänttäämisellä pääse sisään. Miksi tätä on vaikea ymmärtää? Mikä virka pääsykokeilla olisi, jos ne mittaisivat vain ahkeruutta?
Ennen psykalle hakemistani en ollut opiskellut lukion jälkeen muuta kuin kieliä. Pitkän matematiikan kyllä suoritin lukiossa, mutta se nyt ei ole kovin harvinaista. Tilastotieteen kirjan opettelin tosiaan kahdessa päivässä ja selasin parin edellisen vuoden pääsykokeet läpi. Se riitti minun osaltani tilasto-osuuden läpäisemiseen, ja yleiseen osaanhan ei voi oikein valmistautua. Ongelmanratkaisua ja luetun ymmärtämistä joko osaa tai ei osaa (vaikka toki niissäkin voi jossain määrin kehittyä).
Miksi sinun mielestäsi "pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että sisään pääse paljon erilaisia ihmisiä"? Eikö pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, jotka suodattavat pääasiassa ne, jotka alalle soveltuvat? Kyllä siihenkin joukkoon mahtuu vaikka kuinka erilaisia ihmisiä. Sanot myös, "Että siellä todella olisi mukana myös niitä empaattisia ihmisiä, joilla on oikeasti auttamisen halu ja kyky ottaa muita ihmisiä huomioon." Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei siellä sellaisia olisi? Miten tilastotiedon, ongelmanratkaisun tai luetun ymmärtämisen hallinta liittyvät empatiakykyyn? Eiväthän ne nyt millään lailla ole toisensa poissulkevia. Eikä pelkkä empatiakyky yksinään todellakaan riitä, jos sitä ajattelet.
Jokaisellahan on tietysti omat mielipiteensä ja ihmiset viihtyvät erilaisissa ympäristöissä. Harmi, että kaverisi vaihtoi hänen näkökulmastaan ikävämpään yliopistoon. Itselläni ei ole Jyväskylästä kokemusta, mutta viihdyn oikein mainiosti Helsingissä. Makuja on kuitenkin erilaisia.
Mielestäni suurin ongelma Helsingin pääsykokeissa on juuri se, että koe ei mittaa nimenomaan todellista seoveltuvuutta alalle. Tilasto sinällään on helppoa kuin heinän teko, niin kuin aikaisemmin kerroin, eli sen oppii istumalla tunneilla ja tekemällä riittävästi harjoituksia. Mutta mitä tekemistä erilaisilla logiikkatehtävillä on psykologian kokeissa - varsinkin kun niitä on niin paljon? Niin kuin laitoin aikaisemmin, yliopisto karsii tuolla kokeella sisälle yliopiston näkökulmasta hedelmällisimmät opiskelijat, eli sellaiset, jotka omaavat tietynlaista älykkyyttä (matemaattista- ja loogista päättelyä omaavia taitoja). Eli valmistuminen on todennäköisesti nopeempaa ja yliopisto saa nopeammin rahat ulos. Mutta onko tällä mitään tekemistä todellisen soveltuvuuden kanssa - EI TODELLAKAAN! Onko Helsingin koe oikea tapa (siis soveltuvuuden ja tasapuolisuuden nimissä) karsia psykologian opiskelijoita? EI! Jos kysymyksessä olisi toinen ala - esim. tilastotiede tai jokin muu matemaattinen ala, niin koehan olisi mitä mainioin.
Jokaisella psykologian laitoksella tulisi olla soveltuvuusarvioinnit: ne yhdistettynä pääsykokeisiin on ainut ja oikea tapa ratkaista opiskelijavalinnat psykologian osalta - siis minun mielestä. Ja suosin niitä muillekin aloille. Ja en nyt puhu mistään AMK:n tapaisista soveltuvuusarvioinneista, joissa arvioidaan mustetahroja ja piirrellään palleroita (itselläni on pohjalla AMK-tutkinto, joten tiedän mistä puhun), vaan soveltuvuusarviointeja, jotka tekevät laitoksen päteneet arvioijat. Vaikka niidenkin läpi yleensä vuotaa, jos jonkinlaista viipottajaa, uskon kuitenkin, että niillä saadaan parempi ja monipuolisempi aines sisälle.
Ja mitä peräänkuulutin aikaisemmin, tämänkaltaisilla pääsykokeilla jokaisella on hyvät mahdollisuudet päästä toteuttamaan unelmaansa, jos vain jaksaa lukea. Miksi pääsykoe ei olisi sellainen, että niissä pärjää ahkeruudella, kun koko yliopisto-opiskelu perustuu siihen. Ei psykologian opiskelut vaadi todellakaan mitään formaalilogiikan ym. turhan hallintaa, joita pääsykokeissa vaaditaan. Opiskelen itse Jyväskylässä psykologiaa ja olen tehnyt Joo-opintoja myös Helsinkiin. Joten sinällään tiedän mistä puhun ja pystyn hyvin esim. vertailemaan opiskelija-ainesta, opetuksen tasoa jne. Täytynee todeta, että kyllä Jyväskylä on psykologian opetustarjonnan, opetuksen ja kaiken muunkin suhteen psykologian kehto. Turku on myös erittäin hyvä ja tulee heti kakkosena Jyväskylän jälkeen. Ei Helsinkikään huono ole, mutta kyllä sisällä on aivan erilaista porukkaa. Ja olen siis nähnyt tässä vuosien varrella eri vuosikurssien opiskelijoita. Siellä on joukossa mielestäni turhan paljon näitä ns. "kapitalistipsykologeja", jotka haluvat niittää mainetta ja kunniaa. Eli kyllä se aines on hyvin erilaista kuin muualla - voi olla subjektiivinen näkemys, mutta hyvä, jos herättää keskustelua. Tietenkin joukossa on mukaviakin ja eri arvopohjalla olevia ihmisiä, mutta pakko todeta, että aines on hyvin erilaista kuin esim. Jyväskylässä ja Turussa. En siis näe mitään muuta syytä eroihin kuin erilainen pääsykoe, joka karsii sisälle erilaista ainesta. Nimittäin Jyväskylässä ja Turussakin opiskelee ympäri Suomea porukkaa - ihan niin kuin Helsingissäkin.
Ymmärrän hyvin, että täällä käy Helsingin psykologian opiskelijat puolustamassa omaa laitostaan. Jokainenhan puolustaa omaa sisäryhmäänsä. Monet täällä kirjoittaneet ovatkin opiskelunsa alkutaipaleella ja ammatti-identiteetin kasvaminenhan on prosessi, joten näkemykset voivat olla muutavien vuosien jälkeen hyvin erilaiset -ainakin toivon niin.
Miksi mielestäni pitäisi sisälle päästä erilaisia ihmisiä? Juuri siksi, koska psykologian työkenttä on laaja-alainen. Psykologian maisterit valmistuvat suoraan vaativaan ammattiin ja kantavat psykologin nimikettä läpi elämänsä. Psykologeilla on suuri vastuu työssään ja soveltuvuusarvioinnit olisivat enemmän kuin suotavia.
Toivoisin, että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia ja asettuisivat joskus myös toisen asemaan. Kyllä tunneälykkyys on se, jota tarvitaan paljon myös psykologin työssä. Itsekeskeisyys ja joskus jopa narsismi eivät ole hyveitä. Itse lukeuden niihin onnellisiin ja pääsin toteuttamaan unelmaani, eli valmistun vuoden sisällä psykologiksi. Toivon myös, että muutkin saavat sen mahdollisuuden, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa toiselle paikkakunnalle, jossa pääsykokeet ovat inhimillisemmät. Eli ainut toivo olisi päästä Helsinkiin. Toivon, että Helsingin koe muuttuisi inhimillisemmäksi vuosien saatossa.
Voi kun mä olen samaa mieltä sun kanssas! :) Rupattelisin lisää, mutta Turun soveltuvuushaastattelu on huomenna ja ennakkotehvävää pitää vielä vääntää. Sinne mä haluan, en Helsinkiin. Mä haluan olla ylpeä (mahdollisesta tulevasta) yliopistostani, ja pakko sanoa että Helsingissä psykan osalta pääsykokeet kusee. Harmi vaan kaikkien niiden helsinkiläisten puolesta, jotka eivät ole valmiita muuttamaan paikkakunniltaan. Siksikö pitää unohtaa unelmansa?
Kuten jo aikaisemmissa viesteissä on todettu psykologia on monimuotoinen ala, jossa ihmiset työskentelevät hyvin monimuotoisissa tehtävissä. Yksi keskeisimmistä soveltuvuuskokeen vaiheista on tehtäväanalyysi, jossa selvitetään ne tekijät, jotka ovat edellytyksiä tehtävän menestyksekkäälle suorittamiselle. Psykologiasta ei ole koskaan tehty todellista tehtäväanalyysiä alan monimuotoisuuden takia (yksittäisistä osa-alueista varmaan kyllä) ja siksi yleiset psykologian soveltuvuuskokeet eivät toimi, vaan täytyy tehdä valintoja, mille alalle soveltuvuutta arvioidaan. Lisää soveltuvuusarvioinneista löytyy myös esim. Niitamo, P. (2003). Henkilöstöarviointi-. menetelmät työelämässä., joskin hieman eri kontekstista ja ehkä varsin yksinkertaistetusti. Tietenkin onhan se mukava ajatella, että on selvinnyt soveltuvuuskokeet ja on siten "soveltuva" alalle, mutta niinhän se aina on, että kokeet joista pääsee läpi ovat hyviä ja kokeet joista ei pääse huonoja.
Itseasiassa soveltuvuusarvioinnit ovat kaiken tieteellisen tutkimustiedon valossa juuri sellaisia, jotka valikoivat juuri tietynlaisia ihmisiä sekä työelämässä että oppilaitoksiin. Arvioijat eivät koskaan pysty olemaan täysin objektiivisia, vaan toissijaiset seikat kuten pukeutuminen ym. ym. vaikuttavat. Lisäksi psykologiassa on tunnettu ilmiö, jota kutsutaan halo-efektiksi, joka vaikuttaa kaikissa haastatteluissa, kts. linkki alla
http://fi.wikipedia.org/wiki/Haloefekti
Lisäksi varsinkin valmistuvien psykologien olisi hyvä välttää turhien stereotypioiden muodostamista, varsinkin omista/tulevista kollegoista. Jos olisi jokin merkki siitä, että jonkin kaupungin koe valikoisi "itsekeskeisiä ja/tai narsisteja" niin se olisi ikävää. Ei tästä ole kuitenkaan mitään viitteitä (itsekin useita kaupunkeja kiertäneenä).
Yksi keskeinen kriteeri pääsykokeille on että ne ovat erottelevia. Erottelevuus tarkoittaa myös sitä, että kokeet ovat tarpeeksi vaikeita. Koe, jossa on 60 monivalintaa ja suurin osa hakijoista saa yli 50 oikein, ei voi olla erotteleva. Tietääkseni Jyväskylä ottaa haastatteluun 100 hakijaa ja jos sadalla ihmisellä on ollut esim. 53 tai yli oikein niin kuinka moni roikkuukaan juuri rajalla?
Itse en ole formaalilogiikan kannattaja pääsykokeissa, mutta ei minusta Helsingissä matemaattisesti mitään ihmeitä vaadita. Ainakin nykyään pikemminkin uuden tiedon nopeaa omaksumista ja erilaisen tiedon yhdistämistä. Lisäksi mistä lähtien matemaattiset taidot ovat (muissa kuin stereotypioissa) olleet "tunneälyn" tms. pois sulkevia? Onko tälläiselle väitteelle mitään muuta tukea kuin "musta tuntuu"?
Kuitenkin ainakin itse haluaisin, etä psykologilla olisi empatian ja tunneälyn lisäksi myös loogista päättelykykyä ja ennenkaikkea kyky ja halu seurata myös viimeisintä tieteellistä tutkimusta (joka kyllä vaatii myös mm. tilastotieteen hallintaa, mikäli ei halua vain luottaa siihen, että "kyllä ne tutkijat osaavat asioita tehdä").
Mitä tulee ahkeruuteen on sillä tietenkin oma paikkansa maailmassa ja niin pitääkin ja siksi ulkoa opettelun taito on ihan hyvä asia. Mutta mitä tekevät ne joita ei valita soveltuvuuskokeessa sisäänpääsevien onnelliseen joukkoon? Ovatko he kaikki soveltumattomia? Kannattaako olla hakematta toistamiseen?
Lopuksi onnea kaikille soveltuvuuskokeisiin ja pääsykokeisiin (vaikka tältä vuodelta kirjalliset osiot jo ohi). Kaikissa eri koemuodoissa on omat ongelmansa. Soveltuvuuskokeet eivät ole mikään autuaaksi tekevä koemuoto, mutta ei niin ole nykytiedon valossa mikään muukaan. Ennen kaikkea mielestäni psykologeilta vaaditaan avoimen kriittistä katsontakantaa ja kykyä uusien, luovien, vaihtoehtojen etsintään.
Tottahan toki arvioijat arvioivat soveltuvuutta varmasti myös subjektiivisesti, mutta mielestäni on aina parempi liittää pääsykokeisiin soveltuvuusarviointi kuin se, että niitä ei ole ollenkaan - niin kuin Helsingissä. Tässä kohtaa kyseenalaistat juuri esim. opettajien soveltuvuusarvioinnit. Joillekin aloille, kuten juuri psykologiassa, nuo soveltuvuusarvioinnit ovat todella tarpeellisia. Niin kuin itsekin laitoit, kirjasi on todella eri kontekstista. Rekrytointeja tekee tänä päivänä, jos jonkinlaisella työkokemus- ja koulutustaustalla olevia ihmisiä, joten niitä ei voi edes verrata pääsykokeisiin liitettäviin arviointeihin, joita tekee asiantuntijat (siis nyt puhun jälleen psykologian osalta, en siis esim. AMK:ta). Toki konsulttiyrityksissä työskentee myös psykologeja, jotka tekevät myös rekrytointeihin liittyviä henkilöarviointeja, mutta arvioinnit lähtevät yrityksen tarpeiden pohjalta, joten niitä ei voi ihan verrata kuitenkaan pääsykokeeseen liittyvään prosessiinn.
Ja on muutenkin hyvä muistaa, että arvioijia saattaa olla esim. 8-10 ihmistä arvioimissa yhtä ryhmätilannetta pääsykokeessa. Tällöin subjektiiviset mieltymykset eivät ratkaise niin paljon, koska arviointeja on useampi ja niistä lasketaan keskiarvo - toisin kuin esim. työhaastattelutilanteessa, joka usein perustuu paljon pienempään haastattelijamäärään. Ja niin kuin laitoin, että tokihan noista arvioinneista varmasti lipuu joukkoon, jos jonkinlaisia ihmisiä, mutta uskon, että tällaisella systeemillä paljon suuremmalla joukolla on mahdollisuuksia ylipäänsä selviytyä sisälle asti. Ja on muuten ihan tyypillistä, että esim. Jyväskylään tai Turkuun ei välttämättä pääse heti ekalla yrittämällä, mutta se ei välttämättä tarkoita ettei olisi soveltuva. Haastatteluista karsiutuu kuitenkin suuri joukko ja näin ollen varmasti hyviä hakijoita karsiutuu tälläkin menetelmällä. Pointti on siinä, että he voivat sitten hakea seuraavana vuonna uudestaan. Helsingissä tilanne on kuitenkin se, että ei välttmättä auta hakea seuraavana vuonna uudestaan, jos ei asiat vain mene jakeluun. Ystäväni on muuten todella hyvä esimerkki siitä, miten naurettavia nuo Helsingin kokeet ovat. Hän todella luki Helsingin kokeisiin villasukat jalassa, mutta hänellä ei ollut kokeessa mitään mahdollisuuksia - tulokset olivat ihan naurettavia. Kannustin häntä hakemaan seuraavana vuonna Jyväskylään ja hän luki seuraavana vuonna ahkerasti, selvitti tiensä haastatteluun ja sisälle heti ensimmäisellä yrittämällä. Sukulaiset ja muu elämä jäi kuitenkin Helsinkiin, joten hän päätti kandin jälkeen vaihtaa Helsinkiin. Nyt häntä harmittaa vietävästi tuo vaihto - niin kuin aikaisemmin kirjoitinkin hänestä. Ja täytyy sanoa, että hän on pärjännyt opinnoissaan loistavasti ja hänestä tulee todella hyvä psykologi. Jos en olisi kannustanut häntä hakemaan muinoin Jyväskylään, en tiedä olisiko hänestä koskaan tullut psykologia. Kuinka paljon tälläisiä ihmisiä on? Ihmisiä, jotka ovat haudanneet suuren unelmansa, jonkun typerän pääsykokeen takia. Tuolla Helsingin pääsykokeella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, tuleeko valmistuneesta pätevä psykologi vai ei. Kyllä muistakin yliopistoista valmistuu päteviä ja kriittisiä psykologian tieteen edustajia. He ovat käyneet ihan samalla tavalla menetelmäopintoja tutkinnoissaan kuin Helsingissä opiskelleet. Väitätkö, että muista yliopistoista valmistuneet, eivät kykene seuraamaan viimeistä tieteellistä tutkimusta. Onko salapoliisitehtävien ratkominen onnistuneesti pääsykokeissa ja tätä kautta opiskelupaikan saaminen Helsingistä tae tieteelliselle pätevyydelle. Mielestäni nuo Helsingin kokeet ovat lähinnä vitsi.
Niin monta hyvää karsiutuu, sitä ei kukaan kiistä, mutta kun opiskelupaikkoja on vähän niin paljon hyviä karsiutuu Jyväskylästä, Helsingistä kuin muualtakin.
Onko se muuten vaikea uskoa, että tehtäväanalyysi on välttämätön? Ja sitä ei voi tehdä kuvaten koko psykologin kenttää, vaan täytyy tehdä valinta johonkin tiettyyn spesifiin sovellutusalaan.
Psykologin ammattieettiset säännöt jo sanovat, että psykologin on tunnettava omien menetelmiensä rajoitukset. Oppetajien soveltuvuusarvioita ja kaikkia muita koskevat täysin sama kritiikki. Ihan mielenkiinnosta, arvioiko esimerkiksi ryhmätilanteita samat arvioijat kaikilla vai onko eri arviointi ryhmiä. jos jälkimmäinen niin sitten ollaan kyllä pulassa :) jos ensiimääinen niin sitten hyvä.
Olen viesteissäni halunnut vain korostaa, että soveltuvuuskokeetkaan eivät ole aukottomia. nekään eivät takaa tuleeko sisäänpäässeestä hyvä psykologi, koska kukaan ei tiedä millainen henkilö se on (kyllä kyllä, empaattinen ym. ym.).
Sisäänottokiintiöt ovat sidottuja ja joka vuosi sama määrä pääsee sisään (plus miinus muutama), ei sitä mikään muuta.
Onnittelen vilpittömästi ystäväänne, joka on päässyt toteuttamaann unelmaansa ja varmasti hänestä tulee hyvä psykologi, mutta tulevana psykologina / psykologeina varmasti myös muistatte, että yksittäistapauksista ei voi sellaisenaan tehdä yleistyksiä. Itse tiedän monia, jotka ovat haudanneet unelmansa soveltuvuusarvioiden perusteella ja tiedän varmaan yhtä monta jotka ovat haudanneet ne pääsykokeiden perusteella.
En lisäksi väitä mitään muiden kaupunkien opiskelijoiden pätevyydestä (toisin kuin aikaisemmissä viesteissä joku muu puhui kapitalistipsykologeista), sanon vain että erilaiset kriteerit ovat eri näkökannoilta perusteltuja. Jos kaikista kaupungeista kuitenkin tulee hyviä psykologeja, niin kuin kirjoititte / kirjoitit, niin sehän tarkoittaa että kaikki on kohtalaisen hyvin.
Aikaisemmin tässä keskustelussa nostin esiin kysymyksen mielipitesitänne Helsingin pääsykokeesta, enkä osannut odottaa, että näin moni kiinnostuu aiheesta. Näköjään tämä herättää paljon ajatuksia, puoleen ja toiseen. Mutta jos kerran Helsingin pääsykoetta kritisoi niin moni jo opiskeleva nuori, tätä aihetta ei voi noin vain sivuuttaa. Nyt kun vielä saisi Helsingin yliopistossa opiskelevia enemmän kertomaan miten siellä oikeasti meininki menee. :) Oletteko tyytyväisiä karsintaan? Onko edes mitenkään mahdollista, että pääsykoe Helsingissä tulevaisuudessa muuttuu?
Helsingin psykan opiskelijoiden keskustelupalstaan:
http://www.kompleksi.org/forum/index.php
Sieltä saa jonkinlaista kuvaa minkälaista helsingissä on opiskella.
Tämän vuoden koe taisi todellakin olla vaikea, koska itse en ole kuullut kenenkään vielä sanoneen kaikkien menneen edes luultavasti oikein. Itsekin panostin kokeeseen paljon, mutta koska kirjoja en ulkoa sanasta sanaan oppinut, virheitä tuli ja aika paljon. mitähän uutta keksivät ensi vuodeksi? :D
Elikkä kaikilla näyttä menneen useampia väärin. itellä luultavasti se 5 ainaki väärin. Ärsyttää kyllä.
Jospa rajat laskis niin et pääsykoekiintiön raja ois siellä 55 alapuolella! :D
voi ei... miks oon menny tekee tän itelleni et tarkastelen koevastauksiani ja seurailen ihmisten keskustelua pääsykokeista :/
ahdistaa vaan kokoajan enemmän. mulla piti helpottaa kokeitten jälkeen. luin koko kevään ja ihan perhanan paljon. kokeet ei ollu ylivaikeet mut virheitä vaa silti tuli tehtyä enemmän ku olis tarvinnu... huoh.
ihan liian kauan pitää oottaa vastauksia...ja varsinki kun tietää mitä siellä sanotaan :(
perhana!! encoret ens vuonna...
eihhh.
Jyväskylään ei pääse opiskelijaksi pelkällä pänttäyksellä vaan pänttäyksellä (jota muuten itse opinnoissa todella tarvitaan...), kovalla motivaatiolla ja soveltuvuudella. Soveltuvuus ratkaisee loppupeleissä, mikä on mielestäni erityisen tärkeää psykologin ammatissa toimiville, oli sitten psykoterapeutti, neuropsykologi, organisaatiopsykologi tai tutkija. Kaikki työskentelvät loppupeleissä ihmisten kanssa, ja on huolestuttavaa, jos psykologeiksi pääsee ihmisiä, jotka ovat kyllä matemaattisesti päteviä mutteivat ole juurikaan kiinnostuneita muiden ihmisten hyvinvoinnista. Psykologin työssä vaadittavat matemaattiset taidot on kuitenkin mahdollista (ja pakollistakin) opiskella sitten kun on yliopistossa sisällä, kaikkea ei tarvitse osata heti sisäänpääsyvaiheessa.
Toisekseen en ymmärrä, mistä on syntynyt käsitys, että soveltuvuus mitataan 15 minuutin tapaamisella... Jyväskylässä oli paljon testejä ja haastatteluja ja arvioitsijoina oli huippuosaajia juuri kliinisen ja psykoterapian aloilta eikä ketä tahansa opettajia. Heillä on käytännön kokemusta ja silmää ihmisen käyttäytymisestä, eli siellä ei kannata kenenkään yrittää esittää mitään muuta kuin on. Kenenkään potilastietoja ei kysytä, mutta psykologin ei tarvitsekaan olla yli-ihminen vaan tasapainoinen ihminen.