kristinuskossa?
Olen rakastunut naiseen (nainen siis itsekin), ja meinaan nyt tulla hulluksi tämän kristinuskoni kanssa. Homouden täytyy tietysti olla Jumalan luomaa, mutta tarkoittaako se sittenkään että meillä olisi oikeus muunlaiseen elämään kuin selibaattiin?
Siinä Raamatunkohdassa, missä fariseukset rasittavat Jeesusta kyselemällä saako mies erota vaimostaan mistä syystä tahansa, Jeesus totea että kaikkia ihmisiä (miehiä) ei ole tehty avioliittoa varten (eli pitäisi miettiä tarkkaan ennenkuin sitoutuu).
Ehkä myös homot sisältyvät tuohon ihmisryhmään jonka ei pidä avioitua ollenkaan? Eihän Raamatussa edes kuvata mitään muuta kuin heteroliittoja. Mutta todellako meidän vaihtoehdot ovat vain selibaatti tai syntinen elämä? Miten sellaisen surun kanssa voi elää?
Jossain toisessa kohtaa Paavali taas opettaa, että jos naimattomuus on liian tuskallista, niin kaikilla on oikeus mennä naimisiin. Mitä se meille merkitsee? Lemmetöntä heteroliittoa, vai oikeutta avioliittoon oman rakkaansa kanssa? En ymmärrä.
Onko Raamatussa ylipäänsä mitään selkeää ohjetta homoseksuaalisista avioliitoista, tai siitä miten homojen pitäisi elää?
Olen rakastunut naiseen (nainen siis itsekin), ja meinaan nyt tulla hulluksi tämän kristinuskoni kanssa. Homouden täytyy tietysti olla Jumalan luomaa, mutta tarkoittaako se sittenkään että meillä olisi oikeus muunlaiseen elämään kuin selibaattiin?
Siinä Raamatunkohdassa, missä fariseukset rasittavat Jeesusta kyselemällä saako mies erota vaimostaan mistä syystä tahansa, Jeesus totea että kaikkia ihmisiä (miehiä) ei ole tehty avioliittoa varten (eli pitäisi miettiä tarkkaan ennenkuin sitoutuu).
Ehkä myös homot sisältyvät tuohon ihmisryhmään jonka ei pidä avioitua ollenkaan? Eihän Raamatussa edes kuvata mitään muuta kuin heteroliittoja. Mutta todellako meidän vaihtoehdot ovat vain selibaatti tai syntinen elämä? Miten sellaisen surun kanssa voi elää?
Jossain toisessa kohtaa Paavali taas opettaa, että jos naimattomuus on liian tuskallista, niin kaikilla on oikeus mennä naimisiin. Mitä se meille merkitsee? Lemmetöntä heteroliittoa, vai oikeutta avioliittoon oman rakkaansa kanssa? En ymmärrä.
Onko Raamatussa ylipäänsä mitään selkeää ohjetta homoseksuaalisista avioliitoista, tai siitä miten homojen pitäisi elää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kysymykseesi: EI.
Raamattua voi tulkita miljoonalla eri tavalla, kuten hyvin tiedät. Ota yhteyttä esim Malkukseen tai Yhteys-liikkeeseen, niin saat keskustelukumppaneita muista samaa sukupuolta rakastavista kristityistä homoista ja lesboista. He pystyvät varmasti auttamaan sinua paljon paremmin kuin tämä palsta.
kuitenkaan sanoisi, että voi tulkita miljoonalla eri tavalla sen, millaista sukupuolista elämää Jumala tahtoo ihmisen viettävän Raamatun mukaan.
Koska homoseksuaalisuus vaikuttaisi olevan synnynnäistä ainakin osalla, täytyy se hyväksyä, ja silloin paras vaihtoehto olisi varmaan pysyvä parisuhde.
ihan oikeasti tulkitaan vaikka miten. Niin kummallisesti, ettei edes voisi kuvitellakaan. Se on eri asia miten Raamatun kirjoittajat ovat tarkoittaneet sen tulkittavaksi omassa ajassaan. Eksegeetikoilla riittää siis töitä vastaisuudessakin.
Tottakai homous "täytyy" hyväksyä. Ihan yhtä lailla kuin myös heterous "täytyy" hyväksyä, koska sekin vaikuttaisi olevan synnynnäistä ainakin osalla.
oon ite bi lue Mooseksen kirja
Sanoi Jeesuskin. Vanhaan Testamenttiin voivat vedota juutalaiset, mutta kristittyjen ohjenuoran pitäisi olla Jeesus opetuksineen. Eli "rakastakaa lähimmäisiänne, älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi, nöyrät perivät maan, ne teistä ketkä ovat synnittömiä heittäköön ensimmäisen kiven..."
Ja tällä en yritä sanoa, että homoseksuaalisuus olisi synti. Luojan luoma ominaisuushan se on; sekä homous että kyky rakastaa. Kuka täällä on arvollinen tuomitsemaan Luojan kättentyöt syntisiksi? Eli kuka rohkenee arvostella Hänen työtään? Ja eikö silloin syyllistytä ylimielisyyden syntiin?
Eli mitä homouteen tulee, minusta ainakin näyttäisi, että suurimpia syntisiä ovat juuri nämä tuomitsijat.
Tulin leikaten tälle palstalle laki- ja vanhatestamentillinen (no ei...) oikeus -sivustolta. :)
Tuntematta lainkaan teologista saati eksegeettistä keskustelua tahi arviointia voisin sanoa, että lain (tai sanan) tulkinta on aina se, joka pitää sen ja yhteisön elävänä ja toimivana.
"Siinä Raamatunkohdassa, missä fariseukset rasittavat Jeesusta kyselemällä saako mies erota vaimostaan mistä syystä tahansa, Jeesus totea että kaikkia ihmisiä (miehiä) ei ole tehty avioliittoa varten (eli pitäisi miettiä tarkkaan ennenkuin sitoutuu). "
En jaksa (enkä osaa) hakea evankeliumeista tuota kohtaa, mutta mielestäni, ottaen huomioon ajankohdan ja Jeesuksen ajatusmaailman, kuten se maallikolle ilmenee, voisimme ajatella Jeesuksen tarkoittaneen, ihmisparkana , tätäkin tulevaisuutta, ja rakkauden laajenevan jokaiseen tilanteeseen.
En usko, että kirjaimellinen, saati erikseen kirjaan sidottu tulkinta Jeesuksesta, kuin sinne ristille edelleen kuolleena, voi antaa meille nykyihmisille tarkoituksenmukaista sanaa - saati, Herra paratkoon, tuomiovaltaa toisia kohtaan.
Maailma ei lopu, eikä Jeesus saavu. Mutta moraalin perusta on oltava siinä jos hän saapuisi, tai jos vaikka ei. Mitä minä olen?
Siinä olet sinä, me kaikki - kenties Jumalakin.
täytyy muistaa että raamattuakin on syytä tulkita historiasidonnaisesti, koska sen kirjoittamisen aikaan homosuhteet olivat syvästi kiellettyjä, joten mitä kristinuskosta olisi ajateltu jos se olisi tukenut homosuhteita... Muutenkin kristinuskoa pidettiin alussa huonomaineisena... Kukaan ei oikein voi tietää mitä Jumala nykypäivänä (tai periaatteessa silloinkaan) on mieltä homoista... Itse en pidä homoutta syntinä... Jos pidätte niin muistakaa että raamattu kieltää hiusten leikkaamisen :)