Mitäs mieltä olette,kun mielessäni olen pähkäillyt,että pitäisikö minun viedä 4½v syksyllä jonnekin päiväkotiin,jotta saa kavereita ja oppii sosiaalista taitoa???
Meillä siis tilanne tämä...vanhin siis 4½,toinen 1½ v ja kolmas syntyy loppuvuonna ja olen siis hoitovapaalla....
En tietty tarkoita koko päiväksi vaan vaikka puoli päiväksi ja vaan siksi,että pelkään kun lähistöllämme ei ole hänelle leikkiseuraa ja tuntuu nyt ettei hän jää mihinkään ilman minua,että onko liikaa kiintynyt minuun ???
En siis tarkoita etteikö ois hyvä,että äitiinsä kiintyy,mutta onko parempi aatella,että hän saa leikkiseuraa ja sosiaalista kanssakäymistä samanikäisten kanssa???
2 kertaa viikossa alkaa tietty kerhot,joissa hän oli nyt ennen kesän alkuakin,mutta se jääminen oli aina samaa tuskaa ja hätä itkua,etti jää jos ei äiti jää....
Pelkäänkin nyt vaan,että kun olen kotona,niin oppiiko hän ikinä reippaasti jäämään mihinkään....
Kotona hän kuitenkin kaipaa leikkikavereja ja kun mennään puistoon,tänäänkin koitettiin mukilaa,niin hän sanoi ettei halua ketään kaveria ja leikki vaan minun ja pienemmän kanssa...jotenkin turhauttavaa,kun katselin kuinka ne muut mukilalaiset pelasivat kaikkea kivaa ja ois varmaan hänkin halunnut,mutta ei vaan mennyt...
Onko tämä siis hyvä vaan että saa olla kotona vai pitäisikö sittenkin harkita sitä tarhaa ja viedä vaan väkisin,jotta oppii olemaan erossa äidistäkin???
Nyt halúan siis tarkentaa,etten halua viedä häntä siksi tarhaan,etten jaksaisi itse hoitaa,vaan ihan olen miettinyt lapsen omaa hyvinvointia ja mikä ois hänelle parasta???
Oisko kellään kokemuksia
Meillä siis tilanne tämä...vanhin siis 4½,toinen 1½ v ja kolmas syntyy loppuvuonna ja olen siis hoitovapaalla....
En tietty tarkoita koko päiväksi vaan vaikka puoli päiväksi ja vaan siksi,että pelkään kun lähistöllämme ei ole hänelle leikkiseuraa ja tuntuu nyt ettei hän jää mihinkään ilman minua,että onko liikaa kiintynyt minuun ???
En siis tarkoita etteikö ois hyvä,että äitiinsä kiintyy,mutta onko parempi aatella,että hän saa leikkiseuraa ja sosiaalista kanssakäymistä samanikäisten kanssa???
2 kertaa viikossa alkaa tietty kerhot,joissa hän oli nyt ennen kesän alkuakin,mutta se jääminen oli aina samaa tuskaa ja hätä itkua,etti jää jos ei äiti jää....
Pelkäänkin nyt vaan,että kun olen kotona,niin oppiiko hän ikinä reippaasti jäämään mihinkään....
Kotona hän kuitenkin kaipaa leikkikavereja ja kun mennään puistoon,tänäänkin koitettiin mukilaa,niin hän sanoi ettei halua ketään kaveria ja leikki vaan minun ja pienemmän kanssa...jotenkin turhauttavaa,kun katselin kuinka ne muut mukilalaiset pelasivat kaikkea kivaa ja ois varmaan hänkin halunnut,mutta ei vaan mennyt...
Onko tämä siis hyvä vaan että saa olla kotona vai pitäisikö sittenkin harkita sitä tarhaa ja viedä vaan väkisin,jotta oppii olemaan erossa äidistäkin???
Nyt halúan siis tarkentaa,etten halua viedä häntä siksi tarhaan,etten jaksaisi itse hoitaa,vaan ihan olen miettinyt lapsen omaa hyvinvointia ja mikä ois hänelle parasta???
Oisko kellään kokemuksia
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toi nyt on hieman vaikea kysymys. Jos hän itse haluaisi kovasti niin sanoisin että vie ilman muuta totuttelemaan muiden kanssa oloon mutta jos pitää väkisin viedä niin en tiedä onko siitä hyvä aloittaa. Ehkä jos vielä juttelisit että haluaako hän todella niitä leikkikavereita ja että tulet pian hakemaan ettei tarvitsisi itkien jäädä. Mutta toisaalta se itkuinen jääminen voi olla vain aluksi. Jos hän alkaakin tykätä olla päiväkodissa niin päiväthän voivat olla vaikka kuinka kivoja hänelle. Ihan hyvä olisi jo tuon ikäiselle mielestäni jo tottua äidistä irrottautumiseen. Viimeisään eskarissa sitten.
aralle lapselle .Anna rauhassa kasvaa ja reipastua kotona vielä .
kun poika ei ole luonnostaan arka...Hän juttelee kaikille tuntemattomille kaikenlaisia asioita...aina kun ollaan kaupassa tai kävelyllä,hän juttelee vastaan tuleville,että mitäs kuuluu tai mikä on nimesi!!!
Kerhossa hän sanoi,ettei halua mennä sinne kun muut lapset ei puhu hänelle mitään....tämä varmasti outoa kun hän itse juttelee ja kyselee ja tietty jotkut lapset oavt ujompia ja arempia ja eivät vastaa....
Voi olla syy siinä,kun mieheni tekee sellaista työtä,että on aina viikot ja joskus kuemminkin pois ja olenkin aatellut että jos hän takertuu sitten minuun niin paljon....en tiedä...
Toivoisin vaan että hänellä ois iloinen hyvä lapsuus....ensi vuonna tietty jo vähän helpottaa kun toi 1½ v osaa ehkä jo enemmän leikkiä,vaikkei se nyt vastaakaan omaa ikäryhmän leikkimistä...
Mutta aattelin nyt vaan,että onko se oudon kuulosta jos haen hähelle vaikka iltapäiväryhmää tarhaan,vaikka itse olen toisten pienempien kanssa kotona....
Miellä on 5,5 vuotias tyttö joka ei ehkä arka, mutta varovainen, leikkii muiden lasten kanssa vasta tutustuttuaan eli turha odottaa häneltä, että alkaisi leikkikentällä leikkiä vieraiden lasten kanssa. On ollut päivähoidossa 1 vuotiaasta joten siinä mielessä meillä ei ole vastaava tilanne kuin teillä, olisin kuitenkin kommentoinut kavereiden tärkeyttä
Muutimme n. vuosi sitten jolloin tyttö oli reilut 4 v ja mä oikein yllätyin miten hän jäi kaipaamaan vanhoja tarhakavereitaan, vieläkin puhuu parhaasta kaveristaan (tutustuivat kun olivat 2v.) ja yritetäänkin tavata silloin tällöin vaikka välimatkaa on 80 km. En olisi ikinä uskonut kuinka tärkeitä kaverit ovat niin pienelle. Nyt on saanut uudessa päiväkodissa uusia kavereita, mutta vieläkin puhuu näistä vanhoista.
Eli kokemuksen perusteella voin sanoa, että kaverit ovat tosi tärkeitä jo tuon ikäiselle, varsinkin jos niitä ei ihan naapurista löydy. Mä kyllä veisin 4,5 vuotiaan päiväkotiin ihan vain sen takia että saisi ikäistään leikkiseuraa ja mahdollisesti sen parhaan keverin, ne on tosi tärkeitä lapsille. Meidän tyttö hermostuu nykyisin jos hänet haetaan poikkeuksellisesti esim kolmelta eli kannattaa ajoittaa hoitoaika (jos vain mahdollista) niin, että kerkiää leikkiä kunnolla iltapäivällä.
jo kerhoonkin jättämistä noin kovasti eikä vaan uskaltaudu mukaan leikkeihin muuallakaan niin järkeäkö sitä lasta on raahata VÄKISIN (kun ei ole pakko !) päiväkotiin .Eräällä tutulla oli arka lapsi päiväkodissa mutta ei hän siellä juuri kavereita saanut vaan jäi syrjään ja kotiin jääminen teki hänen itsetunnolle todella hyvää ...lapsi reipastui silmissä .Toiset tarvitsevat aikaa ja kasvurauhaa .
Kannattaa kutsua kavereita kylään ja kyläillä itsekin laspiperheissä -käydä perhekerhossa jossa äitikin saa istua turvana mukana .
ei ole tarkoitettu virikepaikkalaisille. Päiväkoti on tarkoitettu niille lapsille, joiden vanhemmat käy TÖISSÄ.
..että subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa LAPSEN subjektiivista oikeutta kavereihin ja muuhun varhaiskasvatukseen perheen tilanteesta huolimatta. Ei mikään sosiaalihuoltopalvelu vanhemmille. Antiikkista ajattelua!!!!!!
aamu- ja iltapäiväkerhot!
hakea puoleksi päiväksi hoitopaikkaa. Kuulostaisi ihan sopivalta ajatukselta näin päivähoidon työntekijän näkökulmasta:) Hauskaa kesää, kyllä niitä kavereita alkaa vähitellen löytyä...
Hyvä ajatus ajatella lastasi ja hänen tulevaa sosiaalista ympäristöään. Ei koti mihinkään katoa, lapsen kaveripiiri alkaa vähitellen kasvaa ja harjoitellakin pitää. Alku hankalaa joskus, älä arastele ja tue lastasi alkutaipaleella . Puolipäiväisenä on tosi hyvä aloittaa, kun arkuuttakin on. Kohta haet hänet 'aina kesken leikkien'.