halusin jostain syystä tänne kirjottaa mun jutun, vaikka tiedän että varmaan hirveä ryöpytys tulee ;-)
mulla on 4kk ikäinen poika, ja olen naimisissa. aviomieheni ei ole lapsen biologinen isä ja tietää sen kyllä, mutta me olemme perhe ja mieheni haluaa olla ja on lapselle isä.
lapsen biologiseen isään oli lyhyt ja riitaisa suhde, jonka aikana hän pahoinpiteli minua henkisesti ja fyysisesti, mutta ei siitä sen enempää..
hän tietää lapsesta kyllä, mutta jos uhkeiluja ei lasketa, ei hän ole koskaan lapsesta kysellyt eikä hänestä olen kuulunut sen koommin kun naimisiin menimme.hän ei ole tunnustanut lasta, koska olimme jo naimisissa kun lapsi syntyi. ajattelin, että jos häntä lapsi kiinnostaa ja hän haluaa sitä tavata, hän ottaa kyllä yhteyttä olimme me naimisissa tai emme!olen seurustellut mieheni kanssa yli 10 vuotta, me olimme erossa jonkin aikaa, ja olimme jo palanneet yhteen kun sain tietää olevani raskaana..eikä ollut hetkeäkään epäselvää etteikö meistä tulisi perhe :-)
lapselle tulemme tietenkin selvittämään asiat kunhan se on ajankohtaista. ja onhan hänellä myöhemmin mahdollisuus selvittää biologinen isänsä jos niin haluaa. mutta meille tämä oli paras ratkaisu, eikä meidän tarvitse elää jatkuvassa pelossa...
t. onnellinen perhe
mukavaa kesää kaikille!!
mulla on 4kk ikäinen poika, ja olen naimisissa. aviomieheni ei ole lapsen biologinen isä ja tietää sen kyllä, mutta me olemme perhe ja mieheni haluaa olla ja on lapselle isä.
lapsen biologiseen isään oli lyhyt ja riitaisa suhde, jonka aikana hän pahoinpiteli minua henkisesti ja fyysisesti, mutta ei siitä sen enempää..
hän tietää lapsesta kyllä, mutta jos uhkeiluja ei lasketa, ei hän ole koskaan lapsesta kysellyt eikä hänestä olen kuulunut sen koommin kun naimisiin menimme.hän ei ole tunnustanut lasta, koska olimme jo naimisissa kun lapsi syntyi. ajattelin, että jos häntä lapsi kiinnostaa ja hän haluaa sitä tavata, hän ottaa kyllä yhteyttä olimme me naimisissa tai emme!olen seurustellut mieheni kanssa yli 10 vuotta, me olimme erossa jonkin aikaa, ja olimme jo palanneet yhteen kun sain tietää olevani raskaana..eikä ollut hetkeäkään epäselvää etteikö meistä tulisi perhe :-)
lapselle tulemme tietenkin selvittämään asiat kunhan se on ajankohtaista. ja onhan hänellä myöhemmin mahdollisuus selvittää biologinen isänsä jos niin haluaa. mutta meille tämä oli paras ratkaisu, eikä meidän tarvitse elää jatkuvassa pelossa...
t. onnellinen perhe
mukavaa kesää kaikille!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teit varmaan yhden elämäsi tärkeimmän päätöksen kun et jatkanut pahoinpitelijän kanssa. Onneksi löysit uuden onnen pian.
kyllä!! tärkeimmistä ja vaikeimmista.. raskaudenkeskeytyskin kävi mielessä, mutta onneksi vaan kävi. nyt uskaltaa elää taas ja nauttia lapsesta!
Mulla samanlainen tapaus, paitsi biologinen isä heitti kapuloita rattaisiin, niin että jouduttiin käräjille.
Voitin se jutun, koska alle 15-vuotiaan lapsen isyyttä ei tutkita, jos äiti vastustaa ja avioliitossa syntynyt lapsi katsotaan lain mukaan aviolapseksi.
Poikani kyllä tietää biologisesta isästään, hän on jo sen verran iso, muttei halua olla missään tekemisissä, koska hänellä on jo isä perheessä.
Ehkä tää identiteettikysymys tulee sitten aikuisena vahvempana mieleen, ja sen takia lapsella on oikeus tietää alkuperästään.
Joka tapauksessa aikuisten tulee kohdella lasta tasavertaisesti mahdollisten muiden lasten kanssa, koska lapsihan on täysin viaton näihin ihmissuhdesotkuihin.
Meillä perheen isä rakastaa poikaa samallalailla kuin muitakin lapsia. Siitä olen onnellinen.
hei, ja kiitos viestistäsi!
mä kans pelkäsin (ja joskus vieläkin) että tulee kutsu käräjille, koska biologinen isä tosiaan uhkaili kaikenlaista.. yritin asiaa selvittää ja sainkin monelta taholta juuri tuon vastauksen ettei ilman äidin ja tämän aviomiehen suostumusta asille voi mitään, mutta silti sitä pyörii välillä kaikenlaiset ajatukset mielessä.
olen viimeaikoina paljon miettinyt tuota identiteettikysymystä, vaikkei se ihan vielä ole ajankohtainen, että miten sitten aikanaan asia lapsellemme kerrotaan? olisi kiva kuulla enemmän sinun kokemuksestasi, koska hyvin samanlaiset kuviot ovat =)
onneksi myös meillä mies rakastaa lasta kuin omaansa jä hänen puolen sukunsa on lapsenlapsesta haltioissaan! ihanaa kun ihmiset osaavat suhtautua asioihin näin, eihän se mikään tosiaan tuon pienen ihmisen syytä ole.
aikuisena voi tosiaan tulla halu tai tarve selvittää enemmän taustaansa, varsinkin sitten jos saa omia lapsia. silloinhan hän toki voi asiaa ryhtyä itsekin selvittelemään.
Ja sitten jotkut vielä täällä riehuu ja sanoo, että kaikki vaan valittaa osaansa. No, sinä et ainakaan valita, ja toivonkin, että lapsesi biol. isä pysyy yhtä välinpitämättömänä kuin tähänkin asti, että saatte todella elää rauhassa. Hyvää kesää!