Eli tosta otsikosta käy jo ilmi.. Ei tää nyt runo oo, mutta musta paras lokero kirjoittaa novellia.. osissa tietenkin.. Sain idean kirjottaa tän tänne kun yks tyyppi kirjotti tosi hyvän jutun omasta unelmastaan.. Keksin tän mun jutun hahmon 5.lk ja se on vähän muokkautunu ajan saatossa.. Toivottavasti ees joku lukee tän..
Haluaisin tietää mitä mieltä ootte jutustani..?
ant-e
1159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osa 2.
Kaikki oli mennyt pahemmaksi, äidin mielestä. Kia houri omiaan. Puhui pääskysistä. Ei enää tehnyt askareitaan, pessyt pyykkiä, vahtinut pikkuveli Mikaelia, kerran oli jopa jättänyt hänet hakematta päivähoidosta, haaveili vain. Äiti harkitsi jo toista käyntiä psykologilla, Kia tiesi sen.
Viime yönä hän oli nähnyt unen. Hän oli taas ollut samassa paikassa kuin ennen, hän ei tiennyt missä. Pääskyset lensivät hänen ympärillään. Taivas oli sininen. Ne puhuivat hänelle. Kaikki oli niin ihanaa. Yhtäkkiä tuuli nappasi hänen hennon ruumiinsa ilmaan, hän lensi pääskyset lensivät edellä. Vauhti oli huima, maisema vain vili heidän allaan. Tuli pimeää, taivaanrannassa näkyi enään pieni valopilkku. Aurinko laski. He laskeutuivat kasteiselle niitylle. Sen takana oli kuusikko. Rastas lauloi. Se oli niin kaunista. Kia itki.Hän ei tiennyt miksi. Pian he olivat taas lennossa oli täysin hiljaista. Edes tuulen huminaa ei kuulunut. Kia ihmetteli sitä, sillä vauhti oli huima pääskyset parveilivat hänen ympärillään.. "Etsi niitty..jonka vieressä on kuusikko... kasteen aikaan..odota rastasta.. kyynel.. isä.." Pääskyset lauloivat. "Auta" He lensivät vauhdilla eteenpäin, ilma loppui siipien alta, he vajosivat.. vajosivat.. pääskyset kirkuivat, Kia kirkui.. "Isä..isä.. ISÄ!"
Ja hän oli aamulla herätessään huomannut olevansa hiestä märkä. Uni toistui. Hän ei saanut siltä rauhaa.
Kia oli saanut koulusta kolme päivää vapaaksi. he matkustaisivat mummolaan Pohjanmaalle. Maisemat olivat yhtä vilinää ja Kia melkeinpä nukkui. "Äiti, mulla on pissahätä." Mikael vonkui takapenkiltä. "Olisit käynyt vessassa edellisellä huoltoasemalla" äiti tiuskaisi ja kaarsi auton tienreunaan. Kia hieroi unisia silmiään kun äiti ja pikkuveli poistuivat autosta ja vilkuili ympärilleen. Auto oli pysäköity muuten kuusimetsän keskelle, mutta sen reunassa oli pieni niitty. Oli vielä aamu ja niitty hohteli kasteesta. "Niitty.. Kuusikko.. PÄÄSKYSET!" Kia muisti ja ponkaisi ylös autosta. "Kia mihin sinä menet?" äiti huusi Kian juostessa niitylle. Hänen lenkkarinsa kastuivat kasteesta. "Kia, tule takaisin!" Rastas lauloi. "Isä.." Kia ajatteli "Itke nyt, sinun on autettava isää ja pääskysiä, ne kutsuvat.." Rastas jatkoi lauluaan. Kia tunsi lujan iskun selässään. Kyyneleet kohosivat silmiin kivusta. Hän kääntyi katsomaan ja näki 5-vuotiaan pikkuveljensä kädet nyrkissä. "Kia, Mikael, tulkaa takaisin! Nyt!" äiti huusi vihaisena. "Sinä senkin pikku.." Kia sanois ja tarttui veljeään ranteesta. Samassa maa tärähti.
Kyynel oli pudonnut maahan..