Ja tällä tarkoitan nyt patologisesti valehtelevaa, en mitään tavanomaisia pettämisiä tms. syystä valehteluja.
Lehdissäkin on viime aikoina kirjoiteltu enemmän aiheesta. Patologisissa valehtelijoissakin on eri tyyppejä; on eritelty syitä miksi joku valehtelee. Itse seurustelin (kait se sitä oli..?) tällaisen naisen kanssa jonkin aikaa, tunteet olivat kuumia, seksi loistavaa ym., mutta loppu tipahti kuin taivaalta. En kait ikinä olisi saanut tietääkään kaikista valheista, ellei olis käynyt erästä sattumaa - tapasin hänet paremmin tuntevan. Kaikki, mitä olin hänestä uskonut, oli kuin jotain sairasta peitetarinaa sille mitä hän oikeasti oli. Valheita menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Töistä, opiskelusta, edellisistä suhteista.. Aina kun kerroin hänelle jotain itsestäni tai elämästäni hänen piti laittaa paremmaksi. Älyttömän tyhmäksi sitä tunsikin sitten itsensä, kun oli sen kaiken uskonut. Toinen vaikuttikin liian hyvältä ollakseen totta, mutta taitavasti punotut verkot hämäsivät rakastuneen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Luojan kiitos itsellä on nyt oikeasti ja aidosti maailman ihanin nainen, paras minulle, rakkaus pelasti:)
Lehdissäkin on viime aikoina kirjoiteltu enemmän aiheesta. Patologisissa valehtelijoissakin on eri tyyppejä; on eritelty syitä miksi joku valehtelee. Itse seurustelin (kait se sitä oli..?) tällaisen naisen kanssa jonkin aikaa, tunteet olivat kuumia, seksi loistavaa ym., mutta loppu tipahti kuin taivaalta. En kait ikinä olisi saanut tietääkään kaikista valheista, ellei olis käynyt erästä sattumaa - tapasin hänet paremmin tuntevan. Kaikki, mitä olin hänestä uskonut, oli kuin jotain sairasta peitetarinaa sille mitä hän oikeasti oli. Valheita menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Töistä, opiskelusta, edellisistä suhteista.. Aina kun kerroin hänelle jotain itsestäni tai elämästäni hänen piti laittaa paremmaksi. Älyttömän tyhmäksi sitä tunsikin sitten itsensä, kun oli sen kaiken uskonut. Toinen vaikuttikin liian hyvältä ollakseen totta, mutta taitavasti punotut verkot hämäsivät rakastuneen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Luojan kiitos itsellä on nyt oikeasti ja aidosti maailman ihanin nainen, paras minulle, rakkaus pelasti:)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aika tutulta tuntuu, toinen oli niin taitava puhumaan, että kaikki tuntui paremmalta kuin voi olla. En tosin tiennyt mikä loppujen lopuksi oli totta ja mikä valhetta. Mutta onneksi ei enää mitään väliä.
mittakaavassa valehtelevaan ihmiseen ole törmännyt, mutta sellaiseen, joka uskoi pieniin valkoisiin valheisiin ja valehteli myös jatkuvasti turhamaisuuttaan tai kohteliaisuuttaan ymmärtämättä, miten sellainen nakertaa luottamusta tai huomaamatta, että valheet harvoin nieltiin sellaisenaa. Kyseinen ihminen olikin melko tyypillinen narsisti muutenkin. En ollut hänen kanssaan suhteessa, mutta voin kuvitella, kuinka ikävää olisi ollut olla. Erikoista on, etten oikeasti ennen hänen tapaamistaan olisi osannut kuvitella, että hänen kaltaisiaan on olemassa.
Onneksi luottamus sinulla ihmisiin on säilynyt. Suurin osa ihmisistä on onneksi aika rehellistä porukkaa. Joskus tulee valehdeltua ja lähes aina kaduttaa tai saa huomata, että totuuden peittely on ollut täysin turhaa.
Onnea uuteen suhteeseen!
tarinoissa ontui (tuskin tajusi itse) ja jälkeenpäin yks jos toinenkin hänen "kavereistaan" lipsautteli totuuksia.
yli kaiken ja olen nykyään vähän julmanrehellinen. Muistelisin(pinnistys), että teininä, kun tunsin hyvin voimakasta tarvetta tulla hyväksytyksi, päästelin suustani mitä kummallisempia juttuja. Valehteleminen kärjistyi siihen, kun koin vähän kovia ja jotenkin tulin muiden myötätunnosta riippuvaiseksi. Valehtelin entistä enemmän, jotta saisin aina vaan lisää ja lisää huomiota. Valheideni kohteen ihan varmasti näkivät lävitseni. Tuntuu todella etäiseltä ajatella tuota vaihetta elämässäni. Mielestäni olen kasvanut siitä yli ja juuri tuo kokemus on saanut minut arvostamaan rehellisyyttä niin paljon. Haluaisin ajatella, että ihmisenä kasvaminen on näin mahdollista sinunkin tapaamallesi valehtelijalle, toivotaan parasta.
Minä olen nykyään rehellinen, mutta ennen valehtelin, ehkä samasta syystä kuin sinäkin. On hienoa näytellä kaiken kokenutta jonain teininä. Mutta sitten kun elämä on tarjoillut kovia kokemuksia, niin tuppaa olemaan enempi hissukseen.
Sama ilmiö on Tuntemattomassa Sotilaassa, uho laskee sodan edetessä ja tärkeämmäksi rupeavat käymään sellaiset perusasiat kuin hengissä selviäminen.
(Sota kiinnostaa minua, koska se on selkeä puute kokemuksissani ja parempi niin. Ja siksi että ne miehet ovat joutuneet tilanteisiin jossa pitää tappaa joku toinen. Minäkin olen ollut siinä tilanteessa, mutta en pystynyt. 90% ei pysty tositilanteessakaan tappamaan.)
Mutta minulle itselleni valehdeltiin kerran. Sanottiin, että "se, mikä ei tapa, vahvistaa". Todellisuudessa on niin, että se mikä ei tapa, vammauttaa.
Mutta "onneksi" vaan töissä, enkä suhteessa.
Täysin samat tuntomerkit kun kirjoitit, lisäksi narsistisia piirteitä. Se on ihmetyttänyt just kun kaikki pitää laittaa jutuissa ns. paremmaksi, vaikka kyseessä merkityksettömiä asioita ja jää helposti kiinni! Eikä tajua hävetä, jos edes sitten tajuaa valehtelevansa!?
yhdistettynä narsismiin onkin juuri se pahin yhdistelmä. Valhetelijahan jää yleensä kiinni ja oppii. Narsisti harvoin kykenee myöntämään tekevänsä väärin tai tarvitsevansa muutosta.
Seurustelin itse muutaman vuoden samanlaisen valehtelijan kanssa...aina piti panna paremmaksi kuin muut ja välillä jutut meni todella oudoiksi.
En itsekään aina tiennyt mikä totta ja mikä valetta kun puhui itsensä pussiin useasti ja myöhemmin kavereilta sai tietää lisää ja lisää totuuksia. Suhde loppui siihen kun hän oli pettänyt yli puoli vuotta ja itsekin olin jo aloittanut uuden suhteen..Nykyisin tuttuja ollaan mutta luottamusta ei löydy enään ollenkaan. Ja jatkuvasti jää kiinni valheistaan, mutta ei tämäkään tunnu mitenkään vaikuttavan häneen. Ei edes yritä selitellä toimiaan mitenkään. Kummallista! Arvostan kyllä kokemani perusteella oikeasti rehellisiä ihmisiä hurjasti!
Pieni Silkkinen II kertoo sellaista läppää, etten voi millään häntä uskoa, mutta en tiedä valehteleeko hän jollain tarkoituksella vai onko hän niin sekaisin.
Hän on kuulemma tappanut 30 ihmistä. Ensin se oli kolme, josta kaksi itsepuolustukseksi. Sen saatan vielä uskoa. Hän sanoo, että hänellä on "Serial killer"-paita, jonka saa vain jos on tappanut useampia ihmisiä (olen nähnyt paidan). Minä sanoin, että mene tuon kuvion kanssa Itäkeskukseen niin varmasti saat sata paitaa tuolla kuviolla.
Sitten hän sanoo tienanneensa kadulla kovasti enemmän kuin minä.
Minä sanon hänelle, etten mä usko hänen jutuistaan mitään.
Olemme me kyllä kaunis pari. Kuin helvetistä.
kirjotukses on kyllä hyvää viihdettä.Aina saa nauraa.
Taidat itsekin kuulua tähän patologisten valehtelijoiden suureen joukkoon.
Ainahan on kivempi, että ihmiset viihtyy.
..sanoi masokisti ;)
valehtele ja kaunistele. Se on vain helpomipi löytää ripsi toisen silmästä, kuin malka (tukki) omastaan.
"paremmin tuntevan" motiiveja? Henk.koht. inhoan kaikkia, jotka puhuvat toisista selän takana. Itseänikin, jos siihen sorrun. Mistä edes tiedät kumpi valehtee tai kaunistelee totuutta? Ja "totuuksilla" on yhtä monta tulkitsijaa, kuin on tulkintaakin. Ja vaikka kuulisit totuuden, sekin voi olla vain osatotuus. Vaikuttimet, syyt ja osatekijät puuttuvat. Miksi et ottanut asiaa puheeksi suoraan "valehtelijan" kanssa, vaan puhuit hänen selkänsä takana? Eikö se tee Sinusta valehtelijan?
Totuus on suhteellinen. Absoluuttisia totuuksia on maailmassa todella vähän.
Olen törmännyt valehtelijoihin tai luullut törmänneeni, mutta tämä on kuitenkin kadonnut jonnekin. En itsekään ole aina puhunut totta: en ole halunnut loukata toista ihmistä ja olen ollut hiljaa tai sanonut asian jotenkin paremminpäin Useimmiten sanon asiat suoraan, totuuden sellaisena kuin sen näen. Kaikki eivät kestä tätä. ”Kasvattaminen tai opettamien” ei kuulu minulle. Itsekään en ymmärrä, miksi puhutaan toisista selän takana eikä sanota suoraan. Tällä tavalla ei voi hoitaa asioita.
Tiedä sitten niistä sen motiiveista.. Lapsuuttahan on aina helppo syyttää! Oli hänessä kyllä niitä narsistinkin piirteitä.
Ja kyllä kiinni jäi että napsahti, moneen kertaan ja eri ihmisten kautta. Valitettavasti vasta eron jälkeen ja siinä vaiheessa, kun ei enää oltu missään tekemisissä. Ja enää en luonnollisestikaan halua kuulla mitään hänen suustaan. Epäilijöille tiedoksi, että valheet oli tarkistettavissa monista eri lähteistä, ja mitä enempi sitä verkkoa lähti aukomaan, sitä enemmän uusia valheita paljastui. Aiheista joista normaali ihminen ei todellakaan lähtisi repimään tarinoita!
Itse hän ei edes kiinni jäämisestään "tiedä" mutta varmaan arvaa. Ha ha. Eipä tullut hänellä mieleen, että ikinä edes tulisin näiden hänet tuntevien ihmisten kanssa tekemisiin suhteen jälkeen. (Asuttiin eri paikkakunnilla) Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan. Pitää paikkansa. On niille osattu kyllä nauraakin moneen kertaan. Se vaan jäi mietityttämään, että pystyykö tällainen henkilö myös tunteensa teeskentelemään, vai oliko edes se osa aitoa? Who knows, ei oikeestaan enää sekään kiinnosta:D
"Osatotuuksia" en lähtenyt spekuloimaan, olin kiinnostunut vaan selkeistä, puhtaista tarinoinneista. Jos toinen väittää maanneensa koomassa ja halvaantuneena teholla, omistavansa talon jossa asuu (rivitalo), päässeensä useampaan hankalasti päästävään oppilaitokseen, ym. ym., lista on loputon, niin ei silloin puhuta totuuksien kaunisteluista. Selän takana puhuin siksi, koska hän todella on jättänyt minut selkänsä taakse. Ja puhuin, koska satun olemaan kihloissa tämän kyseisen ihmisen kanssa, kenen kanssa olen näistä asioista puhunut. Nyt kaiken tämän jälkeen vaan alkoi kiinnostamaan, että kuinka monella muulla on vastaavia kokemuksia. That's it.
Olen kait Freak magnet?
Seurustelin nuorempana patologisen valehtelijan kanssa. Ja vielä nuorempana työkaveri/ystävä osoittautui myös valehtelijaksi.
Sen jälkeen kun saa jonkun kiinni valheesta, niin alkaa miettiä, että onko mikään hänen kertomansa ollut totta. Itse kun aina kertoo omista asioistaan rehellisesti, niin kuin asiat ovat, jos nyt yleensäkin tulee ajatuksiaan ja asioitaan jollekin tiliteltyä.
Juuri tuo "paremmaksi"-paneminen on tuttua. Kaikki mukamas tapahtuneet asiat ovat jotain todella pahaa ja kamalaa tai mahtavaa ja hienoa. Oikeasti ei joko ole mitään erityistä tapahtunutkaan tai se ei ainakaan ole ollut niin suurta ja ihmeellistä.
On se vaan erikoista, kun joillakin ihmisillä on tämmöinen sairaanloinen tarve päteä omituisilla valheilla...
että tuossa voi olla ihan luonne-erotkin kyseessä. Toiset on niitä tylsiä realisteja ja toisilla lähtee mielikuvat lentoon.
On paljon tulkinnanvaraisuuksia. Yksi sanoi, että häntä on kohdeltu loukkaavasti työvoimatoimistossa (näitä kuulee paljon). Oli pistetty asiakkaan tietoihin, että oli hakenut työpaikkaa kun todellisuudessa oli hakenut seitsemää työpaikkaa. Minä en näe tuossa mitään loukkaavaa kohtelua.
Samoin mitä enemmän minä kuuntelen ihmisiä, sitä enemmän minä vakuutun siitä, etten ole kokenut mitään epätavanomaista. Oikeasti olen pärjännyt aika hyvin, jopa silloin, kun olin koditon.
Loppupeleissä ratkaisevat sellaiset asiat kuin äly ja koulutus. Elämä on minulle kuin shakkipeli helvetistä, olen pelannut älyllä tähän asti, mutta jos haluaa voittaa, on pelattava myös tunteella.
Mutta kyllä me elämme valheellisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsevat kierot ja vääristyneet arvot. Kylähullun maineen saa, jos totta puhuu. Minä olenkin tämmöinen sateenkaariväen kylähullu. Sateenkaareen kompastunut ja kaapin ovella tyrmätty.
Näitä narsisteja tuntuu riittävän, itsensä korostamisella ei tunnu olevan mitään rajaa, se nyt ei ihan mitään hyvää mielikuvitusta pelkästään ole, jos tuntee tarvetta valehdella asioista ja liijoitella kaikkea. Tälläiset ihmiset kaipaa niin paljon muiden ihmisten hyväksyntää ja arvostusta, etteivät voi sietää jos joku muu sitä saa, heillä on tarve alentaa tätä toista muiden silmissä, jotta itse näyttäisi paremmalta.
Kerran kun narsistisen ihmisen kanssa joudut tekemisiin, olet loppuelämäsi ihmeissäsi, miten tälläisee joku kykenee, niin absurdia se on.
Et selvästikään ole törmännyt ns. patologiseen valehtelijaan. Varsinaisesti ei todellakaan kyse vain luonne-eroista. Tai tietenkin siinä mielessä kyseessä perustavaa laatua olevasta erosta, että itse puhuu totta, eikä koe tarvetta muunnella totuutta tai täysin keksiä omasta päästään asioita, kun toisella on tarve ihan omituisiinkin valheisiin.
valehtelija. Täältä sitä tulee jatkosta jatkoon ja senkin alkuun.
Sä ainoa rehti kai tääl, kun myönnät et joskus ees valehtelet.. Kun kukaan muu eikoskaan valehtele,
ja sitä mäkään en usko, vaik oon sinisilmäne..
Ei kai kukaan meist oo täydellinen ja 100pros rehellinen aina? Jokaisella varmast omat pimeät puolensa.. Mut kai ne sit vaa helpompi huomata toisesta?
on pilvin pimein. Kuka jaksaa selvittää, mikä on totta ja mikä on jotain kummaa unelmaa.
Kannattaa pysyä erossa ja elää vaan omaa elämäänsä.
Olen huomannut, että on pakko uskaltautua murtautua ulos täältä henkisestä Stalingradin motista ja tutustua ihmisiin vaikka lopputulos aina on kipua ja särkyä.
Olen myös sitä mieltä, että on pakko asettaa itsensä alttiiksi, levittää kaikki käsikortit pöydälle.
Kun olen lakannut pelkäämästä kuolemaa ja sen sijaan oppinut pelkäämään annihilaatiota, persoonallisuuden hajoamista, niin voin heitellä pääkallokortit pöydälle eli sellaiset, joiden väärin pelaaminen johtaa kuolemaan tavalla tai toisella.
Koska se, että jurottaa yksin talvisessa ja pimeässä Stalingradin motissa vailla mahdollisuuksia etenemiseen tai perääntymiseen. Päässä rupeaa kiertämään samat ajatukset, tulee mieleen itsemurha-ajatukset, persoonallisuus hajoaa, joudut kolmosen ratikkaan nappomaan pillereitä.
Siispä juoksemaan lumiselle arolle. Niihin suhteisiin jossa epäonnistuminen on lähes 100% varmaa, tulee huijareita, varkaita, raiskaajia ja narsisteja. Ainakin kuollaan kunnialla.
Kaikki ne naiset, joihin olen tutustunut, ovat aluksi olleet aivan "onnessaan" ja luvanneet suunnilleen kuun taivaalta. On luvattu tavata usein, yhteiset matkat, upeaa seksiä, juttelua. Kaikki tuo kuulostikin liian hyvältä.
Sitten ei tapaamiset enää sovikaan eikä edes vaivauduta kertomaan, että ei olla kiinnostuneita. En jaksa enää yksin tekstiviestejä lähettää, kun niihin ei vastata, prkl!!
Nyt en enää luota keneenkään! Ei sellasta ihmistä ole olemassakaan, joka mut huolis :(
Oon muuten nyrkkeilijä-Evan näkönen blondi, joten ulkonäöstä ei voi olla kiinni, heh!
Omasta mielestäni olen kyllä ihan mukava ja fiksukin, joten en todella tiedä missä vika...